HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2009 blogini lukijoille! Menestystä seuraavalle vuodelle toivoo Miika. Oma kunto testataan Vantaan Hakunilan uudenvuoden juoksussa kohta piakkoin. Tavoitteena on ehkä tasapainoinen juoksu. Kipeä jalkaholvi tuntuu edelleen voltraren kuurin jälkeenkin.

Tänään oli vaihteeksi taas niin sanottu kehittävä harjoitus. Varsinainen maratontreeni olikin. Lähdin juoksemaan pitkää lenkkiä ja matkan aikana mietin, josko sitä juoksisi kolmekymppiä. Voisi ainakin sanoa, että on yhden pitemmän treenin tehnyt maratonille valmistautuessa. Juoksu tuntui oikein hyvältä aurinkoisessa -12c pakkassäässä. Matkalla tapasin Parkanon Urheilijoiden vanhaa puheenjohtajaa legenda Matti Ahosta ja piti parit kuulumiset vaihtaa. Lenkki jatkui ja pusikossakin tuli käytyä. Lapinnevan tienhaaraan tullessa mietin juostako valtatietä takaisin Parkanoon vai kääntyä takaisin ja palata samaa kylätietä takaisin. Siinä vaiheessa kello näytti 15km. Päätin palatata samaa reittiä ja pikku hiljaa lisäsin vauhtia. Viimeisen vitosen aikana siirryin jo vk eli vauhtikestävyysalueelle. Korvissa soi rap-musiikki ja matkanteko tuntui vaivattomalta. Olin joululahjaksi saanut mp3 soittimen ja ladannut siihen 100 biisiä. Viimeisen kilometrin reippailin 3.20 rytmillä hiukan jäykin jaloin, mutta tyytyväisenä treenistä. Kotiin, suihkuun ja syömään. Kevyesti selkiä ja vatsoja niin ei ryhti aivan kasaan mene. Illalla pitäisi vielä lähteä Turkuun tekemään pikkusiskon muuttoa. Voi taas pari päivää mennä ennenkuin pääsen seuraavan kerran nettiin. moro.

Joulut on vietetty ja kinkkua maisteltu. Monesta asiasta on ollut lomaa viimepäivinä, mutta juoksusta ei. Illalla on saanut valvoa normaalia pidempään ja nukuttuakin on tullut niin pitkään kunnes on valoisaa. Käytännössä tämä tietää lähemmäs kello kymmentä. Yleensä olen herättyäni syönyt kevyen aamupalan ja lähtenyt tekemään päivän pääharjoitusta. Yksinkertaisuudessaan se on ollut seuraavanlainen. Ke kevyt tunnin lenkki. To 6km+10km reipasta+4km, illalla 10km. Pe 20km+10x100m, illalla 10km+sauna. La 20km niin että mäet vauhdikkaasti eli vauhtileikittelyä. Illalla olisi tiedossa kevyt kymppi ja ehkä puntti.

Joulupukki toi lahjoja ihan kivasti ja niistä on iloa pitkäksi aikaa. Karkit on kohta syöty ja hampaiden reikiintyminen toivottavasti loppuu piakkoin. Parkano-tekemistä on lehtileikekirjan päivittäminen sekä suunnitellun valokuvakirjan teko. Noita digikuvia kun on kertynyt miljoonia ja ne pitäisi saada jonkinlaiseen järjestykseenkin. Tänään tuli vaihtelun vuoksi kylilläkin poikettua. Mukavaa oli myös käydä Lähteenmäen Timon kanssa lenkillä eilen. Sen sijaan aiottu hiihtoreissu tuotti pettymyksen. Käenkoskelle ei oltu vielä tehty perinteisen latuja ja meikäläinen kun osaa vain pertsaa. Jalkapohjan tai tarkemmin sanottuna jalkaholvin jänne ei ole vieläkään kunnossa ja hiukan haittaa menoa. Täytyy toivoa että vaivasta ei tule kovin pitkäkestoinen.

Lumi narskuu lenkkikenkien alla. Hiljaisella metsätiellä ei kuulu autojen ääniä. Kuulet vain oman hengityksesi ja tasaisen tamppaavan äänen lenkkareiden osuessa tien pintaan. On pimeää ja olo raukea pitkän junamatkan jälkeen. Lenkin pituus kymmenen kilometriä, kun aamulla tuli juostua parikymmentä. Parkanon tiet kutsuvat nyt seuraavan viikon ajan. Huomenna on jo aatto ja saa aloittaa tankkaamisen :) Katsotaan mitä joulupukki tuo lahjaksi. Tässä vaiheessa hyvää joulua kaikille, jos käy niin että netin käyttö on kielletty aattona!

www.thepole.fi (Etelänavalla hiihdetään näköjään)

