h-hetki

Eritrean matka lähestyy ja huomenna olisi pitkä 15 tunnin lento edessä. Tulin veljen kämpille yöksi tänne Helsinkiin niin on sitten huomenna pikkasen lyhyempi matkustuspäivä. Aamulenkille menen jos huvittaa, mutta ei ole mikään pakko. Nyt on tärkeää vain levätä kunnolla.

Kuluneen viikon reeneistä seuraavaa. Tiistaina 9km+2x100m aamulenkki ja illasta 10xtonni minuutin palautuksella sellaisiin 3.10 vauhteihin. Vikan vedon vika kierros kirraten niin että tonni tuli 2.55. Juoksu ei tuntunut parhaimmalta mahdolliselta, mikä johtui ehkä joulun löysäilyistä. Verkat olivat 5+3km ja avarit sekä loppuavarit oli 3x100m ja 2x200m 32-30. Keskiviikkona hölkkäsin aamulla tutun 9km+3x100m ja illalla juoksin valmentajalle saunomaan. Ukko oli sen verran puhki ja tuntui että kolmatta viikkoa vaivannut räkätauti tuntui vieläkin kropassa. Sain hölkättyä hikisen 50min lenkin parilla vessatauolla ja kenkien nauhojen sitomisella. Anterolla katselimme reeniohjelmaa leirin ajalta, saunoimme sekä nautimme iltapalaa.

Torstaina oltiin jälleen radalla, mutta väsymyksesta huolimatta juoksu kulki ja oli hyvän tuntuista. Verkat oli sen 4+3 ja vetoina 6x100m avarit, 10x400m/ 1,5min palautuksella ja 200m hölkällä vedot aikoihin 70-62. Suurin osa oli hiukan alle seitkytsekunttisia ja vika veto vain kova sarjoin 32/30 eli siis pienellä vauhdin kirrauksella. Päälle hiukan polvennosto/pakarajuoksua+ pyörähdys salilla ja kämpille palautumaan. Illalla oli laukkujen pakkausten aika ja se hoitui melko kivuttomasti.

Viisumit saapuivat siis ajallaan torstaina ja vähän se asia nosti verenpaineita. Töitä tein viikolla ihan mukavasti ja sain yhden esseenkin väännettyä. Pari palaveria tuli pidettyä ensinnäkin valmentajan kanssa, mutta myös mukavia tapaamisia kavereiden kanssa. Ilman heitä ei elämästä tulisi mitään ja kiva todeta, että ystäviä löytyy muutamia. Pitkälle leirille lähdettäessä tulee aina kaikenlaista mietittyä, mutta aina on ollut yhtä kiva palata takaisinkin. Kuvassa siis Markku vasemmalla ja oikealla toinen legenda Petteri Kurko Etelä-Afrikan leirillä 2008.

Joulu 2011

Joulunpyhät on vietetty. Tästä päivästä päällimmäisenä jäi mieleen myrskytuulet. Kiersin eiliseen tapaan Alajärven, mutta tällä kertaan vastakkaiseen suuntaan. Menomatka oli helppoa myötätuuleen ja polvi nousi komeasti. Käännös vasempaan ja vastatuuli iski vasten kasvoja. Vauhti tippui ja juoksu muuttui tarpomiseksi. Onneksi kuitenkin aurinko paistoi ja näki eteensä. Pidin yllä positiivista mieltä kaikin keinoin. Pahimpien puhurien kohdalla pysähdyin välillä elvistelemään tuulelle (kädet ilmaan ja huuto ei tunnu missään). Mieleen tulivat Irlantilaiset juoksijat, joille vastaavat tuulet ja liedot talvet ovat arkisettiä. Nyttenkin nurmikko paistaa pihalla kun ei ole lunta. Lenkin aikana olisi ollut pari valokuvauksellista kohtaa ja kuvasin kohteet ainoastaan silmien filmirullalle.

Lenkki päättyi 22km alkamisen jälkeen kotipihalle. Pitempäänkin olisi toki voinut, mutta ukko oli aika puhki. Eilen hölkkäsin melkein saman 21km siis vastakkaiseen suuntaan. Iltalenkille en mennyt kun oli joulupäivä. Iltakirkossa sen sijaan kävin. Tuossa ylhäällä on muutamia fiiliskuvia joulusta. Aattona kävimme Vimpelin terveysasemalla, missä äiti työskentelee. Sisko, isä ja äiti lauloivat vanhuksille ja jakoivat joulupaketteja heille. Muuten kuvia on lumettomasta joulusta 2011. Lenkkikelit on ollu melko haastavat, mutta eipä ole ollut liian kylmää kuten viime jouluna. Katsotaan, koska se talvi oikeen tulee. Mulla on nyt hillot taskussa uusia nanogrip suksia varten. Osto menee tammikuun lopulle ja silloin sukset ovat toivottavasti alennuksessa.

Hyvää joulua!

Otsikon mukaisesti hyvää joulua ja rauhallisia liikkeitä vuonna 2012!

Saavuin joulunviettoon tänne Alajärvelle, missä plussakeli sulattelee viimeisiäkin lumia ja pyörätiet ovat sopivan liukkaita. Eilen juoksin aamusta Jaakon kanssa 20km ja puolen päivän jälkeen lähdin bussilla tulemaan Alajärvelle. Illalla jaksoin vielä hölkätä 40min kevyttä peilikirkkaalla jäällä.

Tänään eli jouluaattona juoksin aamusta 10km reipasta 1+1 verryttelyineen. Vauhti oli alussa 4.10 kiihtyen 3.50 paikkeille. Viimeiset kilsat kirrasin vauhtia niin että toka vika oli 3.42 ja vika 3.28. Illalla saata käydä vielä hölkkäämässä kevyen jos siltä tuntuu. Vanhempien asunnolla tein vielä penkille nousuja sopivasti.

Mutta jouluun siis. Äsken katsoimme joulurauhanjulistuksen telkkarista ja sitä ennen söimme joulupuuron. Äiti meni iltavuoroon Vimpelin terveyskeskukseen ja varmaan jaamme lahjat vasta huomenna. Loppupäivä menee rötvätessa ja parin lahjapaketin käärimisessä.

Lahden Ansa

Vuoden vaihteen jälkeen pitäisi kauppoihin tulla ystäväni, vanhan Asmaran kävijän, Erkki Vettenniemen kirja Lahden sotkuista. Varsinainen hulabaloo koko yli kymmenen vuoden takainen tapahtuma näyttäisi olevankin, tähän ajatukseen on Erkki tullut selvitellessään mitä oikein tapahtui. Useaan kertaan olen Erkkiä tavannut yliopiston kirjaston kahviossa ja välillä mikrofilmihuoneessakin. Sen verran pakottava tarve miehellä on ottaa selvää asiasta, että viime vuonna ilmestyi hänen toimittamana artikkelikokoelma Lahden tapahtumista median toimintana.

Lahden tapahtumat olivat kyllä niin sanotulle suomen kansalle iso shokki ja paljon tapahtui asioita, mistä ei puhuttu suurelle yleisölle. Kirjassa Erkki pyrkii selvittämään mitä kuuluisalle lääkelaukulle tapahtui ja miten se liittyi juoneen.

Meikäläinen sen sijaan jatkaa juoksijan arkista puuhastelua harrastetasolla. Uskoisin sen olevan kaikista antoisinta näin ja ainakin päivän hallireenit antoivat hyvän olon. Aamulla hölkkäsin 6km+5km tulkkaamaan asiakkaan kotikäynnille. Palautus oli puoli tuntia välissä ja teki hyvää taas juosta. Iltareeniin hölkkäsin 4km mistä Erkki tuli osan pyörällään mukana. Mies toi Asmarasta kertovan kuvakirjan mulle etukäteen tutustuttavaksi. Kaupungin yksi nähtävyys on italialaisten 30-luvulla art deco tyyliin rakentamat rakennukset. Luulen että ainakin kuvia tulee otettua paljon reissusta edellisen Etiopian matkan tapaan.

Torstain reeni oli siis perinteinen 200/400/600 600/400/200 600/400/200. Ajat pyörivät siinä 31/69/1.46 1.42/65/30 ja 1.36/61/28. Juoksu oli helppoa lepäilyn jäljiltä eikä happoja kertynyt jalkoihin. Päälle tein aitakävelyitä sekä aitakävelyn ja alituksen yhdistelmää sekä 2x10 syväkyykkyhyppyhä. Käväsin lisäksi salilla korsettia kiristämässä ja hölkkäsin 3km kotio.

Juoksurintamalla on ollut hiljaista viimeiset pari päivää. Tiistaina kävin aamulla seiskalta hölkkäämässä 9km+2x100m edellispäivän lämmöillä. Juoksu kulki, mutta kroppa oli pikkasen väsynyt. Iltasella kämpille päästyäni läsähdin sohvalle, mistä en päässyt enää ylös. Yritin saada Tommia ja Anttia lenkkiseuraksi tuloksetta. Torkahtelun ja telkkarista tulleen englantilaisen viihdesarjan jälkeen yritin ja sain kiskottua juoksuhousut jalkaan. Yritin tsempata itseäni sillä, että illalla menisin elokuviin. Sekin meni mönkään ja ajattelin keskittyä olennaiseen eli rötväämiseen. Koko illan aikana en saanut oikeastaan mitään älyllistä aikaiseksi, en edes blogin päivitystä. Sosiaalinen tapahtuma oli kerrostalon lenkkisauna, missä kävin vartin verran hikoilemassa. Tutut miehet olivat lauteilla vanhoine juttuineen eikä edes mainokseni Eritreaan lähdöstä paljoa heitä hetkauttanut. Saunanraikkaana palasin kämpille puoli yhdeksän uutisia katsomaan ja venyttelemään. Olo oli tukkoinen ja nuhainen. Väsymystä oli ilmassa, mutta kuumetta ei kainalossa.

Elättelin jo toiveita, josko olisin tänään päässyt lenkille. Heti jos olisin aamusta mennyt olisi energiaa moiseen saattanut ollakin, mutta ei enää illasta. Pikkasen kerkesin jo aamutaivastakin valokuvata sillä silmällä, että pilviverhot olisivat väistyneet. Turhaan odotin auringon näyttäytyvän. Työpäivän aikana ehdin pyörähtää Kuokkalassa, keskussairaalassa, JKU:n toimistolla, TE-toimistolla sekä hammaslääkärillä hampaitani korjauttamassa. Sokoksella hain hetken aikaa joulufiilistä, mutta onnistuin pakenemaan ennen sen kuuluisan joulupaniikin iskemistä. Sitä eivät meikäläisen voimavarat olisi kestäneet. Palasin kämpille rötväämään ja melkein olin unohtaa jo hieronnan. Onneksi tärkeimmät asiat pysyvät vielä mielessä ja sain Timolta taitavan käsittelyn ennen joulun vapaita. Nyt olisivat jalat herkässä vireessä ja seuraavaksi niitä tarvitsisi alkaa vain ulkoiluttamaan. Toivomuslistalla on, että olotila paranisi ja ehkä jopa aamulenkille saisin itseni kammettua.

Vuoden synkin päivä taitaa olla käsillä tässä lähipäivinä. Tarkka päivä ei ole tiedossa, mutta sillä ei suurta merkitystä ole koska muutoksen parempaan suuntaan huomaa todella hitaasti. Kuitenkin sen tiedostaminen on vähä niin kuin elämä pienoiskoossa- suunta on eteenpäin ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Muuhun vaihtoehtoon ei kannata uskoa.

Hipposhallilla treenaaminen on aina piristysruiske arkeen. Viime yönä tuli vähä heikosti nukuttua, odotin kai niin innokkaasti työviikon aloitusta. Tästä syystä päätin jättää aamulenkinkin väliin vaikka suurta eroa väsymystasossa tuskin olisi havainnut vaikka sen kympin olisi nylkännytkin pimeässä. Kovalla säädöllä sain lähetettyä viisumihakemuksen Eritrean suurlähetystöön Tukholmaan. Jono oli kohtalaisen pitkä postissa, mutta alta puolessa tunnissa taisin silti selvitä. Yllättävän rauhallisina ihmiset seisoskelivat melkein toisissa kiinni pienessä tilassa. Sitä kuuluisaa joulumieltä taisi olla liikkeellä.

