Mikäli asioita tarkastelee positiivisesti on tässä talvisessa kelissä hyvä harjoituttaa niin sanottua talviaskelta. Juoksijathan tietävät, mitä talviaskel tarkoittaa. Se on sitä, että juoksija liukkaalla juostessaan varoo askeltaan niin että hieman varmuudan varalta ottaa askeleen edestä. Tämä jarruttaa askellusta, mutta takaa paremman pidon alustaan. Kovassa juoksussa tämä tietää sitä, että askel tökkii eikä vie eteenpäin toivotulla tavalla. Juoksu ei ole rentoa ja turhaa energiaa kuluu tempoiluun. Tätä voisi kutsua myös nylkkäämiseksi.

Jyväskylässä sunnuntaiaamuna oli vielä hyvä talvinen keli. Tuuli puhalteli jo jonkin verran ja ennakoi iltapäivällä alkavaa lumimyrskyä. Puoleen päivään mennessä oli kuitenkin kolmenkympin lenkki tehtynä Jarin ja Jaakon kanssa. Juoksu kulki mukavasti ja paluumatkalla ehdin jopa nautiskella menosta kulkiessani värikkäiden rintamamiestalojen välistä lumista katua pitkin. Edellispäivän juoksuharjoittelu oli pitänyt sisällään aamupäivästä tehdyn reippaan. 5km verr+12km reipas 160 sykkeellä eli 3.45 vauhdilla+2km verr. Iltasella verryttelin 12km. Kulunut viikko oli siis määrällisesti varsin tehokas viikko ja varmasti nostaa kuntoa pitkällä tähtäimellä. Kuukauden päässä siintävät EM-maastot kyllä jäänevät väliin vaisuhkon PM-menestyksen vuoksi. Uskoisin silti olevani jälleen paremmassa kunnossa viime vuoteen verrattuna. Se niin sanottu talviaskel alkaa olla kohdillaan ja kilometrien nieleminen voi jatkua. Kauhulla seurasin kuinka pojat olivat pistelleet Vantaan Hakunilassa kymppiä. Kisa tosin käytiin hyvällä alustalla, mutta 31min lähentelevät ajat ovat jo kovaa luokkaa marraskuulle. Vuosi sitten pojat pitivät 31 minuutin rajaa suorastaan pilkkanaan ja lunasitivat paikan "ylimääräisissä" katsastuksissa EM-maastoihin.