HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2009 blogini lukijoille! Menestystä seuraavalle vuodelle toivoo Miika. Oma kunto testataan Vantaan Hakunilan uudenvuoden juoksussa kohta piakkoin. Tavoitteena on ehkä tasapainoinen juoksu. Kipeä jalkaholvi tuntuu edelleen voltraren kuurin jälkeenkin.

Tänään oli vaihteeksi taas niin sanottu kehittävä harjoitus. Varsinainen maratontreeni olikin. Lähdin juoksemaan pitkää lenkkiä ja matkan aikana mietin, josko sitä juoksisi kolmekymppiä. Voisi ainakin sanoa, että on yhden pitemmän treenin tehnyt maratonille valmistautuessa. Juoksu tuntui oikein hyvältä aurinkoisessa -12c pakkassäässä. Matkalla tapasin Parkanon Urheilijoiden vanhaa puheenjohtajaa legenda Matti Ahosta ja piti parit kuulumiset vaihtaa. Lenkki jatkui ja pusikossakin tuli käytyä. Lapinnevan tienhaaraan tullessa mietin juostako valtatietä takaisin Parkanoon vai kääntyä takaisin ja palata samaa kylätietä takaisin. Siinä vaiheessa kello näytti 15km. Päätin palatata samaa reittiä ja pikku hiljaa lisäsin vauhtia. Viimeisen vitosen aikana siirryin jo vk eli vauhtikestävyysalueelle. Korvissa soi rap-musiikki ja matkanteko tuntui vaivattomalta. Olin joululahjaksi saanut mp3 soittimen ja ladannut siihen 100 biisiä. Viimeisen kilometrin reippailin 3.20 rytmillä hiukan jäykin jaloin, mutta tyytyväisenä treenistä. Kotiin, suihkuun ja syömään. Kevyesti selkiä ja vatsoja niin ei ryhti aivan kasaan mene. Illalla pitäisi vielä lähteä Turkuun tekemään pikkusiskon muuttoa. Voi taas pari päivää mennä ennenkuin pääsen seuraavan kerran nettiin. moro.

Joulut on vietetty ja kinkkua maisteltu. Monesta asiasta on ollut lomaa viimepäivinä, mutta juoksusta ei. Illalla on saanut valvoa normaalia pidempään ja nukuttuakin on tullut niin pitkään kunnes on valoisaa. Käytännössä tämä tietää lähemmäs kello kymmentä. Yleensä olen herättyäni syönyt kevyen aamupalan ja lähtenyt tekemään päivän pääharjoitusta. Yksinkertaisuudessaan se on ollut seuraavanlainen. Ke kevyt tunnin lenkki. To 6km+10km reipasta+4km, illalla 10km. Pe 20km+10x100m, illalla 10km+sauna. La 20km niin että mäet vauhdikkaasti eli vauhtileikittelyä. Illalla olisi tiedossa kevyt kymppi ja ehkä puntti.

Joulupukki toi lahjoja ihan kivasti ja niistä on iloa pitkäksi aikaa. Karkit on kohta syöty ja hampaiden reikiintyminen toivottavasti loppuu piakkoin. Parkano-tekemistä on lehtileikekirjan päivittäminen sekä suunnitellun valokuvakirjan teko. Noita digikuvia kun on kertynyt miljoonia ja ne pitäisi saada jonkinlaiseen järjestykseenkin. Tänään tuli vaihtelun vuoksi kylilläkin poikettua. Mukavaa oli myös käydä Lähteenmäen Timon kanssa lenkillä eilen. Sen sijaan aiottu hiihtoreissu tuotti pettymyksen. Käenkoskelle ei oltu vielä tehty perinteisen latuja ja meikäläinen kun osaa vain pertsaa. Jalkapohjan tai tarkemmin sanottuna jalkaholvin jänne ei ole vieläkään kunnossa ja hiukan haittaa menoa. Täytyy toivoa että vaivasta ei tule kovin pitkäkestoinen.

Lumi narskuu lenkkikenkien alla. Hiljaisella metsätiellä ei kuulu autojen ääniä. Kuulet vain oman hengityksesi ja tasaisen tamppaavan äänen lenkkareiden osuessa tien pintaan. On pimeää ja olo raukea pitkän junamatkan jälkeen. Lenkin pituus kymmenen kilometriä, kun aamulla tuli juostua parikymmentä. Parkanon tiet kutsuvat nyt seuraavan viikon ajan. Huomenna on jo aatto ja saa aloittaa tankkaamisen :) Katsotaan mitä joulupukki tuo lahjaksi. Tässä vaiheessa hyvää joulua kaikille, jos käy niin että netin käyttö on kielletty aattona!

www.thepole.fi (Etelänavalla hiihdetään näköjään)

Tänään 0lo on varsin huojentunut. Treenien puolesta tuntuu siltä että kova harjoittelu kannattaa. Aamulla olin juossut pienessä sohjossa tunnin ja iltatreeniin lähtiessä olo oli varsin väsynyt. Jotenkin vain suunniteltu kova harjoitus tuli tehtyä. Kiitos siitä kuuluu osaksi treenikavereille Juhalle ja Anssille. Ohjelmassa oli poikkeuksellisesti kiihtyvävauhtinen kymmenen kierrosta kertaa 1,6km. Niin vain kävi kuten arvata saattaa, että lopussa mentiin jo kovaa. Treenissä käytiin läpi koko vauhtiskaala ja luulisin sen olevan varsin kehittävää harjoittelua. Reippaasta juoksusta 4min juoksusta aina 180 sykkeisiin. Jännä tunne kropassa, kun vauhti kiihtyy pikkuhiljaa. Välillä on epämukava olo ja sitten taas helpottaa. Sykkeet nousevat huomaamatta ja loppuvauhti oli kovaa, mutta rentoa. Joku fiksu voisi sanoa, että siinä käydään aerobinen ja anaerobinen kynnysvauhti läpi. Kysymys piileekin siinä, mitä aluetta tulisi kilpajuoksijan kehittää eniten. Ymmärtääkseni se on kestomiehillä vauhtikestävyysalue, eli se että pystyy juoksemaan kovaa ja rennosti ilman että happoa alkaa kertymään liikaa lihaksiin. Tätä aluetta rassaamalla juoksijan vauhdinsieto paranee yhdessä askeleen taloudellisuuden kanssa. Kun ollaan lähellä kilpailuvauhteja eli 3min/km, vauhdin kestäminen on se olennainen seikka. Kylmä fakta vain on, että tätä aluetta kilpaurheilijakin pystyy harjoituttamaan kerran ehkä kaksi viikossa. Näistä toinenkin on ns. reipas eli ei mennä maksimin puolelle. Näin peruskuntokauden aikaan ei ole edes järkevää treenata liian kovilla tehoilla vaan luoda sitä niin sanottua betonipohjaa. Tässäkin asiassa on monta koulukuntaa ja toiset näkevät vauhdin ylläpidon tärkeäksi ympäri vuoden. Itse yhdyn tähän hiukkasen, mutta toisaalta olen sitä mieltä että suorityskykyä haetaan vasta keväämmällä ja kesällä.

Tämän päivän saldo siis: aamulla 12km+2x100m, ilta 3km+16km kiihtyvä 4-3.20+5x100m hallissa+keskivartaloa. Huomenna luultavasti ilmestyy vuoden viimeinen Juoksija-lehti. Sen jälkeen mun blogin lukijoiden määrä toivottavasti tuplaantuu! Tervetuloa uudet lukijat :)

Hitaan kaistan havaintoja

"Länsimainen elämäntapa on vieraannuttanut ihmisen hyvinvoinnin biologisista ja sosiaalisista edellytyksistä ja syössyt tämän tehokkuuden tuhoavaan pyörteeseen". Kansainvälinen slow-liike kokoaa erilaisista taustoista tulevat ihmiset yhteen. Yhdistävä asia on ajatus elämänrytmin hidastamisesta lääkkeenä kiireeseen. Yhteiskunnan tehokkuutta ja ehtimistä korostava ajatusmaailma voi olla ihmisen kannalta melko hajottavaa. Tuntuu, että koko ajan pitäisi olla tuottava ja säätää jotain. Ei osata huilia ja olla joutilaita. Pelätään että jotain tärkeää livahtaa ohi ja jäät kehityksestä jälkeen. Media suoltaa informaatiota jatkuvalla syötöllä ja ihminen ressaantuu kaikista asioista mitä pitäisi ehtiä tehdä. Kukaan ei varsinaisesti pakota olemaan tehokas ja olemaan stressaantunut, mutta se vain tarttuu kuin itsestään. Viimeistään siinä vaiheessa kun nukkumaan mennessä ei pysty rauhoittumaan tai tekemättömät työt takovat ajatuksissa yölläkin alkaa olla aika hiljentää vauhtia. Kiireettömyydessä ajatuksena on, että ihminen pysähtyy paikalleen ja miettiin tekemisiään ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Turhista asioista tulisi osata luopua.

Slow-liikkeen kehto on Italiassa, jossa ryhdyttiin vastustamaan 80-luvulla McDonaldsin levittäytymistä. Slow food liike tukee paikallista ruokakulttuuria ja ravinnontuotantoa. Onpa Italiassa kaupunkejakin, jotka ovat julistautuneet ja sitoutuneet hitaamman elämän edistämiseen ja kaupunkisuunnitteluun. Pyrkimys työajan lyhentämiseen ja tyydyttävään vapaa-aikaan on myös yksi teemoista. Slow-liike keskittyy tiedonvälittämiseen ja asennevaikuttamiseen. Seuraavassa linkkilista eri nettiosoitteista: www.slowmovement.com. Työajan lyhemtämisen puolesta kamppanjoidaan: www.swt.org. Muita osoitteita: www.zeitverein.com, www.simpleliving.net sekä www.slowfood.com. Juttu on referaatti Keskisuomalaisessa 2.10.2008 ilmestyneestä artikkelista.

Tänään on ilmeisesti syyspäivän tasaus vai millä nimellä sitä nyt kutsutaan. Joka tapauksessa vuoden pisin päivä on kohta ohi ja pikku hiljaa valoisuus lisääntyy. Tosin erittäin hitaasti alussa, mutta jo kuukauden päästä muutoksen pitäisi huomata. Oma treenaaminen on jatkunut normaaliin tahtiin 30km päivätahtia. Lauantaina juoksin 20km, josta jälkimmäinen puolikas hieman reippaampaa. Yöllä oli satanut lunta ja juoksu oli pienessä sohjossa tarpomista. Onneksi keli oli tarpeeksi plussalla niin ei pahasti lipsunut. Illalla hölkkäsin vielä kympin. Tänään vuorosa oli ns. pitkälenkki. Juoksin 25km Haapalan Matin ja Herrasin Jaakon kanssa. Mukavaa oli saada juoksuseuraa kun tässä viimepäivinä on jyrätty yksikseen. Jalkapohjan jänne tuntuu jonkin verran juostessa, mutta uskoisin sen menevän ohi piakkoin. Huomenna on hieman vauhdikkaampaa tiedossa ennen Parkanoon lähtöä joulun viettoon. Täytyy ottaa kaikki kamat mukaan, sillä jatkan saman tien matkaa Helsinkiin ja Jenkkeihin. Itse asiassa tässä on maratoniin aikaa se kuukausi ja tehokasta harjoittelua hiukan vähemmän. Pitkiä loppua kohti kiihtyviä lenkkejä ei montaa ehdi tehdä ja tänäänkään ei yhtään huvittanut kiihdytellä lopussa. Ehkä tekisin jos tossu pitäisi paremmin jalan alla...

Sopivasti sain aiheutettua syyllisyyden tunnetta muutaman lukijan mielissä aikaisemmalla kirjoituksella. Heti nimittäin pari kaveria otti luurin käteen ja soitti minulle kyselleen kuulumisiani! Varsin positiivisia asioita. En silti väitä, että mulla liikaa kavereita olisi. Ehkä nyt tuttuja, mutta ei niitä joille tulisi soiteltua. Luulen kuitenkin että vuodenajalla on tekemistä tähän kaikkeen ja kesän tultua yhteydenpitokin lisääntyy. Nyt olisi kuitenkin tärkeää muistaa kaveria. Osa sen tekeekin joulukortteja lähettelemällä, mutta mitä tekee suomalainen mies? Tuumailee vain, että mä en kortteja lähettele. Omapahan on sitten vika, jos kukaan ei ota yhteyttä. Se on nääs niin, että kun itse olet aloitekykyinen niin toinenkin ottaa helpommin kontaktia. Ainakin tämä pätee hitaisiin suomalaisiin. Siis mennä puolitiehen vastaan, niin toisen on helpomti lähestyä. Tämä virtuaalitietokonehässäkkä on kuin luotu meille siperialaisille. Ei tarvitse lähteä kämpästä ulos palelemaan. Joskus on aikaisemminkin tullut mouhuttua yhteisöllisyydestä. Ei se nyt niin paha asia ole ja jouluna olisi hyvä muistaa tuttuja.

