Lounaalla

Eilen olimme Jaakon, Jounin ja Jarin kanssa bisneslounaalla Old Bricks Innissä. Vedimme hiukan suuntaviivoja tulevalle hallituskaudelle sekä paransimme samalla maailman ihmisoikeustilannetta. Nousukuntoinen Jari esitteli tulevaa harjoitusohjelmaansa samaan aikaan kun mietimme lounaspihvin savun maun alkuperää. Vaihtoehtoina olivat aito tuli ja maustepurkista saatava maku. Keittiön kokki ei suostunut paljastamaan salaisuuttaan, mutta aito tulenliekki se ei ollut. Joka tapauksessa hyvä liikelounas ja yritysideamme nytkähti kivasti liikkeelle. Seuraava muuvi on saada Jarin polvi toimintakuntoon ja homma etenee kuten juoksijan viikkorytmitys; kaksi kovaa ja yksi kevyt. Eilen Jari oli hakenut rasitusta 20min aikakokeella ja seuraavaksi rasitusta lisätään asteittain. Pieni takapakki on myös vuosisuunnitelmassa otettu huomioon ja miehen pitäisi alkaa olla iskussa lähiaikoina. Voi olla että joudumme ennen kotihoitoon siirtymistä järjestämään toinen kokoontumisajon, mutta se varmaan sopii kaikille osapuolille. (Kirjoitettu kännykällä).

Mannisen Henri eli Henri Manninen juoksee näihin aikoihin 22.00 Hollannin mantereella kuningasmatka 10000 metriä kovassa kansainvälisessä seurassa.  Jos jotain tällä hetkellä meitsi odottaa rankasti niin Henan ja Tuomaksen pistävän pöytään sellaiset ajat että oksat pois. Ei kuitenkaan nuolasta ennen kuin tipahtaa ja vartotaan tuloksia.

Päivän lenkit olivat seuraavat; aamusta tunnin köykänen (13km+3x100m) myöhään kahdeksalta aamulla ja illalla maratonkoululaisten juoksuttamista. Hölkkäsimme 50 minuutissa 8km ja päädyimme Harjulle tekemään kikkailuja. Ne olivat 4x30m pakarajuoksua ja sitten saman verran polvennostojuoksua. Tähän päälle 4x100m kiihdytysjuoksua ja bonuksena 2x5 syväkyykkyhyppyä ja 1km verkkaa takaisin Hippokselle. Jalat eivät yllättäen olleet kovinkaan tukossa hitaasta juoksusta. Jatkoin vielä Harjulle katsomaan ToukoPK (luetaan piirikunnalliset), missä tapasin paljon ystäviä. Kävin fiilistelemässä radan tuntumassa, ostamassa makkaraa kahteen otteeseen sekä morjestamassa kilpailukanslian henkilökuntaa. Kämpille päästyäni olin täynnä virtaa ja hyvää mieltä. Sitä se urheilu saa aikaan.

hyvää oloa

Liikunta tuo hyvää oloa kuten tähänkin asti. Onnistunut kovempi harjoitus antaa aina hetkeksi hyvät fiilikset. Treenin aikana unohtuvat arjen askareet, kun pitää keskittyä juoksusuoritukseen. Pahaa oloa pitää sietää hetken aikaa eikä juoksutekniikka saa hajota. Juoksijan pitää pyrkiä mahdollisimman taloudelliseen juoksuun.

Treeneissä tapaa myös kavereita ja päivän kuulumiset tulee vaihdettua juoksun lomassa. Valmentajankin kanssa tulee muutamat sanat vaihedettua, vaikka ennen kovempia vetoja en jaksa small talkkia puhua. Olen saanut onnitteluita kympin ajasta pitkin viikkoa tutuilta ja tuntemattomilta mikä tietenkin tuntuu hyvältä. Yhden miehen sota kuitenkin jatkuu, enkä pidä mahdottomana että joskus juoksisin vielä Anteron ennätyksen alle (29.52). Nyt kuitenkin edessä on lyhyempien matkojen kesä ja kisoja lähes joka viikonloppu.

Tänään oli oikeastaan aika helppo treeni; vain yksi 3000m veto aikaan 9.10. Juoksin 9.09 eli melko lähelle tavoitetta. Vauhdinjako oli niin että eka tonni tuli 3.01, seuraava 3.04 ja vika siis samoin 3.04. Juoksu tuntui hyvältä ja rennolta. Pohkeet alkoivat pikkasen kiristellä ja siksi ehkä vauhti pikkasen tippui. Juoksin kaarteessa välillä kakkosrataa edessä kun oli hitaampia liikkujia. Asia ei sen pahemmin hermostuttanut kuin vasta sairaalan porukoiden coopperin juoksijoiden vahtimestarin antama palaute. Rata oli kuulemma varattu heille klo 16-17. Aloimme oman reenimme klo 17 jälkeen, silloin kuin coopperi oli jo juostu ja väsyneet juoksijat seisoskelivat paikoillaan odottamassa matkan kirjaajaa.

Päivän treenit siis numeroin; aamusta juoksin Palokkaan 8km tulkkamaan ja tulin bussilla takaisin. Juoksi oli todella tukkoista ja väsynytta enkä siksi tehnyt yhtään loppuvetoa. Illalla sitten oli hyvä kulku päällä. Verkat olivat 3km+4x100m ja 10km loppuhintsailua+ aitakävelya ja selkiä/vatsoja.

Lämpö tekee hyvää

Loppuviikosta tuli kesä Suomeen. Lämpötila lähenteli hellelukemia monena päivänä, mutta onneksi viileä tuulenvire pitää vielä ilman raikkaana. Nyt on oikeastaan huippukelit juoksemiselle, kun ei ole liian kuuma. Mieli on muutenkin positiivinen ja oikein silmiä häikäisee kun on niin kirkasta. Pitkän talven väistyttyä moni suomalainen menee varmaan sekaisin alkukesästä eikä se ole yhtään ihme. Silti niin kuin monessa muussakin asiassa maltti on valttia. Liikkeiden pitäisi olla hallittuja ja rauhallisia ettei satuta itteään.