Tänään 0lo on varsin huojentunut. Treenien puolesta tuntuu siltä että kova harjoittelu kannattaa. Aamulla olin juossut pienessä sohjossa tunnin ja iltatreeniin lähtiessä olo oli varsin väsynyt. Jotenkin vain suunniteltu kova harjoitus tuli tehtyä. Kiitos siitä kuuluu osaksi treenikavereille Juhalle ja Anssille. Ohjelmassa oli poikkeuksellisesti kiihtyvävauhtinen kymmenen kierrosta kertaa 1,6km. Niin vain kävi kuten arvata saattaa, että lopussa mentiin jo kovaa. Treenissä käytiin läpi koko vauhtiskaala ja luulisin sen olevan varsin kehittävää harjoittelua. Reippaasta juoksusta 4min juoksusta aina 180 sykkeisiin. Jännä tunne kropassa, kun vauhti kiihtyy pikkuhiljaa. Välillä on epämukava olo ja sitten taas helpottaa. Sykkeet nousevat huomaamatta ja loppuvauhti oli kovaa, mutta rentoa. Joku fiksu voisi sanoa, että siinä käydään aerobinen ja anaerobinen kynnysvauhti läpi. Kysymys piileekin siinä, mitä aluetta tulisi kilpajuoksijan kehittää eniten. Ymmärtääkseni se on kestomiehillä vauhtikestävyysalue, eli se että pystyy juoksemaan kovaa ja rennosti ilman että happoa alkaa kertymään liikaa lihaksiin. Tätä aluetta rassaamalla juoksijan vauhdinsieto paranee yhdessä askeleen taloudellisuuden kanssa. Kun ollaan lähellä kilpailuvauhteja eli 3min/km, vauhdin kestäminen on se olennainen seikka. Kylmä fakta vain on, että tätä aluetta kilpaurheilijakin pystyy harjoituttamaan kerran ehkä kaksi viikossa. Näistä toinenkin on ns. reipas eli ei mennä maksimin puolelle. Näin peruskuntokauden aikaan ei ole edes järkevää treenata liian kovilla tehoilla vaan luoda sitä niin sanottua betonipohjaa. Tässäkin asiassa on monta koulukuntaa ja toiset näkevät vauhdin ylläpidon tärkeäksi ympäri vuoden. Itse yhdyn tähän hiukkasen, mutta toisaalta olen sitä mieltä että suorityskykyä haetaan vasta keväämmällä ja kesällä.

Tämän päivän saldo siis: aamulla 12km+2x100m, ilta 3km+16km kiihtyvä 4-3.20+5x100m hallissa+keskivartaloa. Huomenna luultavasti ilmestyy vuoden viimeinen Juoksija-lehti. Sen jälkeen mun blogin lukijoiden määrä toivottavasti tuplaantuu! Tervetuloa uudet lukijat :)

Hitaan kaistan havaintoja

"Länsimainen elämäntapa on vieraannuttanut ihmisen hyvinvoinnin biologisista ja sosiaalisista edellytyksistä ja syössyt tämän tehokkuuden tuhoavaan pyörteeseen". Kansainvälinen slow-liike kokoaa erilaisista taustoista tulevat ihmiset yhteen. Yhdistävä asia on ajatus elämänrytmin hidastamisesta lääkkeenä kiireeseen. Yhteiskunnan tehokkuutta ja ehtimistä korostava ajatusmaailma voi olla ihmisen kannalta melko hajottavaa. Tuntuu, että koko ajan pitäisi olla tuottava ja säätää jotain. Ei osata huilia ja olla joutilaita. Pelätään että jotain tärkeää livahtaa ohi ja jäät kehityksestä jälkeen. Media suoltaa informaatiota jatkuvalla syötöllä ja ihminen ressaantuu kaikista asioista mitä pitäisi ehtiä tehdä. Kukaan ei varsinaisesti pakota olemaan tehokas ja olemaan stressaantunut, mutta se vain tarttuu kuin itsestään. Viimeistään siinä vaiheessa kun nukkumaan mennessä ei pysty rauhoittumaan tai tekemättömät työt takovat ajatuksissa yölläkin alkaa olla aika hiljentää vauhtia. Kiireettömyydessä ajatuksena on, että ihminen pysähtyy paikalleen ja miettiin tekemisiään ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Turhista asioista tulisi osata luopua.

Slow-liikkeen kehto on Italiassa, jossa ryhdyttiin vastustamaan 80-luvulla McDonaldsin levittäytymistä. Slow food liike tukee paikallista ruokakulttuuria ja ravinnontuotantoa. Onpa Italiassa kaupunkejakin, jotka ovat julistautuneet ja sitoutuneet hitaamman elämän edistämiseen ja kaupunkisuunnitteluun. Pyrkimys työajan lyhentämiseen ja tyydyttävään vapaa-aikaan on myös yksi teemoista. Slow-liike keskittyy tiedonvälittämiseen ja asennevaikuttamiseen. Seuraavassa linkkilista eri nettiosoitteista: www.slowmovement.com. Työajan lyhemtämisen puolesta kamppanjoidaan: www.swt.org. Muita osoitteita: www.zeitverein.com, www.simpleliving.net sekä www.slowfood.com. Juttu on referaatti Keskisuomalaisessa 2.10.2008 ilmestyneestä artikkelista.

Tänään on ilmeisesti syyspäivän tasaus vai millä nimellä sitä nyt kutsutaan. Joka tapauksessa vuoden pisin päivä on kohta ohi ja pikku hiljaa valoisuus lisääntyy. Tosin erittäin hitaasti alussa, mutta jo kuukauden päästä muutoksen pitäisi huomata. Oma treenaaminen on jatkunut normaaliin tahtiin 30km päivätahtia. Lauantaina juoksin 20km, josta jälkimmäinen puolikas hieman reippaampaa. Yöllä oli satanut lunta ja juoksu oli pienessä sohjossa tarpomista. Onneksi keli oli tarpeeksi plussalla niin ei pahasti lipsunut. Illalla hölkkäsin vielä kympin. Tänään vuorosa oli ns. pitkälenkki. Juoksin 25km Haapalan Matin ja Herrasin Jaakon kanssa. Mukavaa oli saada juoksuseuraa kun tässä viimepäivinä on jyrätty yksikseen. Jalkapohjan jänne tuntuu jonkin verran juostessa, mutta uskoisin sen menevän ohi piakkoin. Huomenna on hieman vauhdikkaampaa tiedossa ennen Parkanoon lähtöä joulun viettoon. Täytyy ottaa kaikki kamat mukaan, sillä jatkan saman tien matkaa Helsinkiin ja Jenkkeihin. Itse asiassa tässä on maratoniin aikaa se kuukausi ja tehokasta harjoittelua hiukan vähemmän. Pitkiä loppua kohti kiihtyviä lenkkejä ei montaa ehdi tehdä ja tänäänkään ei yhtään huvittanut kiihdytellä lopussa. Ehkä tekisin jos tossu pitäisi paremmin jalan alla...

