Tänään se tuli taas tehtyä eli vedettyä pitkälenkki. Lenkille lähtiessä mielessä oli vain reilu tunnin mittainen lenkki. Tarkoituksena oli lähteä ajelemaan Helsingin suuntaan heti kun saavun kämpille. Juoksin sellaiset 45minuuttia ennennkuin tapasin pojat Alban edessä. Maileri Anssikin oli tullut paikalle. Tavoitteena hänellä oli vetästä ennätysviiko 160km ja toivottavasti onnistui siinä. Tekee hyvää vain kasin juoksijalle. Viime vuonna nuorten eliiteissä tuli kuitenkin mulle vielä takkiin :) Toivottavati ens vuonna homma on toisin päin. Joka tapauksessa lenkki jatkui, vaikka väsytti aika lailla. Tunti meni ja toinenkin. Olo alkoi parantumaan loppua kohti ja lopussa oli taas perinteinen sankari olo; jes tein sen taas.

Kauaa en ehtinyt laakereilla levätä, sillä kyyti Hesaan lähti melkein saman tien. Palautumisjuomaa ehdin vetästä naamaan ja lenkkarit heittää reppuun. Onneksi olin jo isomman laukun eilen saanut iskukuntoon ja siihen ei enää tarvinnut koskea. Suuntana helsinki ja autossa oli hyvä lepäillä. Längelmäen ABC:ltä hampurilaisannos naamaan niin energiatasapainokin oli jälleen kohdillaan. Autossa ehti lueskella päivän lehtiä ja seurata Kenian tilannetta. Istuva presidentti näyttäisi voittavan. Täytyy toivoa, että oppositio hyväksyy tilanteen ja lopettaa rähinät.

Tänään teki mieli illalla sanoa notta huh huh. Siihen malliin loppuvaiheesta lenkkiä väsytti, että näköä haittasi. Onneksi hissi toi turvallisesti seiska kerrokseen. Kyllä meikäläinen paljon syö, mutta kun on toi kulutuskin kova. Keho käyttää ehkä liiankin tehokkaasti polttoaineen. Aamulla oli 9km+puntti+5¤80m+4km vr. Päälle kunnon lounas suklaavanukkaan kera. Illalla 20km ja lenkkikaverina Tommi Liikanen. Innokas kaveri treenaamaan ja puolikaskin kulkenu 1.14. Siitä miehestä Suomi saa vielä kunnon jyrän. Mies menee Kanarialle reenaamaan tammikuulla.

Tosiaan illalla oli kyllä hämärä lenkki. Oli pimeää ja eivät kaikki juoksijan valotkaan täysillä loistaneet. Ikävä tunne kun energiat loppuu ja selkä menee kyyryyn. Tyhmä olisit syönyt jotain ennen lenkkiä! Reenit menee nyt kulutuksen ja kovuuden puolelle. Jälkeen päin syöty pellillinen ranskalaisia ehkä hiukan korjaa tilannetta.

Hiukan huolestuttaa Kenian tilanne. Maassa pitäisi olla tiistai aamuna ja toivottavasti presidentti on siihen mennessä arvottu, niin pääsee juoksijat reenaamaan :)

Aamupäivällä kävin parin kympin lenkillä Kallen kanssa. Oli aika tukkoista menoa ja päätin palkita itseni loppupäivän levolla. Mies on aika tukossa tällä hetkellä ja oikeaan jalkateräänkin tuntuu hiukan. Toivottavasti ei pahempaa. Kylmää olen siihen laittanut. Joku saunominen vois tehdä hyvääkin tässä vaiheessa, mutta itsellä ei ole saunavuoroa kerrostalossa. Tuli mieleeni, että on erittäin tärkeää lähteä kohtuu palautuneena reissuun, sillä matkustelu on sekin aika raskasta puuhaa, vaikka istumista se onkin pääasiassa. Vedän kuitenkin perussettiä ja sunnuntaina vielä pitkän, jonka jälkeen ajo Helsinkiin ja maanantaina reissuun. Huomenna virkistävä punttiharjoitus eikä yhtään haittaa jos tänään vähän lepäilee. Muistutuksena vain, että pilvien yläpuolella paistelee aurinko. Se on vain toi pilviverho niin paksu, että synkkää on kuin...