Oma koomailu jatkuu: mulla piti aamulla olla tulkkaus, mutta sain puhelinsoiton jossa keikka peruttiin sairastumisen vuoksi. Jatkoin unia ja heräsin melkein 11 tuntia nukuttuani. Aika huolestuttavaa sanoisin. Toisaalta rasitus on nukuttava pois ja mentävä vain aikaisin nukkumaan. Ns. normaaleihin ihmisiin, jotka eivät paljoa urheile unentarve on vähäisempi. Mulla ja Hambergilla se on varmaan ennätysluokkaa. Toisaalta Gebrenkin tiedetään nauttivan nukkumisesta ja Gabriela Szabokin nukkui paljon. Jossain vaiheessa tuli varmaan hiukan treenattuakin. Itse juoksin aamulla 20km kevyttä ja illalla 10km. Vetoja en nyppinyt, kun paikat oli aika kipeänä eilisestä. Huomenna pidempää kiihtyvää/reipasta.

Nyt alkaa tilanne normalisoitua. Ajattelin että b-vitamiinin syöminen saattaisi virkistää hieman. Huomenna lampsinkin hakemaa sitä ja rautaa. Ei tätä vetämättömyyttä voi muulla nimellä kutsua kuin kaamosmasennus. Positiivista oli saada muutamilta rohkaisevia kommentteja. Kiitti. Itsellä lenkki/treeniseura ainakin vaikuttaa positiivisesti. Tämän päivän hallitreeni oli 7km vr+2x100m+10x200m 33-35sek/200m hölkkä pal. Sitten 5x60m melko täysiä aikaan 8.2-8.5/ 3min palautuksella. Päälle puntilla selkiä/vatsoja/käsiä ja kolme kilometriä verryttelyä kämpille.

Täytyy kyllä myöntää, että ulkona on täysin ns. pääkallokeli. Ilma on plussalla, mutta pyörätiellä on vielä verran sulamatona lunta. Tässä mene sitten pari päivää ennenkuin lipsuttelu helpottaa. Jouluksi kuitenkin menen Parkanoon, missä on kivoja metsäteitä ja tunnetustihan maaseudulla ei juurikaan hiekoiteta pikkuteitä. Ymmärrän hyvin Pirkolan fiilikset lipsuttelusta.

Fiilikset alkavat nousta. Työviikko on kohta ohi ja saa nukkua kunnolla. Pitää vielä keksiä jotain mukavaa tekemistä ja tapailla kavereita. Ehkä pakollista shoppailuakin olisi tehtävä. Se on kyllä fyysisesti ja henkisesti äärimmäisen raskasta puuhaa :) Ihmiset tungeksivat, jonoja on joka paikassa ja joulumieli kaukana. Toivotaan että jouluaattona olisi muutama astetta pakkasta.

Välillä on päiviä, milloin olisi parempi jäädä vain sänkyyn makaamaan. Tämä päivä oli yksi sellainen. Heti aamusta onnistuin hukkaamaan avaimet, mistä kehkeytyi koko päivän projekti. Aamupäivästä väsytyttikin ihan kohtalaisesti ja mieliala ei muutenkaan ollut kovin korkealla. Meikäläinen ei yksinkertaiseti vain ole näitä kaamoksen asukkeja. Positiivista sen sijaan on huomata, että muutkin kärsivät pimeästä vuodenajasta. Ehkä juuri siksi onkin tärkeää viettää joulua. Katselin että itse soitan puhelun kerran päivässä ja vastaanotan ehkä joka toinen puhelun. Ystäviä ilmeisesti on muutamia, joista moni tyytyy vain lukemaan blogista kuulumiseni kommentoimatta tai yhteyttä ottamatta. Tässä mielessä blogin ylläpitämisessä ei ole mitään järkeä. Miksi siis pitää blogia? Blogihan on nettipäiväkirja ja sen kirjoittaja vapaasta tahdosta haluaa kertoa itsestään. En tiedä onko siinäkään mitään järkeä. Miksi kertoa kun muutkaan eivät kerro itsestään. Ihminen on aidon utelias toisten tekemisestä ja ehkä tästä syystä blogeja luetaan paljon. Työssä käyvät kaipaavat virikkeitä tylsään työpäiväänsä. Illalla koneidensa ääressä kyyhöttävät etsivät elämyksiä. Kommunikointi on yleistynyt facebookkien ym välityksellä. Ehkä suunta on oikea ja hyvin ymmärtää, että tähän aikaan vuodesta ei tee mieli enää lähteä ulos pimeän tultua ja pimeähän tulee aikaisin!

Vaisusta fiiliksestä huolimatta sain kiskottua lenkkikenkäni tänäänkin jalkaan. 8km verrytttelyä+5x100m vetoja hallissa, minkä päälle 10km juoksumatolla 3.45-40 vauhtia ja 3km verryttelyä. Toista lenkkiä en tehnyt, kun jalkapohjassakin tuhtuu pientä kipua.

Alkaa tässä vaiheessa talvea maistua kaikki samalta puulta. Aurinkoa ei näy missään, ulkona on reilusti pakkasta ja liukastakin on. Aamulla mulla oli tänään kello 7.30 hieronta, sieltä kun selvisin piti kiirehtiä tulkkaamaan. Keikan jälkeen väsytti miestä älyttömästi ja pakko oli ottaa pikku päikkärit. Sen jälkeen vasta tein aamulenkin 9km. Illalla lenkille lähteminen oli todella vaivanloista. En saanut lenkkikaveria ja kroppaa väsytti. Kuitenkin juoksin 16km ja vauhtikin oli varsin hyvää 4.20-30 rytmiä. Hieronta siis selkeästi herkistää jalkoja!

Lenkkiä juostessa on aikaa ajatella kaikenlaista. Yleensä ne ovat negatiivisviritteisiä. Miksi juoksen? Mitä muuta voisi tehdä? Onko tässä mitään järkeä? Kuitenkin aina matkan taittuessa tulen vakuuttuneeksi siitä, että teen juuri sitä oikea asiaa. Mikä olisi tärkeämpää kuin omasta kunnosta huolehtiminen. Olosuhteet eivät ehkä ole ihanteellisimmat, mutta lenkin jälkeen olo on aina kuin voittajalla- voitinpahan oman laiskuuteni! Sen verran viisautta täytyy kuitenkin olla, että osaa kuunnella omaa kehoa. Siitähän kovassa harjoittelussa ja kilpaurheilussa on kyse: harjoituttaa lajissa vaadittavia ominaisuuksia optimaalisesti. Ei liikaa eikä liian vähän. Itse en koskaan ole niin sanotusti treenannut itseäni ylikuntoon eli jotain on tullut oikein tehtyä. Jatketaan siis harjoittelua.

Olen tässä laskeskellut viime viikon kilometrejä. Sain niitä kokoon noin sata, kun edellisen viikon "kevyen" viikon saldo oli 164km. Hirveää lovea siis pieni sairastelu ei aiheuttanut harjoitteluun. Olen jo tottunut siihen, että saan flunssan kerran alkutalvesta ja kerran keväällä. Se alkaa olla jo normaalia settiä ja niisä toivuttuani olen yleensä saanut hyvän nousukunnon päälle. Mitään siis ei olla menetetty maratonin suhteen. Vielä ei kuitenkaan auta olla liian ahne harjoittelun suhteen ja tänäänkin passasin vielä treenissä. Ohjelmassa oli perinteinen vauhdinvaihtelu ja tyydyin kahdeksaan mailin mittaiseen kierrokseen. Alkumatkasta sain hyvää sparrausapua seurakaveri Anssilta. Eilen EM-maastoissa keskeyttämään joutunut Juhakin pyörähti paikalla. Itse ajattelin, että jos ensi vuonna reenais maastoja varten ja kilpailisi paljon loppusyksystä. Voisi vaikka käydä leirilläkin ja etsiä kovia kisoja vaikka ulkomailta asti. No se asia on vielä suunnitteluasteella. Pitää kuitenkin kehitellä koko ajan jotain uutta niin jaksaa treenata. Jo nyt on muutama hyvä skaba tiedossa helmikuullekin.

Jyväskylän Kenttäurheilijat ry vietti eilen arvokasta 70-vuotisjuhlaa. Paikaksi oli valittu yliopiston liikunnan rakennus ja sali oli niin sanotusti täynnä väkeä. Ohjelmassa oli musiikkiesityksiä, puheita ja palkitsemisia. Puheenvuoroissa käytiin mielenkiintoisesti läpi seuran syntyhistoriaa sekä merkittäviä urheilijoita ja vaikuttajia. Juhlavieraana oli Ilkka Kanerva, joka luonnollisesti ylisti urheilun positiivisia vaikutuksia ihmisen elämässä. Lopuksi juotiin luonnollisesti kahvit ja maisteltiin mansikkakakkua. Johtokunta jatkoi kutsuvieraiden kanssa ruokailun merkeissä, mutta itse tulin kämpille ajoissa nukkumaan. Flunssa ja testikisa vei sen verran mehuja miehestä ja sunnuntaina eli tänään oli pitkä lenkki. 24km jaksoin juosta Jaakon ja Jarin kanssa. Loppupäivä meni lepäillessä ja käännöksiä tehdessä.

osta, osta, osta

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, jolloin hankitaan joululahjoja itselle ta lähimmäiselle. Hyvähän se on että vuoden synkimpään aikaan on joulu, valon juhla. Se piristää hieman ja saa aikaan mukavan juhlahetken. On aikaa muistaa ystäviä ja kokoontua perheen kanssa yhteen joulunviettoon. Kaupoissa käydessä joulusta mieleen tulee lähinnä mieleen ostaminen. Monelle köyhälle joulu saattaa olla vuoden ahdistavinta aikaa. Lapsiperheessä lapset kinuavat lahjoja ja kaikilla ei kerta kaikkiaan ole varaa laittaa satoja euroja lahjoihin. Paha mielihän siitä saattaa tulla lapselle ja myös vanhemmalle.

Tämän päivän treeni oli vähän kaksijakoinen. Juoksin Vaajakosken testikisan. Matkan piti olla kymppi, mutta sekä oikaisin että eksyin matkan varrella. Itse asiassa suurin osa juoksi 8km kympin sijaan, mutta minä vielä eksyin loppimatkasta. Siinä meni 38sekunnin kaula Marko Partaseen ja maalissa hän oli minua edellä noin minuutin. No wories, treeni oli hyvä ja kulku vähintään kohtalainen. Nopeimmat kilsat oli 3.20 luokkaa ja ylämäkiosuudet 3.40 vauhtia. Tossu piti hyvin. Polarin mukaan reitillä oli korkeuseroa 128-76 eli 52metriä ja Ascent eli nousun ja laskun osuus 145metriä. Reitti ei siis ole maailman nopein ja keväällä juoksemani 31.45 on kova aika. Ens vuonna sen rikkoja saa 100e kisan järjestäjältä Pentti Virmalaiselta!

Kierros Aika Kierrosaika Nopeus Kierros ka Ka alusta Matka Matka alusta
1. A 0:03:38,9 0:03:38,9 6:31 3:22 3:22 1,083 1,083
2. A 0:07:07,9 0:03:29,0 5:05 3:12 3:17 1,088 2,172
3. A 0:10:27,6 0:03:19,7 4:19 3:25 3:19 0,970 3,142
4. A 0:13:49,8 0:03:22,2 2:53 3:36 3:23 0,934 4,076
5. A 0:16:56,6 0:03:06,8 4:34 3:08 3:20 0,992 5,068
6. A 0:20:22,1 0:03:25,5 6:03 3:02 3:17 1,128 6,197
7. 0:23:05,4 0:02:43,3 6:07 3:44 3:20 0,728 6,924
8. A 0:24:03,8 0:00:58,4 3:09 3:23 3:20 0,287 7,211
9. A 0:27:25,5 0:03:21,7 4:08 3:10 3:19 1,059 8,270
10. 0:29:53,0 0:02:27,5 6:40 4:30 3:23 0,545 8,815
11. A 0:42:34,6 0:12:41,6 7:47 6:22 3:31 0,435 9,251
12. A 0:47:29,4 0:04:54,8 8:49 4:56 3:40 0,995 10,245
13. A 0:52:28,3 0:04:58,9 5:18 5:41 3:49 0,862 11,107
14. A 0:57:41,0 0:05:12,7 4:57 4:15 3:51 0,989 12,096
15. 0:59:39,8 0:01:58,8 60:00 5:19 3:54 0,373 12,469

On perjantai ja useimmille viikon viimeinen työpäivä. Moni tekee silti viikonloppuisin töitä ja useat jopa iltaisin ja öisin. Yhteiskunta ei nuku missään vaiheessa. Ymmärrettäviä tärkeitä toimintoja ovat terveyspalvelut sillä sairastuminen ei katsoa kellonaikaa. Sen sijaan hiema kyseenalaista ovat yksityisen sektorin työpaikat, missä tehdään voittoa eikä niinkään luoda peruspalveluita. Siellä duunia painetaan ympäri vuorokauden, sillä kalliiden koneiden seisottamiseen ei ole varaa. Tai ei varaa siinä mielessä, että ei tehtäisi tarpeeksi voittoa. Suomalainen työ maksaa teettäjälleen enemmän kuin muualla maailmalla. Tähän vedotaankin usein kun tehtaita siirretään ulkomaille. Talous on se joka määrittää milloin duunissa ollaan. Jonkinlaista yhteiskuntavastuuta voisi kuitenkin perätä työnantajilta. Suomalainen duunari on ammattitaitoinen ja monelle firman omistajalle varmaan riittäisi pienemmätkin voitot. Tuntuu uskomattomalta, kun joskus kuulee sanottavan että Suomessa ei kannata yrittää. Ehkä verotus on kova ja uuden työntekijän palkaaminen vaikeaa. Onneksi tänä jouluna on ainakin toistaiseksi vältytty ylläri joululahjoilla eli irtisamisilta. Parempi on vaikka lomautta kuin irtosanoa kaveri.

