Mikä on junttiuden huippu? Urheilupiireissä sitä pidetään käytöksenä, jota Seppo Räty esitti epäonnistuneen keihäänheiton olympiafinaalin jälkeen. Mies oli pettynyt ja kilpailun jälkeen käveli haastattelupisteen ohi hymynvirne naamalla. Toimittajat jäivät nuolemaan näppejään. Sitkeä haastattelija, suuri kestävyysjuoksun ystävä Rudolf "bubi" Wallenius ei antanut periksi. Stadionin ulkopuolella hän tapasi Rädyn, joka ei edelleenkään ollut juttupäälllä. Räty lähti päämäärätietoisesti kävelemään suuntaan A bubi, mikrofoni ja kameramies kannoillaan. Ja tulihan sitä juttua pitkän tivaamisen jälkeen. Koomista oli bubin kehotukset "Seppo, Seppo" "Seppo, odota vähän". Journalistin ammattitaidolla bubi sai Rädyn avaamaan sanallisen arkkunsa ja Suomen kansa vastauksia kysymyksiinsä miksi keppi ei lentänyt. En tiedä kuinka moni tuolloin piti haastatteluasetelmaa koomisena, mutta nyt nähtynä se muistutti lähinnä kiusallista tilannetta. Vuosikymmenien aikana haastattelijat eivät silti tunnu oppineen läksyään. Pettynyttä urheilijaa ei saa häiritä. Sama näytelmä toistui Pekingissä, missä haastattelija yritti väkisin saada Keskisaloa puhumaan pettymyksestään. Tuloksena oli vaivalloinen fiilis haastattelijalle, haastateltavalle ja tv.n ääressä istuvalle. Antakaa urheilijan rauhassa käsitellä pettymystään. Ilokseni sain eilen huomata hymyn Keskisalon kasvoilla jälleen. Valmentajan vaihdos ja uudet haasteet näyttävät saaneen miehen jälleen optimistiseksi.

Oma treeni oli seuraavanalainen: Aamulla 9km+2x100m uusilla Adidas cushioneilla. Suosittelen kenkää pehmeää tuntumaa arvostaville. Illalla 3km vr+10x1,6km "keuruun mailia" Hipposhallia kiertävällä pyörätiellä. Juoksu kulki niin että kierros 6.20 vauhtia ja kierros 5.20 vauhtia. Viimeinen kulki 5.00. Syke kovissa nousi yli 170 eli vauhti oli varmaan 3.20 ja allekin. Juoksu oli kohtuu rentoa ja kulki hyvin. Päälle 5x100m ja 3km vr.