Meikä on vältellyt kaikin mahsollisin keinoin jouluhäslinkiä poimien vain rusinasta pullat. Eilen istahdin Taulumäen kirkon penkille messuun. Pari tuntia aiemmin oli ollut joululaulujen iltamat, mikä varmaan keräsi kirkon täyteen. Messussa sai valita oman penkkirivin ja nautin siitä, että sain olla aivan yksin ajatusteni kanssa.

Pienen sohvalla rötväyksen jälkeen ryhdyin valmistautua illan ratatreeniin. Hölkkäsin 4km tuoreilla jaloilla pitävällä alustalla hallille. Jaakon kanssa verryttelin vielä 3km lisää ja tein 4x100m avarit. Itse vetojen vauhdit eivät edelleenkään päätä huimaa eli ruuveissa on kiristämisen varaa. 7x1000m minuutin eli 200m hölkkäpalautuksella meni 3.09, 3.11, 3.12, 3.12, 3.1o, 3.06 ja 2.53. Tuo vika veto oli varsin mielenkiintoinen ja kertoo jotain tämänhetkisestä vireystilasta. Jaakko veti 36 sek kierroksia eli kolmen minuutin vauhtia ja tarkoituksena oli vetää viimeinen kierros täysiä. Niin vain kävi, että meikä oli aivan liekeissä ja aika 27,9 sek kertoo jostain vähän tai sitten ei mitään. Juoksu joka tapauksessa kulkee ja tikut eli jalat ovat kunnossa.

Vikan vedon jälkeen nojasin hetken polviin ja sain onnitteluita JKU:n korkeushyppymestarilta siitä, kuinka nopeasti nousin pystyyn. Vastasin nojailun olevan heikkouden merkki nylkkypiireissä. Jutustelu jatkui ja kaksi eri lajin ja eri tasoista edustajaa tulivat toimeen. Käväsin hallilla perinteisellä korsetinkiristys höntsäilyllä ennen 3km verkkaa asunnolle. Juoksu kulki ja mieli oli hyvä.

Joululahjaksi joululahja!

Lähetä ystävällesi joululahja, joka auttaa apua tarvitsevaa ihmistä.

Ystäväsi näkee konkreettisesti ketä hänen lahjansa on auttanut.

Olemme avanneet Bank4Hopeen uuden ominaisuuden: lahjalahjoituksen. Sen sijaan, että annat ystävällesi tai yhteistyökumppanillesi tavaralahjan, anna joululahja, joka muuttaa apua tarvitsevan ihmisen elämää.

Lähetä jouluinen e-kortti. Sen vastaanottaja näkee kortin aidosta kuvasta ketä joululahja on auttanut, ja tiedoista mitä juuri tällä avulla on saatu konkreettisesti aikaan. Autettavan henkilön tai ryhmän kiitosviesti lahjansaajalle on myös aito ja yksilöllinen.

Jaettu jouluilo on paras ilo.

Toimi näin: Kirjaudu tilillesi --> Mene lahjalahjoitus-sivulle --> Lähetä jouluiset e-kortit

Hyvää joulua!

Toivottaa Bank4Hopen-tiimi

Tää kuva olisi pitänyt saada eiliseen blogipäivitykseen. Kuvassa on sitä tunnelmaa ennen testijuoksua. Tämä on tosin otettu viime vuonna Hakunilassa ja vieressä istuu ei-juoksija, velipoika Joel. Meikä oli tuossa vaiheessa todella surkeassa ja läskissä kunnossa kuten näkyy!

Tänään kuitenkin nylkättiin 26km historian ehkä suurimmassa juoksuköörissä. Koska painatan joskus taas uuden blogikirjan ja kymmenien vuosien päästä en muista poikien nimiä niin tässä muistin virkistykseksi. Jari Lahti, Tero Sillanpää, Jouni Haatainen, Markku Savioja, Antti Leskinen, Ville Rokala ja Amerikan Jaakko Nieminen. Jyväsjärven rantaraitilla mukaan tuli vielä Ari Surkka. Hänen juoksuporukassaan oli Taipaleen Timo sekä joku muu jota en muista. Vielä myöhemmin tuli vastaan ikiliikkujia 6-7 kappaletta niin olihan siinä ruuhkaa.

Eilen ei maassa ollut lunta/jäätä enää juurikaan kunnes illalla tuprutti lisää. Aamulla keli oli kuitenkin plussan puolella ja sellaista kivaa loskaa oli siis tarjolla. Lenkkarit kastuivat mukavasti, mutta muuten haastavampikin olisi keli voinut olla. Ukko oli kuitenkin melko valmis 2h ja 10min myöhemmin kun taivallettu oli 26km. Alkumatkasta sattui haaveri, kun en tehnyt tyhjennystä vaikka olin syönyt pähkinöitä edellispäivänä. Kurat housussa tuli sitten juostua kaksi tuntia huonossa seurassa vielä huonompia juttuja kuunnellessa! No ei vaan, aika kului nopeasti eikä harmittanut niin paljon lätinä lenkkareiden alla. Tuo viikon pitkä jyräys on oikeasti äijien henkireikä ja varmaan vanhana pappanakin huonokuntoisena tulee vedettyä viikon kova reeni sunnuntain pitkällä, ellei joku saa mua raahattua sunnuntai aamupäivän kirkkoon. Toisaalta on niitä kirkonmenoja illastakin.

testijuoksu

Pienestä räkätaudista huolimatta päätin lähteä Vaajakoskelle testailemaan kuntoani. Viikon ajan jatkuneet plussakelit olivat sulattaneet pyörätiet juostavaan kuntoon. Harmi vain, että Keski-Suomessa näitä lumi- ja sitten sulamisjaksoja on ollut varmaan jo kolme kappaletta. Sulamisen alkaessa se tietää aina viikon liukastelua. Tällä viikolla esim. ti, ke ja to olivat ns. pääkallokelejä.

Eilen hölkkäsin päivänvalossa 20km+2x100m ja pidin iltapäivän lepona. Illasta olin vastassa Tikkakosken lentokentällä kun uusi pakolaisperhe saapui Jyväskylään. Mahtaa olla iso muutos saapua Suomen kaamokseen ja talveen. Olosuhteisiin jotenkin sopeutuneena oli mullakin vaikeuksia päästä ylös sängystä puoli kymmenen. Niin oli pimeää ja harmaata edelleen eikä valoisuus lisääntunyt juurikaan päivän mittaan.

Menin paikallisbussilla Vaajakoskelle ja pyörähdin kirjastossa lukemassa päivän Keskisuomalaisen ennen kisapaikalle menoa. Yhteensä kolmisenkymmentä testailijaa uskaltautui viivalle rääkin ollessa 5km tai 10km. Ite olin päättänyt ottaa rykäsyn maltilla, että nuhakin pääsisi joskus paranemaan. Juoksu kulki hyvin ja oli herkän tuntuista. Kantapäät vain läpsyivät pakaroihin sen verran oli laajat liikeradat. Olen päättänyt aloittaa kevyen voimajakson, jonka aikana naruihin haetaan pikkasen voimaa eikä lihaksia. Penkille nousu on hyvä keino hakea kiinteytystä mun hyllyville pakaroille. Päkiähyppelyitä tai pohkeille nousuja kannattaisi myös tehdä kunhan jalkaterät on oireettomat.

Siis testijuoksuun. Verkkasin alle 4km ja jätin avausvedot tekemättä ettei mopo karkaisi heti alussa. Ei karannut, sillä eka tonni oli 3.24. Seuraavat tuli 3.29, 3.30, 3.13, 3.16, 3.20, 3.29, 3.20, 3.26 ja 3.21. Kuten jo mainittu juoksu tuntui hyvältä myös teknisesti. Jyskän varastomyymälän kohdilla alkoi tasainen osuus ja kokeilin millä vauhdilla pystyn juoksemaan ilman tuskan tunnetta siis anakynnystä. Se tuntui olevan siin 3.20 nurkilla. Etukäteen ajattelin 35 minuutin ajan olevan saavutus, mutta nälkä kasvoi syödessä. Viimeisen mäen jälkeen uimahallille kurvatessa Ari Surkka sanoi ajan 34 minuuttia. Ajattelin, että se täytyy alittaa, mutta ei niin ei. Aikani oli 34.02 eli tyytyväinen ei voi olla. Aina samaa shittiä mitä tulosurheilu on. Sekunnit määrittävät sen voiko juoksuun olla tyytyväinen vai ei.

Jos samaa tuloslinjaa jatketaan niin olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin viime vuonna. Silloin eksyin reitiltä ja aikani oli päälle 40min. Keli oli tosin talvinen. Ensi viikon kun pääsis normaalisti reenaamaan niin jouluviikolla vois ottaa taas rennommin. Jees ja loppuverkka oli 3km ja sen jälkeen päädyin Penan kanssa Pitsalle. Vuonna 2006 Pena järkkäsi nimikko ratakympin saaden Suomen parhaimmiston viivalle. Sittemmn ratakymppi muuttui maantiekympiksi ja juostaan ensi vuonna 15.4 eli viikkoa ennen SM-maantietä. Tiedoksi vain, että voittajalle ja 31min alittajalle on tarjolla 300 euroa!

Päivät kuluvat ja lähtöpäivä lähenee. Eilen ostaa paukautin lentoliput mulle ja Markulle. En niitä halvalla saanut, mutta kovan säädön jälkeen kuitenkin halvimmat mahdolliset. Arpa on siis heitettu ja korkeanpaikan leiri odottaa juoksijoitansa.

Maanantain tonnien jälkeen kurkussa tuntui karheutta ja illalla totesin nuhan iskevän päälle. Tiistai aamulenkki meni vielä vanhoilla lämmöillä ja vesijuoksureeni herkisti taudille. Tästä syystä päätin pitää keskiviikon lepopäivänä. En siis juossut metriäkään, mikä sinänsä ei ole ihmeellisempi saavutus. Joskus kesällä olisi, mutta vuoden synkimpään aikaan ei. Sen sijaan kulutin aikaa kirjastolla Eritrea-matkaopasta etsien, kahvittelemalla Erkin kanssa ja kysellen Asmaran mestoista. Illalla istuin kuin tatti tietokoneen äärellä katsastaen lentoja. Vaihtoehtoina oli Khartoumin, Kairon, Jeddahin, Dubain, Qatarin tai Istambulin kautta lentää Asmaraan. Paras olisi ollut Lufthansa, mutta yllättäen Helsinki Frankfurt väli osoittautui aika kalliiksi. Latvialaisen yhtiön kautta kuitenkin löysin pari sataa edullisemmat lennot. Toivotaan, että firma on pystyssä vielä kuun lopussa ja pääsemme matkaan!

Jyväskylässä on tällä hetkellä todella surkeat juoksukelit. Satanut lumu sulaa pois ja vielä on pari senttiä jäätä asvaltin pinnalla. Tämä tarkoittaa sitä, ettäplussa kelillä lenkkari lipsuu ihan kivasti ja täytyy vain toivoa että parin päivän päästä kaikki on sulanut pois. Lauantaina olisi nimittäin Vaajakosken testijuoksu ja se olisi mukava juosta edes kohtuullisissa olosuhteissa.

Tämän päivän hallireeni meni löysäilyksi eli sen puolesta oli ihan onnistunut reeni. Nenä vuotaa edelleen, mutta kuumetta ei ole ollut missään vaiheessa. Aamulla juoksin tunnustelevan 7km+2x100m. Illaksi hölkkäsin hallille 4km ja tein Amerikan-Jaakon kanssa reenin. Avarit 3x100m ja sitten lyhyitä nyppäsyjä 200/400/600 + 600/400/200 sopivan pitkällä hölkällä. Kevyesti tämän reenin kun ottaa ei rasitus nouse liian korkeaksi. Tänään ajat olivat 33/70/1.53 ja 145/67/29. Päälle hölkkäsimme Jaakon kanssa 2km vastapäivän kaarteessa tasapuolisuuden nimessä. Katselimme kun Anssi tekee tasotestiä ja tein korokkeelle nousuja noin 2x50. Piipahdimme myös salin puolella selkiä ja vatsoja tekemässä sekä 6x6 aitakävelyä. Lipsuttelu 3km takaisin kämpille ei ollut yhtään mieltä ylentävää, mutta sen sijaan kavereiden tapaaminen hallilla sitäkin mukavempaa.

siellä missä aurinko paistaa

Veri vetää taas maailmalle, ei sille mitään mahda. Lauantaina sain mahti-idean ottaa jalat alle ja painua Asmaraan Eritreaan. Erkki ystävä on kuluttanut siellä tossuja ja aikaa useampaankin kertaan aina kehuen paikkaa. Parasta Asmarassa on tietenkin 2300m korkeus ja se, että puolen miljoonan asukkaa kaupungissa ei ole niin paljoa porukkaa ja hiekkateitä riittää taivallettavaksi. Valmistelut alkavat olla hyvällä mallilla eli aivan alkutekijöissä, mutta pääasia eli päätös lähdöstä on tehty. Ratkaiseva momentti oli Markku Varjon mukaan lähtö. Sain taivuteltua vannoutuneen Dullen ystävän, joka olisi hiukan myöhemmällä yhteydenotolla tehnyt ratkaisun Etelä-Afrikan suuntaan.