Sopivasti sain aiheutettua syyllisyyden tunnetta muutaman lukijan mielissä aikaisemmalla kirjoituksella. Heti nimittäin pari kaveria otti luurin käteen ja soitti minulle kyselleen kuulumisiani! Varsin positiivisia asioita. En silti väitä, että mulla liikaa kavereita olisi. Ehkä nyt tuttuja, mutta ei niitä joille tulisi soiteltua. Luulen kuitenkin että vuodenajalla on tekemistä tähän kaikkeen ja kesän tultua yhteydenpitokin lisääntyy. Nyt olisi kuitenkin tärkeää muistaa kaveria. Osa sen tekeekin joulukortteja lähettelemällä, mutta mitä tekee suomalainen mies? Tuumailee vain, että mä en kortteja lähettele. Omapahan on sitten vika, jos kukaan ei ota yhteyttä. Se on nääs niin, että kun itse olet aloitekykyinen niin toinenkin ottaa helpommin kontaktia. Ainakin tämä pätee hitaisiin suomalaisiin. Siis mennä puolitiehen vastaan, niin toisen on helpomti lähestyä. Tämä virtuaalitietokonehässäkkä on kuin luotu meille siperialaisille. Ei tarvitse lähteä kämpästä ulos palelemaan. Joskus on aikaisemminkin tullut mouhuttua yhteisöllisyydestä. Ei se nyt niin paha asia ole ja jouluna olisi hyvä muistaa tuttuja.

Oma koomailu jatkuu: mulla piti aamulla olla tulkkaus, mutta sain puhelinsoiton jossa keikka peruttiin sairastumisen vuoksi. Jatkoin unia ja heräsin melkein 11 tuntia nukuttuani. Aika huolestuttavaa sanoisin. Toisaalta rasitus on nukuttava pois ja mentävä vain aikaisin nukkumaan. Ns. normaaleihin ihmisiin, jotka eivät paljoa urheile unentarve on vähäisempi. Mulla ja Hambergilla se on varmaan ennätysluokkaa. Toisaalta Gebrenkin tiedetään nauttivan nukkumisesta ja Gabriela Szabokin nukkui paljon. Jossain vaiheessa tuli varmaan hiukan treenattuakin. Itse juoksin aamulla 20km kevyttä ja illalla 10km. Vetoja en nyppinyt, kun paikat oli aika kipeänä eilisestä. Huomenna pidempää kiihtyvää/reipasta.

Nyt alkaa tilanne normalisoitua. Ajattelin että b-vitamiinin syöminen saattaisi virkistää hieman. Huomenna lampsinkin hakemaa sitä ja rautaa. Ei tätä vetämättömyyttä voi muulla nimellä kutsua kuin kaamosmasennus. Positiivista oli saada muutamilta rohkaisevia kommentteja. Kiitti. Itsellä lenkki/treeniseura ainakin vaikuttaa positiivisesti. Tämän päivän hallitreeni oli 7km vr+2x100m+10x200m 33-35sek/200m hölkkä pal. Sitten 5x60m melko täysiä aikaan 8.2-8.5/ 3min palautuksella. Päälle puntilla selkiä/vatsoja/käsiä ja kolme kilometriä verryttelyä kämpille.

Täytyy kyllä myöntää, että ulkona on täysin ns. pääkallokeli. Ilma on plussalla, mutta pyörätiellä on vielä verran sulamatona lunta. Tässä mene sitten pari päivää ennenkuin lipsuttelu helpottaa. Jouluksi kuitenkin menen Parkanoon, missä on kivoja metsäteitä ja tunnetustihan maaseudulla ei juurikaan hiekoiteta pikkuteitä. Ymmärrän hyvin Pirkolan fiilikset lipsuttelusta.

Fiilikset alkavat nousta. Työviikko on kohta ohi ja saa nukkua kunnolla. Pitää vielä keksiä jotain mukavaa tekemistä ja tapailla kavereita. Ehkä pakollista shoppailuakin olisi tehtävä. Se on kyllä fyysisesti ja henkisesti äärimmäisen raskasta puuhaa :) Ihmiset tungeksivat, jonoja on joka paikassa ja joulumieli kaukana. Toivotaan että jouluaattona olisi muutama astetta pakkasta.

