Palauttava viikonloppu Parkanossa vietetty. Perjantai oli melko kiireinen, sillä heti aamusta oli tulkkikeskuksen koulusta. Aiheet olivat varsin mielenkiintoisia ja tärkeitä ammatissa kehittymisen kannalta. Pienellä jännityksellä odottelin puhelinsoittoa työhaastatteluun liittyen. Torstaina olin soitellut ja tiedustellu, koska valinnat tehdään. Kuulemma perjantaiaamun kello kahdeksan palaverissa. Puhelin ei soinut koko päivän aikana ja sen on melko varma merkki valinnan osuneen muualle.

Parkanoon saavuin iltabussilla ja käväisimme isäni kanssa seurakunnan kerhossa junnuja morjestamassa. Olin ottanut mukaani Kalevan kisa mitalin ja näytin sitä pikkupojille. Joskus aiemmin olen esittäytynyt juoksijana ja saanut heistä faneja. Onneksi eivät liikaa mitalista innostuneet vaan jatkoivat sählyn pelaamista kovalla intensiteetillä.

Perjantai oli käytännössä lepo eli vain 9km aamulenkki. Illan huilin Parkanossa ja keräsin voimia seuraavan päivän parinkympin reipasta varten. Keli oli muuttunut lähelle nollaa ja plussankin puolelle kun aamupäivällä lähdin treenaamaan. Kiihdyttelin pikkuhiljaa ja tutulla Vanhantalon tien pätkällä vetelin edestakaisin 3km pätkää. Vauhti oli juuri ja juuri neljän minuutin vauhtia ja se tuntui riittävän. Kämpille päästyäni jalat olivat aivan tyhjät ja puhki. Ehkä keli oli raskas kun lumi oli hiukan pöperöistä.

Päivällä kävimme uutta televisiota katsomassa kaupoilla, kun perjantaina oli digiboksi hajonnut ja Suomen rökäletappio USA:lla piti kuunnella radiosta. Tappio ei omaan mielialaan vaikuttanut pätkääkään ja onneksi Suomi sai hyvitystä myöhemmin pronssia voitettuaan. Illalla kävin vielä hiihtelemässä tunnin verran ennen naisten kolmenkympin kisaa. Mitali tuli sieltäkin ja varsin mielenkiintoinen kisa olikin suksien vaihtoineen.

Sunnuntaille oli kaavailtu 30km lenkkiä. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdin ulkoilemaan sillä mielellä, että kiirus ei ole mihinkään. Kiersin Parkanon ympäri mahdollisimman pitkää lenkkiä pitkin ja sain aikaa kulumaan 2.30 ennen kuin saavuin jälleen kotiovelle. Lapinnevan kohdalla satunnainen ohikulkija kyseli paljonko kilsoja oli takana. Sanoin että viisitoista ja toiset viisitoista edessä. Ei ehkä mies uskonut tai luuli kuulleensa väärin :)

Oma virkeä elämänasenne tuntuu jatkuvan. Päivien piteneminen ja auringonvalo lienevät suurin syy, mutta myös hyvä juoksukunto pitää mielen virkeänä. Lisäksi työt eivät tällä hetkellä uuvuta miestä ja treeneihin lähtee aina palautunut juoksija. Tänäänkin söin ja otin pienet unet ennen treeniä. Vaikka alla on viimepäiviltä kilometrijuoksua oli mies silti aika virkeänä. Ohjelman mukainen 12x400m vedot 200m hölkkäpalautuksella kulkivat kivasti 67-69s aikoihin. Jaloissa tuntui hiukan eilinen 32km päivä ja aamuinen tunnin lenkki. Siti Anssin ja Erikin kanssa tehty treeni meni kivasti perille.

Viikonlopuksi matkustan kotiin Parkanoon iskää morjestamaan ja nukkumaan oman huoneen sänkyyn. Seinällä on edelleen vanhoja kuvia mm. tenniksen pelaajista. Illat ovat kuluneet uuden puhelimen kanssa Spotifyn tähdittämänä. Nopean nettiselauksen jälkeen silmiini sattuivat Kenenisa Bekelen kuulumiset sekä KipToursin värikkäät kesäiset valokuvat. Itse asiassa ihan mielelläni treenailen suomessa ja kovat teen hallissa. Reilun kahden viikon päästä on se Haagin puolikas ja pari viikkoa siitä Portugalin leiri. Huominen päivä on meikäläisen urheilu-uran kannalta merkittävä päivä, sillä silloin selviää jatkanko freelancer-tulkkina vaiko projektityöntekijänä kahdeksasta neljään. Päivän valokuva ei liity juttuun mitenkään. Se on lähinnä flunssaisen Jarin piristämiseksi, että perusasiat pysyisivät mielessä eli TYÖ.

