juoksua, remonttia ja vähän muuta

Syksy etenee ja pikku hiljaa alkaa kääntyä talven puolelle. Perjantaina satoi talven ensilumet ja vielä tänään sunnuntaina maa on valkoinen. Keskiviikon jälkeen on luvattu hieman lämpimämpää ja silloin luultavasti lumet sulavat. Tämä sopii juoksijalle, sillä mieluummin pitoa lenkkarin alla kuin liukasta.


Torstaina olimme vielä normaalisti Harjulla tekemässä perinteistä porrastreeniä. Aamulla olin ulkoillut normaalin 9km+3x100m ja sitä ennen ollut kello kahdeksan aamulla tunnin pilateksessa. Ostin itselleni kymmenen kerran kortin ja aion käydä siis pilateksessa säännöllisesti. Uskon, että löydän sieltä ratkaisuja kehon hallintaan ja takareiden kuntoutukseen.  Se on tuntunut nyt ihan hyvältä, joskaan täysin kunnossa se ei vielä ole. Treeniin otin mukaan suunnitellusti kännykän mukaan ja kuvasin videolle treenin etenemistä. Liitin lyhyet pätkät iMoviella yhteen ja sain aikaiseksi viiden minuutin videon. Yritin kikkailla jonkin verran ja sain loppuun laitettua musiikkiakin sekä Henrin valovoimaisen naaman. Hienoa loppuräjähdystä tai muuta vastaavaa en osannut tehdä, en edes kunnon loppuhimmennystä. Täytynee harjoitella ohjelman käyttöä enemmän kun siihen on aikaa. Treeni oli joka tapauksessa 4km vr+pakara/polvennostojuoksua+5x3xportaat+2x10x100m rullaukset ja 4km loppuverkka. Treenin jälkeen miehessä oli virtaa ja olotila kaikin puolin mainio.

Perjantain puolella tein kevyttä juoksua malliin aamusta 9km+3x100m ja illasta Henrin kanssa 12km+3x100m. Olisin voinut rassata kroppaa enemmänkin, mutta oma isä oli tullut tekemään keittiöremontin loppuun ja auttelin tapetoinnissa ym. Ihan kivaa puuhaa oman kämpän laittaminen. Illalla saunoin ja siivoilin kämppää remontin jäljiltä. Nyt on yksi olohuoneen seinä tapetoitu ladon näköiseksi, joskin aika tummaa tapetti on. Seuraavaksi pitäisi koota Ikeasta ostettu uusi tv-taso ja onneksi iskä tulee loppuviikosta jeesaamaan sen kokoamisessa ja hyllyjen kiinnittämisessä seinälle.

Myös keittiö alkaa olla täydessä iskukunnossa. Viimeisenä puuhana oli kiinnittää vetimet kaapin oviin sekä alaosan sokkelit laittaa kuntoon. Lisäksi oli pientä saumojen tiivistämistä sekä seinän pakkeloimista ja maalaamista. Voin vain kiittää iskää hyvästä työstä. Pienenä korvauksena kävimme torstaina syömässä kiinalaisessa kunnon mätöt. James Bondiakin olisi tehnyt mieli mennä katsomaan, mutta ensi ilta oli vasta perjantaina.

Lauantaina oli ihan mielenkiintoinen päivä. Aamupäivästä en jaksanut lähteä tekemään kovempaa treeniä kuten tähän asti tänä syksynä. Kävin sen sijaan kymmenen maissa hölköttelemässä kevyen aamulenkin 8km+3x100m. Kämpille selvittyäni olikin jo lounasaika ja fillaroin yliopistolle edulliselle lounaalle. Sorruin myös herkulliseen jälkkäripöytään, mikä maksoi vain pari euroa ekstraa. Syötyäni suuntasin kohti yliopiston kirjastoa, missä viimeistelin käännösprojektin loppuun sekä jatkoin sen tutun tiiliskiven lukemista ja muistiinpanojen tekemistä. Ehdin saada jotain aikaiseksi ennen sulkemisaikaa kello neljä. Tämän jälkeen valuin pikku hiljaa kämpille ja aloin suunnittelemaan illan treeniä. Päätin juosta puntille sitä vauhtia mitä huvittaa. Ohjelmassa olisi ollut vauhtileikittelyä 1km/1km, mutta ajattelin takareiden ärtyvän vauhdin vaihtelusta. Heti kotiovelta ulos päästyäni kiihdytin vauhtia ja juoksu tuntui varsin hyvältä. Arvioin juoksevani reipasta ja pikkasen alle 4min/km vauhtia. Vaikka oli lumista ja pikkasen liukastakin tuntui juoksu pysyvän kasassa ja kulkevan ihan kivasti. Nautin itse asiassa juoksusta sen verran, että pidensin lenkkiäni vielä hieman ja sain juostua kympin verran ennen Hippokselle saapumista. Pysäytin kellon ja katsoin juosseeni 3.53 keskivauhdilla, mikä kyllä tyydytti. Salilla tein perus keskivartalojuttuja sekä taljalla lonkan koukistajia, mikä tuntui varsin hyvältä ratkaisulta. Kämpille (3km) verrytellessäni olotila oli itse asiassa aivan älyttömän hyvä ja tiesin treenin menneen perille. Luulen tekeväni lauantaisin jatkossa samaa treeniä samalla rytmityksellä. Nyt kun maratonia ei ole ohjelmassa en juokse pitkää reipasta, mikä rasittaa takareittä aika lailla.