Välillä on päiviä, milloin olisi parempi jäädä vain sänkyyn makaamaan. Tämä päivä oli yksi sellainen. Heti aamusta onnistuin hukkaamaan avaimet, mistä kehkeytyi koko päivän projekti. Aamupäivästä väsytyttikin ihan kohtalaisesti ja mieliala ei muutenkaan ollut kovin korkealla. Meikäläinen ei yksinkertaiseti vain ole näitä kaamoksen asukkeja. Positiivista sen sijaan on huomata, että muutkin kärsivät pimeästä vuodenajasta. Ehkä juuri siksi onkin tärkeää viettää joulua. Katselin että itse soitan puhelun kerran päivässä ja vastaanotan ehkä joka toinen puhelun. Ystäviä ilmeisesti on muutamia, joista moni tyytyy vain lukemaan blogista kuulumiseni kommentoimatta tai yhteyttä ottamatta. Tässä mielessä blogin ylläpitämisessä ei ole mitään järkeä. Miksi siis pitää blogia? Blogihan on nettipäiväkirja ja sen kirjoittaja vapaasta tahdosta haluaa kertoa itsestään. En tiedä onko siinäkään mitään järkeä. Miksi kertoa kun muutkaan eivät kerro itsestään. Ihminen on aidon utelias toisten tekemisestä ja ehkä tästä syystä blogeja luetaan paljon. Työssä käyvät kaipaavat virikkeitä tylsään työpäiväänsä. Illalla koneidensa ääressä kyyhöttävät etsivät elämyksiä. Kommunikointi on yleistynyt facebookkien ym välityksellä. Ehkä suunta on oikea ja hyvin ymmärtää, että tähän aikaan vuodesta ei tee mieli enää lähteä ulos pimeän tultua ja pimeähän tulee aikaisin!

Vaisusta fiiliksestä huolimatta sain kiskottua lenkkikenkäni tänäänkin jalkaan. 8km verrytttelyä+5x100m vetoja hallissa, minkä päälle 10km juoksumatolla 3.45-40 vauhtia ja 3km verryttelyä. Toista lenkkiä en tehnyt, kun jalkapohjassakin tuhtuu pientä kipua.

Alkaa tässä vaiheessa talvea maistua kaikki samalta puulta. Aurinkoa ei näy missään, ulkona on reilusti pakkasta ja liukastakin on. Aamulla mulla oli tänään kello 7.30 hieronta, sieltä kun selvisin piti kiirehtiä tulkkaamaan. Keikan jälkeen väsytti miestä älyttömästi ja pakko oli ottaa pikku päikkärit. Sen jälkeen vasta tein aamulenkin 9km. Illalla lenkille lähteminen oli todella vaivanloista. En saanut lenkkikaveria ja kroppaa väsytti. Kuitenkin juoksin 16km ja vauhtikin oli varsin hyvää 4.20-30 rytmiä. Hieronta siis selkeästi herkistää jalkoja!

Lenkkiä juostessa on aikaa ajatella kaikenlaista. Yleensä ne ovat negatiivisviritteisiä. Miksi juoksen? Mitä muuta voisi tehdä? Onko tässä mitään järkeä? Kuitenkin aina matkan taittuessa tulen vakuuttuneeksi siitä, että teen juuri sitä oikea asiaa. Mikä olisi tärkeämpää kuin omasta kunnosta huolehtiminen. Olosuhteet eivät ehkä ole ihanteellisimmat, mutta lenkin jälkeen olo on aina kuin voittajalla- voitinpahan oman laiskuuteni! Sen verran viisautta täytyy kuitenkin olla, että osaa kuunnella omaa kehoa. Siitähän kovassa harjoittelussa ja kilpaurheilussa on kyse: harjoituttaa lajissa vaadittavia ominaisuuksia optimaalisesti. Ei liikaa eikä liian vähän. Itse en koskaan ole niin sanotusti treenannut itseäni ylikuntoon eli jotain on tullut oikein tehtyä. Jatketaan siis harjoittelua.

Olen tässä laskeskellut viime viikon kilometrejä. Sain niitä kokoon noin sata, kun edellisen viikon "kevyen" viikon saldo oli 164km. Hirveää lovea siis pieni sairastelu ei aiheuttanut harjoitteluun. Olen jo tottunut siihen, että saan flunssan kerran alkutalvesta ja kerran keväällä. Se alkaa olla jo normaalia settiä ja niisä toivuttuani olen yleensä saanut hyvän nousukunnon päälle. Mitään siis ei olla menetetty maratonin suhteen. Vielä ei kuitenkaan auta olla liian ahne harjoittelun suhteen ja tänäänkin passasin vielä treenissä. Ohjelmassa oli perinteinen vauhdinvaihtelu ja tyydyin kahdeksaan mailin mittaiseen kierrokseen. Alkumatkasta sain hyvää sparrausapua seurakaveri Anssilta. Eilen EM-maastoissa keskeyttämään joutunut Juhakin pyörähti paikalla. Itse ajattelin, että jos ensi vuonna reenais maastoja varten ja kilpailisi paljon loppusyksystä. Voisi vaikka käydä leirilläkin ja etsiä kovia kisoja vaikka ulkomailta asti. No se asia on vielä suunnitteluasteella. Pitää kuitenkin kehitellä koko ajan jotain uutta niin jaksaa treenata. Jo nyt on muutama hyvä skaba tiedossa helmikuullekin.