Torstaina juoksin hieronnan hiukan väsyttämillä jaloilla aamusta 8km+3x100m ja illasta Laajavuoren takalenkin yhteensä 17km. Loppumatkasta jalat menivät aika tönköiksi, mutta toipuivat siitä kuitenkin. Perjantaina juoksu alkoi olla aika herkkää ja ohjelmassa oli edelleen kevyttä. Aamulla oli se 8km+3x100m ja illalla 12km+10x100m avojaloin Harjulla+3km vr. Eilen oli opiskelupäivä ja avoimen yliopiston työharjoittelun palauteseminaari. Harjoittelu meni sen verran surkeasti, että meinasin skipata koko semman, mutta rohkeasti lähdin vain tulta päin kulkemaan. Yllätyin positiivisesti ja sain kannustustakin. Ulkoilut aamulla 8km+3x100m + illalla 1km+14km reipasta 3.40 joka km 10sek spurtti+1km. Vasen pohje kiristeli pikkasen ja muuttui kivikovaksi loppulenkistä. Onneksi ei kuitenkaan sen pahempaa vaan tämän päivän ulkoilut sujuivat jälleen hyvin. Juoksin Tommin kanssa 1h50min eli sellaset 24km, mistä osan Sippulanniemen pururataa. Aurinko paistoi ja mies nautti juoksusta.

Tuollainen vanha juttu löytyi arkistojen kätköistä Raasto.comin sivuilta. Edelleen voin alleviivata samoja asioita kuin tuolloin 2009. Puoli tuntia näytti silloin kolkuttelevan oven takana, mutta antoikin odotuttaa olympiavuoteen 2012 asti. Jotenkin tuntuu, että elämässä moni muukun asia antaa odotuttaa hiukan normaalia pidempään, mutta mihinpä tässä nyt kiire olisi?

Elämä on aika vekkuli asia. Välillä menee hyvin ja toisinaan pikkasen paremmin. Vuoden ajat vaikuttavat ainakin mun fiiliksiin. Keväällä on aina odottava mieli ja väkistenkin tulee asetettua tavoitteita. Siinä ehkä yksi perusasioista. Eteenpäin pyrkiminen pitää elämän mielekkäänä. Paikalleen olisi kuitenkin helppo jäädä junnaamaan. Joskus kun juoksu ei näyttele näin tärkeää roolia mun elämässä on aika siirtyä uusien haasteiden pariin. Siksi pitää olla takataskussa aina varasuunnitelmia. Mulla se on ollut viime vuosina sosiaalityön opinnot. Harjoittelussa tuli kuitenkin sen verran lunta tupaan, että joudun miettimään minkälaista sossun työtä soveltuisin ehkä joskus tekemään. En haluaisi olla työpäivän jälkeen niin puhki, että edes lenkille en jaksaisi lähteä. Työn pitäisi olla sopivan haastavaa ja mielekästä, mutta se voi olla jo liikaa vaadittu. Nykyinen työ asioimistulkkina on ollut juoksun kannalta kyllä lottovoitto ja siitä täytyy olla tyytyväinen. Olen vähän niin kuin yrittäjä ja saan tulkkausten välillä kuluttaa aikaa ja latailla akkuja missä haluan. Kunnianhimoisena tavoitteena on viime aikoina ollut opintojen suorittaminen kaiken säädön ohessa, mutta välillä aika ja energia tuntuvat olevan kortilla. Onneksi tunnistan itsestäni voimavaroja ja elimistön signaaleja siitä milloin pitäisi himmata. Jokaiselle on annettu niitä sopivassa määrin ja turha on alkaa vertailemaan itseään muihin. Voisi kuvitella että näin toimivat vain hiekkalaatikolla leikkivät lapset, mutta ei. Se kuva mikä mulla on erilaisista työyhteisöistä ei ole kovin ruusuinen ja onnellinen se jolla on hyvä duunipaikka.

Palautuminen unelmakympistä alkaa olla hyvässä vauhdissa ja leijuminen on lopetettu. Maanantaina hölkkäsin aamulla 9km+3x100m ja illalla 9km+3km niin että pyörähdin Harjulla morjestamassa Anteroa ym. Katselin kun Jaakko luukutti (5000m suorat kovaa kaarteet himmaten) rynkytysharjoitusta ja pumppasin samalla selkiä ja vatsoja. Tein myös parit aitakävelyt ja juttu luisti. Eilen juoksin jo reippaampaa 13km ja vauhti oli aika hyvää 3.50 luokkaa. Vasen pohje on ollu aika kireä kisan jälkeen, mutta olen treenit pystynyt kuitenkin tekemään. Eilen aamulla siis 8km+3x100m. Tänään aamun hölkkä 8km+3x100m ja illalla käynti radalla ennen hierontaa. Ohjelma oli 3km+3x100m 10x400m/200m hölkkäpal 70s pintaan+3km vr ja selkiä+vatsoja. Hain siis pikkasen tuntumaa nopeampaan juoksuun maltillisilla vauhdeilla.

Seuraava kisa taitaa olla 10. päivä Tampereella juostava 3000m. Sinne on siis ihan kivasti aikaa ja mies ehtii palautua sekä hakea kuntoa uuteen vääntöön. Ajatuksena tälle kesälle on myös alittaa neljä minuuttia tonnivitosella, mutta sen kummemmin en siihen aio keskittyä. Mielessä on jo Amsterdamin maraton lokakuun lopulla ja Saavalaisen Peten sanoin "lyhkäsen matkan kisat pitää vetää reenimielessä".