Sunnuntain ulkoilut olivat vähintää yhtä mielenkiintoiset kuin koko viikolla. Saimme soviteltua lenkkien pituuksia niin, että juoksijoita oli matkassa yhteensä kuusi kappaletta. Tämä sopi kaikille ja luulen että jatkossakin kannattaa toimia samalla tavalla. Mailerit juoksevat vähemmän ja maratoonarit luonnollisesti pitempään. Vielä pitäisi saada Hena mukaan, mutta taitaa klo 10.30 starttaava treeni olla liian aikaista miehelle. Katsotaan nyt jossain vaiheessa kaipaako mies juttuseuraa parin tunnin vaelluksille. Meitsi juoksi 2.03, minä aikana ehdin 25,3km päähän. Kuvailin iPhonen kameralla videota, mitä sitten myöhemmin editoin yhdeksi pätkäksi. Siitä saa aika lailla hyvän kuvan siitä, mitä pitkän lenkin aikana tapahtuu. Voisin sanoa, että varsin sosiaalista on ja kaikki viihtyvät. 

juoksija pohtii

Viikko on vierähtänyt edellisestä päivityksestä ja monta ajatusta on käynyt mielessä tässä välissä.
Torstaina lähdin jo aamulenkille (9km+3x100m) normaaliin tapaan hieronnan palauttamilla jaloilla. Tommin moukarointi kyllä tuntui pikkasen pakaroissa, mutta mun kroppa alkaa jo olla tottunut hierontaan. Illaksi menin normaalisti portaita juoksemaan Anteron ollessa edelleen etelänmailla. Hyvällä porukalla tehty treeni sujui kivasti ja mieli oli jälleen parempi reenin jälkeen kuin sitä ennen. Tuntuu kuin palaset loksahtelisivat aina kohdalleen reenin aikana tai sitten se on vain siitä kiinni, että fyysiseti väsyneenä ei jaksa enää ressata.

Perjantaina oli tulkkauksia vähän ja sain juostua päivänvalossa pitemmän 20km lenkin. Mieli teki jo lähteä kiristelemään vauhteja, mutta maltoin vielä mieleni. Iltapäivällä matkustin junalla Parkanoon ja yritin lueskella sitä 700 sivuista tiiliskiveäni sosiaalityöstä. Kotona hetken aikaa katsastin kotiamme, minne muutimme kun tulimme Afrikasta vuonna 1995. Illan mittaan alkoi kuitenkin tehdä mieli lähteä lenkille ja pyörähdin Käenkosken pururadalla. Tulomatkalla innostuin vielä tekemään tutustumislenkkiä lähimaastoon ja yhteensä aikaa taisi kulua tunti. Kuvasin lyhyen videonpätkänkin, missä selitin tilannetta takareidestä. Illalla kävin vielä saunassa ja nukuin kuin tukki.


Seuraavana aamuna lähdime ajamaan Helsingin suuntaan veljen luokse kyläilemään. Lähtö oli kello yhdenksän ja ihan hyvin olisin voinut käydä aamulenkillä. Passasin sen kuitenkin kuten myös iltapäivän treenin. Ajattelin olla kerrankin laiska ja antaa sille takareiskalle palautumisaikaa. Päivä meni ihan kivasti veljen uutta lasta morjestaessa sekä jo parin vuoden ikäistä Joonatania. Mies tykkää juosta ja hyppiä aivan älyttömästi. Mä kun teen illalla venyttelyjä olohuoneen matolla Joonatan kattelee vierestä yrittäen itse samaa. Välillä pitää hyppiä pikkasen/ heilutella jalkoja ja siitäkös kaveri tykkää.