Tekijöitä, jotka vaikuttuvat leirille lähtöön sittenkin on useita. Tärkein on tietenkin se vaihtelu ja loman viettäminen siellä missä aurinko paistaa. Toinen syy on omat jalkajutut, jotka varmaan aiheutuu liukkailla juoksemisesta. Saattaa tietenkin olla, että marssimurtuma on kehkeytymässä hyvää vauhtia, mutta se lottovoitto pamahtaa ehkä vasta helmikuun puolella. Rakkaalla toivomuslistalla on kuitenkin vammaton talvi ja varsinkin tuleva kevät, mutta saa nähdä kuinka äijän käy.

Tänään aloitin varmistelun, kun lähdin iltareeniä tekemään Laajavuoren Rantasipi hotellin uima-altaalle. Tein 40min vesijuoksua+20min uintia 16,7 metrin mittaisessa 1,5m syvässä altaassa. Paikka oli muuten ihan komea ja keilahalliakin ym löytyy. Uintisuoritetta tehdessäni tuli jälleen se jännä olotila kun pää on veden alla, eikä mistään kuulu ääniä. Tuntui kuin huolet ja murheet olisivat jääneet vedenpinnan yläpuolelle. Vaikea selittää, mutta lähellä liikunnan riemua se oli. Keli iltapäivällä oli tosiaan todella surkea, kun juuri satanut lumi sulaa taas pois ja polkupyörän rengas uppoaa syvälle lumisohjoon. Sain hyvät alku- ja jälkilämmöt pyöräillessäni sen 5km Laajariin. Aamulla olin oikeasti juossut 9km+2x100m kello 7.00 eilisen kovan reenin jättämillä lämmöillä.

Eilen (aamulla 9km+2x100m) siis oli jalantestaus päivä kun uskalsin hallille reenaamaan. Verkkaa tuli se 4km ja avarit oli 4x100m. Itse rynkytys oli 8x1000m minuutin eli 200m hölkkäpalautuksella aikoihin 3.14, 3.11, 3.13, 3.10, 3.09, 3.10, 3.05 ja 3.00. Sain toimia vedättänänä samaan aikaan kun leveiden hartioiden tarjoamasta tuulen suojasta saivat nauttia Anssi ja Jouni. Reeni tuli ihan hyvin ja jalat tuntuivat hyviltä. Vielä olisi varaa kiristää, mutta kiirettähän ei ole. Päälle rullasin avaavat 2x200m 32 ja 30. Ryntäsin vielä salille selkiä ja vatsoja tekemään enne loppuverkkaa (3km) ja valmistautumaan illan 3D leffaan. Listalla tällä kertaa oli Tintti, joka ei itse asiassa ollut edes kovin huono- päinvastoin ja mestariohjaaja Spielbergin ohjaama. Synkän vuodenajan keskellä mielikuvituskin sai hiukan virikettä.

sunnuntai

Jos jollain jäi näkemättä viime sunnuntaina Fransiksen haastattelu telkkarista niin tässä on. Kuvasin Iphonella telkkarin ruudulta eli laadukasta kuva ei ole. Ainakin Niemisen Jaakko jenkeissä voi nyt nähdä pätkän. Mies tosin tulee joululomalle Jyväskylään ja pääsee juoksemaan lumella. Mikäs sen hienompaa?

Eilen oli aivan kauhee päivä, kun lähdin parinkympin reipasta vetämään. Ajatelin hölkätä 4km matolle, missä olisin juossu 12-15 pitävällä alustalla. Matto oli kuitenkin varattu eikä vaihtoehtona ollu kuin ulkoilu. Taivaalta oli sadellut päivän mittaan märkää lunta ja keli oli plussan puolella. Lähdin läpsyttelemään ja vaihtelevasti tossu piti ja ei pitänyt. Usko meinasi loppua kympin jälkeen kun puhti loppui jaloista eikä tietä oltu aurattu. Meikäläinen ei ole mikään voimarunnoja eikä paksuista reisistäkään ole tietoa. Koita siinä sitten runnoa. Tavoitevauhti oli vain 4.10 mutta sekin teetätti töitä. Kämplle päästyäni olin aika puhki ja pelastus oli iso grillikyljys Amarillossa siskon kanssa.

Iltaa lähdin viettämään Jyskään Vaajakosken puolelle. Kyseessä oli Leksan 60v synttärit. Tämä muistaakseni 17 maratonia juossu virkeä "sika" kuten lempinimi kuuluu tarjosi 20km lenkkiseuraa osalle pojista, saunan ja hyvät tarjoilut. Mukava ilta oli porukalla viettää. Tänään perinteinen pitkälenkki ei ollut loskassa ja lumessa mitenkään herkkua. Vasen jalkapöytä on vähä kipeä ja tuntuu että kylmän pitäminen siinä entisestään kipeyttää sitä. Juoksinkin siis vain 23km Antin, Markun, Tommin, Villen ja Teron kanssa. Iltapäivä kului EM-maastoja seuratessa.

Viikon kysymys- Kiinnostaisko ketään lähteä Eritreaan reenaamaan tammikuuksi?

Tuuli ujeltaa ulkona ja pimeää on. Aamulla keli oli lähellä nollaa lenkkari piti vielä melko hyvin. Illaksi keli viileni pikkasen ja tossu ei tahtonut saada kitkaa alleen. Onneksi juoksu tuntuu kulkevan ja askel on herkässä eilisen jäljiltä. Aamupäivällä jyräsin 16km+3x100m Jounin kanssa. Illaksi mua lähti komppaamaan seurakaveri Mauno. Silloin ohjelmassa oli vain kevyt 11km. Juoksu kulki hyvin ja juttu luisti. Ei tunnu juoksentelu yhtään raskaalta hyvässä seurassa. Lisäksi vielä keskiviikon lepopäivä vaikuttaa siihen, että perjantaina ukko ei ole aiva puhki. Tarkoitus olisi juosta huomenna parikymppiä reipasta ja se ei onnistuisi kauheessa koomassa. Nyt vain haittapuolena on toi liukkaus ja saattaa olla, että huomenna tulee lipsuteltua. Icebugit tekis toisaalta mieli heittää jalkoihin, mutta ne on sen verran kovat että taidan odottaa että lunta sataa enemmän vaimentamaan askelta..

Kuva-arkistoja selatessani löysin tuon vuoden 2007 Karhu-viestin kuvan. Meidän joukkue, Jyväskylän kikkailijat vei silloin ylivoimaisen voiton. Kalle oli silloin JKU:ssa ja Juhakin juoksi. Uudet seurasiirrot julkaistiin tässä jokunen päivä sitten ja JKU:kin sai pari vahvistusta. Jutussa ei mainittu Ida Heikuraa lainkaan, joka on siis kestokone ja reenaa Anteron valmennusohjelmien mukaan.

Meitsi komppaa Arttua.

Itsenäisyyspäivät on vietetty ja Suomi on 94-vuotias. Arvostan suomalaisuutta todella korkealle, joskin ehkä liian usein tulevat epäkohdat ja ongelmat ensimmäisenä mieleen. Kyllä meissä silti paljon hyvääkin on ja kyllä täällä tilaa on muillekin. Maanantaina piipahdin monikulttuurisessa itsenäisyyspäiväjuhlassa Aalto-salilla ja meininki oli hyvä.

Varsinaisena itsenäisyyspäivänä olin hissukseen. Aamupäivällä kävin Henrin kanssa puolipitkällä lenkillä (22km+3x100m) ja loppupäivän pidin lepoa. Kuuntelin avoimen luentoja ja katsoin vaaka-asennosta Tuntemattoman sotilaan. Jatkoin luentojen kuuntelua samalla kaikkea sähläten. Linnan juhlat tuli melkein kokonaisuudessaan katsottua vaikka illalla tuli Henan kanssa piipahdettua Ahjo-grillillä taksarilla (ranulit makkarapaloilla). Nälkä ei ollut vielä seuraavanakaan aamuna. Ajattelin juoksevani aamulenkin ekan klo 8.30 keikan jälkeen, mutta säätämisen jälkeen en lenkille päässytkään ja totesin ohjelmassa olevankin lepopäivä.

Töiden jälkeen kiiruhdin oikeudellisten perusteiden luentotenttiin siinä toivossa että pääsen tällä kertaa läpi. Sieltä singahdin suoraan hierottavaksi ja kyllä jalat olivatkin jumiset. Timo pisteli jälleen parastaan ja häntä voin kiittää siitä että mies on juoksukuntoinen. Toivotaan että vältän ensi keväänä vammakarikon ja vältyn niiltä niin yleisiltä jalkapöydän rasitusmurtumilta. Tälläkin hetkellä tuntuu vähä vasemmassa jalkapöydässä, mutta niin kuin usein ennenkin toivossa on hyvä elää. Oikeastaan muuta vaihtoehtoa ei ole kuin venytellä ja/tai välttää hallia. Sen verran kuitenkin tykkään vetojen nyppimisestä, että Hipposta en jätä.

Tänään päätin ottaa löysät pois jaloista ja juoksin tunnin (13km+3x100m) aamulenkin. Juoksu kulki ihan kohtalaisesti ja pienellä kiireellä piti lenkin ja aamupalan jälkeen kiiruhtaa tulkkaamaan. Aamupuurosta jäi kuitenkin osa syömättä ja iskin loput jääkaappiin. Nuukana miehenä söin jämät ennen illan reeniä ja hyvin kulki. Ennen reeniä piipahdin kuitenkin Monnarilla palaverissa. Asia koski JKU:n urheilijaprojektia, josta myöhemmin lisää.

Päivän reeni oli siis varsinainen mailerin spedeilyharjoite, mutta tykkäsin siitä. Ei sillä kai väliä ole, jos maratoonari juoksee 200m reilu kuukausi maratonista alle 28 sekunnin. Ehkä parempi että ette ota kantaa asiaan :) Joka tapauksessa reeni meni seuraavasti. Alkuverkka hallille 4km, missä 4x100m avarit aika terävästi. Jalat oli selkeästi iskussa. Sitten alettiin veivaamaan 200/400/600 ja 600/400/200 + 600/400/200. Palautus oli siis aina juostu vetomatka. Vetoajat olivat 32/68/1.46 1.40/66/29 ja 1.38/62/27.8. Noi kuusisataset tuntui kropassa ehkä eniten, mutta neloset ja kakkoset kulki hyvin. Anssi oli normaalisti vedoissa aika lailla edellä vaikka malttoikin tulla alussa samaa matkaa. Kaveri on kuitenkin nykyään enemmän nelosen ja kasin mies kun mulle ei ratamatkat taida olla tarpeeksi pitkiä. Reenin päätteeksi käväsin salilla, tein 2x10 syväkyykkyhyppyjä ja hölkkäsin kämpille 3km blogia päivittämään.

Tuon kuvan olette varmaan jo nähneet useasti. Kertaus on kuitenkin opintojen äiti. Kuva ei jätä ainakaan meikäläistä kylmäksi, sen verran tunteita liittyy tuohon otokseen. Siinä mies nimittäin eli Tuomas Zacheuksen sanoin maratononnellisuuden ja onnistuneisuuden tunnetta. Sen ihminen pääsee Zetan mukaan kokemaan vain pari kertaa elämänsä aikana. Toiset useammin, toiset harvemmin. Niin kai se on, että mulla on ollut yksi hyvä hetki ja täytyy siitä olla tyytyväinen.