PM-kympin jälkeen

Mies leijuu edelleen, ei mahda mitään. Jos onnistunut maraton antaa hyvät jälkipotkut niin samoin tekee myös kuningasmatka ratakymppi. Puolen tunnin rajan alittaminen on ollut mun tavoite ja unelma niin pitkään kuin muistan. Realistiselta tuo 29 alkuinen luku oli vuonna 2008, jolloin juoksin radalla 30.11, 12, 16 sekä maantiellä 30.09. Sitä seuraavana kesänä taisin olla ylikunnossa ja viime kesä meni vaisummin kevään jalkapöydän murtuman vuoksi. Toivoa on ollut kuitenkin niin kauan kuin on ollut elämää. Ojasta on noustu allikkoon ja elämän iloisuus on ollut kantava teema viime aikoina. Tietoisuus omasta elämänasenteesta ja voimavaroista auttavat jaksamaan arjessa. Ystävät näyttelevät tärkeää roolia tässä, mutta myös oma kiinnostus lenkillä käyntiin. Vasten tahtoa ei asioita kannata tehdä. Silti on tehtävä tukku valintoja jos meinaa alle puolen tunnin kympillä kirmata. Moni olisi valmis ottamaan 29 alkuisen ajan, mutta ei valmis sen edellyttämään työhön. Kannustan kaikkia selvittämään omien rajojen mahdollisuuksia, sillä jo matka sinne on varsin antoisaa. Elämästä voi tehdä itselleen mielekkään, eikä katkeruudelle pidä antaa jalansijaa.

Österbro ja Kööpenhamina jäävät meikäläisen mieleen ikuisesti. Siellä saavutin sen, mitä ajoittaen olen pitänyt mahdottomana. Kisoja edeltävä valmistautuminen oli kaikkea muuta kuin itsetuntoa lisäävä. SM-maastot menivät pikkaen alakanttiin, nivuset vaivasivat eikä keskiviikon ratatreenikään mennyt nappiin. Torstaina olin toimitsijana Helafiiliksessä ja toimin juoksun kärkipyöräilijänä. Aamulla olin hölkötellyt 8km+3x100m ratarenistä väsyneillä jaloilla. Naisten Roosa-Askel ei osallistujamäärällä henkseleitä paukutellut, mutta tunnelma oli hyvä. Tsemppasin muita ja tulin samalla itse tsempatuksi. Illalla käväsin Harjulla lenkillä juosten 7km, tehden 7x100m rullauksia paranevalla kululla, tein selkiä ja vatsoja sekä hölkkäsin 3km Jounin kanssa loppuverkkaa. Alkuillasta kävimme Rossossa vetämässä pannupitsat ja illaksi menin vielä Anterolle saunomaan. Jaakko oli myös paikalla sekä Anteron tyttären poika 11v. Valtteri. Sain ajatukseni hetkeksi muualle ja nautin Suomen voittosta jääkiekossa. Pyöräilin pienessä vesisateessa kämpille aivan fiiliksissä. Ilma oli raikas, luonto vihersi ja linnut pitivät konserttiaan. Tunsin jotain liikahtavan sisälläni.

Perjantaina hölkkäsin aamusta 8km+3x100m ja hyppäsin Hesaan vievään junaan. Matkalukemistoksi otin entisen aitajuoksija Manuela Boscon kirjan omasta elämästään. Mieli sai lomaa kropan lailla. Lentokentällä tapasin muut juoksijat ja hyvällä fiiliksellä lensimme Tukholman kautta Köpikseen. Matka oli hyvin suunniteltu, eikä itse tarvinnut stressata asioista. Lounas jäi väliin, mutta onneksi illalla sain hyvän pastapekoni-aterian. Sitä ennen hölköttelimme porukalla 30min ja tein huonolla kululla +2x200m todella huonolla vauhdilla. Lauantai aamuna ei ollut kiire minnekään ja kävimme aamuverkalla vasta puolilta päivin. Tutustuimme Köpiksen juoksubaanoihin ja paluumatkalla käväsimme paikallisessa juoksuliikkeessä. Verkkaa ehkä 20min ilman yhtään vetoa ja venytysliikettä.

Rötväys hotellihuoneessa jatkui kello neljään saakka, jolloin kuljetus lähti urheilukentälle. Lounaaksi oli vaatimaton sämpylä järjestäjien puolelta, mutta se täytti mahaa ihan kohtalaisesti. Österbron stadionin kupeella ollut urheilutalo oli vanha historiallinen rakennus ja sen uumenissa kulutimme aikaa ennen starttia. Fiilikset edelleen melko peruslatteat, mutta verryttelyssä alkoi kroppaa kihelmöidä. Verkkasimme Akin kanssa 4km ja tein 2x30sek reipahkoa sekä 3min reippaamman hengitystä avaavan. Siirtyminen kentälle tapahtui hyvissä ajoin ja hain tuntumaa piikkareihin kevyellä tsillailulla.

Etukäteen muut olivat sopineet, että kaksi jänistä lähtee vetämään 14.45 5km vauhtiin. Tuo olisi ollut edellisen kauden kauden paras vitosella, enkä ajatellut uskaltavani kyytiin. Alku oli kuitenkin verkkaisempaa ja eka tonni siinä 2.58 paikkeilla. Hain sopivaa rytmiä ykkösradan ulkosyrjää juosten. Jossain vaiheessa sain tuikattua itseni sisäradalle. Seurailin tilannetta ja 5km meni aika lailla 15 min pintaan. Seiskan kohdalla jouduin jo töihin, mutta roikuin porukassa hyödyntäen etusuoran vastatuulessa peesiä. Takasuoralla vastaavasti tuuli otti mun selkään ja siis jeesasi. Kierros kierrokselta juostava matka väheni ja mies alkoi syttyä kisaan. Keskityin vain ja ainoastaan itseeni ja tahtotila sen kuin vahvistui. En antanut tuumaakaan periksi vaan päin vastoin menin kärkeen vetämään 4 kierrosta ennen maalia vauhdin hidastuessa. Kilpakumppanit olivat tässä vaiheessa juosseet kolme rinnakkain ja alkaneet henkisen taistelun voitosta. Mulla tavoite oli vain ja ainoastaan puolen tunnin alitus. Olimme pikkasen aikataulusta jäljestä 8km kohdalla ja 73 sekunnin alkoi tulla. Rytmi onneksi parani jälleen ja usko unelman toteutumiseen vahvistui. Pari kierrosta ennen maalia Islannin poika polkasi radan reunukseen ja kaatui edessäni (otti silti porukan kiinni ja sinnitteli kolmanneksi). Onneksi en mennyt katuun hänen mukanaan. Kierros ennen maalia aikaa oli 80 sekuntia jäljellä ja tiesin saavuttavani unelmani. Nostin kädet ylös jonon hännillä hyvissä ajoin ennen maaliviivan ylittämistä ja karjuin. Seurasi kevyt polviin nojailu, endorfiini jytky, lisää karjumista ja halailua. Takasuoran tulostaululle alkoi ilmestyä tuloksia ja kirmasin valokuvaamaan aikaani. Myös hyvin juossut Aki liittyi seuraan. Poikien palkintojen jako ja Norjan kansallislaulu menivät multa ohi. Dokumentoin fiiliksiä videolle ja valokuvaus jatkui.