Päivä meni muuten tänään reenaamiseksi. Illalla innostuin vielä maksamaan itseni kipeäksi ja mennä uimahallille rempomaan. Veivasin vesijuoksua noin kilsan eli 45min ja siihen päälle 5min kylmäaltaalla. Toivottavasti jumi nyt helpottaa. SI nivel on ainakin paukkunut viime aikoina ja yleensä se on merkki siitä, että jumia on kropassa. Parin päivän päästä on kuitenkin matkustelua tiedossa ja kroppa saa lepoa.

Niin se joulu on sitten vietetty. Kuusi jäi Parkanon kotiin ja uudet haasteet odottavat. Lähdin jo aamusta liikkeelle ja välietappina poikkesin Virroilla, missä tein aamulenkin Kallen kanssa. Oli kyllä aika väsynyttä ja jäykkää. Eilinen oli aika kova päivä ja pieni lipsuttelu kyllä jumitti paikkoja. Se mikä eniten ärsyttää on toi harmaus. Keskellä päivää on hämärää kuin iltapäivästä eikä oikein tiedä onko aamu vai ilta. Vielä viimeisen kerran sain maistaa kinkkua ja hyväähän se oli. Toivottavasti veriarvotkin tykkäävät yhtä hyvää. Jyväskylään saavuimme hyvissä ajoin ja kuudelta oli halliharjoitus. Jo sinne verytellessä tuntui että jalat on aika väsyneet. Onneksi ohjelmassa ei ollut kovaa treeniä vaan teräviä kuuskymppisiä. Siis uusia ärsykkeitä. Melko rennosti alku meni 8.5 aikaan ja loppuvaiheilla 8.2 aikaan. Viimeisen sarjan vedin piikkareilla ja kello viimeisessä vedossa oli 8.0. Siis kohtalaistä tällä jumitilalla. Päälle aidan alityksia ja aitakävelyita. Lisäksi vuoroloikkaa ja pakara/polvennostojuoksua. Päälle 6¤80m ja johan alkoi jo kulkea. Kämpille ja mieli oli positiivinen.

Joku on ihmetellut, mistä mielekäs elämä ajatus tulee. Kerrotaanpa: Joskus vuonna yksi ja kaksi (2001-2002) opiskelin Alkio-Opistolla Korpilahdella yhteisöviestintää yhdessä journalistiikan opiskelijoiden kanssa. Kurssityöksi liittyi sanomalehden tekeminen ja lehden nimi sattui olemaan Mielekäs Elämä. Tilaajana oli jokin mielenterveysyhdistys ja minun tehtäväksi tuli kirjoittaa juttu Empowerment käsitteestä. Kävin Oulussa asti tekemässä jutun ja haastattelin käsitteen Suomeen tuojaa. Ihan mielenkiintoinen keikka ja siitä tavoitteena mielekäs elämä siirtyi myös omaan sanavarastoon.

Hyvin näyttää Parkanon leiri sujuneen. Lepoa ja syöpöttelyä on ollut ohjelmassa riittävästi ja pukki toi partakoneenkin. Jatkossa lasse partaa on silti havaittavissa varsinkin arvokilpailuiden aikaan. Siitä saa sen ylimääräisen onnenpotkun kuten Wilson sanoisi. Aamusta on edelleen yhtä pimeää kuin viimeksi ja ennen kymmentä ei valoa juuri näy. Olenkin tehnyt niin että syön aamupalan muiden kanssa ja tunnin päästä siitä lähden tekemään päivän pääharjoituksen. Silloin saa juosta edes pienessä valossa. Ilta reenejä eli siis aamulenkkejä ei ole ollut juuri ohjelmassa ja aikaa levolle on ollut riittävästi. Laskeskelin että su, ma ja ti kilsoja tuli 75 vaikka vain kerran päivässä reenasin. Määrä on siis päällä ja onneksi kelit ovat olleet ihan juostavat.