Sunnuntain pitkähköä lenkkiä en välttämättä ajatellut juoksevani, mutta onneksi järjestyi lenkkiseuraa ja sellainen 17km tuli hölköteltyä. Olotila päivän istumisen ja syömisen jälkeen koheni huomattavasti ja sen jälkeen jaksoi vielä pyöriä Ikeassa jonkin aikaa. Ostin sieltä uuden kirjahyllyn tai ennemminkin senkin ja jotain muuta pientä. Paikka oli aivan täynnä porukkaa, mutta onneksi shoppailu ei liika alkanut itseä ressata. Ostokset oli kuitenkin tarkoitettu kaikki mun kämppään. Illaksi palasin Jyväskylään ja ehdin vielä nähdä telkkarista Urheilukatu ohjelman, missä haastateltiin lopettanutta estejuoksija Jukka Keskisaloa.

Maanantaina jätin taas aamulenkin väliin ja "keskityin" iltareeniin. Etukäteen olin jo päättänyt juoksevani kahdeksan kierrosta Harjun purua. Se oli työvoitto ja pystyin siihen. Tosin alkuverryttely oli kilometrin normaalia lyhyempi. Vayhdit olivat siinä 5.40 hujakoilla, enkä lopussa juurikaan kiristänyt. Takareisi tuntui pikkasen lopussa, mutta saattaa olla jo paremmassa kunnossa kuin viikkoa aiemmin.

Eilen sitten ulkoilin aamusta 10km+3x100m ja ilalla päätin lähteä uimaan Vaajakoskelle, kun Jone lähti messiin. Pyöräilyä sinne on siinä 7km paikkeilla ja toimii hyvänä alkuverryttelynä. Ohjelmassa oli 40min vesijuoksua ja 200m uintia. Teki hyvää kauhoa pikkasen vettä ja aika nopeasti kädet väsyivät. Paluumatkalla olotila oli raukea ja ehdin juuri kello kuuden hierontaan.

Tänään meinasi olla waterloo treeni, kun päivällä aurinko paisteli komeasti ja päätin lähteä fillaroimaan. Kun sain vaihdettua pyöräkamat päälle ja sain Jaakolta käyräsarvisen alle alkoi satamaan vettä ja jopa jotain lumiloskan tapaista. Pikainen kääntyminen takaisin ja palasin kämpille vaihtamaan vaatteita. Juoksu tuntui hieman löysältä eilisestä vesijuoksusta ja hieronnasta johtuen. Kiihdytin vauhtia jossain vaiheessa lähelle reipasta, mutta en pitänyt kiirettä. Koitin nauttia vain juoksusta ja tunnustella jalkaa. Se ei ärtynyt edes loppuvaiheessa lenkkiä, mikä on hyvä se. 

Tässä vaiheessa lokakuuta alkaa olla päivänselvää, että maratonia en vuonna 2012 juokse. Asia kypsyi pikku hiljaa mielessä ja harmittaahan se kun ei edes tilastoihin saa maratontulosta. Tärkeintä on kuitenkin ehkä saada kymmenen juoksuvuotta lisää kun nyt malttaa hoitaa vamman kuntoon. Meitsi on rankonut kroppaa jo sen verran monta vuotta, että pieni keventely joskus ei voi olla haitaksi. Onpahan sitten taas virtaa keväällä iskeä ennätysmielessä reenejä. Maratonin mielelläni juoksen keväällä ja mahdollisesti myös SM-maratonilla Jyväskylässä syksyllä. Todennäköisyys onnistua toisen kerran kotikentällä on lähellä nollaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka sattuis toinen pöljä päivä.

takareisi

Tänään tuli tietty kyllääntymispiste täyteen. Takareiden oireilu ja kireys vaikutti siihen, että jätin päivän reippaan juoksematta suosiolla ja palauttelin illan hierontaa varten. Sain onneksi Tommille ajan nopealla varoituksella yleensähän käyn Timolla. Uusi aika on jälleen tiistaina, mutta se olisi mennyt pikkasen kauaksi. Viime päivien hyvä treenijakso tehollisesti ja määrällisesti kyllä alkoi tuntumaan jaloissa. Aamun lenkki oli jälleen se kulminaatiopiste. Juoksu ei kulkenut ja askel töpötti. Aikaa olisi ollut juosta vaikka tunnin aamulenkki, kuten usein olen tehnyt maratonin lähestyessä. Nyt ei vain huvita juoksu kun ei tunnu hyvältä. Ja päivän ongelma on takareiska.