Päätimme hölkätä Akin kanssa 3km matkan hotellille loppuverryttelynä. Miehen maha oli mennyt sekaisin energiajuomasta, mutta muuten mies oli myös yhtä hymyä. Soitin puheluita Suomeen juostessani ja kerroin ilouutiseni. Missään vaiheessa eivät tunteet nouseet pintaan. Hotellilla facebookin päivitys jatkui ahkerana ja onnitteluita alkoi sadella. Toista kertaa tänä keväänä sain yli sata tykkääjää ja blogissa kävijöiden määrä lähenteli 300:aa. Ystävät ymmärsivät tapahtuneen merkityksen minulle.

Seuraavana päivänä suoritimme rennon Kööpenhaminaan tutustumisen juosten. Kiersimme suurimmat nähtävyydet merenneidosta Kristianiin ja seurasimme samalle viikonlopulle sattunutta maratonia. Jalat oliva kipeät ja pohkeet kosketusarat, mutta mieli positiivinen. Kiitokset reissussa mukana olleille!

PM-10000m Kööpenhamina

http://www.youtube.com/watch?v=zW-bht2gL7w&feature=youtube_gdata_player
http://www.youtube.com/watch?v=DUC_8Nqsgv4&feature=youtube_gdata_player
http://www.youtube.com/watch?v=AwQBkVn1Yaw&feature=youtube_gdata_player

Valmistava treeni lauantain Pohjoismaiden mestaruuskymppiä varten on tehty. Ohjelmassa oli aika erikoinen 200/400/600/1000 ja sama takaisin. Tavoitteena oli hakea vähän vauhtia ja pikkasen kestävyyttä. Ratajuoksun tuntuma on vielä aika heikko, eikä tekniikka paras mahdollinen. Nivusvaivat varmaan näkyvät juoksussa, mutta toivotaan niiden helpottavan kesän mittaan. Työtä asiassa riittää, mutta missä ei riittäisi. Koko kesäksi on siis savottaa tiedossa. Kesäkuu alkaa jo olla melko pitkälle suunniteltu, mikä lienee hyvä asia. Huono asia sen sijaan on, että ruuvi päänupissa alkaa kiristelemään kun tulosten teon aika lähestyy. Varsinkin kun pikku kinnaukset syövät maratonluottoa ja kunto ei ole aivan mitä toivoisi. Toisaalta kesää on vielä jäljellä, itse asiassa se ei ole vielä alkanutkaan.

Tiistaina ulkoilin 9km+3x100m aamulla ja illalla tein tunnin vauhtileikittelyn. Hena oli messissä ja jäin aina odottelemaan miestä kun olin häneltä karkuun päässyt. Keskivauhti oli 4.10 paikkeilla. Illaksi piti mennä vielä juoksuttamaan juoksukoululaisia. Ohjelmassa oli 45min lenkki ja siinä ajassa ehdimme juosta 5km eli vauhti ei päätä huomannut. Kevyttä liikuntaa siitä kuitenkin sai ja jalat rasittuivat. Illalla väsytti taas kivasti ja ajattelin jo jättää aamulenkin väliin. Niin vain kävin, että olin tikkana pystyssä seiskalta ja kävin ulkoilemassa 8km+3x100m. Reitti oli siis pikkasen eri kuin kuin normaalisti ja itse asiassa menin Maunon asunnon ohi ja tsekkasin onko mies vielä unten mailla.

Tänään siis juoksimme Palokan kentällä Harjulla kun järjestettin potkupallokisat. 4km verkan ja 5x100m avareiden jälkeen tyrkkäsin 200m 31s 400m 66s 600m 1.39 1000m 2.53. Alas tullessatonni tuli 2.51 kun olisi saanut mennä pari sekkaa kovempaa. Kuussatanen tuli sekunnin iisimmin kuin eka ja nelonen puoli sekkaa nopeammin piikkareilla, jotka olin vaihtanut jalkaan. Kakkonen oli pikkasen alle 30 sekunnin ja tuntuma pikkasen parani. Kroppa ei tunnu olevan vielä kovin valmis tuollaisiin vauhteihin. Teknisesti nilkan työskentelyä voi vielä parantaa ainakin Anteron mielestä. Niin tai näin, valmistava ratareeni oli siinä kun olimme hölkänneet 20min avojaloin nurmikolla loppuverkaksi.