Tänään verryttelin seiskan ja aloin kiihdyttelemään sen jälkeen niin että syke näytti siinä 155-160. Vauhti oli ehkä alle neljää ja viimeinen tonni jälleen kirraamalla 3.23 kovaan vastatuuleen, mutta tosaalta loivaan alamäkeen. Maksimi syke oli 178 ja siinä oli jo pientä raasto henkeä havaittavissa. Hengitän raskaasti olen siis olemassa sanoisi filosofi Kant. Päälle vielä 3¤1oo ja vähän kikkailu loikkia. Lihaksisto on nyt hyvässä vireessä ja pieni kikkailu palauttaa mukavasti jalkoja. On se aivan eri asia juosta pitävällä alustalla kuin liukkaalla. Metsätiellä tänään oli paikoin liukasta ja vaikka kuinka ojanreunaa paineli, niin silti suti välillä tyhjää. Nivusethan siinä vain kipeytyvät- kunto tuskin nousee.

heleppoa

Heleppoa kuin heinän teko sanoisi Wilson Kirwa. Tuskin hän olisi kuitenkaan tänään tullut mukana 30km lenkkiä. Yksin juostuna ilman mp3 musiikkia se sujui varsin mallikkaasti. Kiersin Lapinnevan kautta, mistä löytyy matkan varrelta metsittynyt urheilukenttä ja lakkautetun koulun lähimaastosta pururata, missä usein olen kilpaillut. Seuran vastuuhenkilö Erkki Pelkonen on tosin jo mullan alla. Hyviä olivat hopealusikat palkintoina ja lämmintä mehu kisan jälkeen. Fiiliksissä kiersin purua puolikierrosta, kun lunta ei ole kuin tiellä sopivasti liukkautta aiheuttamassa. Lenkki kulki mukavasti alusta asti ja hiljaisella metsätiellä sain kaveriksi ilmeisesti kotkan joka pälyili hidasta menoani kilometrikaupalla. Taisin olla sen reviirialueella. Lenkin loppuaika näytti 2.13, mikä ei ehkä ole seuraavan maratonini aika, mutta toivottavasti lähempänä kahta tuntia kuin kolmea. Saa nähdä koska seuraavan kerran edes rohkenen ilmoittautua maratonille. Kuitenkin se jää juoksematta ja ensi vuoden tavoite on ratakymppi.

Tältä Parkanossa näytti viime tammikuussa. Saapi nähdä koska pysyvä lumi tänä talvena tulee. Nyt ei muuta kuin taas kinkkua syömään ja tankkaamaan. Seuraava lenkki on vasta huomenna. Aika rendoa...

24.12

Joulu vastaanotettu juosten. Heräsin aamutuimaan ja otin yön yli uunissa olleen kinkun jäähtymään. Läskiä oli haihtunut varmaan litran verran, mutta kyllä siinä syötävää silti riittää. Illalla päästään maistelemaan. Tänä jouluna ei ole vielä iskenyt perinteistä koomaa liiasta nukkumisesta ja mässyttelystä. Niitä odotellessa...

Viisas valmentajani oli tälle päivälle merkannut 20km niin että mäet reippaasti. Yleensä maanantaisin on pitkät vedot eli viikon kovin päivä. Eilisen jolkottelun jälkeen olo oli hyvä, vaikka selkä vähän jäpittikin. Lähdin sellaista puolireipasta liikkeelle ja pidin sen vauhdin. Mäissä kiristin vielä hieman niin että lenkki meni reippaan puolelle. Kulku oli hyvä, mitä nyt välillä piti käydä puskassa mantelikakkua poistattamassa. Keskisyke oli noin 150 ja vauhti ehkä 4.10-20. Viimeinen kilsa tuli 3.30 pienellä kirrauksella ja fiilikset olivat hyvät. Keli oli aika hyvä ja tossun alle riitti sopivasti hiekkaakin.

Puolen päivän aikaan kävimme Parkanon keskustassa paikallisissa joulunavajaisissa. Näin entistä äidinkielen opettajaani ja vanhaa luokkakaveria, joka innosti minua aikanaan juoksemaan. Saapi nähdä mitä pukki tuo tänävuonna. Taitaa lahjat olla vähenemään päin. Laittakaa säipälle viestiä illalla ja kyselkää mitä heathrown lentokentälle! Kuva parin viikon takaisesta Teivo Cupista ja Jarno Maimonen oikeanpuoleinen juoksija.

valkoinen joulu?

