Juokseminen on silloin mukavaa, kun eteneminen on vaivatonta. Silloin mieli on kevyt ja fiilikset pinnassa. Tänään iltalenkillä (20km) sain fiilistellä hiekkabaanoilla. Juoksin hiljaa ja olotila oli mainio. Tietenkin loppulenkkiä kohti nautinto väheni, mutta sehän kuuluu asiaan.

Olen järkeillyt, että en varmaan kauheen huonossa kunnossa ole. Ainut vaan että kovien vauhtien hakeminen saattaa kestää jonkin aikaa. Palautumisesta huolehtiminen on silti seuraavan viikon ajan tärkeää. Nämä viileät ja sumuiset kelit eivät oikeastaan ole yhtään harmittanut. Sää nimittäin on mitä mainion treenaamiselle. Ei tule kiusausta lähteä rannalle löhöilemään lenkin jälkeen ja sehän olisi vain pois palautumisesta..

Veli tulee vaimonsa kanssa Jyväskylään vapuksi. Siitä innostuneena imuroin, moppasin ja tamppasin matot. Sain siitäkin onnistumisen elämyksiä. Pitää aina katsoa asioiden positiivisia puolia.

Kovin pitkäksi aikaa ei voi jäädä tuleen makaamaan jos meinaa olla kunnossa kesän ratakisoissa. Valmentaja oli sitä mieltä, että pikkuhiljaa pitää nopeampaa juoksua jälleen lähteä kaivelemaan esiin. Niinpä tänään juostiin kevyt 8x400m 70 sekuntiin 2min palautuksella. Tuntuma oli varsin hyvä, mitä nyt lennokkuus kaukana.

Muutenkin olen kehitellyt uusia juttua työpuolella ja katsotaan tuleeko niistä mitään. Yleensä aina jonkun isomman projektin jälkeen olen lähtenyt hakemaan muutoksia tai virikkeitä. Yksi virike saattaa olla uusien aurinkolasien ostaminen. Tekstiilit mullahan on jo viimeisen päälle ensi kesän ratakisoja varten. Tärkeintähän on miltä näyttää, ei niinkään miltä kunto vaikuttaa..

Työpuolella riittä sopivasti haastetta ja päivät menevät nopeasti. Kämppä pitäisi siivota juhlakuntoon, sillä veli on tulossa Hesasta tänne vapun viettoon. Saa nähdä mitä sitä keksii kun nuo kelit eivät oikein houkuttele piknikin viettoon.

Maratonin jälkeinen hyvä fiilis jatkuu. Jalat tuntuvat varsin hyviltä joskin jalkapohjat ovat asvaltin takomisesta hiukan kipeät. Kokeilin aamulla juoksua ja melko hyvältähän se tuntui. Hölkkäilin kympin ja tein muutaman spurtin. Fiiliksissä olin, kun näin pian maratonin jälkeen olen juoksukunnossa.

Päivällä kävin palauttavassa hieronnassa ja sain hillittyä itseni enkä mennyt enää illalla urheilemaan. Kevyttä palauttavaa liikuntaa sain sen sijaan työn puolesta, sillä kävin kolme kertaa Huhtasuolla fillarilla. Matkaa sinne on viitisen kilometriä. Ja mikäs siinä, kevätaurinkon paistellessa. Viihdyn kyllä raittiissa ulkoilmassa ja kevyt pyöräily saattaa olla vain hyvää huoltavaa harjoittelua.

Postiluukusta tupsahti tilaamani DVD Haagin puolimaratonilta. Nyt on mulla muistoja tuosta mainiosta kisasta. Se kulki hyvin ja kuukautta myöhemmin maraton ei enää niinkään hyvin. Ensi kevättä varten tulee harjoittelua miettiä tarkemmin, mutta positiivistahan oli sekin että kolmannella yrityksellä onnistuin (Zurich 2007, Houston 2009)! Jos palautuminen onnistuu, ei SM-maastoja ajatellen mitään ole menetetty. Kesän päätavoite sen sijaan taitaa siirtyä Kalevan kisojen kympille.

Dear Miika

"Your finish time is 02:24:22 and will be online after next database update end of the week." Oheinen saamani viesti sähköpostina toi tänään maratonhelpotuksen.

Tiedustelin aikani puuttumattomuutta Hampurin kilpailuiden johtajalta, joka oli saksaksi kirjoittanut " Komische Fälle heute! Kannst du bitte auch dies einmal bitte überprüfen. Miika hatte seine Unterlagen bei uns im Hotel abgeholt. Er hatte einen Single Use Chip. Google kääntäjä ohjelmalla käänsin tekstin ja tajusin käyttäneeni kertakäyttö chippiä (ajanottosiru kengässä), joka ei ilmeisesti ollut toiminut. Mistään diskauksesta ei siis ollut kyse missään vaiheessa. Aiheesta kirjoitti SUL hiukan virheellisesti ilmeisesti omaa blogiani siteeraten. Asia oli silloin vielä hiukan epävarmaa ja arvelin asian tuolloin johtuvan juottohommista.

Tilanteen tarkastelun entistä mielenkiintoisemmaksi teki se, että Keskisuomalainen kirjoitti minusta otsikolla "Takalalla outo hylkäys Hampurin maratonilta". Varsinaisen mediahässäkän siis olen saanut aikaiseksi ja asia vaatinee korjauksen. Virallinen tulos järjestäjien tuloslistalla näkynee kuitenkin vasta loppuviikosta.

Tiistaipäivä kului mukavasti töitä tehden ja SUL:n juoksukoulua pitäen Antin kanssa. Sitä ennen olin Jounin kanssa käynyt vesijuoksemassa 45minuuttia. Muutama juoksuaskelkin tuli otettua juoksukoulun demo-osuudessa. Mukavaa oli nähdä innostuneita juoksun ystäviä.

kotiutuminen suoritettu

Jyväskylään on kotiuduttu ja paluumatka sujui varsin mutkattomasti. Hampurin kentällä tapasin Haataisen veljekset ja junamatka Helsingistä Keski-Suomeen sujui hyvällä huumorilla. Ensimmäistä kertaa elämässäni söin junan ravintolavaunussa. Tarjolla oli perunamuusia ja lihapullia. Hintaahan annoksella oli kohtalaisesti, mutta maisemat ja seura korvasivat kaiken.