"The Danish Athletic Federation look forward to the annual Nordic 10.000m Challenge- This year held in Copenhagen, Denmark on the 19th of May 2012"

Men
First name	Last name	Nation	YOB	SB	PB 10.000m	PB 10k Road
Taivo	Pûi	EST	81		30.06.96 (2010)
Viljar	Vallimäe	EST	87		30.48.22 (2011)
Sergei	Tserepannikov	EST	83			31.16 (2011)
Miika	Tarkala	FIN	78		30.11.83 (2008)
Aki	Nummela	FIN	85		32.30.04
Kari Steinn	Karlsson	ISL	86		29.28.05 (2008)
Asbjørn	Ellefsen	NOR	87		31.16.59 (2010)	29.49 (2011)
Marius	Vedvik	NOR	92		-	31.09 (2012)
Frederik	Uhrbom	SWE	77		29.30.28 (2008)
Andreas	Åhvall	SWE	89		30.44.16	31.00 (2010)
Michael	Nielsen	DEN	81		30.06.24 (2011)	29.38 (2012)
Johan	Damkjær	DEN	84		30.34.66 (2011)	30.00 (2012)

SM-maastot oli eilen

Pohjoisesta ollaan kotiuduttu takaisin Keskisuomeen. Olimme eilen puoli yhdentoista aikaan Jyväskylässä ja vielä piti ennen nukkumaan menoa katsoa Yle Areenalta lähetystä Pudasjärveltä. En nyt sentään koko lähetystä alkanut kelaamaan, vaan lähinnä miesten 12km väännön sekä pikkasen muitakin matkoja. Sänkyyn menin väsyneenä, eikä uni tahtonut heti tulla. Sen verran mielessä pyöri vilkas päivä. Aamulla olin jo kahdeksan aikaan hereillä ja yhdeksältä tapasimme Jaakon ja Tommin kanssa aamulenkillä. Juoksin tunti vartin eli siinä 15km sekä kiihdyttelin rennosti 10x100m. Jalat olivat ihan hyvän tuntuiset. Päätin vaihtaa Jaakon kanssa päivän hierojia niin että menin Matti Turusella ja Jaakko Timo Taipaleelle. Ajattelin Matin hierovan hieman eri tavalla ja saan siitä uutta ärsykettä kropalle. Hyvin hän hieroikin myös kireitä nivusia, mistä yllättäen oikea puoli oli kireämmällä. Itkua ei sentään tarvinnut käsittelyssä vääntää, mutta pientä jäpitystä kuitenkin. Katsotaan kun huomenna menen aamulenkille mikä on tuntuma. Kevät on kuitenkin toivoa täynnä ja pienestä uuvahduksesta huolimatta uskon olevani lauantaina täydessä kisakunnossa.

Töiden puolesta tämä viikko ei ole raskas. Tunteja on melko vähän ja tilannetta helpottaa helatorstai. Saan kuitenkin tienata jonkin verran ja meikäläisen työ on ehkä parasta mitä juoksijalle voi tapahtua. Siinäkin näkyy ehkä se yläkerran johdatus, minkä haluan koko elämässäni näkyvän. Totuuden nimissä olisin halunnut haastaa eilen edellä juoksevan porukan, mutta en vain siihen pystynyt. Siksi maalissa oli pettynyt olo. Olisin kyllä pysynyt porukan peesissä, mutta takuita siitä että olisin voinut laittaa kampoihin Henalle tai Tuomakselle ei ole. Silti unelmia täytyy olla ja ehkä vielä joskus! :)

Jarnon kuvia kisoista 
Raasto.comin kisaraportti (hyvä)
Hapon raportti

SM-maastot jälkipuinti

Skabat on jälleen käyty ja tuomisena tukku kokemuksia "Lapin" keikalta. Pudasjärven maastot aurinkoisessa säässä olivat kyllä ihan vaativat. Juoksualusta oli kovapohjaista hiekkaa ja kannustus reitin varrella hyvää. Meikäläinen pisteli parastani, mutta aivan nappijuoksua en saanut aikaiseksi. Pienet nivusvaivat ehkä söivät stimmunkia ennen kisoja ja tärkeän kisan lähestyminen aina on pikkasen hermoja raastavaa puuhaa. Juoksu ei tuntunu ennen kisoja kovin hyvältä ehkä näistä syistä. Keventely kisoja varten oli ihan normaalia ja sen puolesta ei ole sanottavaa. 

Itse kisassa en lähtenyt hirveästi spurttailemaan vaan seurailin tilannetta. Lewis Korir kiihdytti selkeästi toisella kilometrillä ja hajoitti pakan. Hänen kyytiinsä uskaltautuivat Jussi, Henri, Tuomas ja Jere. Lewis itse asiassa juoksi kolmannen kilometrin 2.53, mikä ylämäkikilometriksi on hurjaa vauhtia. Itellä kilsat ylämäkeen hyppytornille kulki aina 3.15 paikkeille ja paluu takaisin stadionille 3.08 paikkeille. Suomalaisten kärkiryhmä oli edelläni aika lähellä, mutta peesiin en päässyt. Kisan loppua kohti eroa heihin tuli enemmän, kun yksin vedin tuulta päin käytännössä koko kisan. Seurakaveri Jaakko tuli peesissä koko matkan ja miehen tiputtaminen toi vähän stimmunkia kisaan. Muuten oli aika pannukakku olo, kun kärkiporukka karkasi edellä. Sain hurjasti kannustusta reitin varrella ja yritin vain saada aikaiseksi ehjää juoksua. Antero hiukan moitti hapen haukkomisesta, mutta omasta mielestä se oli tällä kertaa ihan hallittua.

JKU sai siis joukkuekisasta kultaa ja Henri toi pronssia. Mä olin kuudes ja Jaakko seitsemäs. Mielessä kävi myös neljälle kilometrille starttaaminen, mutta ens lauantain 10000m Tanskassa Pohjoismaiden mestaruuskisoissa menee asioissa edelle. Edessä on huomenna hieronta, keskiviikkona valmistava treeni ja perjantaina treffit muun porukan kanssa Helsingin lentokentällä.

Pudasjärvi, Iso-Syöte ja hieno JKU:n kestävyysporukka olivat tämän reissun parasta antia sekä loivat sitä yhteishenkeä mitä tässäkin lajissa tarvitaan. Jyrkkäkosken maastot loivat mielestäni komeat puitteet kisoille ja katsojat pääsivät nauttimaan Suomen parhaiden juoksijoiden raastosta. Ite en ehtinyt jokaista lähtöä seuraamaan, sillä valmistautuminen omaan kisaan loppuverryttelyineen vei aikaa. Kävimme saunassa ja syömässä lihakeittoa ennen kuin palasimme seuraamaan juoksuja. Aurinko paisteli koko päivän ja päätin nauttia loppupäivän. Reitin varrella tuli vastaan paljon tuttuja olihan kestävyysperhe joka vuotisissa kokoontumisajoissa.