Tätä kirjoitettaessa Parkanossa lunta ripsii taivaalta. Ehdin palata lenkiltä ennen kuin lumisade alkoi. Juoksin 25km:n lenkin osan matkasta leipuri/ maratoonari Reijo Ojennuksen kanssa. Miehellä on ikää 60v. ja lonkkanivel jo kertaalleen vaihdettu. Aktiivi perussuomalaisten politiikassa ja eläkeläisjärjestössä. Oli myös osan aikaa Parkanon urheilijoiden yu-jaoston pj. Hommat kuulemma kasaantuivat hänelle liikaa ja ne jäivät. Huonolta näyttää tälläisen pikkukaupungin tilanne yu puolella. Vetäjiä pitäis löytyä, tuskin ne junnut minnekään häviää. Kouluikäisenä usein vielä harrastetaan, mutta yli 15v. ikäisiä on jo vähemmän. Koko Satakunnan tilanne on muutenkin heikko ja yu passien lukumäärä laskussa. Isoimmilla kaupungeilla kuten Jyväskylässä tilanne on hyvä, mutta mikä pelastaisi perinteiset Keski-Suomen mahtikaupungit Saarijärven, Keuruun ym? Mielestäni kunnan/valtion/ liiton tulisi palkata vetäjiä, jos vapaaehtoisina heitä ei enää eri tehtäviin löydy.

Lounaan jälkeen surffailin netissä tätä kirjoittaen ja lähdimme isäni kanssa käymään Hamsterissa, paikallisessa minimanissa. Olin kaupassa töissä muistaakseni kolme kesää ja hamsterin Kimmo sponssasikin minua hetken. Vaikeaa oli silti noin yleisesti ottaen saada tukea Parkanon yrittäjiltä. Jotkut lupailivat, mutta pidempiaikaisiksi tukijoiksi heistä ei ollut. Ehkä olisi pitänyt asua paikkakunnalla tai saada niitä sm-mitaleita jo paljon aiemmin. Joka tapauksessa Parkanon Urheilijat oli kasvattiseurani ja välit heihin ovat edelleen kunnossa. 30 vuotta seuran toimintaa vetänyt Matti Ahonen siirtyi vetovastuusta sivuun viime vuonna ja seuran toiminta on sen jälkeen hiljentynyt. Seura eli suuruuden aikaa 1995, jolloin aloin lenkkeillä. Pojat 17-sarjalaiset pärjäsivät viesteissä ja maastoissa porukalla Mika Tapio, Janne Tiirikainen, Olli-Pekka Penttilä ja Risto Mäkinen. Kovia urheilijoita olivat myös Satu Järvenpää (kiekko), Mika Laiho (moukari), Joni Myllyntaus (110m aidat), Mika Kaunisto (pituus). Vanhassa tehdashallissa oli 60m juoksusuora ja tähtikisat juhannuksena olivat todella tasokkaat. Kerran kenian Paul Mwangi voitti 1500m aikaan 3.40.1, mutta vanavedessä moni suomalainen juoksi kovia aikoja. Lisäsin kuvan nyt jälkeenpäin. Siinä olen kauden päättäjäisissä ehkä 2005, katson Reijon kanssa jotain listaa.