Jyväskylän Kenttäurheilijat ry vietti eilen arvokasta 70-vuotisjuhlaa. Paikaksi oli valittu yliopiston liikunnan rakennus ja sali oli niin sanotusti täynnä väkeä. Ohjelmassa oli musiikkiesityksiä, puheita ja palkitsemisia. Puheenvuoroissa käytiin mielenkiintoisesti läpi seuran syntyhistoriaa sekä merkittäviä urheilijoita ja vaikuttajia. Juhlavieraana oli Ilkka Kanerva, joka luonnollisesti ylisti urheilun positiivisia vaikutuksia ihmisen elämässä. Lopuksi juotiin luonnollisesti kahvit ja maisteltiin mansikkakakkua. Johtokunta jatkoi kutsuvieraiden kanssa ruokailun merkeissä, mutta itse tulin kämpille ajoissa nukkumaan. Flunssa ja testikisa vei sen verran mehuja miehestä ja sunnuntaina eli tänään oli pitkä lenkki. 24km jaksoin juosta Jaakon ja Jarin kanssa. Loppupäivä meni lepäillessä ja käännöksiä tehdessä.

osta, osta, osta

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, jolloin hankitaan joululahjoja itselle ta lähimmäiselle. Hyvähän se on että vuoden synkimpään aikaan on joulu, valon juhla. Se piristää hieman ja saa aikaan mukavan juhlahetken. On aikaa muistaa ystäviä ja kokoontua perheen kanssa yhteen joulunviettoon. Kaupoissa käydessä joulusta mieleen tulee lähinnä mieleen ostaminen. Monelle köyhälle joulu saattaa olla vuoden ahdistavinta aikaa. Lapsiperheessä lapset kinuavat lahjoja ja kaikilla ei kerta kaikkiaan ole varaa laittaa satoja euroja lahjoihin. Paha mielihän siitä saattaa tulla lapselle ja myös vanhemmalle.

Tämän päivän treeni oli vähän kaksijakoinen. Juoksin Vaajakosken testikisan. Matkan piti olla kymppi, mutta sekä oikaisin että eksyin matkan varrella. Itse asiassa suurin osa juoksi 8km kympin sijaan, mutta minä vielä eksyin loppimatkasta. Siinä meni 38sekunnin kaula Marko Partaseen ja maalissa hän oli minua edellä noin minuutin. No wories, treeni oli hyvä ja kulku vähintään kohtalainen. Nopeimmat kilsat oli 3.20 luokkaa ja ylämäkiosuudet 3.40 vauhtia. Tossu piti hyvin. Polarin mukaan reitillä oli korkeuseroa 128-76 eli 52metriä ja Ascent eli nousun ja laskun osuus 145metriä. Reitti ei siis ole maailman nopein ja keväällä juoksemani 31.45 on kova aika. Ens vuonna sen rikkoja saa 100e kisan järjestäjältä Pentti Virmalaiselta!

Kierros Aika Kierrosaika Nopeus Kierros ka Ka alusta Matka Matka alusta
1. A 0:03:38,9 0:03:38,9 6:31 3:22 3:22 1,083 1,083
2. A 0:07:07,9 0:03:29,0 5:05 3:12 3:17 1,088 2,172
3. A 0:10:27,6 0:03:19,7 4:19 3:25 3:19 0,970 3,142
4. A 0:13:49,8 0:03:22,2 2:53 3:36 3:23 0,934 4,076
5. A 0:16:56,6 0:03:06,8 4:34 3:08 3:20 0,992 5,068
6. A 0:20:22,1 0:03:25,5 6:03 3:02 3:17 1,128 6,197
7. 0:23:05,4 0:02:43,3 6:07 3:44 3:20 0,728 6,924
8. A 0:24:03,8 0:00:58,4 3:09 3:23 3:20 0,287 7,211
9. A 0:27:25,5 0:03:21,7 4:08 3:10 3:19 1,059 8,270
10. 0:29:53,0 0:02:27,5 6:40 4:30 3:23 0,545 8,815
11. A 0:42:34,6 0:12:41,6 7:47 6:22 3:31 0,435 9,251
12. A 0:47:29,4 0:04:54,8 8:49 4:56 3:40 0,995 10,245
13. A 0:52:28,3 0:04:58,9 5:18 5:41 3:49 0,862 11,107
14. A 0:57:41,0 0:05:12,7 4:57 4:15 3:51 0,989 12,096
15. 0:59:39,8 0:01:58,8 60:00 5:19 3:54 0,373 12,469

On perjantai ja useimmille viikon viimeinen työpäivä. Moni tekee silti viikonloppuisin töitä ja useat jopa iltaisin ja öisin. Yhteiskunta ei nuku missään vaiheessa. Ymmärrettäviä tärkeitä toimintoja ovat terveyspalvelut sillä sairastuminen ei katsoa kellonaikaa. Sen sijaan hiema kyseenalaista ovat yksityisen sektorin työpaikat, missä tehdään voittoa eikä niinkään luoda peruspalveluita. Siellä duunia painetaan ympäri vuorokauden, sillä kalliiden koneiden seisottamiseen ei ole varaa. Tai ei varaa siinä mielessä, että ei tehtäisi tarpeeksi voittoa. Suomalainen työ maksaa teettäjälleen enemmän kuin muualla maailmalla. Tähän vedotaankin usein kun tehtaita siirretään ulkomaille. Talous on se joka määrittää milloin duunissa ollaan. Jonkinlaista yhteiskuntavastuuta voisi kuitenkin perätä työnantajilta. Suomalainen duunari on ammattitaitoinen ja monelle firman omistajalle varmaan riittäisi pienemmätkin voitot. Tuntuu uskomattomalta, kun joskus kuulee sanottavan että Suomessa ei kannata yrittää. Ehkä verotus on kova ja uuden työntekijän palkaaminen vaikeaa. Onneksi tänä jouluna on ainakin toistaiseksi vältytty ylläri joululahjoilla eli irtisamisilta. Parempi on vaikka lomautta kuin irtosanoa kaveri.