Maanantaina juoksin hyvän reippaan uuden treenikaverin, Joonas Luostarisen kanssa. Kiersimme Harjun purua seitsemän kertaa 5.30-40 kierrosvauhdeilla minuutin palautuksella. Vauhti oli siinä rajalla, että jutella ei pystynyt. Muuten oli aivan loistavaa kun oli kaveri reenaamassa. Antero on Espanjassa aurinkoa ottamassa ja tämä viikko pitää reenailla omikseen. Aamun lenkin olin jättänyt suosiolla väliin ja illalla kilsoja tulikin 21 kappaletta. Verkat oli 3+4 ja kierrosjuoksun jälkeen vedimme aika vauhdikkaasti 7x100m. Maunokin juoksi omaa kevyttä lenkkiään ja Harjulla näkyi tusina muitakin JKU:laisia. Hämärä alkoi laskeutua, mutta tunnelmaa se ei latistanut.

Eilen sitten ehkä vähä hölmösti lähdin aamusta punttisalilla käymään. Juoksin 7km vesisateessa Hippokselle, missä tein aika monipuolisesti kaikkea (selkiä/vatsoja/kylkiä/penkille nousua/saksihyppyä/tangolla kyykkyä ym ym). Päälle tein aitakävelyä sekä hölkkäsin kämpille 3km. Tämä treeni oli ehkä hiukan hölmöä tehdä väsyneella päälle kolmikymppisellä kropalla. Toisaalta johonkin väliin olisi kerran viikossa hyvä ujuttaa lihaskuntareeni. Keskiviikko vois sopia paremmin, mutta silloin on yleensä reipasta ja torstaina juostaan portaita. Ehkä silloin pitäisi tehdä samassa yhteydessä viikon ainut lihaskuntoreeni ja tyytyä siihen. Niin tai näin, aina ei voi voittaa. Reenattava silti on mitä sitä muuta sinkkumies tekisi.

Syksyn maraton on edelleen avoin. Yritän selvitellä pääsemmekö sinne Fukuokaan vaiko emme, mutta vastaus tulee jos on tullakseen. Vähän niin kuin elämässä yleensäkin minä suunnittelen ja joku muu tekee päätökset. Tämä Herran haltuun ajattelu voi joskus kysyä hermoja, mutta vie samalla pois omaa ressiä. Yleensä kuitenkin elämää pitkällä aikajänteellä taakse katsottuna näkee johdatuksen omassa elämässä. Tai ainakin haluan näin nähdä.

Eilen tiistaina ohjelmassa oli pitkähkö 20km lenkki. Onneksi Joonas lähti mukaan ja tukkoisilla jaloilla juostuna sujui kohtalaisesti. Illalla ei muuta tarvinnutkaan kuin makoilla vain sohvalla. Enemmän mietitytti takareiden tilanne, mikä tämän aamun (9km+3x100m) lenkillä ei ollut mikään erikoinen. Tietäis nyt vain, mikä tilanteeseen auttaa parhaiten. Hierojat on ollu sitä mieltä, että vamma on syvällä takareiden lihaksissa. Pojat on jynssännyt aluetta miehekkäästi eikä meikä ole ruikuttanut. Tommikin ihmetteli mun korkeaa kipukynnystä. Pakaroissa ei ollu jumia, mutta reiden ulkosyrjissä jonkin verran.

Summa summarum, takareisivamma on tullut pitkän ajan kuluessa eikä näköjään ole heti paranemassa. Lämpö ja hieronta tekee hyvää, venytellä saa kohtuuden rajoissa. Reenatakin vissiin kannattaa niin pysyy päänuppi kunnossa. Voimaa saa ja kannattaa syksyllä hankkia, eikä syksyllä tarvi tehotreenien olla tapissaan. Korvaavan teko on suositeltavaa, mutta pyöräilykelit alkavat olla ohi. Josko sitä vesijuoksua/uintia alkais Jaakon kanssa tekemään kun miehen takareisiä on tuunattu. Nyt tällä hetkellä pitää vain katsoa tilanteen etenemistä. Sitä odotellessa ostin ja söin tänään mummon kääretortun.

