Tänään oli vaihteeksi taas niin sanottu kehittävä harjoitus. Varsinainen maratontreeni olikin. Lähdin juoksemaan pitkää lenkkiä ja matkan aikana mietin, josko sitä juoksisi kolmekymppiä. Voisi ainakin sanoa, että on yhden pitemmän treenin tehnyt maratonille valmistautuessa. Juoksu tuntui oikein hyvältä aurinkoisessa -12c pakkassäässä. Matkalla tapasin Parkanon Urheilijoiden vanhaa puheenjohtajaa legenda Matti Ahosta ja piti parit kuulumiset vaihtaa. Lenkki jatkui ja pusikossakin tuli käytyä. Lapinnevan tienhaaraan tullessa mietin juostako valtatietä takaisin Parkanoon vai kääntyä takaisin ja palata samaa kylätietä takaisin. Siinä vaiheessa kello näytti 15km. Päätin palatata samaa reittiä ja pikku hiljaa lisäsin vauhtia. Viimeisen vitosen aikana siirryin jo vk eli vauhtikestävyysalueelle. Korvissa soi rap-musiikki ja matkanteko tuntui vaivattomalta. Olin joululahjaksi saanut mp3 soittimen ja ladannut siihen 100 biisiä. Viimeisen kilometrin reippailin 3.20 rytmillä hiukan jäykin jaloin, mutta tyytyväisenä treenistä. Kotiin, suihkuun ja syömään. Kevyesti selkiä ja vatsoja niin ei ryhti aivan kasaan mene. Illalla pitäisi vielä lähteä Turkuun tekemään pikkusiskon muuttoa. Voi taas pari päivää mennä ennenkuin pääsen seuraavan kerran nettiin. moro.