Eilen juoksin aamulla 10mk ja illalla 7km+6x100m hallissa+3km. Tänään aamulla juoksin tulkkaamaan 5+4km. Illalla on tarkoitus juosta kevyt lenkki. Huomenna olisi Vaajakosken testikymppi, joka omalta kohdalta on rento kova enemmän kuin kisa. Jospa sitä taas pääsis normaalin treenin makuun. Olo on kuitenkin edelleen kohtuu voimaton ja nuhainen. Voi olla, että voimien palautumiseen menee vielä toinen viikko. Maratoniinkin on aikaa vain kuukausi. Toivotaan, että saan nyt hyvän nousukunnon aikaiseksi ja Houstonissa tempastua kunnon mukaisen suorituksen.

se joka rakentaa rauhaa, rakentaa ihmisyyttä

Tämä päivä on omistettu Nobelin rauhanpalkinnon saajalle Martti Ahtisaarelle. Siinä on mies, joka on jo jotain saanut aikaan. Kotimaassaan hänet muistetaan ankkakävelystä presidenttiaikana ja haavasta otsassa. Lisäksi hänellä oli ehkä hieman epäkiitollinen tehtävä johtaa Suomea pois lamasta. Hieman kun asioita tarkastellaan Härmää pidemmälle nähdään Ahtisaaren todelliset saavutukset. Työ Namibian itsenäisyyden saamisessa, Achenin rauhanneuvottelut, Kosovon itsenäistyminen, Pohjois-Irlannin ja monen muun kriisipesäkkeen rauhanneuvottelijana toimiminen. Se mistä Ahtisaari tunnettiin maailmalla oli rauhallisuus ja periksiantamattomuus. Hän osasi olla tarpeen tullen tiukka, mutta optimismi ei loppunut koskaan. Ehkä tämä vaikutti siihen, että moni konfliktiosapuoli pääsi sovintoon Ahtisaaren astuessa kehiin. Sotien jälkeen hän joutui siirtymään Viipurista Suomen puolelle pakolaisena. Näin ollen monien 2000-luvun pakolaisten on helppo samaistua häneen. Nyt tämä rauhantyö palkittiin ja mikä parasta Mara jatkaa työtään.

Neljäs juoksematon päivä oli melkein totta. Kuokkalasta työkeikalta tultuani en jaksanut kävellä neljää kilsaa kämpille vaan pistin hölkäksi. Tuntuisen verran hyvältä, että kämpille päästyäni kiskoin verkkarit jalkaan ja läksin vetämään kasin. Askel oli kevyt ja kunto kesti kokeen. Tauti lienee voitettu.

JKU:lla menee hyvin. Lauantaina 70-vuotias seura viettää juhlia klo 16 yliopiston liikunnan salissa 304. Tilaisuus on kaikille avoin!

Kolmas päivä juoksematta. Ei nyt hermojen päälle ainakaan vielä ota, mutta kohta tekisi mieli tossuja ulkoiluttamaan. Jos positiivisesti ajattelee niin saapahan tässä ainakin rasittuneet jalat monta päivää hyvää lepoa. Eri asia on tarvitsevatko ne sitä vai lisää kilometrejä. Mielelläni olisin jouluna huilinut, mutta no hätä. Vajaa kuukausi hyvää harjoittelua niin pääsee auringopaisteeseen haukkaamaan ohutta happea. Tähän väliin on kisa paikallaan ja lauantaina sellainen olisi tiedossa Vaajakosken testijuoksun merkeissä. Saattaa olla talvinen ja luminen keli, mutta testi on testi. Jos nyt lauantaina pääsee vielä kovia tekemään. Huomenna olisi kaiken lisäksi hierontakin. Eipä siinä mitään, saavatpahan levänneet jalat lisäpalautusta. Toivottavasti ei mene kroppa sekaisin huilimisesta :)

Voiko vähän omistava olla onnellinen kysyy alaotsikko. En muista olenko selostanut ajatuksen taustaa. Se tulee siitä, että Afrikkalaisilla joilla ei taloudellisesti asiat useinkaan ole kovin hyvin vaikuttavat onnellisilta köyhyydessään. He tyytyvät tekemään parhaansa ja tekemään töitä rutkasti elinkeinonsa hyväksi pellolla kuokkien. Elämä on yksinkertaista, mutta heillä on jotain mikä meillä länsimaissa on ollut hukassa jo pitkään.

Niin se vain menee, että jos pitkään menee hyvin niin jossain vaiheessa täytyy himmata. Itse olen saanut terveenä harjoitella koko syksyn ja viime aikoina määrällisestikin hyvin. Vielä lauantaina tuntui, että äijä on kunnossa ja treenaaminen helppoa. Illalla alkoi miestä väsyttää ja kurkkua kivistää. Seuraavana yönä nukuin 10 tuntia ja päätin kuulostella olotilaa. Järjen valo pilkahti tällä kertaa harmaissa aivosoluissa ja päätin pitää lepopäivän. Olo ei parantunut päivän mittaan ja illalla matkustin Jyväskylään. Jälleen pitkät yöunet ja töitä puolilla valoilla. Runsaasti c-vitamiinia ja lepoa on nyt tiedossa ainakin tämä ja ehkä huomisenkin päivä. Ei sitä tiedä vaikka ei keskiviikkonakaan pääsisi vielä lenkille. Peruspessimisti varautuu kaikkeen. Oikeastaan olen harjoitusfilosifiassani oikeassa: mitä sitä suotta kevyitä viikkoja tai lepopäiviä pitämään, tulee niitä kuitenkin matkustuspäivien, sairastelujen yms. muodossa.

