Seuraavaksi meillä on sellainen kohta kuin tavoitteellisuus

Meikäläisestä on tullut todella laiska. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Toisaalta tiedän sen, että ei musta saa yö/pimeäjuoksijaa tekemälläkään. Lamppu otsassa ravaaminen on edelleen kokematon osa-alue mun juoksukärriäärillä. Voin vain kuvitella, kuinka maaseudulla juostaan metsäteitä lamppu otsassa tähän aikaan vuodesta. Joskus Parkanossa kiersin tuttua mestälenkkiä keskellä tietä juosten kuun valossa (peläten ojaan vahingossa juoksemista). Tunnelmaa oli, se täytyy myöntää, mutta hauskaa se ei enää ollut. Lisäksi siihen kun lisätään elementti, että tienpinta on jäinen ja askel lipsuu jokaisella askeleella, alkaa leikki olla kaukana. Joskun olen tämänkin kärsimyksen kestänyt, enää en.

Eilen marssin töiden päätteeksi Kesporttiin ja ostin uudet Icebugit mallia Pytho. Malli taitaa olla juoksutuntumaltaan parasta mahdollista, mutta aika kovat ne on silti. Iskin ne jalkaan, kun lähdimme Henan kanssa kiertämään Jyväsjärveä (16km). Jalat alkoivat kipeytyä loppumatkasta, mutta pitoa kyllä löytyi. Toivon, että lumi hiukan vaimentaa askellusta kunhan talvi saapuu.

Eilen en siis luonnollisestikaan jaksanut lähteä aamulenkille, mutta tänään tsemppasin 10km+3x100m. Juoksu oli aivan kauhean tuntuista. Vasen nivunen oli aika kipä ja jäykkä. Molempiin jalkateriin tuntui hiukan, eikä juoksu niin sanotusti kulkenut. Tämä ajatus mielessä odottelin innolla illan 20km reipasta. Jouni ilmoitti pitävänsä lepopäivän ja kutsui työpäivän jälkeen kahville. Suostuin kohteliaasti ja mietin pystyväni käymään lenkillä myöhemminkin. Kämpille päästyäni realismi kuitenkin iski mieheen. Käynnistin "sosiaalityön oikeudelliset perusteet luentosarjan" netistä, mistä mulla on luentotentti ensi keskiviikkona. Asia on aika mielenkiintoista, mutta melko vaikeaa muistaa. Jos joskus meikä tulee tekemään sosiaalityötä täytyisi työhön liittyvät oikeuspykälät muistaa aika tarkasti kakistelematta.

Tätä kirjoittaessani haen oikeudellisia perusteita olla lähtemättä lenkille ja uskon perusteen löytyvän. Perustelut ovat seuraavat: 1. jalat on kipeät reeneistä ja liukastelusta. 2. laiskuus, kesään on vielä aikaa. 3. ei ole muita päteviä peruseita kuin se, että yhtenä päivänä viikossa voi ottaa laiskasti.

Fida International - Bank4Hope

Katso tämä video YouTubessa:

http://www.youtube.com/watch?v=zDZ-HzVTyKg&feature=youtube_gdata_player

www.bank4hope.org
www.takalapro.fi

hohhoijaa

Pakko vähä elvistellä vaikka aihetta siihen ei olisikaan. Väsyttää ja puuduttaa tämä syksy, mutta eteenpäin on silti lykittävä. Aivan hetken aikaa olin aamupäivällä fiiliksissä, mutta nopeasti sekin meni ohi. Juoksin nimittäin tulkkaamaan Pupuhuhdan koululle ja takaisin (6km+4km). Eilen illalla kun olin ensimmäisen adventtisunnuntain kirkossa sateli lunta noin 5cm. Se oli aikaisin aamulla aurattu melko hyvin, mutta muutama pyörätien pätkä oli auraamatta kun juoksin tulkauskeikalle.

Lumi suli hiukan päivän mittaan, mutta luulen että juoksukelit ovat liukkaat ainakin seuraavan viikon. Jalat on prakannu hiukan viime päivinä, kun torstaina pikkuvarvas kipeytyi hiukan ja lauantaina vasen jalkaterä. Ehkä varoin varvasta ja siis rasitin toista jalkaa. Hallissa 200m radalla juokseminen kyllä rasittaa jalkoja, mutta olen ajatellut hallireenejä kuitenkin hyödyntää.

Tänään oli illalla tarkoitus juosta reipasta, mutta ulkona lipsuttelu ei kauheesti huvittanut. Anssi ja Dennis oli menossa juoksemaan tonneja ja tuuppasin mukaan. Alku mentiin säyseätä vauhtia, mutta pikku hiljaa kiihdyteltiin. Puoentoista minuutin ja 200m palautushölkän jälkeen vedot kulki noin 3.35, 3.30, 3.16, 3.16, 3.06, 3.02, 3.10 ja 3.07. Päälle olis voinu vetää pari kaksisatasta, mutta säästin ne torstaille. Sen sijaan pyörähdin salilla tekemässä selkiä/vatsoja ja kylkiä. Verkat tänään oli 5+3km.