vuoden lyhin päivä

Nyt ne päivät sitten alkavat jälleen pidentyä. Äärimmäisen hitaasti tosin. Se on vähän niinkuin kestävyyskunnon nousu, kyllä se sieltä. Kävin vielä aamupäivällä Jyväskylässä puntin puolella ennen Parkanoon lähtöä. Kun saavuin perille oli, yllättävää kyllä, jo pimeää. Talomme sijaitsee ns. keskustassa, mutta pimeältä näyttää kun ulos katselee. Mun kämpän sijainti Jyväskylässä on kyllä ykkönen: näkymä on kuin manhattanille. Lähdin kuuden maissa Parkanossa tekemään reipasta tuttua Vanhantalon tietä. Riston kanssa on joskus vedelty tiellä reippaita Veven ottaessa kellolla aikaa. Kovia reenejä silloin. Nyt pompottelin pimeää, tasaista asvalttitietä kuun valossa vain askelten tasainen ääni korvilla. Jännä fiilis. Tuossa tasoristeys jossa ensimmäinen km tulee täyteen ja tuossa sillan rumpu toisen kilsan merkkinä. Kolmas uuden paloaseman nurkilla. Vauhti oli laiskaa kuten viime lauantaina ja hädin tuskin 4min vauhtia. Sellaista reipasta kuitenkin. Kaarsin Karvian tielle ja lähdin laskeutumaan Rytilän monttuun. Vasemmalle jäi Kallion asuinalue. Tunne oli kuin kestävyysjuoksijalla virenin yksinäisillä lenkeillä. Saavuin Viinikan asuinalueelle, jossa talomme sijaitsee. Loivaan mäkeen vielä pientä kirrausta niin syke nousee. Sen verran teki hyvää, että käännyin ja otin vielä toisen vedon. Happi kulki keuhkoissa ja räkä roikkui poskessa tai pikemminkin takin kauluksessa. Ilot ne on otettava arjen pienistä hetkistä. Olen juossut 12 vuotta eikä loppua näy. Aina vain nautittavammaksi käy!

Uusimmassa Urheilulehdessä oli haastattelu Jyväskylän suurmiehestä Matti Pullista. Häntä siteeraten "urheilun merkitys on siinä, että se kannustaa ihmisiä hyvään... toisaalta urheilussa pitää olla 100% täysillä, hulluna, muu maailma unohtaen. Mutta silti pitää tiedostaa, että urheilu on vain osa muuta elämää... urheilun pitäisi ennen kaikkea kannustaa terveisiin elämäntapoihin, vastuullisuuteen omasta terveydestä, siis auttaa kansakuntaa pysymään terveenä. "

loma loma

Huh huh olipa hommaa pakata kamat. Olen elämäni aikana muuttanut noin tsiljoona kertaa ja aina se on yhtä ressaavaa. Afrikassa asuin käytännössä laukusta käsin sillä olin kolme viikkoa sisäoppilaitoksessa satojen kilometrien päässä kotoa ja sen jälkeen kotona viikon lomilla. Lauantaitkin käytiin silloin koulua. Turhaahan niitä kamoja oli kaappiin laittaa kun lähtö oli taas kohta edessä. Silti siihen ei koskaan totu. Oppii sietämään ehkä. Säippä kehaisin pakkaavansa puolessa tunnissa. ok. Ehkä kaveri tyytyy siihen että on optifuel purkki ja pari paria karhun lenkkareita matkalaukussa. Keniassa sillä on jo oma vaatekaappi, missä mm. kuuluisat reikähousut odottavat. Millä ihmeellä sä olet saanut ne niin reikäisiksi? Polttamalla?

Eilen mittautun aamusta vereni hb oli 142 ja valkosolujen määrä 5.9, kun viitearvo on 3.4-8.2. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta normaalia mulle. Katotaan kun palailen miltä silloin näyttää. Viimeksi sormenpäästä mitattuna hb nousi järkyttävät kaksikymmentä pykälää. Epäilen testiä. Illalla hallilla oli perus nopeustreeni ja pystyin juoksemaan, vaikka pyöräilyssä satuttamaani lonkkaa vielä jomotti. Nopein kuuskymppinen oli silti vain 8.2. Tänään aamulla kymppi ja illalla 19km 4.50 vauhdilla Kallen kanssa.

Päivän kuva hakunilan kentältä 2005. Miika, Martin Mathani ja Charles Kamathi. Taidetaan juosta samalla kentällä kalevan kisoissa 2009. MM-kisojen aikaan vedin vain lenkkiä ja vaihtileikittelyä pari viikkoa. Jalat oli aivan tukossa, mutta parin päivän palauttelun jälkeen juoksin Lahden eliiteissä ennätykseni. Stimmunki oli hyvä, mutta silti Fransis tuuppas lopussa ohi maraton painaen reisissä ja pääsi maaotteluun. Ei sen puoleen että mua sinne oltais valittu..

