Eilen oli välipäivä blogin päivittämisestä. Juoksusta ei kuitenkaan ollut. Aamupäivällä juoksin maastossa pidemmän 1.40 eli reilut pari kymppiä. Kroppaa vaivasi täydellinen kulkemattomuus, joten sitä piti kurittaa hieman sillä tiesin iltapäivällä hieronnan helpottavan olotilaa. Mulla oli siis yhden lenkin päivä ja sitä ei voi oikeastaan kutsua edes treenaamiseksi. Ilta meni seurakunnassa käydessä. Sama meininki kuin ennenkin, porukka on vain nuorentunut.

Illan treeni oli oikeastaan siinä kun hiki hatussa yritin vääntää kiinni uuteen polkupyörään ketjusuojaa. Ostin vahingossa vääränlaisen ja sitä piti puukolla hieman avittaa ennen kiinnitystä. Kiinni ruuvaamiseen olisi tarvittu useampaa kättä ja omat insinöörin taidot eivät riittäneet tähän vaikeaan kiinnitysoperaatioon.

Ai niin. Kävin myös äänestämässä eilen kaupunginkirjastolla. Ensin mietin Aku Ankan rekisterinnumeroa 313 lipukkeeseen rustittavaksi, mutta sitten löysin maahanmuutajataustaisen Saudi-Arabiasta muuttaneen Punaisella ristillä työskentelevän "Ahdin" nimen aivan 313 numerosarjan vierestä. Arpa oli siis heitetty ja kansalaisvelvollisuus hoidettu.

Tämän päivän setti oli aamulla 9km sen jälkeen kun olin jo herätyskelloa kerran siirtänyt ja päättänyt jättää aamunylkkäyksen väliin. Tässä operaatiossa heräsin sen verran, että uni ei enää tullutkaan silmään... Illalla oli jo laadukas mäkivetosetti. 4km+2x100m+2x5x70sek (330m) hölkkä palautuksella ja sarja palautus 7min. Päälle rentoja lasketteluja 8x100m ja 4km verr. kämpille. Keli oli sateinen ja täydellinen kulkemattomuus vaihtui tämän päivän aikana aurinkonpaisteeksi.

Käynti raasto.comin keskustelupalstalla sai mieleni filosofiseksi. Asia koskee yllättäen juoksua. Ajatuksen keksin tenttikirjasta, jossa Umayya Abu-Hanna kertoi suomalaisten peilaavan itseään ulkomaalaisiin. Tämä peilinä toimiminen on hänen mukaansa raskasta, koska se riistää yksilöllisyyden. Juoksupuolella olen huomannut, että ihmiset vertaavat itseään kovempiin juoksijoihin. Tulosurheilusta kun on kyse. Täytyy myöntää, että Utriainen on koko ikäni ollut idoli, mutta jonka nyt joskus toivoisin voittavani. Tämä on Jussille varmaan raskasta, kun aina pitäisi olla paras suomalainen ja kritiikkiäkin mies saa osakseen. Toisaalta se on tätä "70-luvulla juostiin kovaa keskustelua", mutta kuinka moni oikeasti onnittelee Jussia aina uudesta Suomen mestaruudesta? Suomalainenhan on peruskateellinen luonteeltaan ja historian painolasti sai Risto Ulmalankin jenkkeihin siirtymään. Eipä moni huippukaan jatka valmennuspuolella oman uran jälkeen. Kestävyysjuoksukansana yhteistyö ei välttämättä aina onnistu. Jarno Maimonen kirjoitti mainiosti blogissaan karnevaalien puolesta. Uusi ilmiö on urheilijoiden itse järjestämä kisa esimerkkinä raastokymppi. Aktiiveja löytyy radan molemmin puolin ja toivotaan, että työ on mielekästä.