Eilen juoksimme Markun ja Jarin kanssa ihan hyvän 27km. Huumori oli totutun laadukasta ja aika kului. Kiersimme Laajavuoren purua, missä seuraavan kerran voi juosta varmaan ensi keväänä..

happea ja happoa

Veljen poika, Joonatan, vietti yksivuotissynttäreitä viime viikolla. Varsinaiset synttäribileet oli viime viikonloppuna kun Joelin ja Johannan vanhemmat kävi Hesassa niitä viettämässä. Mulla oli avoimen yliopiston luentoja enkä päässyt bilettämään. Tänä viikonloppuna oli kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien harjoitukset pe ja la. En siis päässyt JKU:n palkintogaalaan eilen enkä tänään Vaajakosken kuohun testijuoksuun. En ole silti kovasti harmissani, sillä tiesin olevani estynyt jo kauan aikaa sitten. Opinnot ovat tällä hetkellä tärkeällä sijalla, sillä monesti keväisin olen missannut kursseja ollessani leireilemässä. Nyt tulevana keväänä olisi tarkoitus suorittaa kahden kuukauden harjoittelu sekä tyrkästä kandin työ.

Treenien puolella on tapahtunut seuraavaa. Keskiviikkona skippasin aamulenkin, mikä oli ihan hyväkin sillä sain pikakutsun lähteä kärjäjille. Keikan piti olla to ja pe, mutta tilaus oli tehty ke ja to. No meikä sitten reippaana tupsahti täyteen istuntosaliin ja ilmoitin olevani tulkki. Aivan heti en salista poistunutkaan, sillä vasta seiskalta pääsin iltalenkille. Se olikin varsin tukkoinen ja pakko oli laittaa kävelyksi pariin kertaan. Mies oli henkisesti tyhjä, mutta reippailu Huhtasuon pururadalla teki päänupille hyvää. Tai ainakin siihen asti kun lipsuttelin tulemaan jäistä rinnettä alas jalat kristalleilla. Vältyin kaatumiselta, mutta jalkoihin iski superjumi. Treeni oli siis 13km+3x100m.

Torstaina olin jälleen kärppänä käräjillä tietoisena siitä minkälainen päivä tulisi koittamaan. En taaskaan jaksanut lähteä aamulenkille vaan panostin palautumiseen. Illalla suuntasin Hippokselle vetämään talven ekaa hallireeniä. Se oli 6km vr+3x100m +8x400m/ 1,5min pal 70 sekuntiin (käytännössä 67-69 ja vika 63). Kroppa oli reenistä vähä ihmeissään ja hikeä eli soijaa puski aika lailla. Vähäisen reenin ja tiistaisen hieronnan ansiosta juoksu kuitenkin kulki. Päälle tein 10x6kpl aitakävelyjä ja hölkkäsin 3km kämpille. Paluumatkalla poikkesin Harjun kuntoilulaitteilla. Tuuli humisi puissa kun pumppasin selkiä ja vatsoja hirsipölkyillä. Todella terapeuttista!

Eilen istuttiin siis iltaa SPSS-ohjelmaa tuijottaen ja tutkimusmenetelmiä oppien. Onneksi olin aamupäivällä ehtinyt hipsiä 18km+3x100m. Illlalla kahdeksan jälkeen oli sen verran naatti olo, että oma perjantai sauna teki terää. Silti en tänään jaksanut aamulenkille lähteä. Tuskainen päivä oli siis tiedossa pienessä atk-luokassa. Luennoitsija eteni onneksi varsin verkkaisesti ja hidas nylkkykin pysyi perässä. Vaikeinta oli ehkä paikallaan istuminen ja luiset pakarat tahtoivat puutua. Kahviakin tuli juotua pari kuppia päivän aikana, mikä on puolet enemmän kuin normaalisti..

Kämpille päästyäni seurasin Janne Ryynäsen toisen sijan tuuletusta Rukan yhdistetyssä ennen omaa tuulettelulenkkiä. Aivot saivat kaipaamaansa happea ja lihakset tarvitsemaansa happoa.

muista levätä!

Tähän aikaan vuodesta ei kannata intoilla liikaa treenien puolella. Auringon valon vähyys ja lähestyvät liukkaat kelit ei ole kovin juoksijaystävällinen yhdistelmä. Meikäläistä on ainakin väsyttänyt siihen malliin parina päivänä, että on ollut järkevää himmata. Sunnuntaina hölkkäsin Jarin kanssa 1.55 eli sellaset 25km. Iltapäivä meni hiihtoa katsellessa (näkyi vielä mtv kolmosella). Alkuillasta menin Anterolle pitämään juoksupalaveria. Sain uuden kauden harjoitusohjelman sekä mahan täydeksi syömällä.

Eilen hölkkäsin Jounin kanssa aamusta kevyen kympin ja juoksu tuntui väsyneeltä. Töiden jälkeen avasin ostamani sipsipussin ja läsähdin sohvalle. Olin suunnitellut hölkkääväni Hippokselle tekemään kuntopiiriä, mutta se jäi suosiolla väliin. Päätin panostaa palautumiseen.

