Miks juuri mää oon niin hyvä? Taidan olla luonnonlahjakkuus. Totuus kuitenkin on, että kovalla työllä kaiken olen saavuttanut mitä olen. Maisteri, SM-mitalisti ja sinkku. Viimeisin näistä ehkä vähiten tavoiteltu titteli ja on saavutettu kuin aivan itsestään.

Italenkille lähtiessäni pursusin uusia idoita mitä kirjoittaa blogiin. Olin nimittäin matkalla saunomaan valmentaja Anteron luokse. Juoksin sinne kevyen kasin kun aamulla olin juossut tunnin ja aamupäivästä oli hierontakin. Matkalla Anterolle poikkesin Kuokkalan graniitissa, mikä on maan alle rakennettu väestönsuoja. Sieltä löytyy tilaa vaikka muille jakaa sekä 60m tartansuora ja n.100m loiva ylämäki vetoja varten. Sitä paikkaa voisi kyllä käyttää ensi talvellakin. Hyvää vaihtelua toisi treeneihin.

Käynnissä on siis keventely lauantain Pajulahden PM-karsintoja varten. Joukkueeseen pääsy tietäisi Tanskan reissua. Etukäteen voisin jo sanoa juoksevani tällä kertaa paremmin kuin viimeksi Ruotsissa, missä juoksu ei kulkenut mihinkään. Samalla reissu myös sinetöi maratonin väliin jättämisen ja tämän blogin pystyyn pistämisen. Vuosi siis alkaa olla kulunut ensimmäisestä raasto/riisto teksistä.

Nyt se on sitten virallisesti tiedossa: Wilson Kirwa on positiivinen mies. Englannin kielellä Suomessa ilmestyvä Six Degrees uutisoi jutun Wilsonista etusivun arvoisesti. Tämä tuore Lahden kunnanvaltuuston edustaja tulee saamaan suuria tekoja aikaiseksi. Uusia isoja ovia avautuu kun vanhat pienet menevät kiinni! Ei sitä tiedä vaikka Wilson tekisin Partaset ja siirtyisi vanhana kasin miehenä maratoonariksi. Pohjat ainakin ovat kunnossa.