Eilen juoksin aamulla 10mk ja illalla 7km+6x100m hallissa+3km. Tänään aamulla juoksin tulkkaamaan 5+4km. Illalla on tarkoitus juosta kevyt lenkki. Huomenna olisi Vaajakosken testikymppi, joka omalta kohdalta on rento kova enemmän kuin kisa. Jospa sitä taas pääsis normaalin treenin makuun. Olo on kuitenkin edelleen kohtuu voimaton ja nuhainen. Voi olla, että voimien palautumiseen menee vielä toinen viikko. Maratoniinkin on aikaa vain kuukausi. Toivotaan, että saan nyt hyvän nousukunnon aikaiseksi ja Houstonissa tempastua kunnon mukaisen suorituksen.

se joka rakentaa rauhaa, rakentaa ihmisyyttä

Tämä päivä on omistettu Nobelin rauhanpalkinnon saajalle Martti Ahtisaarelle. Siinä on mies, joka on jo jotain saanut aikaan. Kotimaassaan hänet muistetaan ankkakävelystä presidenttiaikana ja haavasta otsassa. Lisäksi hänellä oli ehkä hieman epäkiitollinen tehtävä johtaa Suomea pois lamasta. Hieman kun asioita tarkastellaan Härmää pidemmälle nähdään Ahtisaaren todelliset saavutukset. Työ Namibian itsenäisyyden saamisessa, Achenin rauhanneuvottelut, Kosovon itsenäistyminen, Pohjois-Irlannin ja monen muun kriisipesäkkeen rauhanneuvottelijana toimiminen. Se mistä Ahtisaari tunnettiin maailmalla oli rauhallisuus ja periksiantamattomuus. Hän osasi olla tarpeen tullen tiukka, mutta optimismi ei loppunut koskaan. Ehkä tämä vaikutti siihen, että moni konfliktiosapuoli pääsi sovintoon Ahtisaaren astuessa kehiin. Sotien jälkeen hän joutui siirtymään Viipurista Suomen puolelle pakolaisena. Näin ollen monien 2000-luvun pakolaisten on helppo samaistua häneen. Nyt tämä rauhantyö palkittiin ja mikä parasta Mara jatkaa työtään.

Neljäs juoksematon päivä oli melkein totta. Kuokkalasta työkeikalta tultuani en jaksanut kävellä neljää kilsaa kämpille vaan pistin hölkäksi. Tuntuisen verran hyvältä, että kämpille päästyäni kiskoin verkkarit jalkaan ja läksin vetämään kasin. Askel oli kevyt ja kunto kesti kokeen. Tauti lienee voitettu.

JKU:lla menee hyvin. Lauantaina 70-vuotias seura viettää juhlia klo 16 yliopiston liikunnan salissa 304. Tilaisuus on kaikille avoin!

Kolmas päivä juoksematta. Ei nyt hermojen päälle ainakaan vielä ota, mutta kohta tekisi mieli tossuja ulkoiluttamaan. Jos positiivisesti ajattelee niin saapahan tässä ainakin rasittuneet jalat monta päivää hyvää lepoa. Eri asia on tarvitsevatko ne sitä vai lisää kilometrejä. Mielelläni olisin jouluna huilinut, mutta no hätä. Vajaa kuukausi hyvää harjoittelua niin pääsee auringopaisteeseen haukkaamaan ohutta happea. Tähän väliin on kisa paikallaan ja lauantaina sellainen olisi tiedossa Vaajakosken testijuoksun merkeissä. Saattaa olla talvinen ja luminen keli, mutta testi on testi. Jos nyt lauantaina pääsee vielä kovia tekemään. Huomenna olisi kaiken lisäksi hierontakin. Eipä siinä mitään, saavatpahan levänneet jalat lisäpalautusta. Toivottavasti ei mene kroppa sekaisin huilimisesta :)

Voiko vähän omistava olla onnellinen kysyy alaotsikko. En muista olenko selostanut ajatuksen taustaa. Se tulee siitä, että Afrikkalaisilla joilla ei taloudellisesti asiat useinkaan ole kovin hyvin vaikuttavat onnellisilta köyhyydessään. He tyytyvät tekemään parhaansa ja tekemään töitä rutkasti elinkeinonsa hyväksi pellolla kuokkien. Elämä on yksinkertaista, mutta heillä on jotain mikä meillä länsimaissa on ollut hukassa jo pitkään.

Niin se vain menee, että jos pitkään menee hyvin niin jossain vaiheessa täytyy himmata. Itse olen saanut terveenä harjoitella koko syksyn ja viime aikoina määrällisestikin hyvin. Vielä lauantaina tuntui, että äijä on kunnossa ja treenaaminen helppoa. Illalla alkoi miestä väsyttää ja kurkkua kivistää. Seuraavana yönä nukuin 10 tuntia ja päätin kuulostella olotilaa. Järjen valo pilkahti tällä kertaa harmaissa aivosoluissa ja päätin pitää lepopäivän. Olo ei parantunut päivän mittaan ja illalla matkustin Jyväskylään. Jälleen pitkät yöunet ja töitä puolilla valoilla. Runsaasti c-vitamiinia ja lepoa on nyt tiedossa ainakin tämä ja ehkä huomisenkin päivä. Ei sitä tiedä vaikka ei keskiviikkonakaan pääsisi vielä lenkille. Peruspessimisti varautuu kaikkeen. Oikeastaan olen harjoitusfilosifiassani oikeassa: mitä sitä suotta kevyitä viikkoja tai lepopäiviä pitämään, tulee niitä kuitenkin matkustuspäivien, sairastelujen yms. muodossa.

Oheinen kuva on muistutus aurinkon vaikutuksesta. Kuva on otettu Etelä-Afrikasta tammikuussa 2007. Dullstroomin elävä legenda OP Kärkkäinen tuli muuten vastaan Tampereen rautatieasemalla perjantaina. En olisi muuten siinä ihmisvilinässä, mutta heleä ääni paljasti miehen!

Talven runo: " Ei pala selkä tässä auringonpaisteessa ei. Ei myöskään häikäise
aurinko. Ei valu hiki kasvoille ei. Mikäs tässä sitten on ollessa. Pipoa
vaan kireämmälle ja villasukkaa jalkaan jos viluttaa. Ei tartte palella ei!"

Eilinen ilta meni itsenäisyyspäivän juhlia seuratessa. Mukavat pukujuhlat, mutta joka vuosi oma mielenkiinto loppuu ensimmäisen tunnin kättelyn jälkeen. Sitten jossain vaiheessa innostun taas seuraamaan haastatteluja. Kaava näyttäisi olevan sama: Uutiset kertovat itsenäisyyspäivän juhlinnasta ja samalla kerrotaan Veikko Hurstin pojan pitämistä köyhien linnanjuhlista. Mielestäni on tärkeää tuoda esiin se tosiseikka, että kaikilla ei mene hyvin ainakaan taloudellisesti.

Illalla alkoi mun kurkussa tuntua. Katselin tuntemattoman sotilaan uudella mielenkiinnolla ja menin nukkumaan. Heräsin puolen päivän aikoihin. Kevyt lenkki pitäisi vielä tehdä ennen Jyväskylään suuntaamista.

loppuviikon harjoituksia:
to illalla 4km+2x100m+2x5x70sekuntia loivaan mäkeen/hölkkä pal/5 sarja pal +5x100m+3km+salilla keskivartaloa+3km vr
pe aamulla 24km kevyttä Kallen kanssa -> Parkanoon, illalla 10km+sauna
la ap 5km+10km reipas 3.40-50 syke 155-150+4km, ilta 10km+2x100m+sauna
su tiedossa puolipitkä 20-25km

Tässä siis "kevyen" viikon harjoituksia. Keskiviikon "lähes" lepopäivän jälkeen loppuviikon treenit kulkivat hyvin ja ilman hierontaakin jalat tuntuvat palautuvan. Tulin tänne Parkanoon leireilemään ja palautumaan. Samalla luvassa on kulttuuriakin sillä eilen olin seurakunnan kerhon pikkujouluissa ja tänään Parkanon kaupungin itsenäisyysjuhlassa. Tilaisuudessa valitaan mm. vuoden urheilija. Tänä vuonna sen sai m55 sarjassa pärjännyt painonnostaja. Omalle kohdalle valinta sattui muistaakseni 2004. Vuoden nuori oli Idolsseissa semifinaaleihin päässyt Anna-Kaisa. En tarkkaan ole seurannut kyseistä ohjelmaa, mutta Pete Parkkosen nimi on jäänyt mieleen. Voittanee varmaan koko kisan.

Eilen illalla koin kauhunhetkiä. Jätin tietokoneen auki ja lähdin käymään kaverin luona. Palattuani kämpille tietokone oli sammunut eikä käynnistynyt millään. Mielessäni jo ajattelin oliko se siinä. Sisälle oli jäänyt DVD, jonka arvelin aiheuttaneen jotain. Uudelleen käynnistys, eikä mitään. Nukkumaan menoaika läheni ja koitin rauhoittua. Päässä takoi vain ajatus onko koneen valmistajan tai ostotakuu vielä voimassa. Ostokuittia ei löytynyt mistään ja menin nukkumaan pää täynnä asioita. Varmaan saattaa arvata, että asia painoi mieltä yöllä. Mietin minne veisin sen korjattavaksi ja paljonko se maksaisi. Pahinta vaihtoehtoa eli kaiken tiedon hukkaamista en edes uskaltanut ajatella. Koitin pitää fiilikset matalana onnistuen kohtalaisesti. Vielä aamulenkillä (55min) veivasin asiaa ja tulkaamaan mennessäni. Iltapäivällä kämpille päästyäni nappasin akun irti kannettavasta ja iskin virtanappia. Kone hurahti käyntiin entiseen malliin!! Arvatkaa oliko helpottunut olo. Vahingosta viisastuneena tein saman tien varmuuskopioita uusimmista valokuvista ulkoiseen muistiin. Myös syketiedostoista. Eipä tässä muuta voi kuin todeta, että tietokoneella on paljon elämänhistoriaa tallennettuna. Peruspessimistinä ajattelen, että kyllä se vielä joskus kaatuu/hajoaa tai tulee varastetuksi. Onneksi on muutama valokuva kuitenkin paperille printattuna ja toisessa muistissa edes jotain dataa. Treenipäiväkirjat ovat onneksi vihkoissa. Nekin pitäisi melkein viedä pankin tallelokeroon..

Ei tämä lepopäivän viettäminenkään aivan helppoa ole. Aamulla herääminen ei ollut sen helpompaa kuin muulloinkaan ja sain pidäteltyä itseäni sen verran että tyydyin ysiin. Mielessäni oli iltapäivän palauttava hieronta. Kun sitten menin hierojalle sain iloksenki kuulla, että aika oli ollut eilen ja seuraava aika menisi ensi viikolle.. Siinä meni fiilikset melkein saman tien ja tilannetta helpotti vain hieman keskimaan uusille s-asiakkaiden lahja; 700g pandan karkkia! Helpolla lapsen mieli vaihtuu. Kämpille päästyäni kävin swahilin käännösten kimppuun ja ilta meni nopeasti lakua mussuttaen. Ei tullut edes kauheaa tarvetta lähteä lenkille. Kyllä sitä näinkin palautuu, mutta kovan määräviikon jälkeen olisi ollut hyvä avata tukkoisia lihaksia jos nyt mun kropasta löytyy. Joskus olenkin sanonut että ei mulla lihaksia ole, jonkin verran voimaa vain ja sitäkin aika vähän. Ei vaan, onneksi ei ole itsetunto enää aivan täysin kiinni ulkoisissa asioissa kuten herkkinä teinivuosina. Silloin väännettiin punttia joskus oikeen tosissaan veljen kanssa. Asuttiin silloin amerikkalaisessa lukiossa Keniassa melkein 2km korkeudessa vuosi. Olis silloin tajunnut lenkkeillä hiukan enemmän. Tennis kyllä maistui eli jotain pohjaa on tuolta ajalta.

Kyllä tähän treenaamiseen aikaa saa kulumaan. Hyvin nukutun yön jälkeen aamupalan jälkeen lähdin ulkoilemaan kerrankin valoisassa säässä. Juoksin Palokan kautta 1h32 melkein täysin sulia pyöräteitä pitkin. Ajatuksissa risteili kaikennäköistä lähinnä positiivisia ajatuksia. Monesti kun aamulla lähtee lenkille pää on tyhjä ja ehkä siksi kevyt lenkkeily maittaa. Nykyään oma kroppa on jo sen verran karaistu, että reippaidenkin teko onnistuu. Joskus joutuu turvautumaan piristävän kahvin vaikutukseen. Tämä lähinnä iltasella pimeässä juostut kovat.

Lounaan söin JYP:in kiekkoilijoiden Hurrikaanissa. Vähän normaalia arvokkaampaa oli, mutta mätöt oli kyllä mainiot. Ilmeisesti kiekkoilijoita ajatellen tarjolla oli lihasuikaleita tai vastaavaa ja joukossa muutama hassu pastan palanen. Yleensä homma on toisinpäin. Joka tapauksessa lihasta se urheilija energian saa ja se pitää veriarvotkin kunnossa.