Lähestyvät EM-kisat saattoivat näkyä päivän suorituksissa. Varsinkin naisissa viivalla olivat ahkerasti etelässä leireilleitä, mutta miehissä varsinkin mailerikaarti loisti poissaolollaan. Eipä heistä olisi ollut Lewikselle vastusta, sillä mies pisteli ekan 2km kierroksen aikaan 5.45 ja tokan 5.52. Kun ottaa huomioon, että kyseessä oli maastojuoksu ja 29min pintaan juossut Jarkko Järvenpääkin selkeästi kärjestä perässä voi sanoa tason olleen kova. Myös miesten pitkällä matkalla oli kova taso, kun 29.16 juossut Tuomas Jokinenkin oli vasta neljäs. Yllättävää oli suunnistaja Jere Pajusen sinnittely kakkosporukan kärjessä loppuun saakka.

JKU:lta kuudensia sijoja juoksi myös Jussi-Pekka Lemettinen M19, Miika Kiminkinen M17 sarjoissa. Arvostan näistä molempaa kaveria sillä asennepuolella homma näyttää olevan kunnossa ja niitä nylkyn geenejäkin löytyy. Toivotaan, että pojat löytävät juoksusta ne parhaat puolet ja ja nauttivat lajista vielä pitkään.

Iso-Syöte training camp

Kisapaikalle on saavuttu. Bussimatka Jyväskylästä Pudasjärvelle meni varsin jouhevasti hyvässä kestävyyshenkisessä seurassa. Pysähdyimme Kärsämäelle välillä taukoa pitämään. Pudasjärven kisapaikalla kävimme hakemassa numerolaput ja kävelemässä kerran kisareitin ympäri. Eilisestä tuli juoksematon päivä, mikä saattoi tehdä hyvääkin. Illalla perillä hotelli Iso-Syötteellä kävimme saunomassa ennen nukkumaan menoa. Tunturin laella tuuli todella voimakkaasti ja keli oli varsin talvinen. Hyvin tuli kuitenkin nukuttua, vaikka vieressä makoili valmennuspäällikkö. Aamulla kello kahdeksan saimme autokyydin laakson pohjalle, missä teimme puolen tunnin aamulenkin. Juoksu oli todella nihkeää ja nivusta kiristi, mutta loppuvaiheesta lenkkiä kroppa alkoi jo lämmetä. Illalla on vielä toinen verryttely ja silloin olisi tarkoitus tehdä pari hengitystä avaavaa vetoa. Aamupala hotelli Ison-Syötteen laella maistui varsin maukkaalta maisemia ihaillen. Tunnelma on vähän sama kuin Kenian Kerio Viewella, mistä tosin näkymä oli vielä jylhempi. Erehdyin jo luulemaan, että olemme Lapissa mutta virallisesti taidamme olla vielä Pohjois-Pohjanmaalla. Ihan hyvä peliliike oli saapua ajoissa kisapaikalle, sillä tänään voi ottaa vielä rennosti ja päivittää vaikka blogia. Harvemmin sitä tulee muuten käytyä näillä leveysasteilla. Viikko sitten oli tunnelmallinen kisa Pihtiputaalla ja huomenna siis Pudarjärvellä. Aion nauttia kisasta täysillä ja juosta myös täysillä. Toivottavasti jalat pelaavat hyvin sekä saan kaiken tarvittavan irti. Maalissa sitten polviin nojaillessa voi olla tyytyväinen itseensä. Valmistavana reeninä olemme Jaakon ja Henrin kanssa katselleet vuoden 1994 SM-maastoja YouTubesta. Selostus oli silloin asiantuntevaa ja taso todella kova.

Kestokoutsin veikkaus  kisasta
Hevoskuurin arvio tulevasta
Aki Nummelan arviointua tulevasta
Raasto.comissa musta kirjoitettiin "Myös Jyväskylän Kenttäurheilijoiden Miika Takala on otettava huomioon mitalitaistelussa kuin rokkari naistelussa. Vastikään ulkoisilla mailla uransa toiseksi nopeimman puolimaratonin leiponut Takala himoaa mitalia kuin Guantanamon vangit ihmisoikeuksia. Myöhemmin tänä vuonna Takala puolestaan himoaa puolen tunnin alitusta kympillä kuin rääväsuuluokan opettaja kesälomaa". Olen pyrkinyt elävöittämään itsekin zetamaiseen tyyliin kirjoituksiani siinä yhtä hyvin onnistumatta kuten mestari. Zeta lienee muutenkin Suomen fanaattisimpia maratonfilosofeja ja tarkoitus hänen teksteissään on vain ja ainoastaan kannustaa juoksijoita koviin maratontuloksiin.
Tääkin Zetan biisivalinta on hyvä.

SM-maastot Pudasjärvi

Pudasjärven SM-maastot lähestyvät ja juoksija tähyää tulevaa savottaa kuten timpuri lautakasaansa työpäivän alkaessa. Jotain pitäisi saada aikaiseksi, mutta ilman työstämistä ei tule valmista. Maaliin saakka on juostava, jotta mökki valmistuisi. Tämä taas tietää sitä, että valmistautuminen pitää tehdä huolella, jotta ei kesken kaiken tarvitse lähteä hakemaan rakennusliikkeestä materiaalia. Olishan se ikävä jos naulat/nappulat loppuisivat kesken. Vuonna 2008 naputtelin kärkikolmikossa parille viimeiselle kierrokselle asti, kunnes telkkä lähti pöntöstä (paremmat karkasivat). Jäin Pirkolan kanssa kilpailemaan jäännöspisteistä sillä kertaa.

Kulunut viikko on ollut valmistautumista maastoihin fyysillisellä ja henkisellä eli hengellisellä puolella. Ansiotyötä olen pyrkinyt tekemään niin, että se ressaisi mahdollisimman vähän, mutta ei tällänen perustunnollinen siihen pysty. Olen kuitenkin saanut nukuttua kunnon yöunia eivätkä tulkkauskeikat ole kovin paljoa unissa painanu.