Tänään aamulla oli maa valkoisena kun suuntasin aamulenkille (9km+3x100m). Lenkkari tuntui pitävän ihan kivasti, mutta silti loppumatkasta alkoi painamaan. Iltalenkin olin suunnitellut seuraavasti: Hölkkään juoksukuvaukseen Mankolaan, mistä jatkan lenkkiäni. Keli oli kuitenkin sen verran hämärä, että kuvaussessiosta ei tullut mitään. Kiersin Palokan kautta kämpille ja sain mittariin tunti kymmenen (14km+3x10m). Ukko oli totaalisen puhki ja iloinen siitä että palauttava hieronta oli reilun tunnin päästä. Iskin pitsan uuniin ja rentouduin. Taipaleen Timon käsittely oli yhtä mainio kuin aina ennenkin. Jatkossa käyn hänellä parin viikon välein. Vanha näyttää vaativan palautelua kohtuu usein. Kesällä kävin Timolla kerran viikossa.

Ylläotettu kuva on otettu Addiksen harjoitusleiriltä. Olimme siellä Jarin kanssa tammikuussa 2009 ja leiri oli ehkä tähän astisista hienoin. Ensinnäkin Etiopia maana tarjosi historiaa ja mielenkiintoisen kulttuurin. Toiseksi korkeutta löytyi väliltä 2400-3000m ja kolmanneksi maa tuottaa kestävyyskoneita.

vuorovaikuta

Kuluneet kaksi päivää on vierähtänyt avoimen yliopiston vuorovaikutustaitojen kurssilla. Kyseessä on ehkä tärkein yksittäinen taito, mitä sosiaalityöntekijä tarvitsee työssään. Se ei ole markkinointi tai myyntityötä vaan enemmänkin asiakkaan jeesausta sen hetkisessä tilanteessa. Välistä joudutaan puuttumaankin toisten asioihin.

Harjoittelimme esimerkkitaupausten kautta eli näyttelimme jotain tiettyä asiakastilannetta. Keissiä ei onneksi videonauhoitettu, mutta oli siinä hiukan täpinääkin kehissä. Ja se tietenkin vie mehuja miehestä ja tämä taas näkyy illan treenissä. Onneksi tänään kulki reipas yllättävän hyvin ja vauhtejakin löytyi. Sykkeet olivat viime viikosta korkeammat. Kiersin sen tutun Jyväsjärven eli maratonreitin ja tällä kertaa samaan suuntaankin kuin itse kisassa. Mieleen eivät voineet olla tulematta Anssin vetotyöt ja SäiPän sekä mun roikkumiset. Silloin vedettiin rajoitinta vastaan, mutta tulos oli hyvä..

Reeni siis 1,5km vr +13km tv-reipasta 3.40-30 sykkeillä 160-170+ 1,5km verr ja 2x100m. Kilomerivauhdit olivat seuraavat: 5.28, 3.52, 3.41, 3.40, 3.34, 3.33, 3.32, 3.28, 3.27, 3.26, 3.30, 3.27, 3.28, 3.39 ja 5.22. Aika jännästi samoin kuin viime viikolla vauhti pysyi käytännössä samana vaikka vähä yritin kiristää vauhtia. Johtuneeko tämä väsymisestä vai rentouden katoamisesta? Sykkeet ainakin nousivat loppua kohti.

Tänään aamulla juoksin 9km+3x100m hiukan väsyneenä ja eilen aamupäivästä ennen luentoja 20km kevyttä+3x100m. Torstaina juoksin vain illalla tunti viisi (14km) alle ja päälle 10x100m harjulla rullauksia +2km loppuverkkaa.

lentävä lähtö uuteen kauteen

Juoksu antaa hyvän olon, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Näin syksyllä saa välillä kaivella innostusta lähteä ulkoilemaan pimeään. Onneksi ei ole vielä liukasta, mutta sekin aika koittaa vielä. Tänään katselin kämpillä You Tubesta muutamia juoksuun liittyviä videoita ja tsemppi löytyi heti. Jos kerta olympiavoittaja Aspel Kiprop harjoittelee sateessa perunapelloksi muuttunella urheilukentällä niin miksi en itse juoksisi raikkaassa syyssäässä?

Työpäivä oli jälleen mukavan vaihteleva. Piipahdin tulkkaamassa näkövammaisten koululla ja ammattiopistolla, molemmissa ensimmäistä kertaa. Maahanmuuttajapalveluiden ohjaajan ja asiakkaan kanssa piipahdimme myös amiksen pullapuodissa, mutta sitä ei enää laskettu työajaksi. Kiinalaisessa ravintolassa, Sagura Gawassa oli uusittu lounaslista kun Jonen kanssa kävimme siellä evästelemässä. Aamulla väsytti sen verran raakasti, että siirsin suosiolla herätyskelloa tunnilla eteenpäin ja skippasin aamulenkin. Alkuillasta lähdin sitten juoksemaan ja juoksu niin sanotusti kulki. Vauhti taisi hiukan kiihtyä kun juoksin musiikkia kuunnellen. Askel rullasi ja juoksuryhti oli hyvä. Sitä se on ollut koko syksyn ja toivon sen antavan lentävän lähdön kauteen 2012. Viime vuonna tähän aikaan olin aivan maassa ja suunnittelin juoksun lopettamista. Kipinä kuitenkin löytyi ja joulukuulla olin jo testijuoksuja kirmaamassa.