Illalla siis juoksin"aamulenkin" eli 40min hippokselle missä 5x100m ja punttia (selkiä/ vatsoja/kylkiä/leukoja/penkille nousua) +3km kämpille. Aikaa tuohonkin kului puolitoista tuntia. Parikin olisi mennyt helposti. Jos vielä laskee illan puolen tunnin venyttelyn niin kyllähän siinä tunteja kertyy. Ite en niitä koskaa laske kuten useassa lajissa on tapana. Kauaksi silti jäävät omat tuntimäärät triatlonistheihin verrattuna. Kaverin kaverin Tuukka Miettisen reenejä voi seurat täältä. On se 20 tuntia hurja määrä. Tom Söderdahl treenasi joskus jopa 40 tuntia. Toki jos ajattelee että kisasuoritus kestää 8 tuntia ja juoksijoiden kuninkuusmatka martonkin vain 2tuntia ja risat niin ymmärtää tilanteen.

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, jolloin tarvitaan rutkasti motivoivia tekijöitä. Keli ei houkuttele ulkoilemaan ja pimeys vie viimeisetkin mehut väsyneestä urheilijasta. On aika kaivaa esiin kenkälaatikosta valokuvat viime kesältä ja fiilistellä niillä. Oheiset kuvat ovat maaottelusta ja harva tietääkään, kuinka motivoiva vaikutus maaotteluun pääseminen on urheilijalle. Jotenkin mulla vain kävi mäihä viime kesänä ja onneksi löytyi muutama ajan tasalla oleva suosittelijakin. Maaottelu on nylkyn arvokisat. Siellä kannustusta saa joka lajin edustaja ja tunnelma stadikalla oli aivan järkyttävä. Melkein tuli tippa linssiin jo ennen starttia, kun ajattelin että kohta pääsen tuonne juoksemaan. Ei tullut mieleenkään himmata kun putosin porukasta 5km paikkeilla. Itse asiassa oma vauhtini oli tasainen 15.06 ja 15.06. Kaverit vain kiristivä lopussa. Arvokisoista meikäläisen tasoisella voisi olla mahiksia päästä EM-maastoihin, mutt niihin ei näytöt tänä vuonna riittänyt. Harmi, että sinne ei lähetetä edes koko äijien porukkaa. Silläkin olisi ollut motivoiva vaikutus monen nylkyn kohdalla. Toki junnuissa on tulevaisuus ja he vielä kehittyvät harppauksittain vuosittain.

Tämän alkavan kevyen viikon treeni oli 10km+2x100m aamulla ja illalla 4km +huom. 8x1,6km 4.30/3.30-3.20 vauhdinvaihtelua+5x100m+3km vr. Juoksu kulku hyvin mitä nyt jaloissa alkaa jo painaa. Eiliset loikat lisäksi hieman tuntuivat. Muuten kuten sanotaan JKU- kaikki kunnossa.

Kovempi parin viikon treenijakso alkaa olla pian ohi. Ensi viikon otan hiukan kevyemmin ja ohjelmassa on hierontakin. Tulkkauksia teen normaaliin tahtiin ja niitä onkin ollut nyt syksyllä ihan kiitetävästi. Palautumispuoli tuntuu olevan kohdillaan tällä hetkellä, eikä pimeästä vuodenajasta johtuvaa perinteistä syyskoomaa ole tullut ollenkaan. Joskus on jopa jonkinasteinen syysmasennus iskenyt tähän aikaan vuodesta. Viime vuonna marraskuussa aloitinkin blogin kirjoittamisen. Silloin purin turhautumistani, kun en päässyt maratonia juoksemaan ollenkaan. Yritin kahteen kertaan ensiksi Frankfurttiin ja sitten Firentzeen. Molemmat jäivät väliin. Näytti Fransis keskeyttäneen Firentzen tänään ja kaverini Martin juoksi Milanossa 2.21 viime vuonna. Tänä vuonna Vaitsa kepitti sielä aikaan 2.25. Oma syyskauden kohokohta on Houstonissa tammikuussa. Kunto tuntuu olevan oikein hyvä tällä hetkellä ja ainakin tuntuma juostessa on hyvä. Määrää on kertynyt mittariin kohtalaisesti ja tämänpäiväinen perusteellinen venyttely teki terää kropalle. Koska eilen juoksin pitkän lenkin niin tänään ohjelmassa oli vain yksi lenkki. Se oli itseasiassa varsin tehokas, sillä Antero oli laittanut lenkin vauhteileikittelyksi jonka lisäksi vielä ohjelmassa oli 2x10x kymppiloikkaa. Luulen koutsin keksineen tämän Lipsoselta. Minä sitten työtä käskettyä loikin lenkin aikana ja teidn teräviä spurtteja. Tunnin jälkeen tuntui jaloissa ihan kiitettävästi, mutta samalla hyvältä. Kilometrejä tuli 18. Laskujen mukaan tällekin viikolle kilsoja kertyi hyvin eli 190. Nyt on siis varaa huilata ja tehdä nopeustreeniä/ voimaa hiukan enemmän.

Aamusta 2h 10 minuuttia juoksua eli noin 27-28km. Siitä viimeiset kolme kilsaa 4min vauhtia, muuten matka taittui 4.30-5min vauhtia. Päivällä koomailua ja toipumista treenistä. Huomenna kevyempi päivä ja maanantaina isketään jälleen kovaa.

Teatterikorkeakoulussa opetetaan opiskelijoita juoksemaan. Siellä jopa annetaan tekniikkaopetusta. Näin sanoi tänään Mikko Leppilampi Strada-ohjelmassa. Kai sitä voisi kutsua myös liikuntaopetuseksi, mutta luulen että taustalla on näyttelijöisen fyysisestä kunnosta huolehtiminen. Ehkä yksinäinen lenkkeily sopii taiteilijoille. Aika lailla oikoen voisi sanoa kaikkien juoksijoiden olevan jalkataiteilijoita :) Samaisessa ohjelmassa arvosteltiin myös suomalaista metsäläisyyttä ja tankero-englantia. Äänessä oli itse Lenita Airisto. Huumoria huumoria. Huonosta englannistahan meidät suomalaiset tunnetaan ulkomailla malliesimerkkinä Kimi Räikkönen. Ahti Karjalainen oli tämän apinaenglannin ensimmäinen johtohahmo ja samaa settiä jatkavat Ilkka Kanerva ja Matti Vanhanen. Pidetään lippu korkealla pojat!

Perjantaipäivä oli peruskuntoharjoittelua: aamulla kymppi loskakelissä ja illalla 21km Kallen kanssa jo jäätyneellä pyörätiellä. Kevyt palauttava päivä oli siis kyseessä. Huomenna on viikon pitkälenkki ja hiukan tekisi mieli kiihdytellä loppukilometrit.

Aina ei tahdo keksiä mistä kirjoittaisi. Tai kyllä keksii, jos vain alkaa keksimään tikusta asiaa. Monesti on kyllä niin, että kun vain alkaa naputella, alkaa ajatukset tehdä töitä ja mieleen tulee kaikenlaista omasta mielestä kirjoittamisen arvoista.

Tämä viikko on mennyt jälleen todella nopeasti. Huomenna on jo perjantai ja ensi viikko on juoksupuolella kevyempi viikko. Siihen asti on kärvisteltävä ilman hierontaa ja yritettävä vain jaksaa treenata. Näihin juoksukeleihinkin alkaa jo kyllä tottua ja askel ei lipsu. Tänä aamuna oli pakkasta melkein kymmenen astetta ja varmaan siitä syystä tossu piti hyvin. Niinpä pidensin hieman lenkkiä ja juoksi n.55min. Illalla verryttelin 4km Hipposhallille, missä avausvetojen jälkeen juoksimme Kallen kanssa 10x400m 1minuutin palautuksella. Vauhdit oli 68-70 sekunnin välissä. Siis varsin kestovoittoinen treeni, eikä mikään älyttömän helppo. Nopeutta sillä treenillä ei rassata ja ensi viikolla onkin ohjelmassa 60metrin vetoja pitkällä palautuksella. Ajattelin, että ne sopivat paremmin kevyelle viikolle. Ei sen puoleen, kyllä maratoonarinkin tulee pitää yllä nopeata juoksua myös peruskuntokaudella. Valmentaja oli tiedustellut asiaa Lipsoselta, joka tunnetaan Ulmalan valmentajana. Nelisatasten päälle oli verryttelyä sekä aitahyppelyita 10kappaletta. Lisäksi vielä polvennosto/pakarajuoksua sekä kevyttä saliharjoittelua mitä nyt mieleen tuli. Hippoksellä näkyi Sandellskin nielevän kilometrejä. Hyvä että maileritkin ovat Jyväskylään löytäneet. Viime aikoina kun suunta on ainakin nylkky puolella ollut päinvastainen. Lenkkiseuraa ei yhtä helposti löyty, mutta perinteistä viikonlopun pitkää lenkkiä ei ole vielä yksin tarvinnut juosta :)

Aamun 9km ja illan 10km kevyttä+ 10km 3.50 rytmillä matolla+selkiä/vatsoja+3km vr.

Taitaa olla talvi tullut jäädäkseen. Toiveissa kuitenkin on vielä harmaa keli mutta tossun alla pitävä juoksualusta. Tänään sitä sai hieman kokeilla, miltä tuntuu juosta kun askel ei lipsu. Kävimme nimittäin Kallen kanssa lenkin päätteeksi vetäisemässä 5x100m Hipposhallin puolella. Tuntui, että vedot olivat vauhdikkaitakin, mutta taisi vain vauhti hämätä. Hyvällä talviaskeleella vedettynä lantio roikkui alhaalla kuin pikajuoksijalla, joka kuokkii terävällä askeleella tartanista palasia irti. Mielikuvaharjoitteluna ajattelimme juoksevamme sulavasti kuin Simo Sipilä. Kilometrejä illan treenissä kertyi parikymmenta, kun aamulla olin juossut ysin.

Se mikä tänään on korvennut mieltä, on ensikauden mahdolliset edustusoikeudet uusille kenialaisille juoksijoille, jotka useamman vuoden ajan ovat tyylikkäästi hoitaneet jäniksen tehtäviä kotimaan kisoissa. Nyt he, mikäli huhu pitää paikkansa saavat edustusoikeuden SM-kisoihin. Mielestäni he tekevät tärkeää työtä vauhdittamalla kotimaisissa eliittikisoissa kotimaisia juoksijoita hyviin aikoihin sekä saavat kesän työstä elannon mitä luultavimmin koko vuodeksi Keniaan palattuaan syksyn koittaessa. He ovat ammattijuoksijoita ja on täysin ymmärrettävää, että köyhistä oloista kotoisin oleva juoksija pitää taloudellista hyötyä tärkeänä. Minun mielestäni on tärkeää, että myös tulevina vuosina tämä molempia osapuolia hyödyttävä business jatkuu. Itsekin voisin toimia managerina, jos vain Suomessa olisi enemmän laadukkaita kisoja.

Mutta asiaan. Jos siis SM-edustusoikeus tulee kyseisten juoksijoiden etuoikeudeksi se tietää sitä, että vain kesäisin Suomessa viihtyvät juoksijat saavat edustaa Suomea SM-halleissa, SM-maantiellä, SM-maastoissa, Kalevan Kisoissa ja SM-maratonilla. Toivon ja todellakin toivon, että kyseiset kisat miteltäisiin suomalaisten kesken. En tarkoita esim. viime kesänä SM-kisoissa olleita kenialaisia, koska he ovat asuneet vuosia Suomessa, sitä kautta suomalaistuneet ja paikkansa ansainneet.

Olipahan melkoisen kova treeni tänään. Keli oli tehnyt ulkona juoksemisesta haasteellisen, mutta silti ei halliin menty. Ns. Keuruun maili oli jälleen käytössä kymmenen kierroksen ajan niin että joka toinen kierros mentiin kovaa. Vierailevana tähtenä alkumatkasta oli Tommy Granlund. Vauhdit eivät olleet maltillisempia kuin paremmassa kelissä juostut treenit. Sykkeet eivät mulla nousseet juurikaan yli 170, mutta töitä sai tehdä pienen lipsumisen kanssa. Päälle 5x100m hallin puolella. Kolmenkympin päivä niin sanotusti.

Laskeskelin viime viikon juoksukilometrit ja niitä kertyi yli 190. Siis varsin hyvää mättöä niin sanotusti. Vielä kun pääsisi kisaan tämän vuoden puolella... Puolikas voisi tehdä hyvää maratonia ajatellen. Jos en muuta keksi niin pitää odotella uudenvuoden juoksua. Mikä olisikaan tällä hetkellä parempi sijoitus juoksuun kuin häipyä pariksi viikoksi etelään tämän hetken kelejä karkuun. Eipä se ole muusta kiinni kuin siitä yhdestä. :)

Jyväskylän Kenttäurheilijat viettää 70-vuotisjuhlia marraskuun 13 päivä. Juhlan kunniaksi seura myy viirejä. Nyt on mahdollisuus tukea seuraa ja ostaa viiri takan koristeeksi. Vaihtoehtoina on iso ja pieni viiri.