sunnuntai

Taas on päiviä kulunut viime päivityksestä. Tilanne jäi silloin siihen, että mies tunsi olonsa jumiseksi ja väsyneeksi. No torstaina kävin normaalilla aamulenkillä (9km+3x100m), kun en kehdannut illan reenin mennä harjoittelematta. Valittelin Anterolle jumista takareittä ja väymystä, mutta puuportaiden kapuamiseen lähdin lähdin ns sata lasissa. Kyse on terävästä suorituksesta, kun askeleet pitää sovittaa joka kolmannelle portaalle. Alku menee lennokkaasti juosten, mutta loppu menee loikkaa muistuttavaksi. Vaikka pituutta ei ole kuin ehkä 20-30m loppuu puhti nopeasti pakaroista. Tosin pientä kehitystä on tapahtunut eikä vauhti tyssää täysin loppumatkasta. Jalkoihin siis on saatu kaivattua potkua.

Perjantaina oli palauttavaa juoksua ohjelmassa. Juoksin aamusta 9km+3x100m ja iltapäivästä kevyen 11km+3x100m. Riihivuoren päällä sijaitsevassa mökissä oli JKU:n illanvietto ohjelmassa loppupäiväksi. Mukavaa oli nähdä oman seuran urheilijoita ja vaihtaa kuulumisia. Samalla vahvistuu yhteishenkikin eikä siitä ole ainakaan mitään haittaa seuratoiminnan kannalta. JKU:lla on tällä hetkellä aika menestyviä aikuisurheilijoita. Näyttäisi tänään päättyneessä kilpailussa Kalevan maljasta seura sijoittuneen sijalle neljä. Ei paha, mutta kyllä me vielä parempaankin pystytään!

Kalevan malja 2012: 1) HKV 394½, 2) TuUL 376½, 3) TP 306, 4) JKU 235, 5) EspTa 216, 6) LA 191, 7) OP 171½, 8) HIFK 157, 9) KU-58 153½, 10) SeinäjSU 130.

Lauantaille riitti savottaa pitkän reippaan merkeissä. En lähtenyt yrittämään edellisviikon rekordin rikkomista vaan tyydyin tällä kertaa oikeasti reippaaseen juoksuun. En laittanut edes Garminin kilometrivilkkua päälle vaan naputtelin menemään hyvällä syysfiiliksellä. Kymppi tuli 39min tuntumaan ja puolimaraton nyt 1.23 eli 4minuuttia hitaammin kuin viimeksi. Yritin tallentaa treeniä sykemittariin, mutta patteri oli sen verran lopussa ja hukkasi koko tiedoston. Jotenkin olin tähän valmistautunut eikä pettymys ollut valtaisa. Loppupäivää yliopiston kirjastolla istuen sekä päivän parasta sirkushuvia nauttien. Jouni oli nimittäin työkaverinsa kanssa päättänyt pistää kunnon savotan päälle ja juosta niin paljon kuin jalat kestävät. Mailerilla ne kestivät 55km kun kuvan punapaitainen työkaveri ei pysähtynyt vasta kun 105km oli taivallettu! Aika uskomaton veto ja täytyy antaa respektiä. Tämä ei tarkoita sitä, että arvostaisin maratonia pidempiä matkoja mutta saa sitä lenkillä käydä :)

Sunnuntaille Antero oli merkannut vain lyhyehkön lenkin. Tuntuma kropassa oli kuitenkin sen verran hyvä, että päätin vetää pitkän. Mielessä on edelleen maraton ja nyt pitää reenata. Mukaan aurinkoiseen syyssäähän lähti Tommi ja Joonas Luostarinen, joka on Keski-Suomen metsiin muuttanut idästä. Sen verran sain matkan aikana houkuteltua, että mies tulee huomiseen reippaaseenkin mukaan. Mikäs sen kivempaa, kun valmentajakin on Espanjan auringossa!

Viikonloppu alkaa olla paketissa ja mieli on toivottavasti jälleen valmis arjen haasteisiin. Tulkkausten puolella näyttäisi olevan hiukan hiljaisempi viikko, mutta aina niitä keikkoja pukkaa samalla viikollakin. Tarkoituksena olisi saada yksi käännös valmiiksi, tutustua mamu liikuntaan Jyväskylässä sekä referoida 700 sivuisesta oppikirjasta yksi luku esiteltäväksi torstaina.  Hyvää viikkoa kaikille!