Hiukan olen ihmetellyt, kun tuloksiani ei ole ilmestynyt maratonin järjestäjien tuloslistalle. Laitoin kämpille päästyäni postia järjestäjille ja odottelen vastausta. Periaatteessa on ihan sama tulenko vaiko enkö tule hylätyksi. Tavoiteltua aikatavoitetta en saavuttanut, mutta kovasti jouduin silti huhkimaan 42km edestä. Ei ole mikään pikkujuttu kiskoa menemään kisavauhtia yli kaksi tuntia. Ja sitä taloudellista panostusta, mikä yhteen kisaviikonloppuun kuluu..

Maaliin päästyäni en jaksanut olla kovinkaan pettynyt. Pääsin maaliin mikä oli toinen tavoitteeni ja kroppa on terve. Ei siis ole vammoja ja saan juosta terveillä kintuilla. Toinen voitto oli päänupin sisällä. Näytin itselleni, että pystyn juoksemaan maratonin ja ehkä minusta vielä joskus maratoonari tulee. Katsotaan syksyllä seuraavan kerran.

Hampuri maraton 2010

2.24.25

No niin on jalleen raportin aika. Voisin aloittaa sen sananlaskun ajatuksella "turhuuksien turhuus, kaikki on turhaa". Meikalla on nimittain hylkays ilmeisesti paalla, kun Erik oli juoma-asiassa jeesaamassa reitin varrella.

Kirjoitin asken pitkan raportin, mutta se tietysti katosi bittimaailmaan. Lyhyesti sanottuna. Aloitus oli hyva 10km 32.30 ja 15km 49min seka puolikas 1.09.20. Siina vaiheessa olin viela hyvassa juoksuporukassa, mutta aloin siita jaamaan pikkuhiljaa. Askel alkoi painamaan siis liian aikaisin ja huomasin, kuinka askel ei ollut sita parasta Miikaa. Sykkeet olivat melko maltilliset siina 165-170 valilla. Selka sen sijaan toimi hyvin eika mitaan tuntemuksia ollut. Aamun verryttely ennen aamupalaa (klo 6) oli kymmenen minuuttia holkkaa ja tuntuma oli hyva. Toiveikkain mielin siis lahdin viivalle.

Matkaa siis taivalsin puolimaratonin porukassa ja puolimaratonin hyytyen yksikseni. Erik valilla nayttaytyi ja loppuvaiheesta kisaa tarjosi juomaa reitin varrella seisten. Lampotila lahdossa oli alle kymmenen astetta ja maalissa parisenkymmenta. Siis melko paljon, mutta ei liikaa. Juoksin t-paita kisapaidan alla kuten olin suunnitellut. Join nestetta joka juottoasemalla ja nappasin geelini. Silti kaveri hyytyi aika pahasti ja loppu oli aika tuskaa.

Sykemittarilta sain seuraavia valiaikaoja: 9.41, 6.31, 6.40, 3.17, 3.21, (10km 32.41) 3.10, 3.16, 3.20, 3.19, 6.36, 9.57, 3.19, 6,53. (puolikas 1.09.27). 6.29, 3.20, 3.22. (25km 1.22.49). 3.25, 3.26, 3.22, 3.31, 3.35 (30km 1.40.10). 3.29, 4.04, 3.01, 7.17, 3.44, 3.35, 3.463.39, 3.34, 3.45, 4.17, (loppuaika 2.24.25). Tossa jotain suuntaa kisasta.

Illalla kaytiin merimieskirkolla saunomassa, mika oli Hampurin reissun parasta antia.

Kotiutuminen Saksanmaalle on tapahtunut. Aamujuna lähti Jyväskylästä 6.30 ja hyvin sain nukuttua. Pendolinolla tuli sitten huristeltua ja Tikkurilasta otimme taksin lentokentälle. Lentokentän liikkeestä yritin löytää kännykän laturin piuhaa, kun epähuomiossa otin väärän mukaani. Se tietää sitä, että kännykän akku tyhjenee tänään. Tiedoksi siis, että en ole vastailemassa tekstiviesteihin ennen tiistaita!

Hampurissa on vielä ohjelmassa iltapasta, iltelenkki sekä mun kilpailunumeron haku Hotelli Intercontinentalista. Eliittiurheilijat majoittuvat siellä ja numerolapun lisäksi vien sinne omat juomani. Niiden kanssa vierähtikin muutama tovi tänään.

Maratonluotto alkaa nousta pikkuhiljaa. Keli on kohtuu lämmin 10-15 astetta huomenissa ja tuultakin on luvassa. Toivotaan, että juoksu lähtee käyntiin hyvin ja löydän oman porukkani. Tavoitteesta en ole hirveesti tinkinyt ja halu olisi kova päästä maaliin saakka tällä kertaa.

Lentokoneessa matkalla Hampuriin oli paljon muitakin suomalaisia juoksijoita. Tutut nimet kuten Lauri Friari ja Veli-Matti Ranta siellä ainakin olivat sekä lisäksi muuta juoksuporukkaa.

Tässä vaiheessa omaa urheilu-uraani on pienen pohdinnan paikka. Sen voin ainakin todeta, että paineet kasvavat sitä suuremmiksi, mitä kovemmin urheiluun panostat. Käytännössä tämä tietää elelyä urheilun ehdoilla. Moni haaveilee siitä ja pitää sitä hienona juttuna. Sitä se toki mullakin on ollut. Olen päässyt kiertämään maailmaa, saanut kavereita juoksun parista ja päässyt juoksemaan 20 000 ihmisen edessä Suomi-Ruotsi maaottelussa.

Jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Jyväskylän liikuntatieteellisessä tiedekunnassa opiskelleiden kavereiden suusta kuulin ekaa kertaa sanan nylkky. Ensin pidin sitä ainoastaan negatiivisena sanana, enkä halunnut kuulua nylkkyjen joukkoon. Myöhemmin hyväksyin sen minuakin kuvaamaan, vaikka vastaan pyristelin. Myöhemmin on tullut muita käsitteitä kuten raasto.