Tiistai oli varsinainen työpäivä reenien (aamu 13km+3x100m, ilta 10km) lisäksi. Vedin Antin kanssa Juoksukoulun, mihin sisältyi 1,6km alkuverkka lihaskuntoliikkeiden näyttämistä ja 3km verkkailu kämpille. Keskiviikkona eli eilen 9km+2x100m aamuhöntsäilyt+ 10km reipasta 40minuuttiin niin että joka km tein spurtin. Mies oli pikkasen jumissa sekä hieronta odottamassa ja lyhensin pikkasen reeniä. Hieronta teki hyvää, mutta aamulla vaihteeksi vasen nivunen tuntui kireältä. Viime aikojen aamulenkeillä kulku on ollut vaivalloista alkumatkasta just kireiden nivusten vuoksi. Vaivaa ei ole koskaan mulla aiemmin ollu.

Tänään olisin saanut skipata aamulenkin, mutta en malttanut koska työt alkoivat se verran myöhään. Se perus 9km+3x100m siis ja illan reeni oli mielenkiintoinen. Verkat 3km ja 10x100m loivaan alamäkeen hiekkapolulla +2x500m/3pal aikoihin 1.24 ja 1.22 verkkareilla hyvää juoksutyyliä hakien. Antero kehoitti keskittyä nilkkojen käyttöön ja uskon noiden vetojen helpottavan siirtymistä ratajuoksuun. Päälle hölkkäsin 10x100m löysästi 30 sek palautuksella ja verrrasin 4km. Olisin tehnyt selkiä ja vatsojakin, mutta joukkuepelipojat olivat vallanneet Harjun kuntolaitteet. Kai sinne olisi yksi kestävyysjuoksija mukaan sopinut, mutta en tunkenut itseäni kovien urheilijoiden joukkoon.

Huomenna siis JKU:n bussilla puolilta päivin kohti Pudasjärveä. Välillä yksi pysähdys ja majoitus Iso Syötteen tundra mökeissä. Varmasti siis luonnon keskellä ja hyvässä seurassa. Maastot tulevat televisiosta sunnuntaina klo 16.30-17.45. Miesten 12km on ensimmäinen juostava matka ja siellä siis meikä kirmailee.

tartan tuoksuu

Juoksija elää näillä leveysasteilla sitä vaihetta, jolloin haetaan tuntumaa urheilukentän pinnoitteeseen. Tuo kimmoisa tartan tai vaihtoehdoisesti nopea ja kovempi mondo vaatii askellukselta tiettyjä ominaisuuksia. Kun nopean juoksun vaatima herkkyys ja vauhdin sieto alkaa olla tapissaan syntyy myös tulosta. Yleensä vielä vaatii muutaman kisan alle ennen kuin omia kauden parhaita tai jopa ennätyksiä alkaa tulla. Maltti on valttia tässä niin kuin monessa muussakin asiassa tässä elämässä.

Eilen palauttelin lauantain kisasta puolipitkällä lenkillä Tommin kanssa. Kiersimme Laajavuoren taakse, mistä löytyi aika mäkisiä ja raskaita maastoja. Puhti jaloista oli poissa jo tunnin juoksun jälkeen, emmekä päässeet takakautta kierrettyä märkien teiden vuoksi. Paluu siis vuorenlenkin kautta takaisin Jyväskylään. Kilometrejä kertyi 21km.  Loppupäivän huilin.

Tänään aamulla tuntui, että rasitusta on edelleen kropassa. Siitä huolimatta venkoilin aamulla seiskalta 9km+3x100m, pyöräilin reilu parikymmentä kilsaa päivän aikana ja otin tunnin päiväunet ennen illan reeniä. Ohjelmassa oli kovia tonneja ja ne vaatii aina oman keskittymisensä. Ulkona oli itse asiassa ihan kohtalainen +10c keli ja aurinko paisteli. Tuulta ei juurikaan ollut ja Harjun kentällä oli tilaa juoksennella. Juoksin pitkällä paidalla, mikä oli pikkasen liian ohut sillä hartiat tahtoivat jäykistyä juoksun aikana. Lisäksi päivällä syöty pyttipannu ilmoittelin kolmannen vedon aikana, mutta sain rentoutettua itseäni sen verran että reeni onnistui. Tuloksena vedot aikoihin 2.58,57,55,52,48 ruhtinaallisella 3min palautuksella. Olisin pystynyt kahdenkin minuutin höntsäyksen jälkeen lähtemään uuteen vetoon, mutta tarkoituksena oli hakea hyviä vauhteja. Kohtalaisen hyvin onnistuinkin siinä ja kun ottaa huomioon viileyden ja kevään meitsi on ihan hyvässä vireessä.

Oheisohjelma illan reenissä oli verkat 4vr+4x100m (ne tonnit) ja 5x200m/200m hölkkäpal 31 sekunttiin+ hölkkää Arin kanssa Hippokselle 2km, missä salilla selkiä/vatsoja/kylkiä+aitakävelyjä+3km loppuverkkaa kämpille. Päivän kilsat 9+17.

Pääsin Keskisuomalaiseen pm-menestyksestä. Viikolla oli lehden toimituksessa asioinut Kauko Isomäki, joka oli toimittanut urheilutoimituksen Ilkka Kulmalalle adressin paremman urheilu-uutisoinnin puolesta. Samaisessa maanantain numerossa oli lisäksi juttu Jyväskylän katujuoksusta. 

Piirin mestari- ei mikään turha mestari

Taas on melkolailla viikko elelty ilman blogin päivitystä. Tarkempaa syytä en tälle keksi, mutta ehkä tekemistä vain on niin paljon. Illalla jos en heti lenkiltä tultuani ala naputtelemaan raporttia homma jää siihen. Yleensä sopivassa high-fiiliksessä mieli on täynnä ajatuksia ja positiivisia fiiliksiä mistä kirjoittaa. Tällöin myös kynä luistaa eikä blogitekstin raapustamiseen mene kauaa aikaa. Saavuin juuri pm-maastoista eli on raportin aika (koko viikosta):

Kuluneella viikolla olen päässyt harjoittelemaan hyvin. Maanantain tonnien jälkeen tiistain vappupäivänä palauttelin luvuin 1h=13km+3x100m + illalla Henan kanssa 16km+3x100m. Päivällä olin pyörähtänyt keskussairaalassa tulkkaamassa sekä morjestamassa Jaria. Paluumatkalla tsekkasin tivolin Hippoksella ja kävelykadun vappuhulinan. Olotila oli kaikin puolin hyvä ja palautunut.