Eilen hölkkäsin Alajärvellä Alajärven ympäri. Asvaltin reunaa pitkin juokseminen ei paljoa mielikuvitusta lisää. Välillä voi tietysti juosta oikealla ja sitten taas vasemmalla puolella. Jompaan kumpaan suuntaan tie kallistaa kuitenkin. Kerran vastaantuleva auto tööttäsi mulle, tykkäsi varmaan mun juoksutyylistä niin paljon. Lenkki tuli joka tapauksessa jyrättyä ja 24km sain mittariin. Yhtään pidempään en olisi jaksanutkaan. Alaselkä meni lenkistä vähä jumiin, mutta onneksi ei pahemmin. Paluumatka bussissa Jyväskylään oli jälleen vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin menokin. Onneksi oli kahvia veressä ja sain luettua uusinta Juoksija-lehteä. Siitä sai ammennettua virtaa ihan kivasti.

Tänään maanantaina oli muutama työkeikka hoidettavana. Hyvin nukutun yön jälkeen hölkkäsin 9km+3x100m väsyneillä jaloilla. Katselin niitä avoimen yliopiston verkkoluentoja aamupäivällä ja ehkä jotain upposi päähänkin. Illaksi menin sprintteripoikien kanssa Hippokselle tonneja juoksemaan. Verkkasin 4km, tein 4x100m avausvedot ja rullailin poikien kanssa tonnit aikoihin 3.23, 3.16, 3.16, 3.11, 3.09, 3.05, 3.53 ja 3.10. Välissä oli 200m hölkkäpalautus ja toiseksi vikalla vedolla tuli juostua yksi sakkokierros. Päälle juoksin Anssin kanssa 3x200m rennosti 32 sekunnin tuntumaan ja tuntui että lantio pysyi nyt kohtuu ylhäällä. Askellus oli siis hieman vaivattomampaa. Piipahdin päälle salilla tekemässä selkiä ja vatsoja ennen loppuverkkaa 3km kämpille.


Parin JKU:laisen nettisivuja: Arno Laitinen ja Petteri Monni

16km tunnissa, kirjaimellisesti

Alajärvellä ollaan tai ainakin sen tuntumassa. Porukat asuvat rivitalossa aivan järven rannalla. Aamulla aurinko nousi taivaanrannan takaa tasan tarkkaan 9.45 ja oli mielenkiintoista seurata kuinka mollukka nousi. Missään vaiheessa se ei pahasti häikäissyt, mutta oli mukavaa kun tuo outo valoilmiö suostui edes näyttäytymään.

Saavuin tänne bussilla illasta ja jo pelkkä matka oli aikamoinen kokemus. Monta tuntia istumista niin, että ikkunoista ei näkynyt mitään muuta kuin mustaa. Jonkun pikkukylän raitilla oli ilmeisesti joulunavajaiset menossa, kun porukkaa oli liikkeellä. Vain parin sekunnin ajan näkyi valoa ja ihmisiä, sitten oli taas pimeää. Kyyjärvellä sijaitsee legendaarinen matkahuolto ja huoltoasema. Joskus aikanaan siellä piti vaihtaa bussia ja odotella hetken aikaa. Kahviota piti arviolta seitsemänkymppinen sympaattinen mummo ja kahvion nurkassa oli vanha markan pajatso. Pajatson vieressä oli lehtileike kertomassa paikalla pelatusta SM-esikarsintakisasta vuonna x.

Aamusella olin hölkytellyt kevyen 9km+3x100m ja olin erittäin tyytyväinen että ensinnäkin jaksoin lähteä aamulenkille. Bussi oli Alajärvellä seiskan maissa ja en vain jaksanut lähteä pimeään iltalenkille. Päätin panostaa tämänpäiväiseen, joka oli seuraava:

Kello 10.30 astuin asunnolta raittiiseen ulkoilmaan ja polkaisin heti reippaan käyntiin. Eka kilometri 4.08. Yön aikana keli oli vaihtunut plussakelistä pariin miinusasteeseen. Hölkkäsin tasaista pyörätietä reippaasti ja vauhti oli 3.46, 3.52 ja 3.38. Päätin tässä vaiheessa kääntyä takaisin ja hiisata menemään edestakaisin neljän kilsan pätkää. Käännös ja suunta kohti kotiovea 3.51, 3.40, 3.45 ja 3.43. Kasi tuli täyteen, mutta en ajatellut antaa periksi vaan kerta vielä kielon päälle eli 3.47, 3.41, 3.47 ja 3.39. Ukko alkoi selkeästi hiukan väsymään ja kympin väliaika oli 38.25. Lenkkari piti melko hyvin hiekotetulla, tosin hiukan jäisellä pyörätiellä. Koska kyseessa oli reipas jätin vauhdin kirraamiset tekemättä. 3.54, 3.42, 3,49 ja 3.33. Tasan 16km tuli täyteen ajassa 1.00,31 eli voisin sanoa juosseeni 16km kilsatuntivauhdilla tunnin.

Jätin loppuverkat tekemättä, koska mielestäni reipas ei välttämättä niitä vaadi. Sen sijaan päätin mennä vielä iltalenkille hiukan jäseniä oikomaan. Se olikin mitaltaan 10km ja päälle tikkasin 5x100m. Jalat tuntuivat yllättävän hyviltä ja tuntui että päivän reenit menivät perille. Viikkokilsat ei tällä hetkellä päätä huimaa, mutta koitan tehdä nyt enemmän reenejä kuin vain juoksulenkkejä. Ruuveissa on kiristämisen varaa.

Koko reenin keskivauhti oli 3.46, keskisyke 158 ja maksimisyke 166. Training effect oli 4.2 ja kaloreita kului 844.

Hyvät ja mielenkiintoiset sivut KIHU:lla

Bostonkakku

Tänään jurppi ruokakaupassa sen verran, että menin ja ostin Bostonkakun. Siis sellaisen kuivakakun, jossa on paljon sokeria ja maistuu oikeen makealta. Ruokaostoskorin päälle heitin vielä sipsipussin ja jäätelopaketin. Niitä sitten vuoronperään napostelin ennen ja jälkeen iltareenin.

Eilisen melkein-lepopäivän jälkeen aamulla väsytti kuten yleensä kun elimistö alkaa levätä. Sain nukuttua normaalia pidempään ja paukutinkin unta reilu kymmenen tuntia. Koska eka tulkkauskeikka oli vasta puoleltapäivin juoksin tunnin aamulenkin (13km+3x100m). Juoksu kulki melko hyvin ja hienointa oli juosta sulaneita hiekkateitä pitkin. Parasta kaikessa oli päivänvalossa juokseminen. Linnutkin olivat sen verran sekaisin lämpimästä säästä, että sirkuttelivat menemään ohi kirmatessani. Onhan se kieltämättä outos, että joulukuussa on +4 astetta ja lenkkareiden alla kuuluu hiekkatien saundi.

Työpäivä sujui melko hyvissä fiiliksissä ja pyörähdin parissa pop-up liikkeessäkin. Kyseessähän on siis trendi, jossa tyhjään liikehuoneistoon tulee lukuisia pienyrittäjiä esim joulusesongin ajaksi. Silmään sattui firma nimeltä Takala Desing, joka tekee käsilaukkuja. En niinkään veskoista ollut kiinnostunut vaan lähinnä omasta sukunimestä.

Illan reeni oli perinteistä spedeilyä. Alle verkkaa 5km ja 3x100m avausvedot kovassa seurassa. Ohjelma jatkui vedoilla 200/400/600 600/400/200 vauhdein 33/68/1.46 1.41/65/29. Palautus oli aina vedon mittainen matka. Eilisen herkistelyn jälkeen juoksu tuntui kulkevan hyvin eikä jalkaterät kipeytyny yhtä pahasti kuin viime viikolla. Hölkkäsin kilsan ja tein sitten aitakävelyä 6x10 aitaa +2x50 päkiällenousuja ja 2x10 syväkyykkyhyppyjä. Kävin myös salilla selkiä ja vatsoja tekemässä sekä jututtamassa JKU:n pikakiitäjä Mikko "Mike" Mensalaa. Kaveri on aika lailla yhtä vanha kuin minä ja sanoin treenaavansa yhtä kuan kuin minä. Totesin siinä, että kauan saat satasta sitten juosta. Loppuverkka oli 3km kämpille aika tukkoisilla jaloilla. Siltä se kai pitääkin tuntua reenin loppuvaiheessa.

Kuvassa mun paras SM-maastot Vammalasta 2008. Jotta tavoitteita riittäisi haluaisin parantaa neljättä sijaa pitkällä 12km matkalla ensi vuonna.

Seuraavaksi meillä on sellainen kohta kuin tavoitteellisuus

Meikäläisestä on tullut todella laiska. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Toisaalta tiedän sen, että ei musta saa yö/pimeäjuoksijaa tekemälläkään. Lamppu otsassa ravaaminen on edelleen kokematon osa-alue mun juoksukärriäärillä. Voin vain kuvitella, kuinka maaseudulla juostaan metsäteitä lamppu otsassa tähän aikaan vuodesta. Joskus Parkanossa kiersin tuttua mestälenkkiä keskellä tietä juosten kuun valossa (peläten ojaan vahingossa juoksemista). Tunnelmaa oli, se täytyy myöntää, mutta hauskaa se ei enää ollut. Lisäksi siihen kun lisätään elementti, että tienpinta on jäinen ja askel lipsuu jokaisella askeleella, alkaa leikki olla kaukana. Joskun olen tämänkin kärsimyksen kestänyt, enää en.

Eilen marssin töiden päätteeksi Kesporttiin ja ostin uudet Icebugit mallia Pytho. Malli taitaa olla juoksutuntumaltaan parasta mahdollista, mutta aika kovat ne on silti. Iskin ne jalkaan, kun lähdimme Henan kanssa kiertämään Jyväsjärveä (16km). Jalat alkoivat kipeytyä loppumatkasta, mutta pitoa kyllä löytyi. Toivon, että lumi hiukan vaimentaa askellusta kunhan talvi saapuu.

Eilen en siis luonnollisestikaan jaksanut lähteä aamulenkille, mutta tänään tsemppasin 10km+3x100m. Juoksu oli aivan kauhean tuntuista. Vasen nivunen oli aika kipä ja jäykkä. Molempiin jalkateriin tuntui hiukan, eikä juoksu niin sanotusti kulkenut. Tämä ajatus mielessä odottelin innolla illan 20km reipasta. Jouni ilmoitti pitävänsä lepopäivän ja kutsui työpäivän jälkeen kahville. Suostuin kohteliaasti ja mietin pystyväni käymään lenkillä myöhemminkin. Kämpille päästyäni realismi kuitenkin iski mieheen. Käynnistin "sosiaalityön oikeudelliset perusteet luentosarjan" netistä, mistä mulla on luentotentti ensi keskiviikkona. Asia on aika mielenkiintoista, mutta melko vaikeaa muistaa. Jos joskus meikä tulee tekemään sosiaalityötä täytyisi työhön liittyvät oikeuspykälät muistaa aika tarkasti kakistelematta.

Tätä kirjoittaessani haen oikeudellisia perusteita olla lähtemättä lenkille ja uskon perusteen löytyvän. Perustelut ovat seuraavat: 1. jalat on kipeät reeneistä ja liukastelusta. 2. laiskuus, kesään on vielä aikaa. 3. ei ole muita päteviä peruseita kuin se, että yhtenä päivänä viikossa voi ottaa laiskasti.

Fida International - Bank4Hope

Katso tämä video YouTubessa:

http://www.youtube.com/watch?v=zDZ-HzVTyKg&feature=youtube_gdata_player

www.bank4hope.org
www.takalapro.fi

hohhoijaa

Pakko vähä elvistellä vaikka aihetta siihen ei olisikaan. Väsyttää ja puuduttaa tämä syksy, mutta eteenpäin on silti lykittävä. Aivan hetken aikaa olin aamupäivällä fiiliksissä, mutta nopeasti sekin meni ohi. Juoksin nimittäin tulkkaamaan Pupuhuhdan koululle ja takaisin (6km+4km). Eilen illalla kun olin ensimmäisen adventtisunnuntain kirkossa sateli lunta noin 5cm. Se oli aikaisin aamulla aurattu melko hyvin, mutta muutama pyörätien pätkä oli auraamatta kun juoksin tulkauskeikalle.

Lumi suli hiukan päivän mittaan, mutta luulen että juoksukelit ovat liukkaat ainakin seuraavan viikon. Jalat on prakannu hiukan viime päivinä, kun torstaina pikkuvarvas kipeytyi hiukan ja lauantaina vasen jalkaterä. Ehkä varoin varvasta ja siis rasitin toista jalkaa. Hallissa 200m radalla juokseminen kyllä rasittaa jalkoja, mutta olen ajatellut hallireenejä kuitenkin hyödyntää.