Jo parisen vuotta sitten pohdimme Erikin kanssa lähestyviä EM-kisoja ja rajoja. Totesimme että sinne on saumoja. Ennätysten kesän 2008 menin Berliinen viivalle toivoa täynnä. Tuloksena 2.23. Päätin heti tammikuussa yrittää uudelleen Houstonissa- turhaan. Sitten tuli kantapään murtuma ja pilasi kesän 2009. Syksyn SM-maratonilta ei ollut mitään turhia odotuksia ja kisa meni yläkanttiin. Vieläkin Jyväsjärveä kiertäessäni fiilikset ovat hyvät. Nyt sitten keväällä piti iskeä Rotterdamissa. Kootut selitykset tiedetäänkin ja vaihtoehdoiksi näin uudelleen yrittämisen Hampurissa. Sanomattakin on selvää, että pientä jännäystä on ilmassa.

Tänään ainoastan kevyt 55minuuttia juoksua ja väliin kevyitä spurtteja. Jalat olivat lyijyä ja kulku tasan nolla. Toivotaan, että kyseessä oli tankkauksen aiheuttama hiilaripöhö. Edelleen voin todeta, että kestävyysjuoksu on kiva harrastus- maraton on kova laji. Siis kaksi ihan eri asiaa.

Monettakohan kertaa näiden juomapullojen kanssa vekslaan? Aina se on yhtä tarkkaa puuhaa. Lisäät urheilujuomajauheen, testailet vahvuuksia, kiinnität tarran ja geelin kylkeen, toivot parasta että saat pullon käteen juomapaikalta..

Edelleen on pari juttua avoinna, mutta elilinen päätäkseni Hampuriin on ratkennut. Luultavasti ne lennot lentävät lauantaina, toivottavasti Erik pääsee juottamaan paikan päälle ja toivottavasti saan kilpailunumeron.

Eilen hölkkäilin aamulla ysin ja kävin kevyessä hieronnassa. Illalla oli kulku mainio, kun Antin kanssa kävimme Palokassa saunalenkillä. Viimeisetkin jumit tuli karistettua samalla reissulla ja mies alkaa olla täynnä maratonluottoa.

Päiviä olen viettänyt JKU:n toimistolla tulostellen kaikkea Hampurin maratoniin liittyvää. Homma on aika lailla tuttua, kun kaksi viikkoa sitten tein aivan samaa puuhaa. Silloinkin pieni jännäys oli päällä loppuviikosta ja yhtä toiveikkain mielin lähden taas reissuun. Lepo omassa kämpässä ja ruisleipä sekoitettuna sopivaan määrään palkkatyötä ovat tehneet hyvää niin kropalle kuin mielellekin. On se vaan rennompaa lähteä sotimaan omasta asunnosta ja tutuista kuvioista!

Illalla olisi tarkoitus reippailla kevyesti ja jatkaa tankkausta. Huomenna on tulkkikeskuksen koulutuspäivä ja töitä jonkin verran. Sitten on perjantaisauna ja aamusta aikainen herätys aamujunaan ja Helsingin kautta Hampuriin.

"This year the plan was to run free and to run full of joy. I wanted to have the freedom to go in and out of the lead and the freedom to run my own race. I was also focused on really enjoying the race and letting as much joy flow out of me as possible. I always run my best when I am having fun and living with joy is the good life. Now, a day later, I feel that I accomplished these two goals." Ryan Hall Bostonin maratonista.

Ethiopian marathon runner Deriba Partying with Kenyan athletes - Amazing...

8x suunnilleen tonni

Jännäys ja hammasten kiristely jatkui vielä tänäänkin. Yöuniin valinta ei ole missään vaiheessa vaikuttanut ja meikä on paukuttanut kunnon yöunia. Tänään nukuin hiukan normaalia pidempään ja virkeänä juoksin tunnin (12) aamulenkin. Kevyt juoksentelu tuntui jälleen pikkasen paremmalta kuin aikaisempina päivinä. Ehkä sillä eilisellä maastossa rämpimisellä oli jotain vaikutusta kroppaan. Silti tarvittava kimmoisuus on hukassa.

Päivä töiden osalta oli todella löysä. Aikaa piti kulutta kaupoilla käynnilla. Ostin sykevyöhön uuden patterin niin saan nyt oikeita sykelukemiakin. Nukuin tunnin päikkärit ja olin melkoisessa koomassa. En usko olevani mitenkään ylirasittunut tai ylikunnossa tällä hetkellä. Silti juoksupuolella jokin mättää.

Iltapäivä kului kirjan teossa. Teen Parkanon Urheilijoiden pitkäaikaisesta isähahmosta, maanviljelijä Matti Ahosesta kirjasta johon kokoilen juttuja, kuvia ja lehtileikkeitä. Ilman Mattia en olisi tässä juoksijana. Saattaisi elämä näyttää toisenlaiselta tällähetkellä jos olisin esim lopettanut kilpalenkeilyn muutettuani vuosituhannen vaihteessa Jyväskylään. Isoa läskimahaa mulla ei varmaankaan olisi.

Iltatreeniksi olin suunnitellut tonneja. Viideksi hölköttelin Hippokselle, missä oli yllättäen käynnissä Likesin maratonkoululaisten coopperin testit ja kaarteet olivat alhaalla. Hiukan meni hermot jälleen, mutta Antti kehotti juosta ulkona pientä lampea ympäri. Kaksi ja puoli kierrosta sitä olisi tonni ja tulisipahan ainakin jotain tehtyä. Lämmittelyksi otin 1200m eli kolme kierrosta neljään minuuttiin. Sitten Antti näytti puskan jossa tonni tulee täyteen. Tuulipuvulla ja kuukengillä juostuina ajat oliva muistaakseni 3.15/3.13/3.18/3.12/3.15/3.08/3.05/3.04. Palautus oli 2-2,5min ja kevyttä hölkkää siitä pusikosta lähtöviivalle.