Päivän reeni siis 1h (13km reipahkoa)+10x100m harjun baanalla+ 2km vr. Loppumatkasta kuvasin pienen videonpätkän, mikä kuitenkin katkesi kun pääsin sisätiloihin. Nauhalle ei siis tullut hissipuhetta kun nousin kämpille seiskakerrokseen. Jotain kuvasta ainakin näkyy ja se on lähinnä pimeys.

JKU

Tulkin työssä ei ole kahta samanlaista päivää. Tänään pääsin näkemään läheltä, kuinka sydäntä tutkitaan ultraäänellä. Asiakkaalla/potilaalla oli havaittu sydämen sivuääniä, jotka osoittautuivat harmittomiksi. Lääkäri kertoi, että jos on laiha ja sydän aika lailla pinnassa voi kuulua kohinaa kun sydän virtaa kovalla vauhdilla sydämeen ja sieltä pois. Hän suostui kuuntelemaan myös mua stetoskoopilla ja sanoi samoja sivuääniä kuuluvan. Muistan kuinka Juoksija-lehdessä Pasi Mattila joskus kirjoitti samasta aiheesta. Lääkäri oli huolestunut sydämestä vaikka kyseessä oli kovatasoinen juoksija. Siis tiedoksi vaan, että laihoilla nylkyillä ei ole sydänvikaa vaikka korvien välissä joskus saattaa ollakin :)

Töiden puolesta oli tänään todella löysä päivä. Olin silti asialla koko päivän ja kävin mm. allekirjoittamassa urheilijasopimuksen JKU:n toimistolla sekä tarkastuttamassa purukalustoni hammaslääkärillä. Pari pientä reikää löytyi, mutta muuten amalgamipaikkojen täyttämä suu oli ihan kondiksessa. Iltapäivällä tein sanastotyötä ensi viikon käräjäoikeuden keikkaa varten. Aika lailla vaikeaa kieltä siellä käyttävät ja on tärkeää että edes tulkki tietää mistä puhutaan. Viime viikonlopun leirikeikka oli piece of cake tulevaan verrattuna, mutta otan haasteita vastaan.

Iltasella hölkkäsin 11km (aamulla 9km+3x100m) Hipposhallille, missä tein puolisen tuntia lihaskuntoliikkeitä. Lähinnä keskivartaloa, sillä ajattelin huomenna mennä porrasjuoksua tekemään. Juttelin salilla JKU:n urheilijoiden kanssa ennen menoa illan palaveriin. Se olikin ihan mielenkiintoinen, sillä tarkoituksena on urheilijaporukalla pistää uusi projekti pystyyn. Siitä tarkemmin myöhemmin, mutta tarkoituksena on organisoitua ja tuoda esille urheilijoiden arkea. Asiat ovat kuitenkin aika paljon kehittelyasteella ja katsotaan mitä siitä syntyy.

talvi tulloo

Liukkaus, tuo juoksijan surma tekee tuloaan. Olihan se ennustettavissa, sillä talvi ei täällä Siperian leveysasteilla ole toistaiseksi jättänyt tulematta. Kulunut syksy on kuitenkin ollut poikkeuksellisen lämmin ja kelit ovat olleet ihan ok juoksemiselle. Pimeyttä on, ok täytyy tunnustaa, mutta hyvällä musiikilla ja reippaalla mielellä tehdyt lenkit kohottavat joskus jopa mielialaa. Näin ainakin tänään.

Aamulla olin haastattelussa, jossa arvottiin pääsenkö suorittamaan sosiaalityön käytännöt II harjoittelua. Saatan päästäkin, vaika perus pessimistinä arvelen paikan menevän jollekin toiselle. Mä en ole kovin onnistunut noissa koulu/työasioissa, mutta jotain puuhastetavaa silti on aina riittänyt. Jos hyvin käy on ensi syksystä alkaen taas opiskelijakortti lompakossa ja suoritan sosiaalityön syventäviä opintoja sekä nautin edullisista julkisen liikenteen matkoista. Tammikuun treenileiri on kuitenkin vielä pahasti auki ja saa nähdä tuleeko sitä mihinkään lähdettyä. Harjoitteluajalta ei nimittäin makseta palkkaa ja pari kuukautta pitäisi pärjätä mun huimilla säästöillä.

