Niin se vain menee, että jos pitkään menee hyvin niin jossain vaiheessa täytyy himmata. Itse olen saanut terveenä harjoitella koko syksyn ja viime aikoina määrällisestikin hyvin. Vielä lauantaina tuntui, että äijä on kunnossa ja treenaaminen helppoa. Illalla alkoi miestä väsyttää ja kurkkua kivistää. Seuraavana yönä nukuin 10 tuntia ja päätin kuulostella olotilaa. Järjen valo pilkahti tällä kertaa harmaissa aivosoluissa ja päätin pitää lepopäivän. Olo ei parantunut päivän mittaan ja illalla matkustin Jyväskylään. Jälleen pitkät yöunet ja töitä puolilla valoilla. Runsaasti c-vitamiinia ja lepoa on nyt tiedossa ainakin tämä ja ehkä huomisenkin päivä. Ei sitä tiedä vaikka ei keskiviikkonakaan pääsisi vielä lenkille. Peruspessimisti varautuu kaikkeen. Oikeastaan olen harjoitusfilosifiassani oikeassa: mitä sitä suotta kevyitä viikkoja tai lepopäiviä pitämään, tulee niitä kuitenkin matkustuspäivien, sairastelujen yms. muodossa.

Oheinen kuva on muistutus aurinkon vaikutuksesta. Kuva on otettu Etelä-Afrikasta tammikuussa 2007. Dullstroomin elävä legenda OP Kärkkäinen tuli muuten vastaan Tampereen rautatieasemalla perjantaina. En olisi muuten siinä ihmisvilinässä, mutta heleä ääni paljasti miehen!

Talven runo: " Ei pala selkä tässä auringonpaisteessa ei. Ei myöskään häikäise
aurinko. Ei valu hiki kasvoille ei. Mikäs tässä sitten on ollessa. Pipoa
vaan kireämmälle ja villasukkaa jalkaan jos viluttaa. Ei tartte palella ei!"