Positiivista treenissä oli raikas ilma, hyvä kulku ja askeleen pyöriminen. Huonoa sen sijaan oli, että en tästäkään treenistä saanut dataa rannetietokoneelle. Vasta illemmalla kämpillä nimittäin huomasin, että sen muisti oli täynnä.. Siksi ei sunnuntain kisastakaan ole dataa. Tuntemukset treenissä olivat ihan hyvät, vaikka en huippu-iskussa tunnekaan olevani. Sykkeet olivat alussa 165 hujakoilla, mikä on melko matala mulle. Päälle vielä juoksin 4x200m 33-34 hujakoille Joona Lylyn kanssa. Kaveri on 16-vuotias, vetää penkistä kolmen sarjaa sata kiloa ja 60m sekä 800m kulkee aikoihin 7.6 sekä 2.01.

Viikonlopun kisan suhteen siis ei ole mitään uutta. Hiukan kattelin josko siirtäisi lentoja toukokuun lopulle, jolloin olemme JKU:n porukalla menossa Berniin seurajoukkueiden Eurooppa cupiin. Maraton tällä hetkellä kiinnostaa monta kertaa päivässä, mutta ei ehkä sittenkään riittävän paljon.

rakeita

Kestävyysjuoksu on mukavaa. Sanotaan välillä se ääneenkin, että mieli pysyisi positiivisena. Eipä tällä hetkellä pitäisi valittamisen aihetta edes olla, mutta kilpaurheilija ei voi olla täysin tyytyväinen. Aina riittää parannettavaa. Silti touhun täytyy olla mielekästä, koska kuka nyt tekisi jotain pari kertaa päivässä (lenkkeily) vasten tahtoaan?

Tänään taas vaihteeksi olin Hampuriin lähdössä. Soittelin valmentajallekin Espanjaan ja kerroin kesän kilpailusuunnitelmiani. Näyttäisi kesällä olevan harvinaisen vähän kestomatkoja eliittikisoissa. Vielä jos ratakymppiä aikoo juosta, niin Kalevalaisten lisäksi mahdollisuus taitaa olla ainoastaan PM-kympillä keravalla viikko SM-maastojen jälkeen..

Päivän reeni oli varsin mielenkiintoinen. Päätin luonnonvoimia uhmaten juosta pururadalla ja aluksi valinta tuntuikin oikealta. Latupohjat olivat sulaneet, kunnes tuli kunnon vesilätäkkö. Ajattelin kiertää metsän kautta ja polkaisin ojaan kinttuni. Kivasti upposi nilkkoja myöten veteen ja hiukan myöhemmin toinenkin lapikas. Peruspositiivisena kaverina yritin miettiä jotain ylevää tuloksetta.

Lumisia kohtia oli paikoitellen enemmänkin ja sain harrastaa lumijuoksua. Sopivasti sai koko kroppa tehdä töitä, että ajattelin suorittavani viikon voimaharjoitusta. Tuleehan siinä juostessa muutettua askelrytmiä ja pituutta useaan kertaan. Lisäksi ylämäet ottivat reisille. Hiukan myöhemmin iski raekuuro, mutta rakeet eivät onneksi olleet peukalonpään kokoisia tällä kertaa kuten kerran Etelä-Afrikassa. Hiukan tuntuivat silloin päänuppiin!

Päivän treenit siis 10+3x100m ja 18km maastossa+2x100m. Huomenna pitäisi iskeä jo jotain kovempaa ja se päätöskin olisi tehtävä..

Pentin pinkaisu

Päivän kisaraportin aika: Pyrin valmistautumaan Pentin pinkaisuun mahdollisimman hyvin. Söin hyvin, saunottelin enkä valvonut. Aamulla kävin höntsyilemässä 4km vaikka enemmänkin olisi voinut juosta. Alaselkä tuntuu olevan hiukan tukossa aamuisin, eikä juoksu ole kovin lennokasta. Olin kuitenkin keventänyt ja toiveikkaana lähdin Vaajakoskelle.

Selim haki autolla varttia vaille 12. Keli oli viileä (+3-5 astetta) ja tuuli kova juoksun alkuvaiheilla. Lähdin totutusti terävästi liikkeelle, mutta parinsadan metrin jälkeen hain jo omaa rytmiäni. Vierelle tuli Juha joka ehdotteli vuorovetoa. Hetkeä myöhemmin koneeni alkoi jo piiputtamaan ja jättäydyin, silti eka kilsa meni aikaan 3.05. Seuraavaksi tuli pitkä mäki, jossa välimatka vain kasvio ja kuulin Partasen ja Kuorikosken lähestyvän takaa. Yritin rentouttaa juoksua.

Pistelin menemään sen minkä kropasta sain irti. Aika kovilla olin, mutta alamäet kulkivat kivasti. Vanhalle Vaajakosken tielle tultaessa alkoi tasainen osuus ja myötätuuli. Vitonen meni ohi ajassa 16.40. Partanen juoksi vielä kanssani ja kannusti ottamaan Juhaa kiinni jonka selkä näytti lähestyvän. Jatkoin puskemista, mutta etäisyys pysyi samana. Kellottelin tonneja, mutta onnistuin hukkaamaan treenini Polarista enkä siis tiedä sykelukemista/vauhdeista mitään. Harmi, kun nyt olisi analyysiä tarvittu seuraavia peliliikkeitä varten..

Hiukan ennen kahdeksan kilometrin täyttymistä tuli mäki, jossa mun jalat eivät vieneet minnekään. Jalat eivät siis ole iskussa. Tuntuu, että pakarat eivät aktivoidu kuten pitäisi ja sen sijaan etureidet ja pohkeet huhkivat töitä. Ei näin.

Maaliin saavuin ajassa 32.44, kun kaksi vuotta sitten juoksin Keron kanssa raastaen voitokkaasti 31.45. Juha oli nyt edellä 24 sekkaa. Maalissa Pena kehui ja puhui rahasta. Toimittajat Wesmannista ja Keskisuomalaisesta olivat kiinnostuineita. Suurta hölkkäkisan tuntua. Olisin niin toivonut olevani paremmassa iskussa, että Hampurista kannattaisi haaveilla. Nyt sinne ei liene asiaa. Tällä hetkellä on saada askel jälleen kimmoisaksi ja palauttaa kevyen juoksun helppous. Hyviä treenejä on siis tiedossa.