määräpäivä

Keskiviikkona juostiin määrää. Aamulla puoli seitsemän aikaan hilpaisin kympin ja olin kahdeksalta työpaikalla. Hommia riitti sopivasti ja sain fillaroida ympäri kaupunkia kauniissa auringonpaisteessa. Vaikka pakkasta oli reippaasti -15c, ei se menoa haitannut.

Puoli viideltä lähdin Erik Hassin kanssa lenkille. Mies tuli Jyväskylään pakkaamaan kamansa. Aika lailla kovuudella hän ajoi autolla tänne Ruotsin kautta ja nukkui yönsä autossa ja lautan sohvalla. Lenkin aikana pakkanen kiristyi ikävästi ja itse aloin olla aika lailla jäässä. Vauhti hidastui ja energiavarastot hupenivat. Hiukan liiankin pitkäksi venähtänyt lenkki päättyi kellon näyttäessä 1.51. Kilsoja siis kertyi päivän aikana 10+23, jota menin palauttelemaan valmentajan luokse illalla. Sauna oli päällä ja Pirjo vaimon eväät odottivat löylyttelyn jälkeen. Myöhemmin teimme katsauksen tuleviin harjoituksiin ja kevään ohjelmaan. Tiukkaa treeniä tiedossa ja vieläkin tiukempia kisoja. Toivotaan sitä terveyttä ja terveitä jalkoja vuodelle 2010.

Ari Paunosen mietteitä kovasta pakkasesta

Suomalainen talvi näytti tänään kovuutensa. Aamulla oli kova pakkanen (päälle 20 astetta) ja illalla lauhtunut keli (-12) toi mukanaan lumisateen. Silti ulkoilin 17km aamusta ja illalla tein lenkkini Hipposhallin kautta. Juoksin alle 6km ja hallilla hölkkäilin kilsan sekä tein 5x100m. Kämpille juoksin Tynin kanssa puolisen tuntia.

Nenänpääni punottaa jo toista kertaa, mikä kertoo pakkasen purevuudesta. Lihakset eivät ainakaan vielä ole ehtinyt jumiutua. Olisi se ihmekin, sillä vielä sunnuntaina olin herkässä kunnossa. Sen verran tuli kevennettyä hallikisoja varten, että nyt pitäisi treenata kolmisen viikkoa ennen Haagin puolimaratonia. Huomenna oli tarkoitus ulkoilla kolmenkympin edestä ja mukaan lähtee Erik Hass, joka on tullut takaisin Jyväskylään.

Päivällä tein havainnon itsestäni siltä osalta, että ollessani hyvässä kunnossa on mielialat myös korkealla. Tietysti keväällä ja auringonpaisteella on vaikutuksensa myös. Kesää kohti mennään ja tärkeät kisat lähestyvät!

HTC

Hässäkkä HTC puhelimeni ympärillä alkaa rauhoittua. Kävin tänään DNA:n liikkeessä kysymässä apua matkanetin toimimaan saamisessa. Vastauksena oli kehoitus soittaa asiakaspalveluun. Sain kuitenkin printin, missä näkyi kuinka saada puhelimen asetukset pelittämään. Eivät toimineet, mutta surffailu netissä toi onneksi vastauksen. Jossain vaiheessa mielessä kävi jo puhelimen vaihtokin tai vähintään kiittely DNA:n hyvästä palvelusta.

Päivän treenit olivat aamusta 16km keveetä ja melkein myöhästyin aamun tulkkauskeikalta. Iltapäivällä nautiskelin liikunnasta ja hiihtelin tunnin Laajavuoren maastoissa. Olotila treenin jälkeen oli mahtava ja uunileivät maistuivat illalla!

Lopuksi vielä kuva uudesta kännystä. Tietoa löytyy tarkemmin tuolta ja tuolta.