Tänään käytiin Vantaan maratonin yhteydessä myös maratonin SM-kisat. Taso oli kansallisten miesten osalta ilahduttava, kun voittoon viime vuonna riitti 2.34. Lewis on nyt jo juoksijana alle 2.10 mies ja hänen pitäisi ehdottomasti päästä isompiin kansainvälisiin kisoihin kilpailemaan. Tänä vuonna kuitenkin kuusi (maantie, maasto, viesti, 2xrata) Suomen mestaruutta miehelle, joka luultavasti piakkoin lähtee Keniaan treenaamaan ensi vuoden kisakautta varten. Meitsikin saattaa irrottautua sinne tammikuussa, mutta maksimissaan neljäksi viikoksi. Toivotaan nyt kuitenkin, että operaatio takareisi tulee jossain vaiheessa kuntoon ja osaan tehdä tarvittavat toimenpiteet asian korjaamiseksi. Kropan lihastasapainokartoitus on tulossa lähiaikoina, aktiivinen venyttely jatkuu ja hierontaakin käytän.

huilia

Viime viikko oli treenien puolelta hyvä, ellei mainio. Juoksin vauhtikestävyyttä maanantaina, keskiviikkona ja lauantaina. Kaikki tuntui sujuvan hyvin, vaikka tiistaina oli punttia ja torstaina porrasjuoksua. Viikonloppuna painoin käännöksiä yhtään huilimatta ja ehkä siitä syystä nyt on takki tyhjä.

Sunnuntaina pyöräilin hyvän 2,5h kestävän lenkin. Maantie oli märkä, mutta onneksi ei pahemmin sadellut. Söin ja menin kirjastolle käännöksiä tekemään. Palasin sieltä neljältä kirjaston mennessä kiinni ja ajattelin jatkaa vielä kämpillä. Siinä vaiheessa mies meni tilttiin ja tajusin levätä.

Maanantaina oli käynti Helsingisissä monikulttuurisen liikunnan koulutuksessa Suomen Liikunnan ja Urheilun talolla. Kahdeksan kerroksisessa talossa sijaitsee useiden urheilulajien päätoimistot. Niin myös yleisurheilun SUL Suomen Urheiluliitto. Meitsi on urheillut 17 vuotta ja silloin tällöin ollut yhteydessä pääpaikkaan. Koulutuksen jälkeen lähdin pyörähtämään ite toimistolla ja muutamia tuttuja naamoja näkyi. Aika jännä fiilis oli tosiaan kulkea yleisurheilun hierarkian korkeimman toimielimen käytävillä.

Maahanmuuttajien liikunta on aika ajankohtainen asia, sillä Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on hanke menossa, missä kunnille jaetaan avustusta kun huomioivat maahanmuuttajat liikkujina. Meitsi on liikuntapalveluissa tutustumassa hankkeeseen ja kaiken säädön ohella on ollut ihan mielenkiintoista. Pääsen tutustumaan aika laajasti toimintaan Jyväskylässä ja sitäkin kautta pystyn miettimimään mistä kannattaa gradua kirjoittaa. Sain siihen jo hyväksynnän sosiaalityön laitokselta, eli sos. työ ja mamu liikunta sopivat yhteen.

Helsingissä meni siis koko päivä ja illalla olimme seiskan aikaan Jyväskylässä. Päätin kuitenkin vielä lähteä kevyellä tunnin lenkillä käymään. Väsytti ja tiistaina väsytti pikkasen enemmän. Aamulla juoksin 9km+3x100m ja tein ulkona oman lihaskuntoreenin. Jalat oli tukossa vielä kun väkisin kävin illalla ennen hierontaa juoksemassa kevyen tunnin. Timon käsittelyssä lihakset saivat kyytiä sen verran oli ukko jumissa. Pahiten pakarat tuntuivat kipeiltä vasta seuraavana päivänä eli tänään. Juoksin 9km+3x100m ja tunsin kuinka hieronta väsytti aika lailla. Voi olla että menee useamman päivän ennen kuin alkaa taas kulkea. Väsymyksestä johtuen päätinkin ottaa iltapäivän lepona. Soitto Anterolle vahvisti saman asian. Ohjelmassa olisi ollut vauhtikestävyyttä, mutta ei väsynyttä kroppaa kannata lisää väsyttää.