[Kuva on otettu Kankaanpäästä pari syksyä sitten]

Tourulan Kesport

Päivän työvuoro suoritettuna. Olin Kesport-Intersportissa Koistisen ja Vatasen kanssa esittelemässä Finlandia maratonia. Sen lisäksi yritin buffata lisäksi juoksukoulua. Ehkä sain muutaman rekrytoituakin. Alkuperäisenä ajatuksena oli, että maratonin jälkeen voin hiukan spedeillä ja käyttää tiistai-iltoja kyseiseen tapahtumaan. No ei se nytkään mistään ole pois. Lenkki vain ennen illan koulutusta niin loppupäivä on vapaa juoksentelusta.

Aamulla kävin Liikasen Tommin kanssa lenkillä. Kevyestä vauhdista huolimatta oma juoksu oli aikamoista tervanjuontia. Tuntui, kuin kimmoisuus olisi ollut täysin hukassa. En tiedä mikä on, mutta pohkeet on jumissa ja etureisiin sattuu juostessa. Eilinen tv-reipas nyt hiukan saattoi painaa, mutta meikäläisen tarvitsema juoksun keveys on hukassa. Alaselkä ei ole kipeä, mutta hiukan jäykkä aamuisin. Saattaa olla, että sieltä ei käsky kulje kunnolla jalkoihin eli hermotus ei pelitä. Eilen tein salilla hiukan selkiä ja illalla perusvatsoja. Niitä kuuluisia koontiliikkeitäkin pitäisi ilmeisesti tehdä. Jos meikä ei saa kimmoisuutta takaisin ja jos huominen kisa menee alakanttiin, meikä ei Hampuriin lähde räpeltämään. Siihen asti kuitenkin teen lenkit hiekkatiellä.

Uusimmassa Juoksija-lehdessä oli meikäläisen kirjoittama juttu Etiopiasta. Jos kiinnostuneita löytyy, voin toimia matkaoppaana Addis Abeban mestoille ensi vuonna. Kaverini Henok Tsegai jeesaa varmasti myös vaikka en edes itse olisi paikalla. Jätin sen vesijuoksuliivinkin tammikuulla sinne, mikäli jotain kiinnostaa korvaavan tekeminen 2400m korkeudessa!

life goes on

Elämä jatkuu blogin otsikon mukaisesti positiivisin ajatuksin. Pidin tässä hetken aikaa taukoa kirjoittelusta ja kokoilin omia ajatuksiani. Mietin mitä todella haluan tehdä ja ajatukset pyörivät lähinnä viime viikonlopun keskeyttämisessä. Niin se vain taitaa olla, että mitä kovemmin jotain yrittää sitä kovemmat ovat fiilikset suuntaan taikka toiseen. Hyvässä taikka huonossa. Onnistuessani meikä olisi maratonin jälkeen varmaan leijunut puolimetriä maanpinnan yläpuolella.

Suomeen saavuin maanantaina ja aina Amsterdamin kentälle asti matkakaverina oli kova veteraani Marko Vaittinen. Respecti häntä kohtaan nousi viikonlopun aikana. Kun ottaa huomioon, että mies tekee töitä Ruokatalolla Forssassa ja pyörittää perhehärdelliä loppuaika 2.24 maratonilla 39-vuotiaalta on kova juttu. Ehkä eniten minua mietitytti miehen tyyneys ennen ja jälkeen maratonin. Marko osasi hoitaa reissun yli kolmenkymmenen maratoonin kokemuksella.

Tiistai aamupäivällä olin jo töiden parissa ja todella tyytyväinen, että aivot saivat muutakin tekemistä kuin juoksun ajattelemista. Työviikko on muutenkin ollut hyvää terapiaa. Sain pyöräillä raikkaassa kevätsäässä ympäri kaupunkia ja aivot tuulettuivat mainiosti Kuokkalan sillalla. Etureidet tulivat äkkiseltään hiukan aroiksi, mutta ensi viikolla kroppa on jo tottunut kampien pyörittämiseen.

Mennyt kolme viikkoa Portugalissa on takana ja ajatukset kahdenlaiset. Kovat harjoitukset onnistuivat suunnitellusti ja kunto oli hyvä. Alkuleirin nuha vei voimia alussa ja sen jälkeen iski lihasjumi vaikka lenkkejä tehtiin pääasiassa maastossa. Vieläkin tuntuu, että kimmoisuus on edelleen hiukan hukassa. Odotan innolla kelien lämpenemistä ja juoksua avojaloin nurmikolla! Iso määrä henkseleitä avojaloin on ehkä suosikkiharjoitukseni.

Keskiviikkona kävin hierojalla ja iltalenkillä tuntui todella hyvältä. Huomion kiinnittäminen alaselkään jatkuu ja sitä voimanpesää eli keskivartaloa vahvistetaan edelleen. Päivän harjoitukset olivat aamulla kymppi tai tunti ja illalla toinen samanlainen. Torstaina juoksin aamusta 20km ja lepäilin loppupäivän. Otin päiväunet ja väsymystila oli sen verran railakas, että katsoin viisaammaksi huilia. Oma valmentaja Antero on ollut vielä tämän viikon etelässä lomalla, enkä ole hänen kanssaan voinut vielä purkaa fiiliksiä.

Pitkin viikkoa on vahvistunut ajatus uudesta maratonista. Katselin Prahan tuloslistoja ja päädyin Hampuriin, joka on jo viikon päästä. Toinen vaihtoehto olisi ollut Lontoo. Jyväskylästä olivat Jari ja Jyrki menossa Hampuriin ja päätin lähteä messiin. Erik ilmoittautui manageriksi hoitamaan ilmoittautuminen ja tänään ostin jo liput 330e.

Tänään juoksin aamulla tunnin ja illalla vedin 12km reipasta. Lähdin matkaan gps mukana, mutta siitä loppui patteri. Alkukilometrit näyttivat 3.45 paikkeilla ja viimeinen kilsa oli 3.27. Sykkeet pyörivät siinä 155-160 paikkeilla. Tuntuma oli hiukan jäykähköä ja etureisissä tuntui. Ei mitään parasta menoa, mutta ei huonoakaan. Mies sai hengästyä ja kämpille saapui tyytyväinen juoksija. Illalla oli saunan ja kanankoipien vuoro. Huomenna Kesporttiin esittelemään Finlandia maratonia. Sunnuntaina Pentin pinkaisu. Spotifyssä soi Armin van Buuren.