Olen hautonut hiljaa mielessäni kostoa kevään maratonille. Maaliskuun puolikas Haagissa ja huhtikuun Rotterdamin puolikas voisivat olla sopivia askelmerkkejä. Siihen väliin sopivasti kilsoja ja jokunen hölkkäkisa niin se olisi siinä. Nyt pitäisi vain saada niitä treeniohjelmia, millä 2.20 tuskaraja nujerretaan. Ei sen puoleen ei haittaa vaikka se ei koskaan menisikään, mutta ainakin tällä hetkellä se motivoi lenkkeilemään.

Eilen hölkkäsin aamupäivästä 20km tuttua Palokka- ja Tuomiojärven reittiä. Sitä samaa, millä syksyllä tein 20km reippaita ja valmistauduin Frankfurttia varten. Tänään sitten tyrkkäsin kauniilla Jyväsjärven raitilla 2+13km+1+3x100m reipasta 3.40 min/km vauhdilla. Sykkeet oli aika matalat, vain 155 ja meno tuntui tosi rennolta. Meikä taitaa siis olla ihan hyvässä iskussa tai ainakin tuntuma on hyvä. Olen vähä arponu punttiharjoittelun aloittamista, mutta ehkä siitä ei mulle ole paljoa hyötyä. Keskityn tukilihaksien eli luita kasassa pitävien jänteiden vahvistamiseen. Jotain mäkijuttuja olis kiva tehdä myös, mutta taitaa mäkisessä maastossa lenkkeily olla parasta siihenkin spedeilyyn.

Pitkälenkki ala Jari

Melkoinen lenkki takana. Meikäläisen pitäisi viettää vielä lepojaksoa, mutta sen sijaan päädyin juoksemaan 29km mäkisessä maastossa. Onneksi alla oli 11 tunnin nukutut yöunet..

Tapasimme Laajarissa kello 11 ja siitä lähdimme rallipolkua pitkin kohti ravirataa. Jari lähti sen jälkeen johdattamaan kööriä ja olimme kohta metsäpoluilla. Sen jälkeen metsätiellä, missä mäkeä riitti vaikka muille jaettavaksi. Mukavahan se oli käydä Jyväskylän korkeimmalla kohdalla, missä sijaitsi radioantenni. Sieltä kuitenkin tultiin alas ja kohta Mustankorkean kolme mäkeä iskivät vastaan. Markku veti släpät eli kaatui kivikkoisella osuudella, muuten säästyimme pahimmilta kolhuilta.

Yli kahden tunnin juoksulenkki on kyllä matka ihmisen tunteiden syvyyksiin. Alkaa iskeä väsymys ja silti pitäisi vielä jaksaa. Hyvä huumori ja seura helpottavat tilannetta. Kuvista ei voisi heti päätellä, mikä on tuntemus kropassa. Ehkä se pitää tuntea jokaisen itse. En ollut onneksi porukan huonokuntoisin, mutta kyllä silti miestä väsytti. Leirikeikka kyllä painoi edelleen sekä ehkä tuli juotua pikkasen liian vähän ennen lenkkiä. Suorite tuli kuitenkin puristettua.

Yhden lenkin aikana kului siis vajaat 2000 kcal ja aikaa 29km lenkkiin meni 2.25. Liitän myöhemmin Garminin linkin tähän niin näette, missä sitä tuli rämmittyä ja minkälaisia kinkamia Jarin lempireitti piti sisällään!

Vesala

Pieni juoksutauko alkaa olla ohi. Juoksin viimeksi torstaina aamulenkin (1.05 eli 13km+3x100m), minkä jälkeen tein normaalisti töitä ja vielä illaksi menin Vesalan leirikeskukseen maahanmuuttajien leirille (juttu aiheesta). Sielä meni myös koko perjantaipäivä ja siitä tuli nollapäivä juoksujen puolesta. Tänään lauantaina ehdin sitten illasta lenkille ja juoksu kulki ihan kivasti. Lähdin Tommin kanssa lenkille ja siitä tuli hieman yllättäen tunnin reipas lenkki. Vauhti oli lähellä neljää minuuttia. Mukavaa oli joka tapauksessa juosta kaverin kanssa vaikka pimeää oli.

Muita viikon treenejä oli keskiviikkona aamulla tunti + illalla 9km+3x100m. Tiistaina sain hillittyä itseni ja pidin illan lepona vaikka tuskaa se tuottikin (aamupäivällä auringonpaisteessa Jonen kanssa kevyt kymppi). Sinne leffaan en lähtenyt vaan päätin säästää kympin ja investoida vaikka vaikka isäinpäivälahjaan. Sellainen löytyikin Jaakon porukoiden liikkeestä.