Turku

Viikonlopun kisaputki alkaa olla ohi. Epätoivoisesti yritin uudella HTC Hero puhelimellani löytää langatonta verkkoa ja saada toimimaan DNA:n matkanetin. Hotellista löytyi WLAN, mutta aika kului DNA:n asetusten seikkaperäiseen maailmaan perehtyessä. Hyvää kännykän räväämisessä oli se, että en ehtinyt kisoja jännäämään vaan menin viivalle ns. pää tyhjänä.

Lauantaina eli siis eilen matkustimme Turkuun urheilijaporukalla. Perjantaina oli veli vaimonsa kanssa tullut kylään ja ilta meni vertaillessa kännyköitä IPhone vs. HTC sekä tutustuessa Spotifyhin.

Turussa majoituimme aivan keskustaan Sokoksen hamburger börssiiin. Heti Suomen Turkuun saavuttuamme kävimme kisapaikalla Kupittaalla hakemassa numerolaput. Olin ajatellut verrytteleväni hotelilta päin ja se meni hiukan myöhäiseksi. Olin kuitenkin Kallelle luvannut näin ja siis pidin sanani. Lumimyrsky ja kova tuuli lyhensi lenkin 20 minuuttiin eikä avausvetoja paljon huvittanut tehdä.

Hyvin nukutun yön jälkeen kävin aamusta 20 min hölkkäämässä ja tein muutaman vedon. Olotila oli hyvä, mitä nyt selkä edelleen tuntui jäpittävän. Esa oli sitä illalla hiukan käsitellyt, mutta aamupalan jälkeen jouduin vielä toisen kerran ottamaan toisen samanlaisen. Alaselkä hiukan kinnasi ja hieroskelu kyllä teki hyvää. Itse juoksussa se ei tuntunut vaivaavan yhtään eikä mopo niin sanotusti alkanut keulimaan eli ryhti noussut liikaa.

Itse kisaan olin päättänyt lähteväni Kamikaze asenteella, eli lähden peesaamaan itseäni kovempia. Kuinka ollakaan pojat lähtivät niin kovaa, että en pysynyt heidän peesissään kierrostakaan. Turun 170 metrin mittaisella jyrkkäkaarteisella radalla oli 2.50 kilometrivauhdissakin tekemistä. Vedin ekat kolme kierrosta jonka jälkeen Tuokko meni heittämällä ohi. Mies kuitenkin hyytyi tasaisesti ja otin hänet kiinni noin kilsaa myöhemmin. Perässäni tulivat Hulkko, Syrjälä ja Kero. Näistä kaksi jälkimmäistä menivät ohi puolitoista kierrosta ennen maalia. Sekosin siinä hiukan rytmissäni, mutta sain kyllä ihan hyvän kirin aikaiseksi. Hulkko ei tullut ohi kuten viime kesänä Jyväskylässä ja aikani taisi olla halliennätykseni. 8.30 alitusta ei tullut, mutta ihan jees juoksu kuitenkin. Lähes 18 kierrosta sisähalliradalla oli ihan suoritus sekin. SUL tiedottaa tapahtumasta.

3000 m: 1) Mikael Bergdahl GamlakarlIF 8.15,73 (kkk), 2) Tuomas Jokinen TuWe 8.20,82, 3) Henri Manninen JKU 8.27,49, 4) Jukka Kero TuUL 8.32,82, 5) Teppo Syrjälä TeivoSt 8.33,96, 6) Miika Takala JKU 8.34,49, 7) Joni Hulkko TeuvRi 8.34,92, 8) Oskari Pennanen JuuanJä 8.41,02, Kalle Ruohola JKU & Rami Tuokko NaantLöy keskeyttivät.

tuloskunto

Aamulla tuntui jäsenissä eilinen mattotreeni. Alaselkä meni odotetusti hiukan juntturaan äkkiseltään, mutta vertyi päivän mittaan. Aamulla reippaassa pakkasessa juoksin 9km+2x100m. Iltatreeniksi oli suunniteltu tunnin vauhtileikittely. Sain valmentajalta ohjeita juosta se fiilisten mukaan. Joko lyhyttä ja terävää tai pidenpää ja rauhallista. Verryttelin ja venyttelin huolellisesti ennen lenkkiä ja juoksu kulki heti ensimetreiltä asti. Tätä tämä vanhaksi tuleminen kai on tai sitten mies alkaa pikkuhiljaa tuntea oman kroppansa, eli mitä kannattaa tehdä jotta juoksu kulkee. Pakkasta oli rapiat -15c, mutta se ei pahasti menoa haitannut. Askel ja ryhti olivat hyvät kuten se viime viikkoina on ollut muutenkin. Mun kohdalla se on merkki kunnosta. Askel tekee tehokkaasti töitä ja kaikki kropan lihakset toimivat oikea-aikaisesti. Sitä se kilpajuoksu tiivistettynä on. Tietty helppouden tunne on palkintona hyväkuntoiselle, mutta kovissa treeneissä olo on aina yhtä paha. Ainut ero huonoon kuntoon on että siedät vauhtia paremmin ja kello kertoo missä kunnossa olet. Julmaa, mutta silti niin kiehtovaa.