Oheinen kuva on muistutus aurinkon vaikutuksesta. Kuva on otettu Etelä-Afrikasta tammikuussa 2007. Dullstroomin elävä legenda OP Kärkkäinen tuli muuten vastaan Tampereen rautatieasemalla perjantaina. En olisi muuten siinä ihmisvilinässä, mutta heleä ääni paljasti miehen!

Talven runo: " Ei pala selkä tässä auringonpaisteessa ei. Ei myöskään häikäise
aurinko. Ei valu hiki kasvoille ei. Mikäs tässä sitten on ollessa. Pipoa
vaan kireämmälle ja villasukkaa jalkaan jos viluttaa. Ei tartte palella ei!"

Eilinen ilta meni itsenäisyyspäivän juhlia seuratessa. Mukavat pukujuhlat, mutta joka vuosi oma mielenkiinto loppuu ensimmäisen tunnin kättelyn jälkeen. Sitten jossain vaiheessa innostun taas seuraamaan haastatteluja. Kaava näyttäisi olevan sama: Uutiset kertovat itsenäisyyspäivän juhlinnasta ja samalla kerrotaan Veikko Hurstin pojan pitämistä köyhien linnanjuhlista. Mielestäni on tärkeää tuoda esiin se tosiseikka, että kaikilla ei mene hyvin ainakaan taloudellisesti.

Illalla alkoi mun kurkussa tuntua. Katselin tuntemattoman sotilaan uudella mielenkiinnolla ja menin nukkumaan. Heräsin puolen päivän aikoihin. Kevyt lenkki pitäisi vielä tehdä ennen Jyväskylään suuntaamista.

loppuviikon harjoituksia:
to illalla 4km+2x100m+2x5x70sekuntia loivaan mäkeen/hölkkä pal/5 sarja pal +5x100m+3km+salilla keskivartaloa+3km vr
pe aamulla 24km kevyttä Kallen kanssa -> Parkanoon, illalla 10km+sauna
la ap 5km+10km reipas 3.40-50 syke 155-150+4km, ilta 10km+2x100m+sauna
su tiedossa puolipitkä 20-25km

Tässä siis "kevyen" viikon harjoituksia. Keskiviikon "lähes" lepopäivän jälkeen loppuviikon treenit kulkivat hyvin ja ilman hierontaakin jalat tuntuvat palautuvan. Tulin tänne Parkanoon leireilemään ja palautumaan. Samalla luvassa on kulttuuriakin sillä eilen olin seurakunnan kerhon pikkujouluissa ja tänään Parkanon kaupungin itsenäisyysjuhlassa. Tilaisuudessa valitaan mm. vuoden urheilija. Tänä vuonna sen sai m55 sarjassa pärjännyt painonnostaja. Omalle kohdalle valinta sattui muistaakseni 2004. Vuoden nuori oli Idolsseissa semifinaaleihin päässyt Anna-Kaisa. En tarkkaan ole seurannut kyseistä ohjelmaa, mutta Pete Parkkosen nimi on jäänyt mieleen. Voittanee varmaan koko kisan.

Eilen illalla koin kauhunhetkiä. Jätin tietokoneen auki ja lähdin käymään kaverin luona. Palattuani kämpille tietokone oli sammunut eikä käynnistynyt millään. Mielessäni jo ajattelin oliko se siinä. Sisälle oli jäänyt DVD, jonka arvelin aiheuttaneen jotain. Uudelleen käynnistys, eikä mitään. Nukkumaan menoaika läheni ja koitin rauhoittua. Päässä takoi vain ajatus onko koneen valmistajan tai ostotakuu vielä voimassa. Ostokuittia ei löytynyt mistään ja menin nukkumaan pää täynnä asioita. Varmaan saattaa arvata, että asia painoi mieltä yöllä. Mietin minne veisin sen korjattavaksi ja paljonko se maksaisi. Pahinta vaihtoehtoa eli kaiken tiedon hukkaamista en edes uskaltanut ajatella. Koitin pitää fiilikset matalana onnistuen kohtalaisesti. Vielä aamulenkillä (55min) veivasin asiaa ja tulkaamaan mennessäni. Iltapäivällä kämpille päästyäni nappasin akun irti kannettavasta ja iskin virtanappia. Kone hurahti käyntiin entiseen malliin!! Arvatkaa oliko helpottunut olo. Vahingosta viisastuneena tein saman tien varmuuskopioita uusimmista valokuvista ulkoiseen muistiin. Myös syketiedostoista. Eipä tässä muuta voi kuin todeta, että tietokoneella on paljon elämänhistoriaa tallennettuna. Peruspessimistinä ajattelen, että kyllä se vielä joskus kaatuu/hajoaa tai tulee varastetuksi. Onneksi on muutama valokuva kuitenkin paperille printattuna ja toisessa muistissa edes jotain dataa. Treenipäiväkirjat ovat onneksi vihkoissa. Nekin pitäisi melkein viedä pankin tallelokeroon..