Mikäli asioita tarkastelee positiivisesti on tässä talvisessa kelissä hyvä harjoituttaa niin sanottua talviaskelta. Juoksijathan tietävät, mitä talviaskel tarkoittaa. Se on sitä, että juoksija liukkaalla juostessaan varoo askeltaan niin että hieman varmuudan varalta ottaa askeleen edestä. Tämä jarruttaa askellusta, mutta takaa paremman pidon alustaan. Kovassa juoksussa tämä tietää sitä, että askel tökkii eikä vie eteenpäin toivotulla tavalla. Juoksu ei ole rentoa ja turhaa energiaa kuluu tempoiluun. Tätä voisi kutsua myös nylkkäämiseksi.

Jyväskylässä sunnuntaiaamuna oli vielä hyvä talvinen keli. Tuuli puhalteli jo jonkin verran ja ennakoi iltapäivällä alkavaa lumimyrskyä. Puoleen päivään mennessä oli kuitenkin kolmenkympin lenkki tehtynä Jarin ja Jaakon kanssa. Juoksu kulki mukavasti ja paluumatkalla ehdin jopa nautiskella menosta kulkiessani värikkäiden rintamamiestalojen välistä lumista katua pitkin. Edellispäivän juoksuharjoittelu oli pitänyt sisällään aamupäivästä tehdyn reippaan. 5km verr+12km reipas 160 sykkeellä eli 3.45 vauhdilla+2km verr. Iltasella verryttelin 12km. Kulunut viikko oli siis määrällisesti varsin tehokas viikko ja varmasti nostaa kuntoa pitkällä tähtäimellä. Kuukauden päässä siintävät EM-maastot kyllä jäänevät väliin vaisuhkon PM-menestyksen vuoksi. Uskoisin silti olevani jälleen paremmassa kunnossa viime vuoteen verrattuna. Se niin sanottu talviaskel alkaa olla kohdillaan ja kilometrien nieleminen voi jatkua. Kauhulla seurasin kuinka pojat olivat pistelleet Vantaan Hakunilassa kymppiä. Kisa tosin käytiin hyvällä alustalla, mutta 31min lähentelevät ajat ovat jo kovaa luokkaa marraskuulle. Vuosi sitten pojat pitivät 31 minuutin rajaa suorastaan pilkkanaan ja lunasitivat paikan "ylimääräisissä" katsastuksissa EM-maastoihin.

Meinasin jo kirjoittaa, että jumi sen kuin pahenee. Tänään kuitenkin alkaa jo tuntua että eiköhän se tästä. Lumen tulo ja puntilla käynti joka tapauksessa saivat paikat aika pahasti tukkoon. Aamulla juoksin 1.35 ja illalla tunnin. Lumella juokseminen tuntuu hieman erilaiselta ja nivusissakin ainakin alkuvaiheessa on tuntemuksia. Parasta on varmaan himmata vauhteja ja kiristää määräruuvia. Nyt kun tarkemmin muistelee niin joka vuosihan se talvi on tähän asti tullut ja lumen tultua on aina ollut pientä jumia. Sama juttu myös lumien sulaessa.

Päivän tentti meni kohtalaisesti ja heti lenkin plus lounaan jälkeen sen tekeminen vaati hieman skarppaamista. Iltalenkin juoksin pakasta vedetyilla Pegasuksilla. Jospa kroppa saisi siitä vielä hieman uutta ärsykettä.

Eilen tuli välipäivä bloggaamisesta. Aamusta klo 8 olin ollut tulkkaamassa, jonka jälkeen pääsin lenkille. Juoksin 5km, vedin pari loikkaa ja juoksin 10km 4min vauhdilla. Edellispäivän penkillenousut tuntuivat jaloissa ja yritin pitää juoksun rentona. Aamupäivästä lähdimme Tampereelle tulkkikoulutukseen. Musta tulee valvoja uusille tulkeille ja arvioin heidän osaamistaan, kun he suorittavat asioimistulkkitutkintoa. Tuliaisina Tampereen TAKK:sta oli muutama läksytehtävä ja kello neljän aikaan syöty lounas, Macissa tietysti! Paluumatkalla yllätti oikein talvinen ja lumipyryinen keli. Illalla sain vielä onneksi motivoitua iltalenkille. Lenkkikaveriksi sain Antin, joka tarjosi vielä saunan kympin lenkin päälle. Hyvää teki kropalle, vaikka piriformis pakaralihas kiristeli entisestään. Tänään olikin sitten ensimmäinen lumessatarpomiskeli pitkään aikaan. Juoksin kympin ja jätin loppuvedot suosiolla väliin. Piti olla koko päiväksi puhelintulkkauksia omaan kännykkään, mutta ilmeisesti Kajaanin päässä ei tiedetty mun puhelinnumeroa ja tulkkikeskuskin oli kiinni koulutuksen vuoksi.. heh easy money.. Käytin päivän huomiseen tenttiin lukien saaden iltapäivällä kuulla, että toinen tenttikirja olikin vanha enkä voisi sitä tenttiä. Jaaha ajatteli, ei mitään uutta meikäläiselle. Tyynesti varasin uuden tenttikirjan kirjastosta. Saapahan huomenna vastata sitten yhteen essee kysymykseen EU-Suomen sosiaaliturvajärjestelmästä. Faija tulee kylään viikonlopuksi ja ohjelmassa on ainakin Bond-elokuva.

Iltareeni oli seuraavanlainen. Verryttelyä 6km 4min vauhtia Kuokkalan graniittiin (entinen väestönsuoja). Siellä 2x5x20sekuntia loivaan mäkeen hölkkäpalautuksella/4min pal. Tossu piti hyvin, mitä nyt kestojumi vaivasi. Yritin helpottaa oloa reippaalla alkuverryttelyllä. Loppuverra oli suorinta reittiä kämpille, n 3km. Toivotaan, että huomenna juoksu ei olisi enää jäkittämistä. Tässä ei nyt ilmeisesti ole kisan kisaa pitkään aikaa, joten reeniä on tiedossa tavoitteena tammikuun maraton.

Tänään sain nukuttua väsymystä pois ja olo olikin varsin palautunut aamulenkkiä tehdessäni. Tällä kertaa tein niin että vedin aamulla pidemmän ja illalla kevyemmän+puntin. Aamu piti siis sisällään 21km reippailua ja 2x100m. Illalla verryttelin 40min ja kävin puntilla tekemässä penkillenousua ja keskivartaloa. Ei uskalla liikaa rehkiä jaloilla, koska ne menee mulla herkästi jumiin puntista. Lähinnä vasen pakara ja SI-nivel jos liikaa innostuu kirppuja tekemään. Ne ovat varmaan hyödyllisiä mutta ei enää vanhalle maratoonarille. Keskityn kestävyyden kehittämiseen. Nopeus on mitä on, mutta se ei tiedä sitä että ikuisuusprojekti 4minuutin alittamisesta tonnivitosella olisi kuopattu. Kuten Tommi sanoin maratonin ennätyksen parantaminen vaatii myös alimatkojen kehittymistä. Projekti seuraavien EM-kisojen maratonille on käynnistynyt.

Eilen Kaihlajärvi kyseli, mitä on raasto. Vastasin, että se on sitä kun maitohampaat näkyvät. Mitä julmempi on irvistys, sitä kovempi on raasto. Raastaa voi niin hyvä kuin huonokuntoinenkin. Mulla raasto näköjään on sitä, että monttu haukkaa happea. Kuvan ottohetkellä itseasiassa olo oli hyvä ja stimmunki hyvä. Siis ei kannata ulkoisen olemuksen antaa haitata tässä lajissa. Kyseessä ei ole kauneuskilpailu!

Eilen tuli koomailtua 30km verran Tyntsän kanssa Jyväskylässä. Vauhti oli paikoittain kevyttä 5min vauhtia. Lunta oli satanut yön aikana sen verran että maa oli valkoinen Laajavuoren maastossa. Lenkki kulki kohtalaisen mukavasti, mutta raxissa vedetyn lounaan jälkeen iski kooma. Ei jaksanut lukea tenttii ja loppupäivä meni löhötessä. Tänään oli myös niin sanotusti määrä päivä. Aamulenkin vedin pakkasen jäädyttämässä maastossa. Iltalenkillä valmentaja armahti hieman ja juoksimme 8kierrosta ns. keuruun mailia. Vauhti oli 3.50-4min hujakoilla. Kovempaakin olisi päässyt, mutta ihan fiksua on nyt kisan jälkeen palautella. Torstaina kuitenkin isketään mäkeä. Lenkin jälkeen vedimme Juhan kanssa 5x100m ja käynti puntin puolella heilumassa.

Maanantai päivä piti muuten sisällään neljä tuntia puhelintulkkausta. Varsin uuvuttavaa puuhaa, kun ainoa aisti on kuulo, jonka avulla pyrit ymmärtämään puhujan viestin ja kääntämään sen. Tasapuolisuuden nimissä piti rasittaa molempia aivopuoliskoja ja vaihdoin luuria vasemmasta oikeaan. Yksinkertainen asia, mutta lisäsi vaikeusastetta heti muutamalla pykälällä. Miten se olikaan, kumpaa aivopuoliskoa mies käyttää enemmän? Sitä loogista puolelta, mutta oliko se vasen vai oikea?

Hyvät maastoskabat on jälleen käyty. Tällä kertaa Tanskanmaalla. Käynti oli pikainen, mutta varsinkin naisten puolella menestystä tuli reilusti. Molemmissa tuli henkilökohtaiset voitot ja joukkuemitaleja. Poikien ja miesten puolella jäi petrattavaa. Juhan viides sija kovassa porukassa oli kuitenkin näyte miehen maastokyvyistä. Oma juoksu oli ihan positiivinen ja maastojuoksu tuntuu taas siltä, että ehkä se joskus kulkee. Viime vuoteen verrattuna reitti oli juostava ja loivaan rinteeseen tehty nurmirata oli vauhdikas. Naisetkin saivat raastaa 8km edestä. Laitan tähän mukaan muutaman kuvan kisoista. Valitettavasti en ehtinyt kaikkia sarjoja kuvata, kun oli edustustehtäviä.

Perjantai oli matkustuspäivä ja aamulento Jyväskylästä oli 7.35. Perillä Kööpenhaminassa majoituimme kisapaikan lähelle youth hostelliin. Positiivista paikassa oli play station ja Jarkon kanssa otimmekin tuntumaa taistelu- ja jalkapallopeliin. Perjantai-iltana ei päivän matkustamisen jälkeen oikein muuta jaksanutkaan tehdä kuin kertoa huonoja vitsejä ja pelata pleikkaa. Lauantai aamusta alkaen olikin sitten jo huumori poissa. Huoneet piti luovuttaa jo 10.30 ja aikaa jäi odotteluun hotellin aulassa. Kisapaikalle kävelimme niin että ehdimme nähdä ensimmäiset juoksut. Sitten pukukoppiin keskittymään. Itsellä oli perinteisesti aika epävarma olo, mutta maastopiikkarit jalkaan saatuani olin valmis kisaan. Alkumatka taivallettiin sopuisaa vauhtia Juhan vetäessä porukkaa. Toisella ja kolmannella 2km kierroksella, kun ensin oli kierretty kaksi kertaa 500m, alkoi välimatka kasvaa. Mikko oli iskuetäisyydellä, mutta en saanut miestä ajattua kiinni. Miesten kisan jälkeen emme ehtineet verrytellä kuin kilometrin kun piti jo rientää lentokentälle. Siellä söimme kunnon lounaan ja palautuminen saattoi lähteä käyntiin.

Aamulla radiossa haastateltiin Mauri Kunnasta, tuota mainiota piirtäjä kuvittajaa. Hänen käsialaansa ovat mm. Koiramäen kirjat. Viime vuonna Vammalassa järjestettiin maastojuoksun SM-kilpailut. Tapahtuman yhteydessä järjestetyt junnumaastot olivat nimeltää Herra Hakkaraisen maastot. En ollut paikalla katsomassa, mutta varmasti innostunutta tulevaa kestävyyskaartia oli edustettuna. Mauri vain totesi aamun haastattelussa, että hänellä nyt sattui olemaan lahjoja piirtämiseen. Hän vertasi asiaa juoksuun, jossa myös joillain on lahjoja. Mauri totesi olevansa melko laiska lukemaan, vaikka hänellä on monta kirjaa luettavana samaan aikaan. Tuosta haastattelusta mieleeni jäi vain ajatus, että jokainen tehköön sitä mitä parhaiten taitaa. Olkoon se sitten postimerkkien keräilyä, mutta pääasia että tykkää harrastuksestaan. Mielestäni jokaisella pitäisi olla harrastus ja henkireikä, johon purkaa energiaansa.

Pohjoismaiden mestaruusmaastojen osallistujalistat ovat ilmestyneet samoin kuin rataprofiilikin. Ikävä uutinen sen sijaan on että Jussi Utrianen ei juokse. Mies sai keskiviikkona kortisonipiikun jalkapohjaan (lantarifaskiitti). Uusimpana tietona vielä että Jarkko Hamberg korvaa Utriaisen. Hyvä näin niin saadaan koko viiden hengen porukka lähetettyä paikalle.