hapoilla

Tänään oli perinteinen urheilijafiilis kun iltatreenin päätteeksi hölkkäilin kämpille. Hiukan ennen kotiovea alkoi silmissä hämärtämään merkkinä energiavarastojen loppumisesta kehosta. Pääsin kuin pääsinkin kämpille ja heti alkutekijöiksi vetäsin banaanin naamaan. Jatkoin palautumisjuomalla ja koskaan ennen ei ruoka ole yhtä hyvältä maistunut.

Eilen oli vielä hiukan tukkoinen olotila ja päivän treenit 9+15 kulkivat hiukan tukkoisesti. Päivällä kävin hierojalla, mutta silti iltatreeni oli väsynyttä. Tänään aamulla juoksin terveysasemalle tulkaamaan yli 20 asteen pakkasessa ja saldona oli 6+5x100m+5.

Päivän pääharjoitus oli Tynin kanssa juoksumatolla juostava kympin kiihtyvä. Tällä kertaa saimme oikein valmentaja Anteron vääntämään säätöruuvia ja tsemppaamaan nylkkyjä. Kantapään rasitusmurtumasta toipuva Tyntsä sai päättää treenin kulun ja se oli seuraava 2km 4min vauhtia jatkuen 2km 3.50 ja 2km 3.40 sekä 2km 3.30 vauhdilla. Sykkeet olivat tosi matalat ja noudattivat sarjaa 140/145/150/155. Viimeiset kaksi kilometriä tulivat 3.15 ja 3.10/3.00 500m/500m. Lopun setissä joutui jo töitä tekemään, mutta juoksu kulki älyttömän hyvin. Vauhtia on tullut pidettyä sen verran viimeaikojen ratatreeneissä että oheinen harjoitus oli tv-reipasta ja lopussa kovaa.

Kävin eilen Tyntsä kanssa uimahallilla saunomassa iltapäivästä. Mulla kun on se urheiluakatemian kortti niin sillä pääsee ilmaiseksi. Tällä kertaa ei tarvinnut tehdä vesijuoksua tai käydä puntilla. Tarkoitus oli palautella ja käydä kylmäaltaallakin. Hiukan ironisesti sanoin Mikolle, että ennenkin tästä on ollut seurauksena pientä flunssaa.

Tänään sitten oli kurkku karhea ja normaalia väsyneempi olo. Silti lähdin hallille treenaamaan normaalisti. Tein 4km verryttettyn jälkeen 5x100m avarit ja itse treeni oli 1600m 3min vauhdilla 400m hölkkäpalautuksella. Sitten 2x400 niin että ekat 200m 30sekuntiin ja jälkimmäinen 200m 40sekuntiin. Palautus 400m hölkkää. Sitten 1200m 3min vauhtilla sekä 400m palautus. Sitten vielä 2x400m sama setti ja päälle yksi 800m hiukan alle 3minuutin.

Treeni oli varsin mielenkiintoinen ja tehokas. Valmentaja oli ajatellut teetättää sarjan kahteen kertaan, mutta tyydyimme yhteen. Kämpille päästyäni kurlasin kurkkuni terävällä ja toivon nyt että mitään pahempaa ei tule.