Ei tämä lepopäivän viettäminenkään aivan helppoa ole. Aamulla herääminen ei ollut sen helpompaa kuin muulloinkaan ja sain pidäteltyä itseäni sen verran että tyydyin ysiin. Mielessäni oli iltapäivän palauttava hieronta. Kun sitten menin hierojalle sain iloksenki kuulla, että aika oli ollut eilen ja seuraava aika menisi ensi viikolle.. Siinä meni fiilikset melkein saman tien ja tilannetta helpotti vain hieman keskimaan uusille s-asiakkaiden lahja; 700g pandan karkkia! Helpolla lapsen mieli vaihtuu. Kämpille päästyäni kävin swahilin käännösten kimppuun ja ilta meni nopeasti lakua mussuttaen. Ei tullut edes kauheaa tarvetta lähteä lenkille. Kyllä sitä näinkin palautuu, mutta kovan määräviikon jälkeen olisi ollut hyvä avata tukkoisia lihaksia jos nyt mun kropasta löytyy. Joskus olenkin sanonut että ei mulla lihaksia ole, jonkin verran voimaa vain ja sitäkin aika vähän. Ei vaan, onneksi ei ole itsetunto enää aivan täysin kiinni ulkoisissa asioissa kuten herkkinä teinivuosina. Silloin väännettiin punttia joskus oikeen tosissaan veljen kanssa. Asuttiin silloin amerikkalaisessa lukiossa Keniassa melkein 2km korkeudessa vuosi. Olis silloin tajunnut lenkkeillä hiukan enemmän. Tennis kyllä maistui eli jotain pohjaa on tuolta ajalta.

Kyllä tähän treenaamiseen aikaa saa kulumaan. Hyvin nukutun yön jälkeen aamupalan jälkeen lähdin ulkoilemaan kerrankin valoisassa säässä. Juoksin Palokan kautta 1h32 melkein täysin sulia pyöräteitä pitkin. Ajatuksissa risteili kaikennäköistä lähinnä positiivisia ajatuksia. Monesti kun aamulla lähtee lenkille pää on tyhjä ja ehkä siksi kevyt lenkkeily maittaa. Nykyään oma kroppa on jo sen verran karaistu, että reippaidenkin teko onnistuu. Joskus joutuu turvautumaan piristävän kahvin vaikutukseen. Tämä lähinnä iltasella pimeässä juostut kovat.

Lounaan söin JYP:in kiekkoilijoiden Hurrikaanissa. Vähän normaalia arvokkaampaa oli, mutta mätöt oli kyllä mainiot. Ilmeisesti kiekkoilijoita ajatellen tarjolla oli lihasuikaleita tai vastaavaa ja joukossa muutama hassu pastan palanen. Yleensä homma on toisinpäin. Joka tapauksessa lihasta se urheilija energian saa ja se pitää veriarvotkin kunnossa.

Illalla siis juoksin"aamulenkin" eli 40min hippokselle missä 5x100m ja punttia (selkiä/ vatsoja/kylkiä/leukoja/penkille nousua) +3km kämpille. Aikaa tuohonkin kului puolitoista tuntia. Parikin olisi mennyt helposti. Jos vielä laskee illan puolen tunnin venyttelyn niin kyllähän siinä tunteja kertyy. Ite en niitä koskaa laske kuten useassa lajissa on tapana. Kauaksi silti jäävät omat tuntimäärät triatlonistheihin verrattuna. Kaverin kaverin Tuukka Miettisen reenejä voi seurat täältä. On se 20 tuntia hurja määrä. Tom Söderdahl treenasi joskus jopa 40 tuntia. Toki jos ajattelee että kisasuoritus kestää 8 tuntia ja juoksijoiden kuninkuusmatka martonkin vain 2tuntia ja risat niin ymmärtää tilanteen.

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, jolloin tarvitaan rutkasti motivoivia tekijöitä. Keli ei houkuttele ulkoilemaan ja pimeys vie viimeisetkin mehut väsyneestä urheilijasta. On aika kaivaa esiin kenkälaatikosta valokuvat viime kesältä ja fiilistellä niillä. Oheiset kuvat ovat maaottelusta ja harva tietääkään, kuinka motivoiva vaikutus maaotteluun pääseminen on urheilijalle. Jotenkin mulla vain kävi mäihä viime kesänä ja onneksi löytyi muutama ajan tasalla oleva suosittelijakin. Maaottelu on nylkyn arvokisat. Siellä kannustusta saa joka lajin edustaja ja tunnelma stadikalla oli aivan järkyttävä. Melkein tuli tippa linssiin jo ennen starttia, kun ajattelin että kohta pääsen tuonne juoksemaan. Ei tullut mieleenkään himmata kun putosin porukasta 5km paikkeilla. Itse asiassa oma vauhtini oli tasainen 15.06 ja 15.06. Kaverit vain kiristivä lopussa. Arvokisoista meikäläisen tasoisella voisi olla mahiksia päästä EM-maastoihin, mutt niihin ei näytöt tänä vuonna riittänyt. Harmi, että sinne ei lähetetä edes koko äijien porukkaa. Silläkin olisi ollut motivoiva vaikutus monen nylkyn kohdalla. Toki junnuissa on tulevaisuus ja he vielä kehittyvät harppauksittain vuosittain.

Tämän alkavan kevyen viikon treeni oli 10km+2x100m aamulla ja illalla 4km +huom. 8x1,6km 4.30/3.30-3.20 vauhdinvaihtelua+5x100m+3km vr. Juoksu kulku hyvin mitä nyt jaloissa alkaa jo painaa. Eiliset loikat lisäksi hieman tuntuivat. Muuten kuten sanotaan JKU- kaikki kunnossa.