Keskiviikkona oli tiivis päivä, kun illalla oli juoksukoulun kokoontuminen numero kaksi. Sitä ennen olin aamulla juossut 9km+2x100m ja illlalla 16km kevyttä reipasta Jyväsjärven ympäri niin että joka km tein pienen spurtin. Kulku pitkästä työpäivästä huolimatta oli yllättävän hyvä ja kilometrivauhdit olivat 4.32, 3.54, 53, 43, 34, 39, 40, 39, 46, 53, 54, 36, 53, 40 ja 4.24. Juoksukoulussa tuli haettua pitoa keskivartalosta, mikä teki ihan hyvää itellekin sekä verkkaa ehkä 3km.

Torstaina perus 9km+3x100m aamulla niin että loppumatkasta vedot Tourujoen varren hiekkatietä pitkin lumet kun vihdoin ovat sieltä sulaneet. Loppuun tulee pieni mäen kiipeäminen takaisin kämpille ja siihen on hyvä yrittää iskeä kevyttä loikkaa. Samaa kun toistaa päivittäin saattaa kimmoisuuskin pikkasen petraantua. Illalla oli toinen reeni numeroin 4km+10x100m/100m pal+ 2x500m radalla/3pal aikoihin 1.26 ja 1.23+ 10x100m kevyttä vauhdin kiilailua+selkiä/vatsoja+4km vr. Setti oli varsin nautinnollinen ja onnistuessaan tuo vauhtivarantoa juoksuun ratakautta ajatellen.

Eilen perjantaina ei yhtään vielä himmailtu, vaikka kisat olisivat seuraavana päivänä. Numerot 9km+3x100m ja 15km+3x100m Henan kanssa Jyväskylän parhailla hiekkabaanoilla. Polkupyörästä oli mennyt vaihdevaijeri poikki torstaina ja fillarointi raskaalla vaihteella ei mieltä ylentänyt. Sain pyörän kuitenkin korjattua liikkeessa nopeasti ja maanantaista alkaen pyörä liikkuu taas pienilläkin vaihteilla.

Tänään sitten oli välipalana piirinmestaruuskilpailut Pihtiputaan Ilosjoella. " Ilosjoen maastossa.
Ilosjoen maastoissa on mm. Tahko Pihkala harjoitellut juoksemalla "Hiekanpään lenkkiä" tiiliskivet repussaan. Tällä kertaa kivet jätetään maahan ja kilpaillaan Keski-Suomen pm-mestaruuksista" Kilpailukansliana toimi Tahkon tupa, jolla silläkin on oma historiansa. Sen hirret ovat puretusta kyläkoulusta ja tupa on rakennettu paikalle, mihin Tahko Pihkala 1920-luvulla oli rakentanut urheilukentän. Tahkon kotitalo oli kiven heiton päässä tuvasta samoin kuin keihäänheittäjä Jorma Kinnusen. Kuulemma myös Mauri Jormakka oli ollut opettajana Ilosjoen koululla ja harjoitellut lähimaisemissa. Vielä villimpien huhujen mukaan Hannes Kolehmainen ja itse Paavo Nurmikin oli hionut kuntoaan Ilosjoen kangasmaastoissa!

Yllämainitut historian teot mielessäni saavuin kisapaikalle samaan aikaan kun taivaalta satoi tiskirätin kokoisia lumihiutaleita. Tunnelma oli todella erikoinen olihan kyseessä arvokisat ja arvometallia jaossa. Ilmassa oli kuitenkin aitoa kyläkisan tunnelmaa ja nautin sen jokaisesta hetkestä. Olimme perillä reilut kolme tuntia ennen starttia Antero kun halusi nähdä tyttären pojan -Valtterin kilpailun. Valtsu kesti hyvin paineet ja otti hopeaa huolimatta siitä, että kädet jäätyivät matkalla.

Omaan kilpailuun suhtauduin varsin rennosti. Tiesin olevani jumissa ja että vielä ei parhaassa tikissä tarvitse olla. Kovimmiksi vastustajiksi arvelin Julius Kiptoon, Marko Partasen ja Petteri Kuorikosken. Startin tapahduttua kiihdytin reippaasti, jonka jälkeen annoin poikien mennä ohikin. Seurailin tilannetta ja huomasin Juliuksen olevan herkässä vireessä. Mäet hän nousi liukkaasti ja toisella kierroksella jouduin antamaan pikkasen siimaakin. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä Julius oli kärjessä ja kannustusjoukko sai lisää aprikoitavaa.  Itekin hiukan mietin, miten tässä näin pääsi käymään. Kiristin kuitenkin heti kolmannen kierroksen alussa ja Julius jäi nopeasti kymmeniä metrejä. Maalissa kuulin mahan alkaneen reistailla todella pahasti. Kisan aikana en tätä tiennyt vaan luukutin menemään aina välillä taakse vilkuillen. Kroppa otti kierroksia aika lailla, mutta toisaalta juoksu oli kontrolloitua. Sain tehtyä hyvän maastoreenin ensi viikon SM-maastoja silmällä pitäen eli sen puolesta kannattava keikka. 

Maaliin saavuin puolisen minuuttia ennen Juliusta ja myöhemmin saapuvaa Markoa ja Petteriä. Kisan jälkeen perinteiset kättelyt vastustajan kanssa ja mukavat 4km verryttelyt ystävien kanssa. Ehkä menemme porukalla juoksemaan Toukokuun kymppiä Helsinkiin toukokuun lopulla.

Kuvia kisasta tulee tänne piakkoin.
Tulokset