Päivän episodi oli kuitenkin kannettavan tietokoneen puhdistaminen viruksista. Tällä kertaa kyse oli troijalaisista, jotka eivät kovin pahoja ilmeisesti ole, mutta tekevät kaikenlaista kiusaa. Avasti viruksentorjuntaohjelmani löysi troijalaisia yli 120 ja ne poistettuani lähti moni ohjelmakin koneelta. Onneksi eivät lopullisesti, sillä olin ulkoiselle kovalevylleni ennen Etiopian matkaa kopioinut C-asemani. Sain kuin sainkin säilytettyä office paketin, polarin syke tiedostot ym. Silti netistä pitää nyt ladata itunesit, realplayerit ja nerot. Vaihdoin samalla nettini kymmenen megaiseksi kun käyttämäni puhelimen netti on osoittautunut äärimmäisen hitaaksi. Vanhaksi ja hitaaksi tässä on muutenkin käymässä, ei sitä tarvi enää korostaa hitaalla netillä! :)

Eilen oli se hallikisa. Kyseessä oli tonnivitonen ja ainakin meikäläiselle kisa juostaa maksimivauhdeilla. Hiukan harmitti, kun seurakaverit Juha ja Jouni eivät ilmaantuneetkaan viivalle. Suunnitelmissa nimittäin oli hyvä kisa ja neljän minuutin rajan rikkominen. Omat fiilikset hiukan meni kun huomasin, että kavereita ei näy. Valmentajan kanssa kuitenkin päätettiin, että vedän yksin sovittua vauhtia ja jos hyytyy niin sitten hyytyy. Startin tapahduttua pääsin hyvin kärkipaikalle ja eka kierros sovitusti 32. Seuraava oli jo sekunnin hitaampi ja kuusisataa siinä 1.39 paikkeilla ja tonni 2.45. Seurakaveri Anssi tuli yllättäen todella hyvin peesissä ja antoi itsellekin stimmunkia pitää vauhtia. Neljäsataa ennen maalia oli irvistys jo kova ja vikalle kierrokselle yritin vielä iskiä. Anssi kuitenkin tuli rinnalle ja meni heittämällä ohi. Mies teki sen verran villin tuuletuksen, että sain häntä jopa kiinni hiukan loppusuoralla. Oma aika 4.05 oli tyydyttävä ja Anssin 4.04 tiesi huikeata kymmenen sekunnin parannusta ennätykseen. Hienoa että mies uskalsi roikkua maratoonarin peesissä ja vetoavustakin sain kiitosta myöhemmin illalla. Oma juoksu oli sitä parasta mitä voi vain olla ja meno tuntui varsin vahvalta. Jos terveystilanne pysyy edelleen hyvänä ensi sunnuntaina saattaa juoksu kulkea vauhdikkaasti. Nyt on kone avattu ja niitä nopeussoluja hiukan stimuloitu.

Eilisen kisan jälkeen verryttelin kunnolla 40minuuttia ja loppuvaiheessa oli energiat nollilla. Onneksi sain Hippoksen kahvineideiltä ilmaista evästä mikä teki verensokerille hyvää. Ilta meni pikkusiskon kanssa evästellessä ja katsoessa The Visitor elokuvaa.

Tänään yli kymmenen tunnin yöunien jälkeen pitkän lenkin pituudeksi muodostui 2.20 eli noin 30km kun keskivauhti oli hiukan alle 4.50. Seurana lenkillä olivat Jari Lahti ja Antti Leskinen. Komea reilun kymmenen asteen pakkassää ei haitannut menoa ja nihkeä lumi piti hyvin lenkkareiden alla.

Valokuvia seurajoukkueiden Eurooppacupista Bilbaosta voi tsiigailla täältä, täältä ja täältä. Näin nettiaikakaudella kuvien jakaminen on paljon helpompaa ja tuntuu, että kisasta kuin kisasta on saatavilla paljon valokuvia. Digikamerat ovat entistä parempia ja valokuvien laatu sen myötä parempaa. Itse ainakin arvostan hyvää valokuvaa. Välillähän niiden ottaminen on tuuria ja joskus on vain parempi, että näpsii kuvia paljon.

Perjantai-illan käytin Bilbaon kuvien katselemiseen. Vieressä paras kuva itsestäni. Kyseessä on loppusuora ja raastoilme sen mukainen. Kokonaisuudessaan maastokymppi oli hyvä vääntö ja varmaan toi tarvittavaa kovuutta. Maalissa kun piti pari kertaa laatatakin tyhjästä mahasta.

Huomenna juoksen halli tonnivitosen ja jännääminen on jo päällä. Usein se tietää hyvää kisaa!

Eilen ei tullut päivitettyä blogia. Ei ollut oikeastaan mitään kirjoitettavaakaan. Toiseksi mun superhidas netti ei motivoi antamaan näytettä kirjallisista taidoista. Ehkä uusimmat niistä annoin uusimmassa Juoksija-lehdessä, missä oli juttu haitaritaiteilija Veikko Ahvenaisesta sekä oma pohdintani motivaatiosta ja ilosta. Valokuvauksen puolella tyytyväisyys Leica v-lux neloseen jatkuu. Bilbaon matkan aikana otin sarjan mainioita otoksia, joista parhaita näytän blogissani.