Tänään oli illalla tarkoitus juosta reipasta, mutta ulkona lipsuttelu ei kauheesti huvittanut. Anssi ja Dennis oli menossa juoksemaan tonneja ja tuuppasin mukaan. Alku mentiin säyseätä vauhtia, mutta pikku hiljaa kiihdyteltiin. Puoentoista minuutin ja 200m palautushölkän jälkeen vedot kulki noin 3.35, 3.30, 3.16, 3.16, 3.06, 3.02, 3.10 ja 3.07. Päälle olis voinu vetää pari kaksisatasta, mutta säästin ne torstaille. Sen sijaan pyörähdin salilla tekemässä selkiä/vatsoja ja kylkiä. Verkat tänään oli 5+3km.

Eilen juoksimme Markun ja Jarin kanssa ihan hyvän 27km. Huumori oli totutun laadukasta ja aika kului. Kiersimme Laajavuoren purua, missä seuraavan kerran voi juosta varmaan ensi keväänä..

happea ja happoa

Veljen poika, Joonatan, vietti yksivuotissynttäreitä viime viikolla. Varsinaiset synttäribileet oli viime viikonloppuna kun Joelin ja Johannan vanhemmat kävi Hesassa niitä viettämässä. Mulla oli avoimen yliopiston luentoja enkä päässyt bilettämään. Tänä viikonloppuna oli kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien harjoitukset pe ja la. En siis päässyt JKU:n palkintogaalaan eilen enkä tänään Vaajakosken kuohun testijuoksuun. En ole silti kovasti harmissani, sillä tiesin olevani estynyt jo kauan aikaa sitten. Opinnot ovat tällä hetkellä tärkeällä sijalla, sillä monesti keväisin olen missannut kursseja ollessani leireilemässä. Nyt tulevana keväänä olisi tarkoitus suorittaa kahden kuukauden harjoittelu sekä tyrkästä kandin työ.

Treenien puolella on tapahtunut seuraavaa. Keskiviikkona skippasin aamulenkin, mikä oli ihan hyväkin sillä sain pikakutsun lähteä kärjäjille. Keikan piti olla to ja pe, mutta tilaus oli tehty ke ja to. No meikä sitten reippaana tupsahti täyteen istuntosaliin ja ilmoitin olevani tulkki. Aivan heti en salista poistunutkaan, sillä vasta seiskalta pääsin iltalenkille. Se olikin varsin tukkoinen ja pakko oli laittaa kävelyksi pariin kertaan. Mies oli henkisesti tyhjä, mutta reippailu Huhtasuon pururadalla teki päänupille hyvää. Tai ainakin siihen asti kun lipsuttelin tulemaan jäistä rinnettä alas jalat kristalleilla. Vältyin kaatumiselta, mutta jalkoihin iski superjumi. Treeni oli siis 13km+3x100m.

Torstaina olin jälleen kärppänä käräjillä tietoisena siitä minkälainen päivä tulisi koittamaan. En taaskaan jaksanut lähteä aamulenkille vaan panostin palautumiseen. Illalla suuntasin Hippokselle vetämään talven ekaa hallireeniä. Se oli 6km vr+3x100m +8x400m/ 1,5min pal 70 sekuntiin (käytännössä 67-69 ja vika 63). Kroppa oli reenistä vähä ihmeissään ja hikeä eli soijaa puski aika lailla. Vähäisen reenin ja tiistaisen hieronnan ansiosta juoksu kuitenkin kulki. Päälle tein 10x6kpl aitakävelyjä ja hölkkäsin 3km kämpille. Paluumatkalla poikkesin Harjun kuntoilulaitteilla. Tuuli humisi puissa kun pumppasin selkiä ja vatsoja hirsipölkyillä. Todella terapeuttista!

Eilen istuttiin siis iltaa SPSS-ohjelmaa tuijottaen ja tutkimusmenetelmiä oppien. Onneksi olin aamupäivällä ehtinyt hipsiä 18km+3x100m. Illlalla kahdeksan jälkeen oli sen verran naatti olo, että oma perjantai sauna teki terää. Silti en tänään jaksanut aamulenkille lähteä. Tuskainen päivä oli siis tiedossa pienessä atk-luokassa. Luennoitsija eteni onneksi varsin verkkaisesti ja hidas nylkkykin pysyi perässä. Vaikeinta oli ehkä paikallaan istuminen ja luiset pakarat tahtoivat puutua. Kahviakin tuli juotua pari kuppia päivän aikana, mikä on puolet enemmän kuin normaalisti..

Kämpille päästyäni seurasin Janne Ryynäsen toisen sijan tuuletusta Rukan yhdistetyssä ennen omaa tuulettelulenkkiä. Aivot saivat kaipaamaansa happea ja lihakset tarvitsemaansa happoa.

muista levätä!

Tähän aikaan vuodesta ei kannata intoilla liikaa treenien puolella. Auringon valon vähyys ja lähestyvät liukkaat kelit ei ole kovin juoksijaystävällinen yhdistelmä. Meikäläistä on ainakin väsyttänyt siihen malliin parina päivänä, että on ollut järkevää himmata. Sunnuntaina hölkkäsin Jarin kanssa 1.55 eli sellaset 25km. Iltapäivä meni hiihtoa katsellessa (näkyi vielä mtv kolmosella). Alkuillasta menin Anterolle pitämään juoksupalaveria. Sain uuden kauden harjoitusohjelman sekä mahan täydeksi syömällä.

Eilen hölkkäsin Jounin kanssa aamusta kevyen kympin ja juoksu tuntui väsyneeltä. Töiden jälkeen avasin ostamani sipsipussin ja läsähdin sohvalle. Olin suunnitellut hölkkääväni Hippokselle tekemään kuntopiiriä, mutta se jäi suosiolla väliin. Päätin panostaa palautumiseen.

Tänään aamulla oli maa valkoisena kun suuntasin aamulenkille (9km+3x100m). Lenkkari tuntui pitävän ihan kivasti, mutta silti loppumatkasta alkoi painamaan. Iltalenkin olin suunnitellut seuraavasti: Hölkkään juoksukuvaukseen Mankolaan, mistä jatkan lenkkiäni. Keli oli kuitenkin sen verran hämärä, että kuvaussessiosta ei tullut mitään. Kiersin Palokan kautta kämpille ja sain mittariin tunti kymmenen (14km+3x10m). Ukko oli totaalisen puhki ja iloinen siitä että palauttava hieronta oli reilun tunnin päästä. Iskin pitsan uuniin ja rentouduin. Taipaleen Timon käsittely oli yhtä mainio kuin aina ennenkin. Jatkossa käyn hänellä parin viikon välein. Vanha näyttää vaativan palautelua kohtuu usein. Kesällä kävin Timolla kerran viikossa.

Ylläotettu kuva on otettu Addiksen harjoitusleiriltä. Olimme siellä Jarin kanssa tammikuussa 2009 ja leiri oli ehkä tähän astisista hienoin. Ensinnäkin Etiopia maana tarjosi historiaa ja mielenkiintoisen kulttuurin. Toiseksi korkeutta löytyi väliltä 2400-3000m ja kolmanneksi maa tuottaa kestävyyskoneita.

vuorovaikuta

Kuluneet kaksi päivää on vierähtänyt avoimen yliopiston vuorovaikutustaitojen kurssilla. Kyseessä on ehkä tärkein yksittäinen taito, mitä sosiaalityöntekijä tarvitsee työssään. Se ei ole markkinointi tai myyntityötä vaan enemmänkin asiakkaan jeesausta sen hetkisessä tilanteessa. Välistä joudutaan puuttumaankin toisten asioihin.

Harjoittelimme esimerkkitaupausten kautta eli näyttelimme jotain tiettyä asiakastilannetta. Keissiä ei onneksi videonauhoitettu, mutta oli siinä hiukan täpinääkin kehissä. Ja se tietenkin vie mehuja miehestä ja tämä taas näkyy illan treenissä. Onneksi tänään kulki reipas yllättävän hyvin ja vauhtejakin löytyi. Sykkeet olivat viime viikosta korkeammat. Kiersin sen tutun Jyväsjärven eli maratonreitin ja tällä kertaa samaan suuntaankin kuin itse kisassa. Mieleen eivät voineet olla tulematta Anssin vetotyöt ja SäiPän sekä mun roikkumiset. Silloin vedettiin rajoitinta vastaan, mutta tulos oli hyvä..

Reeni siis 1,5km vr +13km tv-reipasta 3.40-30 sykkeillä 160-170+ 1,5km verr ja 2x100m. Kilomerivauhdit olivat seuraavat: 5.28, 3.52, 3.41, 3.40, 3.34, 3.33, 3.32, 3.28, 3.27, 3.26, 3.30, 3.27, 3.28, 3.39 ja 5.22. Aika jännästi samoin kuin viime viikolla vauhti pysyi käytännössä samana vaikka vähä yritin kiristää vauhtia. Johtuneeko tämä väsymisestä vai rentouden katoamisesta? Sykkeet ainakin nousivat loppua kohti.

Tänään aamulla juoksin 9km+3x100m hiukan väsyneenä ja eilen aamupäivästä ennen luentoja 20km kevyttä+3x100m. Torstaina juoksin vain illalla tunti viisi (14km) alle ja päälle 10x100m harjulla rullauksia +2km loppuverkkaa.

lentävä lähtö uuteen kauteen

Juoksu antaa hyvän olon, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Näin syksyllä saa välillä kaivella innostusta lähteä ulkoilemaan pimeään. Onneksi ei ole vielä liukasta, mutta sekin aika koittaa vielä. Tänään katselin kämpillä You Tubesta muutamia juoksuun liittyviä videoita ja tsemppi löytyi heti. Jos kerta olympiavoittaja Aspel Kiprop harjoittelee sateessa perunapelloksi muuttunella urheilukentällä niin miksi en itse juoksisi raikkaassa syyssäässä?

Työpäivä oli jälleen mukavan vaihteleva. Piipahdin tulkkaamassa näkövammaisten koululla ja ammattiopistolla, molemmissa ensimmäistä kertaa. Maahanmuuttajapalveluiden ohjaajan ja asiakkaan kanssa piipahdimme myös amiksen pullapuodissa, mutta sitä ei enää laskettu työajaksi. Kiinalaisessa ravintolassa, Sagura Gawassa oli uusittu lounaslista kun Jonen kanssa kävimme siellä evästelemässä. Aamulla väsytti sen verran raakasti, että siirsin suosiolla herätyskelloa tunnilla eteenpäin ja skippasin aamulenkin. Alkuillasta lähdin sitten juoksemaan ja juoksu niin sanotusti kulki. Vauhti taisi hiukan kiihtyä kun juoksin musiikkia kuunnellen. Askel rullasi ja juoksuryhti oli hyvä. Sitä se on ollut koko syksyn ja toivon sen antavan lentävän lähdön kauteen 2012. Viime vuonna tähän aikaan olin aivan maassa ja suunnittelin juoksun lopettamista. Kipinä kuitenkin löytyi ja joulukuulla olin jo testijuoksuja kirmaamassa.

Päivän reeni siis 1h (13km reipahkoa)+10x100m harjun baanalla+ 2km vr. Loppumatkasta kuvasin pienen videonpätkän, mikä kuitenkin katkesi kun pääsin sisätiloihin. Nauhalle ei siis tullut hissipuhetta kun nousin kämpille seiskakerrokseen. Jotain kuvasta ainakin näkyy ja se on lähinnä pimeys.