Kauhee Kohina täällä mun blogissa. Parisataa kävijää on käynyt katsomassa onko se Takala saanut mitään naputeltua. Aika hektistä oli eilen ja en kerennyt kirjoittaa. Illalla oli vielä kunnon eväät Fransmannissa, minne JKU:n kerma oli kokoontunut viettämään kauden päättäjäisiä. Viereisessä kuvassa Tansanian John Yuda, jonka tuulitakilla mä reenaan ja Ugandan Boniface Kiprop. Jotenkin tuntuu että en mä niin kauheen laiha taidakaan olla! En ole kuullut pojista sen jälkeen. Mielenkiintoinen kesä.

samaa settiä

Tämä riittämättömyyden tunne ei kyllä voi jatkua pitkään. Aamusta otin hieronnan ja ajattelin ottaa päivän rennosti niin hierontakin meneen paremmin perille. Hyppäsin sen jälkeen bussiin kohteena kongolaismummo. Heti alkuun bussi ei mennytkään perille asti ja jouduin rasittamaan jalkoja kymmenen minuutin kävelyllä. Tarkoituksena oli antaa mummolle jouluinen haarakynttilä lahjaksi tunnelmaa luomaan. Tietysti polttimot olivat palaneet, eikä ekstra lampusta ollut iloa. Turha lahja, olisit idiootti tarkistanut toimiiko se ennenkuin menet lahjoittamaan sitä. Onneksi lähihoitajaopiskelija lupasi perjantaina toimittaa toimivat polttimot. Tarkoitus oli tulkkauskeikan jälkeen ehtiä maratonpalaveriin. Bussia odotellessa pääsin seuran toimistolle puoli tuntia myöhässä. Taas se takala sluipaa... Aikataulu kuitenkin ehdittiin lyödä lukkoon eli ensimmäinen kokoontuminen on 28.1, milloin innostuneiden lukumäärä on tiedossa ja saamme kerättyä esitiedot. Yhteislenkit ovat torstaisin, mutta kesken palaverin piti jo rientää lounaalle ja kello oli jo puoli kaksi. Kahdelta alkaa Swahilin kielen tulkkipäivystys maahanmuuttajapalveluissa. Kiva kokea itsensä tärkeäksi, mutta näitä hommia voisi vain tulla hieman tasaisempaan tahtiin. Neljän jälkeen lähdin jouluostoksille Minimaniin, mistä äidille reppu. Repun narut tietysti sotkeutuivat pyörään sen verran pahasti että tuli otettua tuntumaa hiekoitettuun pyörätiehen. Missään ei tuntunut, sillä olin ehtinyt sopia jo lenkistä Kallen kanssa. Pikkasen lonkassa jomotti mutta pari kymppiä tuli jyrättyä ja tällä kertaa hieman rivakammin. Mäet oli tarkoitus reippailla. Kämpille ja ranskalaiset/patongit uuniin sekä pesukone päälle. Niitä odotellessa hain vintiltä matkalaukun. Kohta alkaa pakkausshow. Montako lenkkariparia saan otettua kun maksimipaino voi olla 23kiloa ja mukaan pitäisi mahtua vielä passi ja hammasharja?

Kaksituhatta kävijää rikki! Rohkeasti vain kommentteja kun jaksatte jorinoitanikin lukea! Toistaiseksi en ole vaatinut rekisteröitymistä päästäkseen tsekkaamaan blogiani. Olisi silti kiva tietää ketä nylkkyjä -tavoitteena mielekäs elämä- blogissa vierailee?