Treenipuolella tilanne on sama. Palauttelu alkoi kisan jälkeen niin että eilen juoksin aamulla juoksin tunnin puolireipasta. Päivällä oli hieronta ja illalla vetäsin 55minuuttia kiihtyvää reipasta. loppumatkasta spurttasin 6x100m ja tuntuma oli todella mainio. Ihmeitä saa kyllä aikaan tuo hieronta ja vanha mies juoksee kuin nuori ori sen jälkeen kun saa kavionsa kuntoon. Tänään löin myös lukkoon kevään harjoitusmatkoja ja kisoja. Julkaistakoon ne nyt tässä, eli 14.3 on Haagin puolimaraton ja 11.4 Rotterdamin maraton. Kello siis tikittää ja treeni alkaa heti SM-hallien jälkeen. Siinä vaiheessa toivottavasti kintuissa on kaivattua nopeutta ja määrän mättäminen voi alkaa. Onnistuessaan mies on huhtikuun alussa sekä nopeassa että kestävässä kunnossa, niin että maratonin puolimatka menee 1.09 pintaan tai mielellään alle kevyesti rullaten.

Illalla kävin katsomassa elokuvan Invictus. Rugby aiheinen elokuva kertoo Nelson Mandelasta ja Etelä-Afrikasta. Avainsanat olivat reconciliation ja forgiveness- sovitus ja anteeksianto. Siinä mietittävää. Mandela istui 27-vuotta vankilassa ja silti ei katkeroitunut. Elokuvan on ohjannut Clint Easwood, jonka muissakin elokuvissa näkyy sama teema.

Päivän treeni oli 5x200m 30-31sek, 3x400m 54sek ja 1x200m 28,5sek. Palautukset oli 200 ja 400 metriä. Kulku oli mainio ja lupailee hyvää lauantain kisaa ajatellen. Yllättävän hyvin oli jalat palautunut viikonlopun maastokisasta.

Eilinen oli matkustuspäivä. Aikaa siihen kului saman verran kuin kaukolentoon Japaniin tai Afrikkaan asti. Jyväskylässä olimme kello kolme yöllä ja viiden tunnin yöunien jälkeen piti olla jo töitä tekemässä. Päivä meni kuitenkin melko kivuttomasti. Bilbaossa olin aamulla ehtinyt juosta 1.35 eli noin 18km. Jalat ja kroppa menivät pitkällä lennolla kohtalaiseen jumiin, josta on tarkoitus päästä eroon viikonloppuun mennessä. Silloin edessä on todellinen sprinttimatka; 1500 metriä.

Yllättäen kuitenkin tänään iltalenkki Jyväskylässä Juhan kanssa oli hyvävauhtinen. Keskivauhti jotain 4.30 vauhtia eli lähellä samoja, mitä kesällä. Juoksin 1.20 eli noin 17km. Tuntuma oli kuitenkin hyvä. Johtui varmaan siitä, kun oli lauantaina tarponut kymmenen kilsaa suolla. Iltapuhteiksi oli vielä edessä kolme koneellistä pyykkiä, laskujen maksua, blogin päivitystä ja ruuan laittoa.

Kympin maastokisa on käyty. Olosuhteet olivat raskaat ja jokainen jätkä antoi parhaansa Bilbaon mutaiselle radalle. Viiteen kertaan+pieni lisälenkki alussa kierrettävä rata sisälsi noin puolet lähes nilkkoihin asti sisältävää pehmeää nurmikkoa/mutaa. Lähdin kisaan liikeelle vauhdikkaasti kuten pitääkin ja alun loppukiihdytyksen jälkeen olin hyvissä maisemissa. Aloin rentouttamaan juoksua ja juoksijoita meni ohi oikealta ja vasemmalta. Hengitys teki voimakkaasti töitä ja tuntui että happea oli riittävästi keukoissa, kiitos Addis Abeban keikan. Silti vauhti ei tuntunut riittävän ja jäin Juhasta ja Jaakosta. Sykkeet olivat korkeita lähes 180 sykkeitä, mitkä on normaalia korkeammalla. Olisi luullut, että noilla sykkeillä kovempaakin päässyt. Nilkka muljahti kisassa kolme kertaa ja hiukan haittasi kulkua. Eilen tuntui hiukan kurkussa, mutta hyvin nukutun yön jälkeen tänään oli aamulla freesi olo.