Rotterdam

Tässä vaiheessa olisi hyvä aika lopettaa blogin päivitys. Se kuitenkin merkitsisi luovuttamista ja sitä en aio tehdä. Päivän maratonraastosta ei tullut sitä mitä tavoittelin ja tässä kootut selitykset.

Oikeastaan niitä pikkufiboja oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta pääsyy ehkä lienee kylmä ja tuulinen keli. Meikäläisen lihaksikas kroppa hyytyy pahasti viileässä säässä ja tämäkään päivä ei tehnyt poikkeusta. Haagissa oli +6 ja kova tuuli, niinpä juoksin pitkässä paidassa ja pyöräilysortseissa. Tänään piti olla hyvä ja lämpöinen keli. Tulikin tuulta.

Meikä veteli suunnitellusti kisasortsit ja kisapaidan päälle ja kuvittelin kaiken olevan ok. Verryttely jäi käytännössä tekemättä kun kävelimme startti alueelle. Olimme eliittiryhmässä, mutta meidän piti seisoskella 10min ennen starttia paikallaa. Mihinkään ei saanut lähteä ja avarit jäi tekemättä. Jo starttialueelle pääsy oli säätöä ja hyvä ettei myöhästytty. Aamulla piti juomapullot taksilla viedä ennen kello kahdeksaa teknikom rakennukseen. Paikka oli huonosti merkitty ja melkein ei löydetty sitä ollenkaan. Hyvä siis että saatiin omat juomat ollenkaan.

Startti tapahtui ja eka kilsa 3.15 siis aika säyseää vauhtia. Peesailin kolmosporukkaa ja Hena veteli kakkosporukassa. Vitonen 16.24ja kymppi 32.27. Juoksu kulki ja sykkeet oli alhaiset. Kaverit kiristeli 13km jälkee ja tipuin yhtäkkiä. Sinnittelin, mutta vauhti tippui ja hartiat olivat jäässä. 15km kulki aikaan 49.00 ja päätin keskeyttää. Vika tonni oli vienyt aikaa 3.30 ja jalat alkoi olla puhki, siis jo 15km kohdalla! Otin metron keskustaan ja hain juoksukamat.

Analyyttisesti pohdittuna siis: Monte Gordon leiri oli onnistunut, mutta jotain fibaa sielläkin tapahtui. Eka ongelma oli selkä ja pieni jumi. Toka oli alkuleirin flunssa. Kävin torstaina selkää aukasemassa ja jalkoihin ei koskettu siis niiden piti olla palautuneet. Energiaa tankkasin tiistaista lähtien ja eilen verrytellessä tuntui hyvältä. Rahaa palaa, mutta antaa palaa. Leirit maksaa ja niin poispäin. Ehkä olisi ollut parasta lipsutella Jyväskylässä niinkuin ennen Haagia! Omasta mielestäni en tänään liian kovaa startannut ja vauhti oli sopivaa mulle. Jos olis ollu joku paita kisapaidan alla niin homma olisi saatettu sillä pelastaa. Jälkiviisas on hyvä olla, mutta pakko sitä on analysoida omaa suoritusta. Elämä jatkuu..

No niin jatketaan naputtelua. Tosiaan taitaa se olla niin, että urheilu opettaa pettymysten sietämistä. Sanomattakin on selvää, että urheilussa on tunteet voimakkaasti pelissä. Pettymyksen hetkellä sen lisäksi että urheilija on tyytymätön suoritukseensa hän kokee huonommuutta suhteessa toisiin. Urheilijaa saa arvostella kuten poliitikkoa. Mä olen sitä mieltä, että urheilla kannattaa vain itselleen.

No jaa, Henri keskeytti Fransiksen tavoin. Hena joutui tekemään puskareissun ja noukkimaan juomapulloja äkkipysähdyksiä tehden. Mäkin huomasin, että joku mamma pari kertaa seisoi juomapöydän edessä ja jouduin koukkaamaan saadakseni pulloni. Senhän tietää mitä se reisille tekee kun parinkympin kohdalla tekee äkkikäännöksen. Siis vaikka oltiin eliittiryhmässä meille ei juomapulloja käteen annettu. Toista se oli Hollannimestaruudesta taistelevat, joille moottoripyörä antoi juomapulloja käteen. Tutut TDR kaverit veti sopivaa vauhtia ja mun olisi pitänyt pysyä siinä ainakin 25km asti. Haagissa olin puolimatkaan asti ja lopun kympin painelin ruotsalaisten kanssa. Maraton on silti maraton ja mulla onnistumisia tulee siinä todella harvoin.

Rotterdamin maraton lähestyy vääjäämättä. Kello käy ja sama tuttu tunne mahanpohjassa kasvaa. Oikeastaan kilpailupaikalle saapuminen laukaisee jonkin asteisen jännityksen, kun tiedät olevasi pelipaikalla ja sama vanha tuttu "kilpailu-minä" astuu kehiin. Kyseessä on työmatka ja se tulee suorittaa mahdollisimman hyvin. Valmistautuminen on mennyt putkeen ja enää ei tarvi kuin juosta se 42kilsaa.

Saavuin eilen illalla Rotterdamiin ja hotelilla olin puolen yön aikoihin. Kämppis Hena oli ehtinyt jo aiemmin paikalle ja näytteli nukkuvaa kun tulin hotellihuoneeseen. Harjasin hampaani ja suljin nahkakaihtimeni.

Hena osaa pitää maratonilmapiirin sopivan rentona. Aamupalan jälkeen katsoimme You.tubesta hauskan videon ja kävimme kaupassa. Lounaan jälkeen hotellille saapui Marko Vaittinen ja lähdimme käymään kilpailukansliassa. Kilpailunumeroita emme vielä saaneet ja Henan ilmoittautumista ei näkynyt missään. Loppu hyvin/kaikki hyvin ja huomenna täytyy juomapullot olla vietynä kello kahdeksaan mennessä. Startti tapahtuu klo 11.00. Netistäkin lähetys näkyy universal sportsilta.

Monte Gordo Portugal 2010 - Miika - Picasa-verkkoalbumit

Monte Gordo Portugal 2010 - Miika - Picasa-verkkoalbumit

perjantai

Meinasin jo pitää taukoa netin päivityksestä maratoniin saakka, mutta tulin vikan kerran käymään tässä Noxissa. Startti eli autokyyti lentokentälle lähtee kolmen tunnin päästä ja aika pitäisi saada kulumaan jollain tavalla.