JKU

Tulkin työssä ei ole kahta samanlaista päivää. Tänään pääsin näkemään läheltä, kuinka sydäntä tutkitaan ultraäänellä. Asiakkaalla/potilaalla oli havaittu sydämen sivuääniä, jotka osoittautuivat harmittomiksi. Lääkäri kertoi, että jos on laiha ja sydän aika lailla pinnassa voi kuulua kohinaa kun sydän virtaa kovalla vauhdilla sydämeen ja sieltä pois. Hän suostui kuuntelemaan myös mua stetoskoopilla ja sanoi samoja sivuääniä kuuluvan. Muistan kuinka Juoksija-lehdessä Pasi Mattila joskus kirjoitti samasta aiheesta. Lääkäri oli huolestunut sydämestä vaikka kyseessä oli kovatasoinen juoksija. Siis tiedoksi vaan, että laihoilla nylkyillä ei ole sydänvikaa vaikka korvien välissä joskus saattaa ollakin :)

Töiden puolesta oli tänään todella löysä päivä. Olin silti asialla koko päivän ja kävin mm. allekirjoittamassa urheilijasopimuksen JKU:n toimistolla sekä tarkastuttamassa purukalustoni hammaslääkärillä. Pari pientä reikää löytyi, mutta muuten amalgamipaikkojen täyttämä suu oli ihan kondiksessa. Iltapäivällä tein sanastotyötä ensi viikon käräjäoikeuden keikkaa varten. Aika lailla vaikeaa kieltä siellä käyttävät ja on tärkeää että edes tulkki tietää mistä puhutaan. Viime viikonlopun leirikeikka oli piece of cake tulevaan verrattuna, mutta otan haasteita vastaan.

Iltasella hölkkäsin 11km (aamulla 9km+3x100m) Hipposhallille, missä tein puolisen tuntia lihaskuntoliikkeitä. Lähinnä keskivartaloa, sillä ajattelin huomenna mennä porrasjuoksua tekemään. Juttelin salilla JKU:n urheilijoiden kanssa ennen menoa illan palaveriin. Se olikin ihan mielenkiintoinen, sillä tarkoituksena on urheilijaporukalla pistää uusi projekti pystyyn. Siitä tarkemmin myöhemmin, mutta tarkoituksena on organisoitua ja tuoda esille urheilijoiden arkea. Asiat ovat kuitenkin aika paljon kehittelyasteella ja katsotaan mitä siitä syntyy.

talvi tulloo

Liukkaus, tuo juoksijan surma tekee tuloaan. Olihan se ennustettavissa, sillä talvi ei täällä Siperian leveysasteilla ole toistaiseksi jättänyt tulematta. Kulunut syksy on kuitenkin ollut poikkeuksellisen lämmin ja kelit ovat olleet ihan ok juoksemiselle. Pimeyttä on, ok täytyy tunnustaa, mutta hyvällä musiikilla ja reippaalla mielellä tehdyt lenkit kohottavat joskus jopa mielialaa. Näin ainakin tänään.

Aamulla olin haastattelussa, jossa arvottiin pääsenkö suorittamaan sosiaalityön käytännöt II harjoittelua. Saatan päästäkin, vaika perus pessimistinä arvelen paikan menevän jollekin toiselle. Mä en ole kovin onnistunut noissa koulu/työasioissa, mutta jotain puuhastetavaa silti on aina riittänyt. Jos hyvin käy on ensi syksystä alkaen taas opiskelijakortti lompakossa ja suoritan sosiaalityön syventäviä opintoja sekä nautin edullisista julkisen liikenteen matkoista. Tammikuun treenileiri on kuitenkin vielä pahasti auki ja saa nähdä tuleeko sitä mihinkään lähdettyä. Harjoitteluajalta ei nimittäin makseta palkkaa ja pari kuukautta pitäisi pärjätä mun huimilla säästöillä.

Olen hautonut hiljaa mielessäni kostoa kevään maratonille. Maaliskuun puolikas Haagissa ja huhtikuun Rotterdamin puolikas voisivat olla sopivia askelmerkkejä. Siihen väliin sopivasti kilsoja ja jokunen hölkkäkisa niin se olisi siinä. Nyt pitäisi vain saada niitä treeniohjelmia, millä 2.20 tuskaraja nujerretaan. Ei sen puoleen ei haittaa vaikka se ei koskaan menisikään, mutta ainakin tällä hetkellä se motivoi lenkkeilemään.

Eilen hölkkäsin aamupäivästä 20km tuttua Palokka- ja Tuomiojärven reittiä. Sitä samaa, millä syksyllä tein 20km reippaita ja valmistauduin Frankfurttia varten. Tänään sitten tyrkkäsin kauniilla Jyväsjärven raitilla 2+13km+1+3x100m reipasta 3.40 min/km vauhdilla. Sykkeet oli aika matalat, vain 155 ja meno tuntui tosi rennolta. Meikä taitaa siis olla ihan hyvässä iskussa tai ainakin tuntuma on hyvä. Olen vähä arponu punttiharjoittelun aloittamista, mutta ehkä siitä ei mulle ole paljoa hyötyä. Keskityn tukilihaksien eli luita kasassa pitävien jänteiden vahvistamiseen. Jotain mäkijuttuja olis kiva tehdä myös, mutta taitaa mäkisessä maastossa lenkkeily olla parasta siihenkin spedeilyyn.

Pitkälenkki ala Jari

Melkoinen lenkki takana. Meikäläisen pitäisi viettää vielä lepojaksoa, mutta sen sijaan päädyin juoksemaan 29km mäkisessä maastossa. Onneksi alla oli 11 tunnin nukutut yöunet..

Tapasimme Laajarissa kello 11 ja siitä lähdimme rallipolkua pitkin kohti ravirataa. Jari lähti sen jälkeen johdattamaan kööriä ja olimme kohta metsäpoluilla. Sen jälkeen metsätiellä, missä mäkeä riitti vaikka muille jaettavaksi. Mukavahan se oli käydä Jyväskylän korkeimmalla kohdalla, missä sijaitsi radioantenni. Sieltä kuitenkin tultiin alas ja kohta Mustankorkean kolme mäkeä iskivät vastaan. Markku veti släpät eli kaatui kivikkoisella osuudella, muuten säästyimme pahimmilta kolhuilta.

Yli kahden tunnin juoksulenkki on kyllä matka ihmisen tunteiden syvyyksiin. Alkaa iskeä väsymys ja silti pitäisi vielä jaksaa. Hyvä huumori ja seura helpottavat tilannetta. Kuvista ei voisi heti päätellä, mikä on tuntemus kropassa. Ehkä se pitää tuntea jokaisen itse. En ollut onneksi porukan huonokuntoisin, mutta kyllä silti miestä väsytti. Leirikeikka kyllä painoi edelleen sekä ehkä tuli juotua pikkasen liian vähän ennen lenkkiä. Suorite tuli kuitenkin puristettua.

Yhden lenkin aikana kului siis vajaat 2000 kcal ja aikaa 29km lenkkiin meni 2.25. Liitän myöhemmin Garminin linkin tähän niin näette, missä sitä tuli rämmittyä ja minkälaisia kinkamia Jarin lempireitti piti sisällään!

Vesala

Pieni juoksutauko alkaa olla ohi. Juoksin viimeksi torstaina aamulenkin (1.05 eli 13km+3x100m), minkä jälkeen tein normaalisti töitä ja vielä illaksi menin Vesalan leirikeskukseen maahanmuuttajien leirille (juttu aiheesta). Sielä meni myös koko perjantaipäivä ja siitä tuli nollapäivä juoksujen puolesta. Tänään lauantaina ehdin sitten illasta lenkille ja juoksu kulki ihan kivasti. Lähdin Tommin kanssa lenkille ja siitä tuli hieman yllättäen tunnin reipas lenkki. Vauhti oli lähellä neljää minuuttia. Mukavaa oli joka tapauksessa juosta kaverin kanssa vaikka pimeää oli.

Muita viikon treenejä oli keskiviikkona aamulla tunti + illalla 9km+3x100m. Tiistaina sain hillittyä itseni ja pidin illan lepona vaikka tuskaa se tuottikin (aamupäivällä auringonpaisteessa Jonen kanssa kevyt kymppi). Sinne leffaan en lähtenyt vaan päätin säästää kympin ja investoida vaikka vaikka isäinpäivälahjaan. Sellainen löytyikin Jaakon porukoiden liikkeestä.

Tilasin pari päivää sitten Frankfurtin maratonin kuvat itselleni. Pikku hiljaa alan hyväksymään sen, että maraton ei ollut pettymys. Tai olihan se sitä, sillä tavoitteet eivät täyttyneet. Kuitenkin kuten elämässä yleensä pitää yrittää parhaansa ja olla tulokseen edes jollain tavalla tyytyväinen. Kilpaurheilussa tämä ei vain aina onnistu, mutta katkeruuteenkaan ei ole aihetta. Kyse on kuitenkin vain nylkkyjen juoksentelusta. Osa kommentoijista blogista puhuu totaalivalmennuksesta jne ja siitä miksi se on niin vaikeaa panostaa täysiä johonkin mistä he eivät ehkä itse tiedä mistä kirjoittavat. Vai ovatko he panostaneet aikanaan itse juoksuun? Ehkä ovat en tiedä, mutta mielestäni ei pitäisi liikaa puuttua toisen tekemiseen. Mistä joku voi tietää panostaako toinen vai ei? Itsellänikin oli joskus vahvoja mielipiteitä esim. Kukkamon, Utriaisen ja Haataisen harjoittelusta. Kaksi jälkimmäistä paremmin tunnettuani en voi muuta kuin nostaa hattua pojille siitä kuinka kovaa he ovat juosseet. Omien maksimien tavoittelu ja juokseminen sattuu aina johonkin elämänvaiheeseen. Työssä pitäisi käydä ja opinnotkin suorittaa. Enemmänkin pitäisi sen sijaan mielestäni kanttaa huolta lajin tulevaisuudesta. Siitä että "tosissaan" juoksuun panostavia löytyy jatkossakin ja että nuoria kiinnostaa kestävyysjuoksu ja lenkillä käynti.

Ei mikään kankkulan kaivo

Bank4Hope on polkastu käyntiin oikein kunnolla. Tänään oli Iltalehdessä mainosta ainakin netissä. Tuo ylläoleva video löytyi sitä kautta ja johti Fida Internationalin You Tube sivuille. Pakko myöntää, että kyseessä on ihan jees innovaatio. Siinä siis lahjoittaja pystyy kätevästi seuraamaan lahjoitustensa perillemenon uudella ja mielenkiintoisella tavalla. Nettisukupolvelle tämä ainakin on hyvä tapa auttaa hyödyntäen uusinta tekniikkaa. Meikä ainakin on messissä ja se tieto pitäisi löytyä Bank4Hopen sivuiltakin.

Tänään oli varsinainen sähläyspäivä. Varsinaisesti mitään hyödyllistä en saanut aikaiseksi. Palkka juoksi kuitenkin. Aamulla olin kahdeksalta jo pystyssä ja tein hetken käännöksiä ennen kympin aamulenkkiä kymmeneltä Jonen kanssa. Nopean ruokailun jälkeen fillaroin parikymmentä minuuttia Palokkaan hammaslääkärikeikalle. Asiakasta odotellessani nautin sumpit. Asiakasta ei tullut ja vaihdoin muutaman sanan hampulääkäreiden kanssa.

Keskustaan palasin urheiluliikkeen kautta, mistä ostin toisen talvirenkaan. Tähän asti on ollut nastat vain edessä ja kohta siis myös takana. Ajattelin mennä oikein pyöräkorjaamolle, kun ohjelmassa olisi myös ketjujen vaihtoa, vaihteiden säätöä ja pinnojen kiristystä. Tekisin kyseiset tehtävät mielelläni ite, mutta taito loppuu kesken. Eipä olisi vehkeitäkään.

Seuraava tulkkauskeikka olisi ollut naisten keskustelupiiri maahanmuuttajapalveluissa. Puolen tunnin odottelun ja muutaman tulkkauksen jälkeen homma peruttiin asiakkaiden vähyyden vuoksi. Poistui paikalta ulos, missä yllätyksekseni näin auringon. Otin saman tien Iphonellani kuvan tuosta harvinaisesta valoilmiöstä ja postasin Facebookkiin. Aika pian sain monta tykkääjää.

Menin pyörähtämään JKU:n eli seuran toimistolla. Siellä on aina yhtä mukava käydä ja niin tänäänkin. Eteeni sain kandin tutkielman Jyväskylän Finlandia Marathonin historiasta ja lukasin sen mielenkiinnolla läpi. Aikaa kuluttaessani päätin jättäväni iltalenkin väliin. Nythän on lepokausi. Nälkä alkoi kuitenkin kurnimaan ja mietin elokuviin menemistä. Pyöräillessäni takaisin keskustaan äkkäsin yliopiston kohdilla nakkikioskin. Päätin käydä ostamassa lihapiirakan kahdella nakilla ja maidolla ihan fiilistelymielessä. En katunut hetkeäkään päätöstäni.