Olipa todella pimeä päivä, melkein olisi päivälläkin voinut liikkua taskulampun kanssa. Aamulla klo 8 olin jo hierojalla ja loppupäivä on lepoa. Täytyy nyt tehdä parhaansa lauantain kisaa ajatellen. Huomenna olisi puolikova avaava harjoitus hallilla 5x400m 3minuutin rytmillä. Eipä siinä enää sen kummempia voi tehdä muuta kuin hermoilla valmistautua skabaan. Yleensä kisat on kyllä mennyt hyvin jos on ollut jumia tai väsymystä kisaviikolla. Se on tiennyt sitä, että elimistö kerää energiaa varastoon ja kova harjoittelu tuntuu kisaviikolla väsymyksenä. Joskus sitä on levättävä ja kun kilpaurheilija on tulosten takia sitä levätäänkin. On sitten taas hyvä treenata entistä paremmalla motivaatiolla, kun on kisa mennyt hyvin. Ja jos lauantain kisa menee oikein hyvin on jatkoa vielä tiedossa kisojen suhteen. Mutta niistä ei vielä sen enempää. Hyvä on kuitenkin tietää, että elämä ei yhteen skabaan pääty.

Tenttikirjan luku jatkuu sosiaaliturvajärjestelmän osalta. Juolahti tänään mieleen, että voisin myös toimia vakuutusmiehenä. Myydä vaikka ihan omaa urheiljavakuutusta. Niissähän jokainen urheilija on asiantuntija. Vielä kun on kokemusta Kelasta, niin miksi ei perustaisi kilpailevaa firmaa Kansaneläkelaitokselle!

Pää on täynnä kaikenlaisia asioita. Eilen lainasin ranskan ja swahilin kielioppikirjat. Ranskaksi pitäisi hallita numerot, kun Kongon pakolaiset sekoittavat swahilija ja ranskaa. Swahilin kielen sanakirjaa tarvitaan kieliopin tarkistamiseen. Oppikirja on vuosimallia 1989. Tansanian puolella puhutaan puhdasta swahilia ja muissa maissa huononpaa ja usein sekoittunutta. On siinä välillä tulkilla töitä kun ei tiedä mitä viikonpäivä nimitystä käyttää. Vaihtoehtoja on kolme kuten numeroissakin.

Tentti lähestyy parin viikon päästä ja Sosiaalipolitiikka globalisoituvassa maailmassa käsittelee mm. eläkerahastointia. Vaihtoehtoina on jakorahoitus, missä nuoret rahoittavat vanhempiensa eläkkeet (Suomi) ja rahastointi, missä kukin sukupolvi maksaa eläkemaksunsa jotka rahastoidaan. Ongelmana on että työllisyysasteen olisi kohottava jatkuvasti väestön ikääntyessä. Kuten tiedettyä Suomessa syntyvyys pienenee ja ns. huoltosuhde kasvaa. Omat vanhemmat kuuluvat ns. suuriin ikäluokkiin ja meidän ikäluokka rahoittaa heidän eläkkeensä. Miten käy kun me jäädään eläkkeelle? Jos ei mitään rahastoa ole olemassa niin painetaanko sitä duunia kasikymppiseksi asti? Parempi skipata koko työelämä... Täytynee silti luottaa siihen, että lakisääteinen eläkejärjestelmä (Suomen malli) on eläkelaitosten hoidettavana ja hoitaa homman yhteisvastuullisesti.

Aamulla juoksin oikein hiljaa 5min vauhtia 18km+2x100. Taisi eilinen vielä painaa kropassa. Tänään sitten illalla skippasin treenin ja huomenna on hieronta ja koko päivä lepoa. outoa.

Jos Jenkeissä on monta epäkohtaa niin löytyy niitä kotisuomestakin. Yksi näistä on köyhyys ja leipäjonot. Ne tulivat jäädäkseen laman jälkeen. Kunnallisvaalit tulivat ja menivät, mutta köyhyys teema ei tuntunut saavan pontta. Mitäs köyhistä, kun niitä ei näy paljoa missään. Ei ainakaan coffeehouseissa, missä kahvi maksaa melkein kaksi euroja ja kakkupalakin vitosen. Seurakuntien ja järjestöjen ruoka-apu on monelle tärkeä lisä toimeentuloon. Itse käyn usein työttömien ruokalassa edullisella lounaalla. Siellä vallitsee välitön tunnelma. Tekisi monelle snobille hyvää käydä siellä hiukan haistelemassa ilmapiiriä. Toisin kuin luullaan siellä eivät käy vain spurkut, vaan myös työssäkäyvät ja eläkeläiset. Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johdossa työskennellyt tohtori Heikki Hiilamo on sitä mieltä, että leipäjonot voitaisiin tehdä tarpeettomiksi jos vain poliittista tahtoa löytyisi nostamalla perusturvan tasoa. [Keskisuomalainen 10.11]

Ei sen puoleen, että tässä esitettäisiin jotain erikoista. Olin tänään kuuntelemassa eläkevakuutus sijoitusneuvojaa. Jo nyt kannattaisi sijoittaa ne ylimääräiset pennoset tulevia eläkepäivä varten..

Tänään aamulla 9km. Illalla 4km +8x1,6km vuoroin 3.20-30/3.50-4min, lopussa piti jarrutella. päälle 5x100m ja 4km verryttelyä kämpille, missä kevyttä kuntopiiriä. Stimmunki alkaa olla reilassa.

Yhdysvallat on ollut Suomalaisessa mediassa esillä viime päivinä useasti. Lehdissä on käsitelty presidentinvaaleja, mutta myös Yhdysvaltoja yhteiskuntana. Jutuissa on pyritty tuomaan esille mitä on amerikkalaisuus. Paljonhan on puhuttu siitä, kuinka Eurooppalaiset eivät ymmärrä Amerikkalaisia ja päinvastoin. Euroopassa vastustettiin sotaa alusta alkaen, mitä ei skandaali vankien kiduttamisesta auttanut. Itse olen ollut kiinnostunut asioisen seuraamisesta. Uusimmassa Keskisuomalaisessa kirjoitettiin, kuinka Obaman toivotaan syrjäyttävän huumediilerit ja hiphopparit idoleina. Toisessa jutussa kerrottiin, kuinka 8-vuotiasta syytetään kaksoismurhasta. Mielenkiintoista asialle on, että tapahtumat sijoittuvat lähelle Flagstaffia, paikkaa missä Mårten Båström asuu ja harjoittelee. Nyt olen ainakin itse paikantanut Arizonan kartalle paremmin.

Aamulla 20km niin että jälkimmäisellä kympillä tein teräviä lyhyitä vetoja aina kun ylämäki tuli vastaan. Olo oli vahva, mutta motivaatio heikko ennen lenkillä lähtöä. Isälle täytekakun viennin jälkeen aamulla jatkoin nukkumista toivoen aurinkonpaisteen alkavan ja sateen loppuvan- ei loppunut. Onneksi keli oli kuitenkin plussan puolella.

Saiche. Juoksukelit olivat tänään todella heikot treeniä tehdessäni. Lähdin aamupäivällä Parkanossa tekemään kiihtyvää reipasta. Olin verrytellyt 4km ja tarkoitus oli juosta kymppi kiihtyvää, kun taivaalta alkoi sadella vettä. Vesi jäätyi kivasti maantienpintaan tehden siitä liukkaan. Ensimmäisen 3km ehdin juosta 3.30 vauhdilla, mutta jälkimmäisessä vauhti putosi jo 3.40 tuntumaan. Jatkoin vielä muutaman minuutin hiekkatielle, kunnes päätin olla itseä enempää kiusaamatta. Hölköttelin kotiin tienreunaa seuraillen. Pari autoa oli ajanut ojaan huvittavasti parin sadan metrin välein. Kämpille päästyäni rs800 näytti matkaa kuluneen 17,5km. Loppuvetoja en edes yrittänyt tehdä, kun oikea pohjekin on hiukan tuntunut. Loppupäivä meni Ikaalisten kylpylässä vesijumpan merkeissä. Aika helppoa tämä kerran päivässä juoksentelu.

Olen analysoinut blogiani google analyticsillä. Blogissani vierailee kuukaudessa yli kolme tuhatta eli noin sata päivässä. Eniten kävijöitä oli USA:n vaalipäivänä jolloin kävijoita oli 140. Kävijöiden määrä ei näy kommenttien määrässä.

Tuntemukset juoksijan jalkapöydässä jatkuvat. Luulin vaivan jo menneen ohi. Aamulla juoksin 55min eli noin 12km ja illalla olin mäkeä juoksemassa. Ohjelmassa oli 2x4x70 sekuntia hölkkä palautuksella. Verryttelyä alle 5km ja päälle 4km. Loppusatasia en uskaltanut montaa tehdä. Kämpille päästyäni laitoin kylmää jalkaan normaaliin tapaan. Uskon, että tilanne menee pian ohi. Olenhan keskimääräistä fiksumpi juoksija. Niinhän moni autokuskikin maantiellä ajattelee :) Usein tämä johtaa vain siihen, että tietä pitää ylittää henkensä kaupalla, kun ei tiedä onko autoilija huomannut sinut ja meinaako se pysähtyä vai ei. Varsinkaan aamulenkin aikaan ja ihmisten päästessä töistä ei yya-sopimmuksesta ole tietoakaan. Töihin ja äkkiä tai kotiin ja äkkiä tuntuu olevan ratin takana istuvan ajatuksissa. Suomalaisethan ovat kuuluisia vapaa-ajan arvostuksestaan. Työkavereiden kanssa ei hengata. Vasta kotipihalle päästyään suomalainen on vapaalla. Täytyy itsekin ajattelevan samoin. Kotio äkkiä ja päikkäreitä ottamaan ennen illan treeniä.

Barrack Obama valittiin ennakkoarvailujen mukaan USA:n presidentiksi. Maan äänestysprosentin kerrotaan nousseen ennätyksellisen korkeaksi, mikä kertoo suurten toiveiden asettamisesta Obaman hartioille. Ensimmäisenä hän varmaan tekee jotain maan taloudelle ja sen jälkeen toivottavasti ulkopolitiikkakin muuttuu hieman vähemmän hyökkääväksi. Katsotaan, mikä on tilanne tammikuussa ja onko presidenttikeskustelu vielä pinnalla. Ainakin vaalit kestivät kokonaisen vuoden ja viime tammikuussa muistan seuranneeni vaaleja tv.stä luullen vaalien ratkeavan aivan pian.

Pimeässä juokseminen ei ole hauskaa puuhaa. Tänään lähdin vanhasta muistista pururadalle illalla. Askellus oli horjuvaa ja lenkin väliin suunnitellut loikat haparoivia. Lopussa oli vielä tarkoitus juosta reipasta ja silloinkin vauhti oli kaukana hyvästä vauhdista. Täytynee ottaa huomioon seuraavaa lenkkireittiä valitessa. Tänään ohjelmassa oli siis 10km+5x10 loikkaa+5km reipasta.

Vuokrasin tänään ajankuluksi yhteiskunnallisen vaikuttajan, rap-artistin, 2 pacin omaelämäkerta elokuvan. Sunnuntaina katsoin 50 centin Get rich die trying. En varsinaisesti ole rapin suurkuluttaja, mutta musiikkia tulee kuunneltua silloin tällöin. Se mikä musiikissa kuitenkin kiinnostaa on yhteiskunnallinen viesti ja tausta. Köyhyys ja sen mukanaan tuomat ongelmat ovat usein laulujen teemoja. Voi olla vaikea suomalaisen tajuta rapin merkitystä, mutta tulevien presidentin vaalien maassa sillä on merkityksensä. Yhteiskunnalliset olot ja toivo muutoksesta saa varmaan monen äänestämään Barrack Obamaa. Mikäli hänet valitaan, on mielenkiintoista seurata tapahtuuko maassa mitään muutoksia.

Tänään aamulla 1.30 eli noin 17km+2x100m. Iltalenkki jäi väliin, kun jalkapöydässä oli hieman tuntemuksia.

Luokkakaverini Kenian ajoilta suorittaa mielenkiintoista pyörälenkkiä: kaveri on kuukausikaupalla fillaroinut ympäri Afrikkaa ja vierailee vanhojen tuttujen luona. Kaverin nimi on Dan Carpenter ja hän auttoi minua aikanaan paljon fysiikassa ja kemiassa. Olin vuoden vuosina 1995-1995 amerikkalaisessa lukiossa Rift Valley Academyssa Keniassa. Koulu sijaitsee luonnonkauniilla paikalla suuren hautavajoaman reunalla vähän vajaa 2km korkeudessa. Vielä vuosien jälkeen mieli palaa noihin teinivuosiin ja muistorikkaaseen vaihtari aikaan. Perustan ajatusmaailmani jenkeistä aika paljon tuona vuonna saamaani mielikuvaan heistä. Koulu oli sisäoppilaitos, missä oppilaita oli lähemmäs 500 ja heistä suurin osa valkoisia amerikkalaisia. Alueella sijaitsi myös sairaala ja raamattukoulu. Valkoista henkilökuntaa paikalla oli myös satoja. Tuostakin ajasta voisi melkein kirjoittaa vaikka kirjan. Itse pelasin silloin intohimoisesti tennistä, valokuvasin ja opin elämästä. Mielenkiinnolla odotankin uutta opintomatkaa oikeaan Amerikkaan tammikuussa.

Tänään tunti (13km) aamulla ja illalla 3km+16km vauhdinvaihtelua+5x100m+puntti.

Nyt on jälleen hiukan aikaa päivittää blogia. Päivä meni nopeasti käännöstä tehdessä. Pitkän aamulenkin jälkeen, 24km, energisenä siivosin ja pesin pyykkiä. Aurinko paisteli hetken aikaa mukavasti ja mieli oli positiivinen. Neljän jälkeen alkoi kuitenkin jo hämärtää. Onneksi on sähkövalot keksitty ja ei ole sähkökatkoja.