Aamulla tänään hölköttelin hiukan pidempään (1h), kun tiesin että iltalenkille en enää ehdi. Messissä juoksivat veljekset Jouni ja Matti sekä Kalle. Sykeet näyttivät eiliseen tapaan korkeita lukemia, mutta luulen mittarissä oleva jotain häikkää. Yhtään epävarmuutta se ei ainakaan luo..

Eilisessä päivässäkin riittää kerrottavaa aika paljon. Juoksin kevyen viisi kilometriä ennen kiropraktikon/hierojan käsittelyä. Sunnuntaina olin ottanut hierojan ja selkää paukuteltiin silloinkin. Kuvittelin jo että asia on sillä ohi, mutta pieni kinnaus tuntui edelleen alaselässä. Ajattelin, että koska tulossa on juoksukilpailu, pistetään selkäkin sen kunniaksi kuntoon. Mainio Oululainen hieroja Pekka Salmela laittoin kaiken ammattitaitonsa peliin ja teki selän alueelle sen mitä tehtävissä oli, jalkoihin ei enää koskettu. SI-nivel alkoi liikkumaan, lonkan kierrot paranivat ja selkä napsahteli ala-, keski- ja yläselästä. Käynti oli henkisestikin tärkeä, sillä tiesin valmistautumisen jatkuvan normaalisti.

Uusien kämppiksieni Hannun, Kallen ja Juhon kanssa pyörähdimme biitsilläkin ja sain ajatukset hetkeksi pois maratonista. Iltalenkillä kiihdyttelin 5km verran hiukan alle 4min vauhdilla. Alle olin verrytellyt 5km korkeilla sykkeillä (170). Reippaaseen syke laski 155 paikkeille! Olotila oli hyvä ja energiaa tuntui riittävän.

Illalla käytiin palauttelemassa kiinalaisessa ravintolassa, vedin sellaisen setin, että veljekset Haataiset ihmettelivät mihin mahaan oikein syön. Pikkasen silti oli lisäongelmia hampaan kanssa, kun tuntui että hampaankolossa oli kirjaimellisesti jotakin. Illalla rentouduin katsomalla Benjamin Button-elokuvalla. Mieleen tuli uusi versio ForrestGumbista, tiettyä haikeutta molemmissa.

Yöllä ei meinannut uni tulla millään. Hieroja oli antanut vinkiksi miettiä kisaa positiivisessa mielessä niin että juoma-asiat ym. hoituvat hyvin. Uni tuli jossain vaiheessa, mutta aamulla herääminen ei ollut helppoa. Onneksi ei tarvinnut yksin hölkkäillä vaan sain avauduttua Jonelle kilpaurheilijan piinasta- päivistä ennen kisaa. Sekin kuuluu lajin luonteeseen.

tankkauskeskiviikko

6km ja 6km+ 10x100m. Siinä lyhykäisyydessään tankkauskeskiviikon harjoitteet. Ei kovin hääviä, mutta ei ole tarkoituskaan. JKU:n junnuporukka lähti kuuden aikaan aamusta paluumatkalle Jyväskylään. Mä käänsin siinä vaiheessa kylkeä ja iskin korviin tulpat. Seuraava havainto maailmasta oli 20 vaille kymmenen.

Aamulenkki oli yhtä tuskainen kuin aina ennenkin. Tällä kertaa tuska kesti vain puolisen tuntia. Kroppa on selkeästi alkanut pöhöttymään, mikä on merkki hiilareiden imeytymisestä. Päivän mittaan syöminen jatkui pastalla ja banaaneilla.

Iltalenkille (6km) lähdin päiväunien jälkeen. Mies on siis ollut väsähtäneessa olotilassa tämän päivän, vaikka en edes rannalla käynyt. Sinänsä ihan hyvä onkin nyt koomailla, koska yleensä se tietää kropan valmistautumisesta johonkin koitokseen. Tällä kertaa maratonille.

3x2000m

Tänään oli vika kova treeni ennen maratonia. Aivan läpihuutojuttu se ei ollut, sillä tarkoituksena oli iskeä kaksitonnisia kolmen minuutin vauhdilla ja vielä maratontossuilla. Kyllähän tonnit tuolla vauhdille kulkee iloisesti rullaten, mutta kun määrää laitetaan, joutuu koneisto koville.

Eka kaksitonninen liikahti 6.00 niin että eka tonni oli 2.58. Etusuoralla puhalsi melkoinen puhuri joka kyllä söi voimia. Toinen veto 6.05 jo hiukan hyytyen. Syke näytti 177 lukemia eli siis hiukan korkeaa sykenaputusta. Vika veto tuli 5.58 ehkä kaikista helpoiten, mutta syke kävi jo 180:ssa. Tiivistetysti siis kovia vetoja ei niin unelma kululla.

Treeniä seurasi Antti, joka kertoi väliajat sekä otti pari valokuvaa. Antti on ollut suurena apuna tällä leirillä ja kaikki kovat ovat kyllä menneet yläkanttiin. Juoksija on tehnyt sen työn, mutta jeesausapu on ollut paikallaan. Huomenna Antti ja JKU:n junnut lähtevät Suomeen ja meikäläinen jää viettämään tänne kevyttä viikkoa. Maratonia odotellessa tankkaus alkoi tänään.

joka päivä on rantapäivä

Aamuheräämiseen täytynee tällä viikolla kiinnittää huomiota. Viimeiset pari viikkoa olen herännyt puoli yhdeksän yhdeksän maissa. Alakerrassa olevasta kuppilasta kuuluu jumputusta melkein joka päivä ja korvatulpille on ollut käyttöä tämän leirin aikana.

Tänään aamulenkin pituus oli vain kuusi kilometriä kuten tällä viikolla muinakin päivinä. Aamunetin ja pienen kauppojen kiertelyn jälkeen hain kaupasta pakastepizzan lounaaksi. Illalla tankattiin sitten terveellisesti Dunamarin seisovasta pöydästä. Hintaa oli 17euroa ja hyvin tulikin tankattua. Ja läppähän oli Tommin ja Villen kanssa aina laadukasta!