Muistelin, että puoli kuudelta olisi alkanut Tartunta, mutta se olikin Johny English. En halunnut pelkkää komediaa mennä katsomaan vaan palasin kämpille pohtimaan ja arpomaan. Kotona eli asunnolla oli Maccini lataillut uutta Lion ohjelmapäivitystä ja sain sen saatettua loppuun. Nyt on sitten laitteet kytketty keskenään ja voin ICloud ohjelman avulla jakaa kuvia, tiedostoja ym.

Arpominen jatkuu edelleen ja odotellessani päätin tutustia Kansalaisyhteiskunnan maisteriohjelman opintotarjontaan. Tarkoituksena on ens keväänä hakea ja päästä siihen. Sitä kautta voin erikoistua sosiaalityöhön ja saada sen kaipaamani ammattipätevyyden. Savottaa on kuitenkin edessä aika paljon, mutta eipä tässä ole kiire mihinkään. Pääasia että juna liikkuu hitaasti, mutta varmasti. Tuleen ei kannata jäädä makaamaan vaan aina kannattaa yrittää jotain mikä pitää mielen virkeänä.

New York

Kerrassaan mainio New Yorkin maraton. Sain katsottua sen netin välityksellä vaikka pientä säätöä olikin. Universalsportilta sen lopuksi näin, mutta kävin jo välissä keskustan kuppilassa kyselemässä missä näkyy Eurosport. Grand Star Cafessa olisi näkynyt, mutta olivat pojat ehtineet pyytää potkupalloa mua ennen. Sama juttu on toistunut kesäisin, kun olemme yrittäneet päästä Timanttiliigaa katsomaan.

Katselin New Yorkin kisaa vähä sillä silmällä, josko siellä juoksisi ensi vuonna. Niemisen Jaakko on hiukan houkutellut sinne ja sanonut, että sen minkä häviää reitin hitaudessa voittaa kyllä tunnelmassa myös ajallisestikin. Valmentaja Antero juoksi sen joskus 80-luvun alkupuolella ja suomen Jukka Toivola oli silloin kisan toinen. Joka tapauksessa mielenkiintoiset kisat olivat niin miesten kuin naistenkin otatukset, eikä draamasta ollut puutetta. Hurjasti startannut naissarjan Keitani hyytyi pahasti loppupuolella, mutta vielä pisteli vastaan kahden etiopialaisen yrittäessä ohi. Miesten kisassa saman Mutai sukunimen omistaneet veivät kaksoisvoiton uusilla reittiennätyksillä, eikä heidän juoksutyyleissäkään ollut moittimista. Kintut olivat ohkaset ja askel rullasi todella vaivattoman näköisesti.

Meikäläinen on viettänyt kaupunkiviikonloppua Jyväskylässä. Perjantaina juoksin tunnin+3x100m ja illalla JKU:n porukalla kokoonnuimme vahvistamaan seuran yhteishenkeä. Lauantaina juoksin myös kevyen tunnin+2x100m Tommin kanssa ja tänään 19km+2x100m. Ehkä pikkasen painoi jo jaloissa, mutta toivotaan että toipuminen maratonista on hyvässä vauhdissa. Ei sitä totaali lepoakaan pysty pitämään, kun tuota vapaa-aikaa on muuten liikaa. Onneksi on yksi nivaska käännöksiä odottamassa, mitä voi esim tylsinä viikonloppuina työstää.

Frankfurtin jälkilöylyjä

Palataan vielä keskusteluun maratonista ja siihen harjoittelusta. Frankfurtista on muutamia päiviä ja tänään kävin ensimmäisellä lenkillä (10km+10x100m+selkiä ja vatsoja). Eilinen hieronta teki todella hyvää ja nyt tuntuu, että jalat alkavat olla jo palautuneet. Vaikka viivyin minuutteja liikaa reitin varrella eivät jalat olleet yhtä hakatun tuntuiset kuin aiemmin. Tai ehkä juuri siitä syystä eli että en saanut itsestäni parasta irti. Hienosti sanottuna huippukunto ei ollut onnistuneesti ajoitettu sunnuntaille. Saattaa olla, että kovempivauhtisella harjoittelulla olisin saanut enemmän irti kisassa. Tänä syksynä luotin siihen, että vauhteja kyllä löytyy kesän jäljiltä ja pitkiä reippaita tekemällä luon itselleni maratonkunnon. Ne olivatkin pidempiä ja vauhdikkaampia kuin koskaan aiemmin. Tuntui, kuin reenit olisivat menneet perille. Tehoa reeneissä olisi kyllä saanut lisää, jos reenikaveri Juha Puttonen olisi vielä ollut kehissä. Maastossa juokseminen säästi jalkoja, mutta kyllä asvalttiakin tuli taottua. Aktiivinen hierojalla käynti piti koko syksyn lihaksiston hyvässä vireessä. Pappa uskoi olevansa alle 2.20 kunnossa.

Kävin äsken katsomassa järjestäjien ottamia valokuvia ja videota kisasta. Täytyy sanoa, että askellus näytti ihan kohtalaiselta loppuun saakka, vauhti vain hiukan tippui. Se puuttuva palikka oli kunnon draivi loppuun asti. Kerran se on löytynyt ja silloin huonokuntoiselle miehelle. Jalat olivat elastiset loppumetreille asti ja vauhti pysyi yllä. Se oli silloin tutuissa Jyväsjärven maisemissa. Ellei Anssi Raittila olisi vetänyt porukkaa olisi tuokin 2.21 aika jäänyt juoksematta. Finlandia marathonin reitti ei ole niitä hitaimpia, koska reittinä on 13km mittain järveä kiertävä pyörätie. Ainoita nousuja on Nykäsen sillalle nouseminen. SM-maraton on reitillä 2013, silloin täytyy olla vielä mukana.

Tuossa alla on vielä Garminin mittaus kisasta. Katsoja näkee, kuinka sykkeet eivät tosiaankaan korkeita lukemia paukuttaneet ja kuinka syke laski kuin kissan häntä matkan edetessä. Kertoisiko tämä huonokuntoisuudesta ja siitä että mies ei jaksanut pitää vauhtia?

jälkipuintia

Frankfurt 2004

Jyväskylään ollaan kotiuduttu. Sinänsä ihan mukava reissu Frankfurttiin on tehty. Ei sitä nyt ihan kaupunkilomaksi voinut kutsua, vaikka katuja tulikin tallattua reilun 42km edestä. Jotain muistin reitistä vuodelta 2004, mutta maisemien ihailu jäi silti melko vähiin. Puoliväliin saakka olin naisten kärkiporukassa ja teevee aikaakin tuli hiukan hankittua.

Katselin edellisen Frankken keikan kuvia siis seitsemän vuoden takaa ja hyviä muistoja oli. Pesosen Yrjö veti lähemmäs nelikymppisenä 2.17 ja siinä oli kingi. Vesa juoksi 2.23 ja mä 2.26. Vaajakosken kuohun jätkät juoksivat myös ennätyksiään. Myös tänä vuonna oli Frankkessa paljon suomalaisia. Ryanairin lentokoneessa oli puolet juoksijoita, kun perjantaina oli lento. Sama porukka taisi tulla maanantaina takaisin kuten mekin.

Mutta maratonin analyysiin. Olen saanut ihan kiitettävästi kommentteja ja palautetta kisaan liittyen. Huomaa selkeästi, että maraton herättää tunteita. Ei sitä pystykään juoksta kuin kerran korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, ja silloin olisi onnistuttava.

Lähestymiseni tämän vuoden kisaan oli seuraava: ratakausi pistettiin pakettiin viikko Kalevalaisten jälkeen, jolloin juoksin selkävaivaisena 14.46 vitosella Hämeenlinnassa. Selkä tuli kuntoon aika pian ja reenit jatkuivat. En käynyt kovin paljoa hölkkäkisoissa vaan keskityin pitkiin reippaisiin. Uskoin vauhdin löytyvän kesän jäljiltä. Ajattelin myös, että tekemällä hiukan rennompia vauhdikkaampia harjoituksia nostan maratonkuntoani. Kävin hierojalla ja hain juoksuvoimaa maastosta. Asvaltillakin tuli lenkkeiltyä. Kerran viikossa tehdyt porrasjuoksut ja rennot sataset eivät olleet maratonreenistä pois. Tuntuma viikonlopun pitkillä reippailla oli parempi kuin koskaan. Kunto tuntui vielä parantuvan maratonia lähestyttäessa, kun juoksin helposti 3.20 vauhtia Jyväsjärveä ympäri. Puolikas Vantaalla meni alakanttiin, vaikka yritys oli kova. Arvelin viikolla orastaneen flunssan vaikuttaneen vauhteihin. Sykkeet olivat matalalla kuten itse maratonillakin. Vuonne 2008 Berliinin maratonilla paukutin 180 hujakoilla, kun nyt hädin tuskin 170. Mistä tämä johtuu en osaa sanoa.

Etukäteen ajattelin, että jos se paskaraja menee nyt rikki heivaan maratonjuoksun ja keskityn puolen tunnin rikkomiseen kympillä. Ei mennyt, mutta löytyykö kipinää rääkätä itseään maratonreeneillä? Luultavasti löytyy, mutta ensi keväänä tuskin juoksen maraa. Mielessä on menestyminen SM- maantiellä ja maastossa. Lisäksi kiinnostaa se alle 30min aika kympillä. Katsotaan mitä tulevaisuus pitää sisällään.

Tässä vielä Ykän maratonit:

Maraton
Ulkona Kaikki tulokset
1990 2:25:41		2	Vantaa 14.10.
1991 2:19:42		45	Berlin GER 29.9.
1992 2:18:09		8	Taiwan TPE 12.11.
1993 2:19:43		1	Helsinki 7.8.
1994 2:20:30		1	Helsinki 23.4.
1996 2:19:30		37	Berlin GER 29.9.
1997 2:18:04		25	Berlin GER 28.9.
1998 2:18:58		15	Praha CZE 24.5.
1999 2:20:55		18	Venezia ITA 24.10.
2000 2:20:14		24	Frankfurt GER 29.10.
2001 2:20:09		14	Amsterdam NED 21.10.
2002 2:17:05		16	Hamburg GER 21.4.
2003 2:18:35		10	Venezia ITA 26.10.
2004 2:17:42		13	Frankfurt GER 31.10.
2005 2:22:13		45	Otsu JPN 6.3.
2006 2:23:19		1	Joutseno 23.9.
2008 2:24:00		20	Amsterdam NED 19.10.

Kisan jälkeen..

Oheinen kuva on itse asiassa otettu aamulla ennen kisaa. Silloin oli mies täynnä maratonluottoa. Enää ei ole.

Kisa starttasi klo 10 paikallista aikaa ja oma vauhti tuntui sopivalta vaikka se hiukan nykivää olikin. Garmin mittasi tonneja 3.08, 3.00, 3.30, 3.13, 3.12, 3.16, 3.14, 3.19, 3.08, 3.21, 3.09, 3.21, 3.07, 3.20, 3.15, 3.20, 3.21, 3.18, 3.20, 3.19, 3.20, 3.17, 3.18, 3.21, 3.18, 3.21,3.24, 3.20, 3.30, 3.28, 3.32, 3.34, 3.30, 3.36, 3.29, 3.31, 3.34, 3.28, 3.36, 3.29, 3.24, 3.22, 2.36.

Juoksu muuttui työlääksi 25km kohdalla. Jalkoja alkoi vähä särkemään ja ajattelin että vielä ei ole sen aika. Viimeksi olen juossu Niken Lunaracereilla, jotka on tosi pehmeät ja ehkä sopii mulle paremmin. 2004 juoksin täällä Skyloneilla 2.26 eli kovin pitkälle ei olla päästy.. Se tässä ehkä eniten ottaa päähän.

Keli oli optimi ja juoksu porukkaakin löytyi. En vain pystyny hyödyntämään olosuhteita. Olen reenannu 3kk vain tätä kisaa varten ja pettymys on valtaisa. 2009 juoksin Lunareilla 3 viikon reeneillä 2.21 eli luvassa oli odottaa isoa parannusta ennätykseen. Aina ei voi voittaa..

Oma aikani oli siis 2.23.26 ja puolimatka sujahti helposti siihen 1.09,40 tuntumaan. Koko kisan keskisyke oli vain 165 eli anakynnyksen alapuolella liikuttiin. Mulla on aina ollut kierroskone ja ehkä iän myötä sykkeet on laskenu. Mene ja tiedä..