Tilasin pari päivää sitten Frankfurtin maratonin kuvat itselleni. Pikku hiljaa alan hyväksymään sen, että maraton ei ollut pettymys. Tai olihan se sitä, sillä tavoitteet eivät täyttyneet. Kuitenkin kuten elämässä yleensä pitää yrittää parhaansa ja olla tulokseen edes jollain tavalla tyytyväinen. Kilpaurheilussa tämä ei vain aina onnistu, mutta katkeruuteenkaan ei ole aihetta. Kyse on kuitenkin vain nylkkyjen juoksentelusta. Osa kommentoijista blogista puhuu totaalivalmennuksesta jne ja siitä miksi se on niin vaikeaa panostaa täysiä johonkin mistä he eivät ehkä itse tiedä mistä kirjoittavat. Vai ovatko he panostaneet aikanaan itse juoksuun? Ehkä ovat en tiedä, mutta mielestäni ei pitäisi liikaa puuttua toisen tekemiseen. Mistä joku voi tietää panostaako toinen vai ei? Itsellänikin oli joskus vahvoja mielipiteitä esim. Kukkamon, Utriaisen ja Haataisen harjoittelusta. Kaksi jälkimmäistä paremmin tunnettuani en voi muuta kuin nostaa hattua pojille siitä kuinka kovaa he ovat juosseet. Omien maksimien tavoittelu ja juokseminen sattuu aina johonkin elämänvaiheeseen. Työssä pitäisi käydä ja opinnotkin suorittaa. Enemmänkin pitäisi sen sijaan mielestäni kanttaa huolta lajin tulevaisuudesta. Siitä että "tosissaan" juoksuun panostavia löytyy jatkossakin ja että nuoria kiinnostaa kestävyysjuoksu ja lenkillä käynti.

Ei mikään kankkulan kaivo

Bank4Hope on polkastu käyntiin oikein kunnolla. Tänään oli Iltalehdessä mainosta ainakin netissä. Tuo ylläoleva video löytyi sitä kautta ja johti Fida Internationalin You Tube sivuille. Pakko myöntää, että kyseessä on ihan jees innovaatio. Siinä siis lahjoittaja pystyy kätevästi seuraamaan lahjoitustensa perillemenon uudella ja mielenkiintoisella tavalla. Nettisukupolvelle tämä ainakin on hyvä tapa auttaa hyödyntäen uusinta tekniikkaa. Meikä ainakin on messissä ja se tieto pitäisi löytyä Bank4Hopen sivuiltakin.

Tänään oli varsinainen sähläyspäivä. Varsinaisesti mitään hyödyllistä en saanut aikaiseksi. Palkka juoksi kuitenkin. Aamulla olin kahdeksalta jo pystyssä ja tein hetken käännöksiä ennen kympin aamulenkkiä kymmeneltä Jonen kanssa. Nopean ruokailun jälkeen fillaroin parikymmentä minuuttia Palokkaan hammaslääkärikeikalle. Asiakasta odotellessani nautin sumpit. Asiakasta ei tullut ja vaihdoin muutaman sanan hampulääkäreiden kanssa.

Keskustaan palasin urheiluliikkeen kautta, mistä ostin toisen talvirenkaan. Tähän asti on ollut nastat vain edessä ja kohta siis myös takana. Ajattelin mennä oikein pyöräkorjaamolle, kun ohjelmassa olisi myös ketjujen vaihtoa, vaihteiden säätöä ja pinnojen kiristystä. Tekisin kyseiset tehtävät mielelläni ite, mutta taito loppuu kesken. Eipä olisi vehkeitäkään.

Seuraava tulkkauskeikka olisi ollut naisten keskustelupiiri maahanmuuttajapalveluissa. Puolen tunnin odottelun ja muutaman tulkkauksen jälkeen homma peruttiin asiakkaiden vähyyden vuoksi. Poistui paikalta ulos, missä yllätyksekseni näin auringon. Otin saman tien Iphonellani kuvan tuosta harvinaisesta valoilmiöstä ja postasin Facebookkiin. Aika pian sain monta tykkääjää.

Menin pyörähtämään JKU:n eli seuran toimistolla. Siellä on aina yhtä mukava käydä ja niin tänäänkin. Eteeni sain kandin tutkielman Jyväskylän Finlandia Marathonin historiasta ja lukasin sen mielenkiinnolla läpi. Aikaa kuluttaessani päätin jättäväni iltalenkin väliin. Nythän on lepokausi. Nälkä alkoi kuitenkin kurnimaan ja mietin elokuviin menemistä. Pyöräillessäni takaisin keskustaan äkkäsin yliopiston kohdilla nakkikioskin. Päätin käydä ostamassa lihapiirakan kahdella nakilla ja maidolla ihan fiilistelymielessä. En katunut hetkeäkään päätöstäni.

Muistelin, että puoli kuudelta olisi alkanut Tartunta, mutta se olikin Johny English. En halunnut pelkkää komediaa mennä katsomaan vaan palasin kämpille pohtimaan ja arpomaan. Kotona eli asunnolla oli Maccini lataillut uutta Lion ohjelmapäivitystä ja sain sen saatettua loppuun. Nyt on sitten laitteet kytketty keskenään ja voin ICloud ohjelman avulla jakaa kuvia, tiedostoja ym.