Miesten kisassa ottivat kaksoisvoiton Etiopian/Turkin Betsabet/ joku Bekele ajalla 32minuuttia. Juha jäi heille kolmisen minuutia. Mä jäin Jaakolle jotain 40 sekunttia ja Tommi musta minuutin. Jouni taisteli itsensä rohkeasti maaliin. Tulokset tulevat pian EAA:n sivuille. Meidän joukkueen sijoitus oli muuten 15 sija. Viime vuonna olimme sijalla 19 eli parannusta siis tuli!

Kisoihin valmistava päivä lauantai meni todella nopeasti. Huonosti nukutun yön jälkeen lähdimme yhdeksältä aamulenkille rataa tsekkaamaan. Se oli mutkikas ja nurmikko pehmeä. Kova kisa tulee huomisesta.

Aamulla oli kurkku karhea ja olotila vaisu. Varmaan matkan aikana sain jotain pöpöä, mutta onneksi olo ei pahentunut päivän mittaan. Kävimme päivällä tutustumassa paikalliseen ostoskeskukseen sekä valtavaan Guttenheim museoon. Kaveri on jokin taiteilija varsin ison museon on joenvarteen pystyttänyt. Menimme sisälle museoon vesisadetta pitämään, mutta emme jaksaneet mennä taideteoksia ihastelemaan.Edelleen täytyy ihmetellä Bilbaon katukuvaa. Mesta on kuin mikäkin taiteilijakaupunki. Rakennukset ovat hienoja, taideteoksia on siellä täällä ja kolmen tähden hotellimmekin on varsin laadukas. Hiukan taso on erilainen viime vuoden Istambuliin verrattuna.

Iltalenkkinä juoksimme 10km 4.30 vauhdilla. Olotila oli varsin hyvä, vaikka tuntui että oltaisiin menty kovempaakin.Päälle rullailin 2x100m, kun aamulla tein viisi rentoa lyhyttä vetoa. Iltapalaa tällä kertaa on varsin myöhään, sillä vasta klo 20.30 aukeavat ravintolan ovet. Muutenkin täällä taidetaan elää eri rytmissä. Irkkupojat pitää meteliä vähän väliä käytävällä.

Bilbao

JKU:n joukkue on saapunut Espanjan Bilbaoon. Matka alkoi aamulla kello kahdeksan ja paattyi seitseman aikaan kun bussi toi meidat lentokentalta hotellille.

Bilbao sijaitsee vuorten ymparoimassa maastossa ja taytyy sanoa, etta komea kaupunki on. Mieleen tulee joku Monaco vaikka en ole siella kaynytkaan. Joka puolella on kauniita rakennuksia ja mita erikoisempia monumentteja. Nahtavyys on paikallinen museo, jossa tulee ehka kaytya huomenna.

Iltalenkki oli 10km kevytta joenvartta pitkin perjantai-illan vilskeessa. Aamulla olin kuuden aikaan juossut kympin. Lisaa paivityksia huomenna.

Joskus kun tekee peliliikkeitä oikeaan aikaan saa jotain hyvää aikaiseksi. Tällä kertaa asia koski omaa hyvinvointia ja jumiselkää. Toivoin hieronnan auttaneen kroppajumiin, mutta aamulenkillä kymmenen aikaan teki mieli kävellä ylämäet. Polvi ei noussut ja meno oli tukkoista. Soitin Paanaselle, joka teki avaavan kiertoliikkeen alaselkään sekä paineli nikamia. Ääniä kuului jos jonkinlaisia ja pois kävellessä huomasin jotain tapahtumeen.

Illalla verrytellessäni hallille teki mieli yhtäkkiä kiihdytellä. Juoksu ei ollut enää sellaista tahnuamista kuin se on ollut. Askelpituus löytyi ja kroppa alkoi tottelemaan käskyjä. Kiihdytin reippaan puolelle ja kiersin Hippokselle pidemmän kautta. Verryttelyä tuli ehkä 6km ja kroppa suorastaan pyysi kovaa treeniä. Avausvedot 6x100m kulkivat todella vaivattomasti. Juhan kanssa vetelimme rentoja 3.05 tonneja 200m hölkkäpalautuksella. Sitten juoksin 2x600m 1.41 eli 35sek 200m kierroksia. Olo oli edelleen hyvä ja juoksin 2x400m 64 sekuntiin. Hengitys oli jälleen sitä syvää ja rauhallista. Yläkroppa toimi rennosti eikä hartioissa puuduttanut. Vikoissa vedoissa radalla pomppi junnuja, mutta törmäyksiltä onneksi vältyttiin.