Henri keskeytti 25km kohdalla kun jaloista loppui puhti. Mies on kunnossa ja odotettavissa oli hyvä aika. Pekka keskeytti 15km kohdalla penikan kipeydyttyä. Fransis oli lyönnissä 29 km asti kunnes vanhat vaivat hidastivat menoa ja mies hölkkäsi maaliin. Frankken suomalaisten otatus ei siis ei siis tuonut Olympia rajoja vaikka niitä oli syytä odottaa.

Frankfurt TJ1

H-hetki lähestyy. Eilen illalla saavuimme tänne Frankfurttiin melko pitkän päivän päätteeksi. Taival alkoi klo kaksi Jyväskylästä ja päättyi kymmenen aikoihin hotelli Meiningeriin. Bussilla kesti tulla 1,5h lentokentältä Frankfurtin keskustaan. Eka bussi tuli aivan täyteen italiaanoja ja jouduimme odottamaan seuraavaa. Odotellessa kävimme iltapalalla. Yön nukuin hyvin tulpat korvissa, vaikka Toho ei edes kuorsannut..

Tänne tänään aamulla juoksimme 20min kevyttä ja tutustumme lähimaastoon. Starttialue löytyi samoin kuin kisaekspokin. Melko hyvin muistin mestoja seitsemän vuoden takaa. Päivä on mennyt melko nopeasti ja illalla olisi vielä kevyttä verryttelyä ennen iltapalaa. Numerolaput on haettu ja juomat on jo viety. Hotellissa oli kovia juoksijoita ja yksi jamppa tilasi 61.50 puolikkaan väliaikaa. Meinaavat siis tavoitella maailman ennätystä!

Suomalaisista sen verran, että osa on vireessä ja osalla on pieniä vaivoja. Pekalla on penikat vaivannu ja Fransiksellakin jotain juttua. Toivotaan silti, että molemmat juoksevat hyvin huomenna. Eihän sitä koskaa tiedä vaikka miten hyvin menisi..

Frankfurt osa 3.

Jännitys alkaa tiivistyä. Alla on sen verran intensiivinen työviikko, että en ole juurikaan ehtinyt miettimään sunnuntain kisaa. Tai nyt sen verran, että toissayönä näin painajaisia kisasta. Olin valmistautunut parhaani mukaan, mutta juoksukamat olivat hukassa enkä millään ehtinyt starttiviivalle. Samat asiat toistuivat unessa moneen kertaan ja vaikka kuinka yritin parhaani ei homma onnistunut. Nyt kun on siis unessa epäonnistuttu ei reaalimaailmassa voi niin käydä. Ainakin toivotaan näin.

Tiistaina tein pari kevyttä lenkkiä muodossa 9km+3x100m ja 6km+3x100m. Kuudeksi riensin hierontaan enkä enempää olisi ehtinyt juostakaan, sen verran meni pitkään Palokan koululla tulkatessa. Töiden puolesta on siis väsyttänyt tällä viikolla, ei niinkään treenien. Uskoisin kuitenkin, että kun saan nukuttua pari yötä kunnolla on mies täydessä kisakunnossa. Pikkasen on vaan välillä nyppinyt jatkuva oman elimistön kuulostelu ja se, että ääni on ollu vähä oudonkuuloinen pari päivää. Toivotaan, että se johtuu puhetyöstä.

Keskiviikkona eli eilen hölkkäsin 8km valmentajalle, missä saunoimme söimme ja juttelimme niitä näitä. Emme niinkään urheilusta vaan elämästä yleensä. Musta on kiva kysellä Antsalta arkipäivän asioista, kuten meneillään olevasta remontista jne. Ohjeeksi valmentajalta sain pitää mielen positiivisena.

Tänään päätin juosta hieman reippaampaa ja availla konetta. Luulin, että juoksu ei kulkisi mihinkään vaan kulkihan se. Ekan kilsan vielä maltoin, mutta sitten meni kilometri 4minuuttiin, seuraava 3.40 ja sitä seuraava 3.30. Totesin tässä vaiheessa että hyvin kulkee ja seuraava kilsa tuli 4.00. Olin Harjun kupeessa, missä rullailin 10x100m hölkkäpalautuksella. Tapasin Anteron joka valmennettavansa kanssa oli portaita juoksemassa. Tein 2x selkiä+vatsoja sopivan määrän ja hölkkäsin 2km kämpille. Juoksukilsoja koko päivänä 10km.

Tuossa kaivelin esille vuoden 2004 Frankfurtin maratonin kuvia. Oli kyllä helmi reissu ja itelläkin parani enkka 20min aikaan 2.26. Matkustimme silloi Vaajakosken Kuohun porukalla ja melkein kaikki juoksivat ennätyksensä. Vieläkin täytyy ihmetellä kuvan saksalaisen juoksijan hauiksen ympärysmittaa. Kovaa jamppa tuli ja pari minuuttia vain taisi jäädä meikäläiselle. Takana tulee Petri Kykyri, joka joutui tekemään puskareissun sillä kertaa. Muuten mies on pistellyt paljon kovempaa radalla kuin meikäläinen.

Frankfurtin maratonia voi katsella netistä tämän linkin kautta. Kaveri Erik Hass oli selvitellyt asiaa ja toivottavasti löydätte sieltä elävää kuvaa!

Fida International on vienyt kehitysyhteistyön uudelle aikakaudelle. "Fidalla on tällä hetkellä neljä kehitysyhteistyöhanketta, joihin voi lahjoittaa: vammaisten lasten ja nuorten hanke Tansaniassa ja Vietnamissa, ihmiskaupan uhrien auttaminen Albaniassa sekä yhteisönkehittämishanke Nepalissa. Lahjoitukset suunnataan avun tarvitsijoille kiireellisyyden mukaan."

Bank4Hope on nyt avattu!

TIEDOTE 25.10.2011,
JULKAISUVAPAA

Bank4Hope.org on uusi nopea, helppo ja ennen kaikkea läpinäkyvä tapa lahjoittaa kuukausittain. Aspectus Oy:n kehittämä innovatiivinen lahjoituspalvelu yhdistää lahjoittajat, järjestöt ja avunsaajat. Bank4Hopen englannin- tai suomenkielisiltä nettisivuilta lahjoittaja voi seurata lahjoituksensa perillemenoa reaaliaikaisesti.

Bank4Hope mahdollistaa täysin läpinäkyvän lahjoittamisen yksilötasolle saakka. Lahjoittaja saa jokaisesta lahjoituksestaan henkilökohtaisen viestin apua saaneelta avustuskohteelta, joko yksittäiseltä henkilöltä tai avustettavalta ryhmältä. Palvelussa lahjoittajat näkevät lahjoitustensa perillemenon reaaliajassa ja saavat niistä yksityiskohtaista tietoa. Lahjoittajat voivat olla yksityishenkilöitä, yrityksiä tai yhteisöjä.

Bank4Hope tarjoaa lisäksi laaja-alaisen tavan lahjoittaa eri kehitysyhteistyön sektoreille. Palveluun voidaan sisällyttää kaikki kehitysyhteistyön sektorit, esimerkiksi terveys, koulutus ja mikrolainat. Järjestöille palvelu on uudenlainen tapa tehdä varainhankintaa ja antaa yksityiskohtaista palautetta tukijoilleen. Lahjoituksen kohteina oleville avunsaajille eli yksittäisille ihmisille tai ryhmille palvelu antaa ratkaisun kuhunkin avunpyyntöön. Kyse ei ole pelkästä varainhankinnasta, vaan lisäksi palvelun kautta voidaan myös seurata työtä kentällä, ja avunsaajille mahdollistetaan kanava antaa palautetta työn laadusta.

Apu voidaan kohdistaa tarkasti

Jokaisesta apua tarvitsevasta paikalliset hanketyöntekijät keräävät tiedot hallintomoduuliin, ja kun lahjoitus toteutuu, lahjoittaja saa palautteen ko. lahjoituksesta. Seurantakoodin avulla avustuskohde voidaan jäljittää kartalla ja todentaa tarvittaessa myös jälkikäteen.

”Bank4Hopen kautta annetut lahjoitukset yhdistetään reaaliajassa. Pisimpään apua odottaneet saavat avun ensimmäisinä, tai jos joku tarvitsee apua kiireellisesti, hän menee jonon ohitse”, kertoo markkinointi- ja viestintävastaava Joel Takala Aspectus Oy:stä.

Palvelun kehittäneen Aspectus Oy:n perustajilla Kari-Pekka Murtosella ja Joel Takalalla on vuosien kokemus työskentelystä ja asumisesta maailman köyhimmissä maissa. Lisäksi yrityksessä on mukana useita eri alojen osaajia, kuten terveys-, talous- ja teknologia-asiantuntijoita. Idea Bank4Hopesta sai alkunsa köyhästä yhteisöstä ja sieltä käytännön kautta opituista asioista. ”Päätarkoituksemme on tarjota laadukasta palvelua niin, että kustannukset pidetään alhaalla ja samalla tarjotaan läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta”, kertoo Joel Takala.

Bank4Hopen ensimmäinen pilottiasiakas on Fida International ry, jolla on lahjoituspalvelussa tällä hetkellä hankkeita Albaniasta, Nepalista, Tansaniasta ja Vietnamista. Viides avustusprojekti avataan vuodenvaihteessa. Tekesin rahoittamalla Bank4Hopen kansainvälistymisselvityksellä kartoitetaan parhaillaan mahdollisia uusia järjestöyhteistyömahdollisuuksia eri puolilla maailmaa: Afrikassa, Aasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.

Seuraavaksi kehitetään kännykkäsovellukset – ensimmäisinä lahjoituspalvelu tulee iPhoneen ja Androidiin. Aspectus Oy:n tavoitteena on saada 150 000 kuukausilahjoitussopimusta globaalisti vuoteen 2015 mennessä.

Lisätietoja: www.bank4hope.org
Joel Takala, markkinointi ja viestintä, Aspectus Oy, puh. 0400 77 3094
Kari-Pekka Murtonen, globaalit toiminnot, Aspectus Oy, puh. +358 40 483 5732

Frankfurt osa 2.

Viimeinen kova treeni ennen maratonia on tehty. Se olikin varsin mielenkiintoinen ja omalla tavallaan ainutlaatuinen. Tällä kertaa nimittäin valmentaja ajoi fillarilla vierellä koko reenin ajan. Antero tuli viideksi kämpille, josta verryttelin 5km Palokkajärven rannalle. Pyörän mukana kulki juomapullo ja vetotossut. Pääsin kokeilemaan niitä ensimmäistä kertaa ja hyvin tuntuivat toimivan. Mitä olen katsellu arvokisamaratoneja on huipuilla monilla samat Air Streakit. Siitä ei juoksun pitäisi ainakaan olla kiinni.

Treenissä oli ajatuksena juosta mahdollisimman rennosti kisavauhtia tai hiukan sitä kovempaa. Se onnistuikin mainiosti, sillä järvi oli lähes tyyni ja pyörätie tasainen. Eka 2km veto meni 161 sykkeellä 6.38 ja seuraava 165 sykkeillä 6.33. Seuraava oli noin 6.24 ja syke lähellä 170:ä. Vikassa oli tarkoitus pitää rentoa vauhtia yllä niin että vikat 500m kiihtyy hiukan. Syke oli vähä päälle 170 ja kaksitonninen tuli 6.14. Harjoittelin juomista vedon loppupuolella ja sitä kuinka nesteen nauttiminen onnistuu pikkasen hengästyneenä. Antero antoi juomapullon käteen ja otin pienet hörpyt. Hyvin onnistui, mitä nyt vikan vedon lopussa sitkeä klimppi jäi kurkun pohjille. Pitänee laimentaa hiukan juomaa.

Jätin aamulenkin strategisesti väliin kun työkeikka oli jo 8.30. Huomenna ajattelin juosta pari kevyttä lenkkiä ja käydä illalla hierojalla. Syöminen alkaa oikeastaan huomenna ja toivotaan hyvää ruokahalua. Jossain vaiheessa juoksu voi muuttua aika tuskaisen ja painavan oloiseksi, mutta sitä ei pidä pelätä. Keskiviikkona on tosi kevyt päivä ja torstaina juoksen puolisen tuntia reipasta sekä rullailen satasia. Perjantaina onkin sitten lentopäivä. Täytyy tämä viikko ottaa rennosti, eikä ressata töistä yhtään. Ei sen puoleen, että joskus pulttia töistä ottaisin mutta nyt vielä vähemmän.