Sopivasti sain aiheutettua syyllisyyden tunnetta muutaman lukijan mielissä aikaisemmalla kirjoituksella. Heti nimittäin pari kaveria otti luurin käteen ja soitti minulle kyselleen kuulumisiani! Varsin positiivisia asioita. En silti väitä, että mulla liikaa kavereita olisi. Ehkä nyt tuttuja, mutta ei niitä joille tulisi soiteltua. Luulen kuitenkin että vuodenajalla on tekemistä tähän kaikkeen ja kesän tultua yhteydenpitokin lisääntyy. Nyt olisi kuitenkin tärkeää muistaa kaveria. Osa sen tekeekin joulukortteja lähettelemällä, mutta mitä tekee suomalainen mies? Tuumailee vain, että mä en kortteja lähettele. Omapahan on sitten vika, jos kukaan ei ota yhteyttä. Se on nääs niin, että kun itse olet aloitekykyinen niin toinenkin ottaa helpommin kontaktia. Ainakin tämä pätee hitaisiin suomalaisiin. Siis mennä puolitiehen vastaan, niin toisen on helpomti lähestyä. Tämä virtuaalitietokonehässäkkä on kuin luotu meille siperialaisille. Ei tarvitse lähteä kämpästä ulos palelemaan. Joskus on aikaisemminkin tullut mouhuttua yhteisöllisyydestä. Ei se nyt niin paha asia ole ja jouluna olisi hyvä muistaa tuttuja.

Oma koomailu jatkuu: mulla piti aamulla olla tulkkaus, mutta sain puhelinsoiton jossa keikka peruttiin sairastumisen vuoksi. Jatkoin unia ja heräsin melkein 11 tuntia nukuttuani. Aika huolestuttavaa sanoisin. Toisaalta rasitus on nukuttava pois ja mentävä vain aikaisin nukkumaan. Ns. normaaleihin ihmisiin, jotka eivät paljoa urheile unentarve on vähäisempi. Mulla ja Hambergilla se on varmaan ennätysluokkaa. Toisaalta Gebrenkin tiedetään nauttivan nukkumisesta ja Gabriela Szabokin nukkui paljon. Jossain vaiheessa tuli varmaan hiukan treenattuakin. Itse juoksin aamulla 20km kevyttä ja illalla 10km. Vetoja en nyppinyt, kun paikat oli aika kipeänä eilisestä. Huomenna pidempää kiihtyvää/reipasta.