Arpominen jatkuu edelleen ja odotellessani päätin tutustia Kansalaisyhteiskunnan maisteriohjelman opintotarjontaan. Tarkoituksena on ens keväänä hakea ja päästä siihen. Sitä kautta voin erikoistua sosiaalityöhön ja saada sen kaipaamani ammattipätevyyden. Savottaa on kuitenkin edessä aika paljon, mutta eipä tässä ole kiire mihinkään. Pääasia että juna liikkuu hitaasti, mutta varmasti. Tuleen ei kannata jäädä makaamaan vaan aina kannattaa yrittää jotain mikä pitää mielen virkeänä.

New York

Kerrassaan mainio New Yorkin maraton. Sain katsottua sen netin välityksellä vaikka pientä säätöä olikin. Universalsportilta sen lopuksi näin, mutta kävin jo välissä keskustan kuppilassa kyselemässä missä näkyy Eurosport. Grand Star Cafessa olisi näkynyt, mutta olivat pojat ehtineet pyytää potkupalloa mua ennen. Sama juttu on toistunut kesäisin, kun olemme yrittäneet päästä Timanttiliigaa katsomaan.

Katselin New Yorkin kisaa vähä sillä silmällä, josko siellä juoksisi ensi vuonna. Niemisen Jaakko on hiukan houkutellut sinne ja sanonut, että sen minkä häviää reitin hitaudessa voittaa kyllä tunnelmassa myös ajallisestikin. Valmentaja Antero juoksi sen joskus 80-luvun alkupuolella ja suomen Jukka Toivola oli silloin kisan toinen. Joka tapauksessa mielenkiintoiset kisat olivat niin miesten kuin naistenkin otatukset, eikä draamasta ollut puutetta. Hurjasti startannut naissarjan Keitani hyytyi pahasti loppupuolella, mutta vielä pisteli vastaan kahden etiopialaisen yrittäessä ohi. Miesten kisassa saman Mutai sukunimen omistaneet veivät kaksoisvoiton uusilla reittiennätyksillä, eikä heidän juoksutyyleissäkään ollut moittimista. Kintut olivat ohkaset ja askel rullasi todella vaivattoman näköisesti.

Meikäläinen on viettänyt kaupunkiviikonloppua Jyväskylässä. Perjantaina juoksin tunnin+3x100m ja illalla JKU:n porukalla kokoonnuimme vahvistamaan seuran yhteishenkeä. Lauantaina juoksin myös kevyen tunnin+2x100m Tommin kanssa ja tänään 19km+2x100m. Ehkä pikkasen painoi jo jaloissa, mutta toivotaan että toipuminen maratonista on hyvässä vauhdissa. Ei sitä totaali lepoakaan pysty pitämään, kun tuota vapaa-aikaa on muuten liikaa. Onneksi on yksi nivaska käännöksiä odottamassa, mitä voi esim tylsinä viikonloppuina työstää.

Frankfurtin jälkilöylyjä

Palataan vielä keskusteluun maratonista ja siihen harjoittelusta. Frankfurtista on muutamia päiviä ja tänään kävin ensimmäisellä lenkillä (10km+10x100m+selkiä ja vatsoja). Eilinen hieronta teki todella hyvää ja nyt tuntuu, että jalat alkavat olla jo palautuneet. Vaikka viivyin minuutteja liikaa reitin varrella eivät jalat olleet yhtä hakatun tuntuiset kuin aiemmin. Tai ehkä juuri siitä syystä eli että en saanut itsestäni parasta irti. Hienosti sanottuna huippukunto ei ollut onnistuneesti ajoitettu sunnuntaille. Saattaa olla, että kovempivauhtisella harjoittelulla olisin saanut enemmän irti kisassa. Tänä syksynä luotin siihen, että vauhteja kyllä löytyy kesän jäljiltä ja pitkiä reippaita tekemällä luon itselleni maratonkunnon. Ne olivatkin pidempiä ja vauhdikkaampia kuin koskaan aiemmin. Tuntui, kuin reenit olisivat menneet perille. Tehoa reeneissä olisi kyllä saanut lisää, jos reenikaveri Juha Puttonen olisi vielä ollut kehissä. Maastossa juokseminen säästi jalkoja, mutta kyllä asvalttiakin tuli taottua. Aktiivinen hierojalla käynti piti koko syksyn lihaksiston hyvässä vireessä. Pappa uskoi olevansa alle 2.20 kunnossa.

Kävin äsken katsomassa järjestäjien ottamia valokuvia ja videota kisasta. Täytyy sanoa, että askellus näytti ihan kohtalaiselta loppuun saakka, vauhti vain hiukan tippui. Se puuttuva palikka oli kunnon draivi loppuun asti. Kerran se on löytynyt ja silloin huonokuntoiselle miehelle. Jalat olivat elastiset loppumetreille asti ja vauhti pysyi yllä. Se oli silloin tutuissa Jyväsjärven maisemissa. Ellei Anssi Raittila olisi vetänyt porukkaa olisi tuokin 2.21 aika jäänyt juoksematta. Finlandia marathonin reitti ei ole niitä hitaimpia, koska reittinä on 13km mittain järveä kiertävä pyörätie. Ainoita nousuja on Nykäsen sillalle nouseminen. SM-maraton on reitillä 2013, silloin täytyy olla vielä mukana.