Kaverini Ruotsista, joka lähtee mukaan juoksemaan Houstonin maratonia tammikuussa oli paikallisissa PM-karsinnoissa ja tässä tulokset. Sieltä ne tulokset löytyvät kunhan jaksaa tehdä hieman salapoliisin työtä. Miesten voittaja Sjögvist siis saa vastaan oman ykköstykkimme Jussin. Naisten paras oli ilmeisesti Ida Nilsson ja hänethän meidän Annukka kepittää mennen tullen.

Illan leffassa Saint Ralph tähtäsi 14-vuotiaana Bostonin maratonin voittajaksi joskus 1950-luvulla. Sitkeä kaveri jäi leffan mukaan niukasti toiseksi. Todellisuudessa 1954 Bostonin maratonin voitti Veikko Karvonen ajalla 2.20.39. Hyvä aika.

Ei mennyt aivan nuppiin päivän kisa. Positiivista kuitenkin oli PM joukkueeseen pääsy. Kisa lähti käyntiin yskähdellen. Startti ja kova kiihdytys. Juha lähti armottoman kovaa kuten oli ennakoitavissakin. Hetken juoksun jälkeen olin kuulevinani Tommin (päävalmentajan) huutavan jotain seis ja takaisin, kellot ei lähteny käyntiin. Katselin muita juoksijoita ja kukaan ei näyttänyt reagoivan tilanteeseen. Ensimmäisen mutkan jälkeen näkyi valtavan hirven painelevan metsikköön. Kaverilla oli varmaan henkilöauton verran massaa, mutta onneksi se pelästyi juoksijoita enemmän kuin me sitä. Kisa jatkui kuitenkin normaalisti ja yritin saavuttaa Juhaa. Mäet eivät kuitenkaan tuntuneet kulkevan ja Miro ohitti minut. Päätin pitäytyä hänen kannassaan ja iskeä myöhemmin uudelleen. Oma juoksu ei kuitenkaan tuntunu kulkevan ja sain tehdä hillittömästi töitä. Varovaisemmin aloittanut Mikko tuli toisen kierroksen alkaessa ohi ja välimatka kasvoi tasaisesti. Epäonnen soturi Jarkko oli kaatunut ensimmäisen kierroksen lopussa ja kolauttanut lonkkansa komeasti verille. Mielessäni laskeskelin sijoituksia ja tiesin neljännen sijan pitäessäni olevani joukkueessa. Oma vauhti putosi tasaisesti kuten Mironkin. Maalissa häneen oli eroa kymmenisen sekuntia, Juhaan peräti minuutti.

Jos ei kisaa huomioida Pajulahden miitinki oli kaikin puolin mukava. Paikalla oli vanhoja konkareita Juha Hellsten ja Lahden Konstantin Kutilainen. Tällä kertaa heidän paukkunsa eivät riittäneet kisapaikkaan ja tuloksena oli keskeytys. Samaan aikaan Pajulahdessa järjestettävä maajoukkueleiri oli koonnut eri lajien urheilijoita opistolle ja myös keihäänheittäjät näyttivät tekevän treeniään. Karsinnan tulokset. Jou Jou täältä tullaan Tanska. Kuva viime vuodelta. Tänä vuonna ensikertalainen on ainakin Mikko Tyni. Onnea hyvästä kisasta!

Huomenna on kohtuu jännä päivä. Aamupäivästä nimittäin karsitaan Pajulahden vaativissa maastoissa 9km matkalla ne ketkä pääsevät Tanskaan edustamaan Suomea Pohjoismaiden mestaruusmaastoihin. Mulla ja treenikaveri Juhalla on hyvä isku päällä tällä hetkellä ja hyvä olisi saada kisoihin JKU:n värejä mukaan useamman urheilijan voimin. Ainakin eilinen herkistävä treeni antoi viitteitä kunnosta.

Aamusta juoksin kevyen tunnin lenkin ja illalla 8km+3x100m. Töitä oli tänään ihan kiitettävästi tarjolla ja ne tuli hoidettua kunnolla. Ilta tulee kärvisteltyä kämpillä.

Olemme perustamassa Vaajakoskelle Keski-Suomen testijuoksusarjaa, joka koostuu kuudesta osakilpailusta. Kilpailukeskuksena toimii Vaajakosken uimahalli. Reitti on sama kuin Pentin pinkaisussa viime keväänä juostu virallisesti mitattu 10 km. Osakilpailuiden päivämäärät ovat seuraavat:

15.11., 13.12., 10.1., 7.2., 7.3., 4.4. Testijuoksusarjan kruunaa keväinen Pentin pinkaisu, joka järjestetään todennäköisesti 25.4.

- Lähtö klo 13 Vaajakosken uimahallin vierestä

- Osanottomaksu 5 euroa, sisältää saunan ja uinnin

- Matka virallisesti mitattu 10 km

- Ilmoittautumiset paikan päällä uimahallin kahviossa

Olet sitten kuntoilija tai aktiivijuoksija, olet tervetullut testaamaan kuntoasi mukavassa porukassa tarkasti mitatulla reitillä. Reitti pidetään aina samana, joten kunnon kehittymistä on helppo seurata. Järjestelyt tulevat aluksi olemaan hyvin pelkistetyt, mutta juoksusarjaa pyritään kehittämään kaikin puolin kunhan saadaan homma käyntiin.

Tämä viesti on lähtenyt tuntemilleni Keski-Suomen alueen juoksijoille ja urheiluseuroille. Levittäkää viestiä eteenpäin seuroissanne tai välittäkää viesti kaikille, joidenka uskotte olevan kiinnotuneita kyseisestä sarjasta.

Lisätietoja: Antti Leskinen (040-8324281), Pentti Virmalainen (050-5959130)

Lenkkiä ja leffaa on tänään tiedossa. Aamulla ehdin juosta tunnin verran ennen kiiruhtamista tulkkaamaan. Sen jälkeen oli taukoa ja kaivoin uuden tenttikirjan esiin mukavan viihtyisässä kahviossa. Ei hassumpaa freelancer touhu ajattelin. Iltapäivästä oli vielä puhelintulkkaus, jonka otin tulkkikeskukseen. Kuukausi alkaa muutenkin vaihtua ja on tulkkausyhteenvetojen aika.

Illalla on treenien puolesta Hippoksella rentoja nelisatasia. Ei mitään hirveetä settiä enään, vaan lähinnä sellaista koneen virittelyä. Toivottavasti saadaan aikaan hyvä kisa lauantaiksi. Pitää kaivaa viime vuoden ajat esiin jostain ja vertailla niitä tämän vuotiseen.

Leffassa on vitosen päivä ja tilaisuutta ei voi missata. Tiedossa on saksalainen terrorismi pläjäys Baaden meinoff komplex. Parempaa ei löytynyt.

Miks juuri mää oon niin hyvä? Taidan olla luonnonlahjakkuus. Totuus kuitenkin on, että kovalla työllä kaiken olen saavuttanut mitä olen. Maisteri, SM-mitalisti ja sinkku. Viimeisin näistä ehkä vähiten tavoiteltu titteli ja on saavutettu kuin aivan itsestään.

Italenkille lähtiessäni pursusin uusia idoita mitä kirjoittaa blogiin. Olin nimittäin matkalla saunomaan valmentaja Anteron luokse. Juoksin sinne kevyen kasin kun aamulla olin juossut tunnin ja aamupäivästä oli hierontakin. Matkalla Anterolle poikkesin Kuokkalan graniitissa, mikä on maan alle rakennettu väestönsuoja. Sieltä löytyy tilaa vaikka muille jakaa sekä 60m tartansuora ja n.100m loiva ylämäki vetoja varten. Sitä paikkaa voisi kyllä käyttää ensi talvellakin. Hyvää vaihtelua toisi treeneihin.

Käynnissä on siis keventely lauantain Pajulahden PM-karsintoja varten. Joukkueeseen pääsy tietäisi Tanskan reissua. Etukäteen voisin jo sanoa juoksevani tällä kertaa paremmin kuin viimeksi Ruotsissa, missä juoksu ei kulkenut mihinkään. Samalla reissu myös sinetöi maratonin väliin jättämisen ja tämän blogin pystyyn pistämisen. Vuosi siis alkaa olla kulunut ensimmäisestä raasto/riisto teksistä.

Nyt se on sitten virallisesti tiedossa: Wilson Kirwa on positiivinen mies. Englannin kielellä Suomessa ilmestyvä Six Degrees uutisoi jutun Wilsonista etusivun arvoisesti. Tämä tuore Lahden kunnanvaltuuston edustaja tulee saamaan suuria tekoja aikaiseksi. Uusia isoja ovia avautuu kun vanhat pienet menevät kiinni! Ei sitä tiedä vaikka Wilson tekisin Partaset ja siirtyisi vanhana kasin miehenä maratoonariksi. Pohjat ainakin ovat kunnossa.

Tiistai päivä ei pitänyt sisällään maailmaa mullistavia asioita. Aamupäivästä päätin tehdä pidemmän lenkin ja juoksin 21km aurinkoisessa syyssäässä. Kulku oli kohtalainen ja pienellä kiireellä kämpille päästyäni jouduin kiiruhtamaan tulkkaamaan Pupuhuhdan koululle. Sen jälkeen ehdin lounastaa ennen seuraavaa keikkaa. Kun se päättyi alkoikin jo olla hämärää. Todella ärsyttävän aikaisin tulee jo pimeä. Itse en ole mikään pimeän suuri fani ja lenkkeilykään ei ole yhtä mukavaa pimeässä kuin auringonpaisteessa. Aamureenin jälkeen olo oli kuitenkin sen verran virkeä että tein vielä toisen reenin. Juoksin kympin Kallen kanssa hipposhallille, missä kevytmuotoinen kuntoharjoitus. Päälle 3km takaisin kämpille sorvin ääreen.

Pieni hiljaiselo alkaa olla ohitse. Perjantaina oli todella tukkoinen olo ja tuntui, että flunssa olisi tulossa. Kävin myös tenttimässä sosiaalityön käytännöt I osion. Toivottavasti meni läpi ja tarkoitus olisi kuukauden päästä mennä jälleen fiilistelemään tenttisaliin. Aamulla olin juossut tunnin lenkin ja illan pidempi lenkki lyheni tunnin maastolenkkiin.

Lauantaina juoksin Kallen kanssa tunti vartin maastossa ja kulku ei ollut hääppöinen. Ohjelmassa olisi ollut mäkivetoja, mutta jätin ne suosiolla väliin. Iltapäivällä oli siirtyminen Helsinkiin, mistä lähti urheiluliiton perinteinen gaalaristeily. Ei tullut vuoden kestävyysjuoksija patsasta eikä muutakaan tunnustusta, mutta JKUn Antti Mero sai seurajohtajapalkinnon. Sunnuntaina ei kerennyt lenkille ja Jyväskylään saavuttiin myöhään illalla. Tänään juoksin aamulla 9km ja illan tiukka reeni oli 4km+8x1,6km vuorotellen reipasta/kovaa+5x100m+3km vr. Tuli siinäkin kilometrejä iltarenissä melkein 20km. Hyvä treenipaikka?

Viikonlopun sankari oli mielestäni Vaajakosken juoksija Marko Partanen. Hän juoksi Frankfurtissa upean uuden ennätyksensä 2.25.35. Tämä entinen 800m 1.53.86 juoksija pisteli esimerkillisesti maratonin. Tässä on hyvä esimerkki pidemmille matkoille siirtymisestä kypsässä iässä. Suosittelen matkojen pidentämistä kaikille, jotka kuvittelevat nähneensä ja kokeneensa kaiken kestomatkoilla.

Reggae on okei. Reggaemusiikki on rentoa ja tuo mieleen kesän. Tähän aikaan vuodesta onkin mukava palautella mieleen aurinkoiset päivät ja ajatella positiivisesti. Ensi viikolla aamuisin valoisamaa ja heräämisen pitäisi onnistua helpommin. Vastapainoksi pimeä tulee aikaisemmin, mutta kyllä ne päivät muutenkin lyhenisivät.

Tänään oltiin hallissa treenaamassa ensimmäistä kertaa. Keli olisi ollut vielä hyvä ulkona treenaamiseenkin, mutta mikäs siinä. 4km vr+3x100m+ 8x400m 70sekuntiin minuutin palautukselta. Yllättävän vauhdikkailta vedot tuntuivat Adidaksen Cushioneilla. Luulisin kropan saaneen uusia ärsykkeitä. Sen sijaan toivon, että si-nivel ei ota nokkiinsa. Usein kaarrejuoksusta ja kovemmista vauhdeista se kiristelee. Päälle aitakävelyä ja aidan alituksia. Aamulla olin juossut tunnin maastossa. Päivällä tuntui iskeekö flunssa, mutta toivotaan että kroppa hylkii pöpöt tällä kertaa. Yleensa mulla tauti kyllä tulee, mutta vasta viikon vaisun olon jälkeen. Meikäläisen lemmikki kärpänen voi edelleen hyvin ja rullailee menemään ympäri kämppää.

Tänään oli kova treenipäivä. Aamutreenin yhdistin tulkkauskeikkaan, joka oli koululla. Verryttelin sinne 3km, hoidin tulkkauksen ja lähdin jyräämään lenkkiä. 6km kevyttä ja juoksu tuntui aika tukkoiselta. Sitten 10km 4min vauhdilla eli puolireipasta ja 10x100m päälle. Palautuskävelynä otin välillä muutamia loikkia. Illalla tein kevyen kympin verryttelyn matkalla Hipposhallille, missä oli valmennusiltamat. JP Puumalainen alusti ja A Mero jatkoi. Puheenaiheet vaihtelivat nuorten harjoittelusta kuinka saada heidät jatkamaan.