Treenin jälkeen Juha antoi muistomitalin EM-maastoista mulle sekä kilpailunumeroni. Siinä urani toistaiseksi kovin kisa. Minut valittiin, olen siis EM-edustaja. Huomenna aamulla kahdeksan maissa Helsingin suuntaan ja sunnuntaina Eurooppa cup Bilbaossa Espanjassa JKU:n porukalla.

Välillä on pakko puhaltaa peli seis. Monta päivää odottamani hieronta peruuntui hierojan saatua kuumeen sikainfluenssa rokotteen jälkeen. Itse olin jo hädissäni, sillä tunsin kroppani olevan pahasti jumissa. Hätäpäissä aloin soittelemaan toisia hierojia: Paukku, Paananen, Jokinen, Rantatalo, Häkkinen, Inkiläinen ja Hoskonen. Vakiokaveri Paananen tuli pelastavasti apuun ja suostui ottamaan lyhyellä varoituksella. Sain palauttavan hieronnan ja päätin pitää loppupäivän lepoa. Illalla venyttelin hyvin ja tunsin kropassani, että jotain palautumiseen viittaavaa oli käynnissä.

Kämpille päästyäni pidin telkkarin ja tietokoneen kiinni. Teki mieli mennä nukkumaan jo seiskalta, olinhan herännyt aamulla kello kuusi. Täytyy nostaa hattua niille, jotka koko työviikon jaksavat herätä aikaisin ja ehkä käydä vielä lenkilläkin! Meikäläinen vaatii vähintään sen 8 tuntia unta. En pystynyt olemaan uutispimennossa koko iltaa ja telkkari sekä tietokone käynnistyivät yhtä aikaa. Hyviä renkejähän molemmat ovat, mutta niitä pitää myös kontrolloida. Onneksi on äärimmäisen hidas netti, mikä vähentää netissä roikkumista.

Eiliset treenit: aamu 1h vesijuoksua, ilta 1.10 juoksua
tänään: aamulenkki 10km kello 6.00

Voihan rähmä, mieli on musta kuin Afrikan yö. Tuli nimittäin pyöräytettyä taas nilkka iltalenkillä. Onneksi se ei kovin pahasti tällä kertaa mennyt, mutta säikäytti pahemman kerran. Olin eroamassa eri suuntiin Leivon Kimmon kanssa juostulta lenkiltä, kun jäänlohkare sattui juuri sopivasti kengän alle. Kevyen huutelun jälkeen lenkki onneksi jatkui eikä pahemmin käynyt. Hiukan huvitti ohikulkeneiden kävelijöiden reaktiot. Perisuomalaiseen tapaan reagointia ei ollut ollenkaan jotta ei vaan häirittäisi lenkkeilijän rauhaa.. Muutenkin tämä suomielämä alkaa jo hiukan nyppimään. Jatkuva pieni kiire on päällä ja yhden päivän aikana pitäisi tehdä enemmän kuin treenileirillä yhdessä viikossa. Kaikkeen kuulemma tottuu, toivottavasti tähänkin..

Keräilin tuossa filosofisia pohdintojani. Tässä muutama:

- Optimismi on hyvä asia

- Ei elämä niin vakavaa ole sekä

- Muista hymyillä niin sinullekin hymyillään

Kuusi kertaa jumitonni. Siinä oli päivän treeni. Jalat tuntuivat varsin herkiltä verrytellessäni Hipposhallille. Pieni lihasjumi silti vaivasi vedoissa. Juoksimme Anssin kanssa ekat tonnit 3.05 vauhtia. Seuraavat neljä juoksin kolmen minuutin vauhtia. Sykkeet eivät nousseet korkealle, mutta kulku oli tukkoista. Päätimme juosta 5x200m päälle rytmin hakemiseksi. Nekään eivät puolta minuuttia kovempaa kulkeneet. Kroppa vaati hierontaa. Keskiviikkoon asti pitäisi odotella. Aamulla juoksin 9km.