Liikuntaseminaarista voi lukea ja kuunnella linkeistä.
Uusi juoksublogi

Tässä pikkasen listaa tekemisistä: opiskelut, missä kandin työ (10op) ja pari kurssia (5+10op), työt mihin liittyy tulkkauskeikkoja ympäri kaupunkia ja käännöksiä + urheilut kaksi kertaa päivässä. Ei mikään mahdoton yhtälö hallittavaksi, mutta meitsihän on peruslaiska sluipa ja haluaisin vain juosta :)

puolimaratooni 1.19 reeninä

Tänään tuli vetästyä ihan mielenkiintoinen ja mieltä ylentävä reeni. Antero oli laittanut ohjelmaan 20km reippaan. Tein samoja viime syksynäkin ja niiden tavoitteena oli valmistaa maratonille. Pituuttahan niissä on, mutta tarvittavaa kovuutta tarvitaan vielä kisoista. Muutama startti olisi hyvä saada kun/jos sinne Fukuokaan pääsen. Huomenna olisi ollut Pieksämäellä Osmon Superhölkkä, mutta aloin ajattelemaan kyseistä tapahtumaa vasta kun olin jo ulkona juoksemassa omaa vauhdikasta reeniäni.

Lauantainakin on työpäivä ja heti aamusta ryykäsin yliopiston kirjastolle tekemään käännöksiä. Olen tuotteliaampi siellä kuin kämpillä tutussa ympäristössä. Sain tehtyä yhden kokonaisuuden, mutta Macpron akku tyhjeni pikkasen liian nopeasti. Myöhempäänkin olisin kirjastolla viihtynyt, mutta kolmen maissa aloin jo valumaan kämpille. Rötväilin hetken sohvalla ja katselin ikkunasta ulos. Keli alkoi muuttua sateiseksi ja tuuliseksi. Kun on tavoitteet selkeät ja motivaatio kohdallaan eivät ulkoiset tekijät juurikaan vaikuta omaan tekemiseen.

Lähdin juoksemaan tuttua Palokkajärven kierrosta, mikä sisältää mahdollisimman paljon hyviä hiekkapätkiä. Heti kotiovelta lähdin tyrkkämään ja eka kilsa meni 4.14. Seuraava oli jo aika vauhdikas ja kertoi ns kulun olevan päällä. Vaihtelevassa maastossa tonnit kulkivat 3.50/4.03/3.55/3.32/3.46/3.44/3.37/3.40/3.51. Naureskellen katsoin kuinka kympin väliaika sujahti helposti 38min tuntumaan. Olen siis yllättävän hyvässä syysvireessä!

Juoksu pysyi kasassa hyvin koko treenin ajan ja uskoisin viime viikkojen voimaharjoitusten vaikuttaneen asiaan. Torstaina oli hyvä porrastreeni, missä juostiin 4x3 kertaa joka kolmannelle portaalle puoleen väliin Harjun puuportaita 5min sarjapalautuksella. Treeni sujui nyt hiukan paremmin ja selkeästi pakaroista löytyi jo jytkyä. Silti loppua kohti meinasi vauhti aina hyytyä. Nopeusvoimaa tällä ilmeisesti pyritään kehittämään, mikä auttaa myös maratoonaria. Heti perjantain saunalenkillä maastossa tunsin, kuinka juoksu kulkee ja on helpon tuntuista. Aamulla olin ulkoillut 9km+3x100m ja illalla siis juoksin 15km+6x100m maastossa.

Tänään lauantaina en siis käynyt aamulenkillä vaan panostin illan reippaaseen. Kympin jälkeen tonnit kulkivat seuraavasti 3.40/3.54//3.40/3.45/3.43/3.42/3.31/3.35/3.37/3.39/3.34. Parikymppiä tuli täyteen 1.15 kellon näyttäessä, mutta etukäteen olin jo ajatellut juoksevani puolimaratonin. Saisin siis hiukan elvistellä, kuinka helposti puolikas kulki aikaan 1.19,16 kuten kelloni näytti. Tarkoitus ei ollut kuitenkaan saada muut juoksijat näyttämään mitenkään huonoilta. Kaikki kuntoilu on yhtä arvokasta, mutta saa sitä joskus olla tyytyväinen myös itseensä. Varsinkin kun tätä touhua on jatkanut 17 vuotta ei ole yhtään haitaksi kokea jotain tyytyväisyyden tunnetta itsestään. 