Päivät menevät nopeasti ja parin tulkkauskeikan lisäksi luin perjantain tenttiin. En tiedä onko turhaa puuhaa enää opiskella, mutta mielenvirkeydeksi ainakin.

Olliksi nimeämäni kärpänen jatkaa henkiinjäämistaisteluaan kämpässäni. Ruokaa se on ilmeisesti jostain löytänyt, eikä sen pörrääminen paljoa häiritse. Joo tukka lyheni tänään melkoisesti. Kuvassa Markku Varjo ja Miika. Kuva otettu viime viikonlopun Kankaanpään skabasta.

Kärpäsenä katossa. Sellainenhan sanonta on olemassa? Se voi tarkoittaa asioiden tarkkailemista ulkopuolelta, mutta kuitenkin lähietäisyydeltä. Toisaalta se voi myös merkitä tapahtumapaikalla olemista, mutta samalla huomaamattomana pysyttelemistä. Syystä että sinua ei huomioida tai et halua tulla huomoiduksi. Monimutkaista filosofointia?

Mun huoneen kämpässä on kärpänen herännyt talviuniltaan. Kohta kaksi päivää se on lennellyt ristiin rastiin ympäri huonetta muistuttaen kesästä. Samalla siitä on tullut kaveri, jota ei raaski listiä. Saa nähdä montako päivää se sinnittelee hengissä. Kärpänen on sellainen musta oikeeen iso.

Tämän päivän teksti taitaa olla pohjanoteeraus mun pakinoissa! :) Mies keksii kyllä nyt tikusta asiaa. Mikä valtava mielikuvitusvarasto kaverilla onkaan. Haukkuja ja kehuja siis.

Tänään sain poseerata valokuvaajalle marras- tai joulukuun Juoksija-Lehden numeroa varten. Toivottavasti tuli edustavia fotoja. Aamulla juoksin 18km ja päivällä oli hieronta. Illalla juoksin vielä 8km ennen saunaa. Koko päivä muuten meni sosiaalityön tenttiin lukiessa. Perjantaihin mennessä neljä kirjaa pitäisi olla kahlattuna.

Mikä on junttiuden huippu? Urheilupiireissä sitä pidetään käytöksenä, jota Seppo Räty esitti epäonnistuneen keihäänheiton olympiafinaalin jälkeen. Mies oli pettynyt ja kilpailun jälkeen käveli haastattelupisteen ohi hymynvirne naamalla. Toimittajat jäivät nuolemaan näppejään. Sitkeä haastattelija, suuri kestävyysjuoksun ystävä Rudolf "bubi" Wallenius ei antanut periksi. Stadionin ulkopuolella hän tapasi Rädyn, joka ei edelleenkään ollut juttupäälllä. Räty lähti päämäärätietoisesti kävelemään suuntaan A bubi, mikrofoni ja kameramies kannoillaan. Ja tulihan sitä juttua pitkän tivaamisen jälkeen. Koomista oli bubin kehotukset "Seppo, Seppo" "Seppo, odota vähän". Journalistin ammattitaidolla bubi sai Rädyn avaamaan sanallisen arkkunsa ja Suomen kansa vastauksia kysymyksiinsä miksi keppi ei lentänyt. En tiedä kuinka moni tuolloin piti haastatteluasetelmaa koomisena, mutta nyt nähtynä se muistutti lähinnä kiusallista tilannetta. Vuosikymmenien aikana haastattelijat eivät silti tunnu oppineen läksyään. Pettynyttä urheilijaa ei saa häiritä. Sama näytelmä toistui Pekingissä, missä haastattelija yritti väkisin saada Keskisaloa puhumaan pettymyksestään. Tuloksena oli vaivalloinen fiilis haastattelijalle, haastateltavalle ja tv.n ääressä istuvalle. Antakaa urheilijan rauhassa käsitellä pettymystään. Ilokseni sain eilen huomata hymyn Keskisalon kasvoilla jälleen. Valmentajan vaihdos ja uudet haasteet näyttävät saaneen miehen jälleen optimistiseksi.

Oma treeni oli seuraavanalainen: Aamulla 9km+2x100m uusilla Adidas cushioneilla. Suosittelen kenkää pehmeää tuntumaa arvostaville. Illalla 3km vr+10x1,6km "keuruun mailia" Hipposhallia kiertävällä pyörätiellä. Juoksu kulki niin että kierros 6.20 vauhtia ja kierros 5.20 vauhtia. Viimeinen kulki 5.00. Syke kovissa nousi yli 170 eli vauhti oli varmaan 3.20 ja allekin. Juoksu oli kohtuu rentoa ja kulki hyvin. Päälle 5x100m ja 3km vr.

syksy

Bussimatkalla Parkanosta Jyväskylään seurasin bussin ikkunasta suomalaista sielunmaisemaa. Hämärtyvää iltaa ja utuista sumua peltojen ja järvien yllä. Hetken aikaa maisema näytti kauniilta. Luonnon värejä oli vielä hieman jäljellä ja koko päivän sateen jälkeen illalla paisteli hetken aikaa aurinko. Tuosta hetkestä täytyi ottaa kaikki irti. Matkustin tarkoituksella bussilla, sillä oletin että pimeä ei ehdi vielä tulla matkan alkuvaiheesta. Yllätyksekseni jo puoli seitsemältä oli aika hämärää ja lukeminen bussissa ei oikein onnistunut himmeästä valosta huolimatta. Seuraavalla kerralla käytän jo junaa, kun talviaikaan siirtyminen tuo pimean tuntia aiemmin.

25km+2x100m oli päivän treeni. Juoksu kulki hyvin ja eilinen kisa antoi jaloille voimakkaan tunteen. Vauhti jopa kiihtyi hieman lopussa. Mukavaa tämä kerran päivässä harjoitteleminen :) Lenkin aikana tapasin paikallisen hirviporukan, jotka olivat menossa passiin metsänlaidalle. Mielessäni ajattelin olisiko heillä tarvetta juoksupojalle. Jos siitä saisi rahaa voisi itseään kutsua ammattijuoksijaksi. Ei siis kilpajuoksijaksi. Metsästyksestä vähän tietävänä luulen koirien hoitavan nykyään riistan ajamisen metsästäjien pyssynpiippujen ulottuville.

18.10 eli tänään oli kyllä ihan helmi päivä. Eilen illalla saavuin tänne Parkanoon ja tänään suuntasin vanhempien kyydillä kyläkisojen kärkisijojen tapahtumaan, Kankaanpään maratonille. Kilpailukeskus oli Niinisalon koulu ja viereisessä varuskunnassakin tuli vietettyä toistakymmentä vuotta sitten elämäni turhimman kuusi kuukautta. Ei mitään varusmiespalvelusta vastaan, mutta aika ressaavaa aikaahan se oli. Arvelin, että tapahtumaan ei montaa tuttua eksy. Osallistujia oli kuitenkin 600 ja taso varsin hyvä. Tuttuihin törmäsin heti alkuunsa kun Markku "Africa" Varjo saapui Ukista juoksuporukkansa kanssa paikalle. Mikellä on kisakausi pyörähtänyt käyntiin, sillä viime viikollakin oli 8km:n kisa. Nyt puolikas kulki aikaan 1.29. Toinen tuttu oli Jouko "Jokke" Mahlamäki joka veteraani-ikäisenä pisteli ensimmäisen maratoninsa. Aika ei tätä kirjoitettaessa ole vielä selvillä, mutta luotan miehen voittaneen ajalla 1.40-45. Kimmo Kallion manageroima Samuel Kiprotich lähti kilpailussa matkaan hurjaa vauhtia. Sinnittelin kannoilla ja ensimmäinen kilometri taittui 2.54. Seuraavat myötäiseen juostavat ennen 5kilometrin käännöstä olivat 3.06, 3.09, 3.06, 3.09. Takaisin käännyttäessä tuuli puhalsi vastaiseen ja kilometrit tippuivat aika radikaalisti. Jos kilometripaalut pitivät paikkansa mies hyytyi pahasti: 3.19, 3.30, 3.20, 3.23. Juostava matka oli siis neljännesmaraton eli 10,55km. Viimeiset 550metriä vei aikaa 2.01 ja loppu aika oli 34.04. Tästä voisi laskea, että kymppi kulki aikaan 32,03. Siis varsin kohtuullista menoa ja täytyy sanoa, että juoksu maittoi hyvin vaikka lopussa hiukan jo painoi. Jalassa oli tuliterät Niken kilpurit jotka ostin Berliinistä. Kevyet ne olivat, mutta veti pohkeet hiukan jumiin.

Samuel siis lähti kymmenisen sekuntia perässä toiselle kierrokselle ja päättelin hänen juoksevan hurjan ajan, jos vauhti pysyy samana. Ei pysynyt ja kipeytynyt pohje sai miehen tuleman maaliin ajassa 1.10 ja jotain. Takaa tuli viisaasti juossut Venäläinen ja juoksi ajan n.1.08, mikä on Suomessa juostuksi hyvää menoa. Näyttää 200e palkintoraha houkutelleen. Pieni korvaus silti jos kaukaa matkustaa Niinisaloon.

Kilpailun jälkeen kävin suihkussa ja söin järjestäjien tarjoamaa hernekeittoa. Tunnelma koululla oli mainio ja palvelu ystävällistä. Pokkasin pytyn ja lähdin kotiin arvontapalkintona kelloradion voittaneena. Jotain kivaa siis Kankaanpään maratoonilta.

Meille kympin

Eilen oli välipäivä blogin päivittämisestä. Juoksusta ei kuitenkaan ollut. Aamupäivällä juoksin maastossa pidemmän 1.40 eli reilut pari kymppiä. Kroppaa vaivasi täydellinen kulkemattomuus, joten sitä piti kurittaa hieman sillä tiesin iltapäivällä hieronnan helpottavan olotilaa. Mulla oli siis yhden lenkin päivä ja sitä ei voi oikeastaan kutsua edes treenaamiseksi. Ilta meni seurakunnassa käydessä. Sama meininki kuin ennenkin, porukka on vain nuorentunut.

Illan treeni oli oikeastaan siinä kun hiki hatussa yritin vääntää kiinni uuteen polkupyörään ketjusuojaa. Ostin vahingossa vääränlaisen ja sitä piti puukolla hieman avittaa ennen kiinnitystä. Kiinni ruuvaamiseen olisi tarvittu useampaa kättä ja omat insinöörin taidot eivät riittäneet tähän vaikeaan kiinnitysoperaatioon.

Ai niin. Kävin myös äänestämässä eilen kaupunginkirjastolla. Ensin mietin Aku Ankan rekisterinnumeroa 313 lipukkeeseen rustittavaksi, mutta sitten löysin maahanmuutajataustaisen Saudi-Arabiasta muuttaneen Punaisella ristillä työskentelevän "Ahdin" nimen aivan 313 numerosarjan vierestä. Arpa oli siis heitetty ja kansalaisvelvollisuus hoidettu.

Tämän päivän setti oli aamulla 9km sen jälkeen kun olin jo herätyskelloa kerran siirtänyt ja päättänyt jättää aamunylkkäyksen väliin. Tässä operaatiossa heräsin sen verran, että uni ei enää tullutkaan silmään... Illalla oli jo laadukas mäkivetosetti. 4km+2x100m+2x5x70sek (330m) hölkkä palautuksella ja sarja palautus 7min. Päälle rentoja lasketteluja 8x100m ja 4km verr. kämpille. Keli oli sateinen ja täydellinen kulkemattomuus vaihtui tämän päivän aikana aurinkonpaisteeksi.

Käynti raasto.comin keskustelupalstalla sai mieleni filosofiseksi. Asia koskee yllättäen juoksua. Ajatuksen keksin tenttikirjasta, jossa Umayya Abu-Hanna kertoi suomalaisten peilaavan itseään ulkomaalaisiin. Tämä peilinä toimiminen on hänen mukaansa raskasta, koska se riistää yksilöllisyyden. Juoksupuolella olen huomannut, että ihmiset vertaavat itseään kovempiin juoksijoihin. Tulosurheilusta kun on kyse. Täytyy myöntää, että Utriainen on koko ikäni ollut idoli, mutta jonka nyt joskus toivoisin voittavani. Tämä on Jussille varmaan raskasta, kun aina pitäisi olla paras suomalainen ja kritiikkiäkin mies saa osakseen. Toisaalta se on tätä "70-luvulla juostiin kovaa keskustelua", mutta kuinka moni oikeasti onnittelee Jussia aina uudesta Suomen mestaruudesta? Suomalainenhan on peruskateellinen luonteeltaan ja historian painolasti sai Risto Ulmalankin jenkkeihin siirtymään. Eipä moni huippukaan jatka valmennuspuolella oman uran jälkeen. Kestävyysjuoksukansana yhteistyö ei välttämättä aina onnistu. Jarno Maimonen kirjoitti mainiosti blogissaan karnevaalien puolesta. Uusi ilmiö on urheilijoiden itse järjestämä kisa esimerkkinä raastokymppi. Aktiiveja löytyy radan molemmin puolin ja toivotaan, että työ on mielekästä.