Tuossa alla on vielä Garminin mittaus kisasta. Katsoja näkee, kuinka sykkeet eivät tosiaankaan korkeita lukemia paukuttaneet ja kuinka syke laski kuin kissan häntä matkan edetessä. Kertoisiko tämä huonokuntoisuudesta ja siitä että mies ei jaksanut pitää vauhtia?

jälkipuintia

Frankfurt 2004

Jyväskylään ollaan kotiuduttu. Sinänsä ihan mukava reissu Frankfurttiin on tehty. Ei sitä nyt ihan kaupunkilomaksi voinut kutsua, vaikka katuja tulikin tallattua reilun 42km edestä. Jotain muistin reitistä vuodelta 2004, mutta maisemien ihailu jäi silti melko vähiin. Puoliväliin saakka olin naisten kärkiporukassa ja teevee aikaakin tuli hiukan hankittua.

Katselin edellisen Frankken keikan kuvia siis seitsemän vuoden takaa ja hyviä muistoja oli. Pesosen Yrjö veti lähemmäs nelikymppisenä 2.17 ja siinä oli kingi. Vesa juoksi 2.23 ja mä 2.26. Vaajakosken kuohun jätkät juoksivat myös ennätyksiään. Myös tänä vuonna oli Frankkessa paljon suomalaisia. Ryanairin lentokoneessa oli puolet juoksijoita, kun perjantaina oli lento. Sama porukka taisi tulla maanantaina takaisin kuten mekin.

Mutta maratonin analyysiin. Olen saanut ihan kiitettävästi kommentteja ja palautetta kisaan liittyen. Huomaa selkeästi, että maraton herättää tunteita. Ei sitä pystykään juoksta kuin kerran korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, ja silloin olisi onnistuttava.

Lähestymiseni tämän vuoden kisaan oli seuraava: ratakausi pistettiin pakettiin viikko Kalevalaisten jälkeen, jolloin juoksin selkävaivaisena 14.46 vitosella Hämeenlinnassa. Selkä tuli kuntoon aika pian ja reenit jatkuivat. En käynyt kovin paljoa hölkkäkisoissa vaan keskityin pitkiin reippaisiin. Uskoin vauhdin löytyvän kesän jäljiltä. Ajattelin myös, että tekemällä hiukan rennompia vauhdikkaampia harjoituksia nostan maratonkuntoani. Kävin hierojalla ja hain juoksuvoimaa maastosta. Asvaltillakin tuli lenkkeiltyä. Kerran viikossa tehdyt porrasjuoksut ja rennot sataset eivät olleet maratonreenistä pois. Tuntuma viikonlopun pitkillä reippailla oli parempi kuin koskaan. Kunto tuntui vielä parantuvan maratonia lähestyttäessa, kun juoksin helposti 3.20 vauhtia Jyväsjärveä ympäri. Puolikas Vantaalla meni alakanttiin, vaikka yritys oli kova. Arvelin viikolla orastaneen flunssan vaikuttaneen vauhteihin. Sykkeet olivat matalalla kuten itse maratonillakin. Vuonne 2008 Berliinin maratonilla paukutin 180 hujakoilla, kun nyt hädin tuskin 170. Mistä tämä johtuu en osaa sanoa.

Etukäteen ajattelin, että jos se paskaraja menee nyt rikki heivaan maratonjuoksun ja keskityn puolen tunnin rikkomiseen kympillä. Ei mennyt, mutta löytyykö kipinää rääkätä itseään maratonreeneillä? Luultavasti löytyy, mutta ensi keväänä tuskin juoksen maraa. Mielessä on menestyminen SM- maantiellä ja maastossa. Lisäksi kiinnostaa se alle 30min aika kympillä. Katsotaan mitä tulevaisuus pitää sisällään.

Tässä vielä Ykän maratonit:

Maraton
Ulkona Kaikki tulokset
1990 2:25:41		2	Vantaa 14.10.
1991 2:19:42		45	Berlin GER 29.9.
1992 2:18:09		8	Taiwan TPE 12.11.
1993 2:19:43		1	Helsinki 7.8.
1994 2:20:30		1	Helsinki 23.4.
1996 2:19:30		37	Berlin GER 29.9.
1997 2:18:04		25	Berlin GER 28.9.
1998 2:18:58		15	Praha CZE 24.5.
1999 2:20:55		18	Venezia ITA 24.10.
2000 2:20:14		24	Frankfurt GER 29.10.
2001 2:20:09		14	Amsterdam NED 21.10.
2002 2:17:05		16	Hamburg GER 21.4.
2003 2:18:35		10	Venezia ITA 26.10.
2004 2:17:42		13	Frankfurt GER 31.10.
2005 2:22:13		45	Otsu JPN 6.3.
2006 2:23:19		1	Joutseno 23.9.
2008 2:24:00		20	Amsterdam NED 19.10.