juoksija pohtii

Reenit jatkuvat normaalisti. Vieläkin on epävarmaa, juoksenko loppuvuodesta maratonia. Hakemus on vetämässä Fukuokaan, mutta jossain vaiheessa selviää menikö viesti ajoissa perille ja miten lentokuviot selviävät. Ajatuksena oli juosta maineikkaassa Chiba-Ekiden maratonviestissä lyhyt juoksuosuus ja seuraavana viikonloppuna maratoni täydessä kulkevaisuudessa. Suomesta lähtee Ekideniin joka tapauksessa porukka, mikä sisältää 3miestä ja 3naista kokoonpanon + varamies/nainen.
Loppuvuosi ei välttämättä ole kaikkein helpoin treeniaika. Pimeää alkaa olla ja elimistö on kovilla. Kouluhommia pukkaa päälle ja ansiotyötäkin tulisi tehdä. Onneksi tunnen omat voimavarani aika hyvin ja osaan myös ottaa rennosti. Nytkin olisi odottamassa ihan kiva nivaska käännöksiä. Voi olla, että käynnistän viikonloppuna tietokoneen ja vietän laatuaikaa sen ja swahilin-kielen parissa.

Viime päivien treenit ovat seuraavat: Sunnuntaina juoksin kaksi kevyttä lenkkiä. Jalat olivat hyvin palautuneet ja juoksu jopa tuntui juoksulta edellispäivän fillaroinnin jälkeen. Aamulla ennen kirkkoa hölkkäsin 9km+3x100m ja alkuillasta juoksin (11km+3x100m+2x1min päkiähypyt) Anterolle pitämään palaveria tulevasta harjoituskaudesta. Saunoimme ja puhuimme urheilusta. Kämpille päästyäni oli todella hyvä olo.

Maanantaina ohjelmassa oli uuden harjoituskauden eka kovempi harjoite. Aamun (9km+3x100m) jälkeen rötväsin hetken ennen illan reeniä. Verkka oli 3km, minkä jälkeen kiersin kuusi kertaa mailin mittaista Harjun purua (kova hiekkapohja tosin nyt). Reitti on itse asiassa melko haastava ja tekee hyvää kropalle. Takareisi ei onneksi tuntunut juurikaan, vaan pumppu sai sykkiä huolta vailla. Päälle rullailin 6x100m tein päkiähypyt ja selkiä/vatsoja+3km loppuverkkaa.

Tiistai aamulla olin jälleen kuntoilemassa ja puoli ysiltä Hippoksen puntilla. Alle olin juossut 7km ja salilla tein penkille nousua, askelhyppyä, penkkiä, kyykkyä, selkiä/vatsoja/kylkiä ja leukoja sopivassa suhteessa. Loppuun vielä tein muutamia aitakävelyjä sekä hölkkäilin 3km kämpille. Olotila oli koko loppupäivän mitä mainioin, mutta iltalenkillä (16,5km) tuntui kuin jotain olisi jo tullut tehtyä. Onneksi Hena kutsui saunomaan, mikä kyllä teki hyvää piestylle kropalle.

Antero osasi lukea ilmeisesti ajatuksiani, sillä keskiviikolle ei ollut merkattu aamulenkkiä ollenkaan. Sen sijaan illalla oli hyvä vauhtikestävyysharjoitus. Tavoitteena oli juosta 12km reipasta eli sellaista, että pikkasen tuntuu mutta ei paljoa. Verkka oli 2km alkuun ja 3km loppuun. Vauhti oli 3.40 luokkaa sykkeen näyttäessä 150 luokkaa. Alla on videonpätkä kyseisestä treenstä. Illalla kävin katsomassa Arto Halosen dokumentin suomihiihdosta. Mies on mielestäni oikealla asialla, sillä pojat ovat kyllä sen verran vedättäneet kansaa vuosien varrella. Toinen asia tietenkin on, kannattaako vanhoja kaivella ja lannistaako tieto niitä vähäisiäkin yrittäjiä joiden mielestä kilpa- ja huippu-urheilu tavoittelemisen arvoinen asia. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä on ja hienointa on ehkä ollut matkan teko joko jutussa!

Lopuksi vielä kaksi kuvaa kahdesta mielenkiintoisesta kympin kisasta. Alempi on Penan kympiltä keväällä ja toinen Kiimasen Savulenkiltä juhannuksena. Edellinen oli tärkeä välitavoite kesää kohti mentäessä jä jälkimmäinen muuten vain hieno kylätapahtuma.