Päivän harjoitus oli radalla 5x200m ja 3x400m. Palauttelin parisen minuuttia ja vetojen vauhdit olivat 30-31 sekä 67-68. Huomenna olisi viikon vika kova 3x2000m. Se menee miten menee sillä mun itsetuntoa ei enää horjauteta :)

Rannalla tuli jälleen oleiltua tänäänkin, mikä ei liene yllätys. Siinä mielessä leiri on mennyt täysin poskelleen, sillä tarkoitus ei ollut ottaa aurinkoa ollenkaan! Katu-uskottavuus meneen nimittäin juoksijalla samantien jos kaveri on ruskea kuin papu, vai mitä Tommi (leirin virallinen naminami-mies)? Käsite on Antin lanseeraama ja sen merkityksen ymmärtäminen vie kyllä aikaa.

Sunnuntai

Eiliset treenit 10km+ 4x100m + 4km+ 10x200m/ 1min pal+4km vr. + muutama leuka. Tänään aamusta oli puolipitkä lenkki. Juoksimme Joonaksen, Johanneksen ja Rikun kanssa. Joonaksella oli hyvä päivä ja vauhti alkukilometreistä alkaen hiukan alle 4.30. Keli oli melko viileä ja tuuli hillitön. Tuntuma ei ollut paras mahdollinen ja loppulenkistä alkoi painamaan. Juoksin 23km ja jätin siihen.

Päivän pelastus oli leirin toinen hieronta. Lihakset olivat paremmassa jamassa kuin viikko sitten, mutta olennaista oli selän saaminen kuntoon. Kuului vain mukavaa pauketta kun selkänikamat yksitellen joutuivat antautumaan hyvässä käsittelyssä. Ennen kaikkea alaselän avaus oli se mitä odotin. Sitä kuuluisaa luuta ei käteen jäänyt eli selkä on nyt tikissä. Silti on vielä monta juttua tekemättä ennen kuin mies alkaa olla maratonkunnossa. Listaa voisi aloitella vaikka juomapulloista ja sen merkinnöistä sekä varpaankynsien tuunauksesta...

Iltapäivällä tuli jälleen oltua passissa uimarannalla ja melkoinen kööri meitä äijäedustajia olikin päivystämässä. Luulen että ensiviikolla asiaa tule jatkettua Jonen kanssa hyvällä menestyksellä.

Leirin toinen viikkopalaveri pidetiin tällä kertaa romanttisesti biitsillä. Pitää saada Ojapalolta jokunen kuva todistusaineistoksi myöhemmin.

pari treeniä

pitkäperjantai

10km+2x100m ja illalla 12km reipasta 155 sykkeellä luki tämän päivän treeniohjelmassa. Aamusetin suoritin Antin kanssa. Illalla lykin menemään yksikseni ja kulku oli hyvä. Hieman pelästyin kun sain kilsan pätkät mitattua 3.45 ja 3.30. Näistä jälkimmäinen oli asvaltoidulla pyörätiellä ja ensimmäinen maanantainajuostulla testipätkällä. Joo eihän se haittaa, jos kulkee..

Tämä päivä oli oikeestaan biitsipäivä. Poikien kanssa loikoiltiin rannalla varmaan pari tuntia. Lueskelin Matti Hannuksen kolmesta Olavista kertovaa kirjaa. Asiantuntevasti kirjoitettu kirja kertoo aikakautensa kovien suomalaisten kovista saavutuksista. Varsinkin Salonen säväytti tintimättömällä asenteellaan. Vuorisalokin taisi tehdä 69 leukaa eli kyllä käsivoimiakin saa olla. Kysymys kuuluu, kuinka moni suomalainen "pikajuoksija" juoksee liian lyhyitä matkoja? Kovalla työllä ja oikealla asenteella saattaisi saada ihmeitä aikaan..

torstai

Eilinen päivä oli toinen ns. määräpäivä tai kevyt päivä. Aamusta hölkkäilin kevyttä 20km hyvässä seurassa niin että joka kilometri spurttasin kymmenen sekunttia. Tämä pitää kropan hyvässä vireessä ja juoksuryhtikin pysyy parempana. Illalla oli kevyt 10km ehkä hiukan reippaammalla vauhdilla. Keskustelu oli vilkasta ja lenkki meni todella nopeasti. Päälle aamulla normaali 4x100m ja illalla 5x100m. Alaselkä on hiukan tukossa, mutta saadaan kyllä auki ennen maratonia.

Tänään noudatin kerrankin harjoitusohjetta ja juoksin vain 6km aamulla sekä tein 5x100m. Tarkoituksena oli säästellä paukkuja illan vetotreeniä varten. Sen aika koittaa puolentoistatunnin kuluttua ja sitä ennen on vielä aikaa hetki surffata netissä.

Päivän projekteihin kuului käynti Lidl:ssä polkupyörällä. Ostimme Antin kanssa lihaa enemmänkin pakkaseen sekä löysin sopivia juomapulloja maratonilla käytettäväksi. Löysin lisäksi ananaslaatikoiden kiinnitysremmejä, joista on tarkoitus tehdä juomapulloihin lenksut. Käden pujottamalla siitä läpi täydessä maratonvauhdissa on kätevämpää kuin pullon kaappaaminen pöydältä.

[edit] Päivän tonnit menivät reippaasti yläkanttiin. Tein ne hiekkatiellä, mihin on 50m metallilangalla (Puumalainen) mitattu tarkka tonni. Antti uhrautui jälleen vetomiehen rooliin. Eka kulki 2.54 ja ajattelin että yhtään ei ainakaan kiristellä tartte. Toiseen suuntaan 2.56 ja takaisin jälleen hiukan nopeampaa pätkää 2.53. Tässä vaiheessa alkoi mahassa vääntämään ja setin hitain pätkä 2.58. Suolen tyhennys kahdessa minuutissa ja baanalle: 5.54 ja vika 2.53 hiukan kirien. Tuntuma treenissä oli hyvä ja kohtuu rento meininki. Alaselkä hiukan jäpitti, mutta jalat tuntuiva aamuisen höntsäilyn jäljiltä hyvältä. Ehkä mun kovin setti takana.