itseaiheutettua

Silloin kun pääsee treenaamaan ja paljon ei pitäisi valittaa. Saat tehdä juuri sitä mistä pidät ja tiedät kuntosi kohenevan. Toinen näkökulman tälle on fyysinen väsymys. Pitäisi ehtiä tekemään myös muita arkisia asioita. Lukea tenttiin jne. Kyse usein on ajankäytön hallitsemisesta ei juuri muusta. Valitettavasti täytyy todeta, että tässä suorituspainoitteisessa yhteiskunnassa ajankäyttö on yksi ratkaiseva asia. Se kuka on tehokas, mutta samalla osaa ottaa rennosti porskuttaa menemään. Aina vain on niitä, jotka väsyvät tai tipahtavat tästä oravanpyörästä. Tästä syystä ehkä olen kiinnostunut sosiaalityöstä ja opiskelen sen aineen tenttiinkin. Björn Dählie oli kuulemma ajankäytön mestari ja veti joskus lenkkiä laivan satamassakin kun oli reenin aika. Hän pyöritti urheilubisnestä ja oli samaan aikaan kova hiihtäjä. Toiset sen sijaan jättävät kaiken muun häslingin ja keskittyvä vain yhteen asiaan kerrallaan. Menestystä voi tulla monella tavalla ja sitä tulee jos on tullakseen. Aika raadollista silti tämä urheilu.
Itse olen päättänyt, että unesta ja sen laadusta sekä ruuasta en tingi. Lisäksi kulahtaneilla kengillä en juokse ja näin hanki uusia vammoja. Rautaa pitää silti takoa silloin kuin se on kuumaa. Kyllä ne maksimit joskus löytyvät. Toki senkin jälkeen voit nauttia urheilusta yhtä paljon kuin ennenkin ehkä vain huonommilla tuloksilla.
Tänään aamulla kymmppi ja pari tuntia voimaa, loikkia, kuntopalloa ym. Illalla 15km. 135 sykkeellä mittasin kilometrin 4.20. Taitaa olla äijä kunnossa tai sitten sydän oli laiskalla päällä.

Tänään aukaistiin jo joulukalenterin luukku numero 17. Yhtään ei kyllä joululta tai edes talvelta tunnu, mutta juoksijana pitäisi olla tyytyväinen. Ei lumen nokarettakaan tiellä juoksupoluilla. Vain hiekkaa asvaltin pinnassa, mutta liikaa ei voi vaatia. Silti eräät tekevät kovat reenit matolla tälläisillä keleillä! Outoa.

Eilen kävin kylmäaltaassa ja tänään oli juoksu tarkoitus kulkea. Eipä kulkenut vaan oudon nihkeää oli alusta lähtien. Jotenkin ei hermotus pelittänyt, muuten jalat oli kyllä hyvän tuntuiset. Askel ei tahdonut rullata edes kolmen ja puolen vauhdissa. Sitä vauhtia jyräsin pääasiassa itsekseni 6¤2km. Määrää siis, mutta ei vieläkään vauhteja vaikka niitä jo pikku hiljaa kaipaisi. Silti uskon olevani paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten. Se ei vaan näy reeneissä. Uskoo ken uskoo, mutta harjoittelu on ollut ehjää jo pitemmän aikaa ja se on painottunut peruslenkkeihin ja kaksi kertaa viikossa tehtäväviin halliharjoituksiin sekä nopeus-voimaan. Välillä vain tämä juoksijan tekeminen on sitä, että kyseenalaistaa omia reenejään. Reeni tyylejä taitaa silti olla monenlaisia ja itellä vauhdit on kaukana kisavauhdeista peruskuntokaudella. En ole mikään erityinen kovien reenien ihailija, mutta päivän kuvassa on jälleen sitä hohdokasta raasto vääntöä.

St. Olavsloppet

Nyt kävi niin että eilinen päivä tuli skipattua. Ei siis blogin päivitystä. Aamusta tein eilen kuntopiiriä ja illasta 13km reipasta todella hitaalla vauhdilla. Syke ei ollut kuin 145-150, mutta ei ollut vauhtikaan kuin hiukan alle 4min. Säälittävää. Saattoi väsyttää tai sitten kroppa oli vain väsynyt enkä viitsinyt käskyttää sitä liikaa. Lauantaille oli muutenkin merkitty lepopäivä, mutta mitäs muuta sinkkumies tekis kuin reenais? Kyllä se aika vielä tulee, jolloin tekis mieli reenata, mutta lupaa ei tule. Niitä aikoja odotellessa sata lasissa ja täysi panostus päälle.

Tänään jyrättiin poikien kanssa 2.10. Kulku oli yllättävän herkkää ja energiat tuntuivat riittävän hyvin. Vauhti oli kohtalaista, vaikka maratonista keskusteltaessa tahtoo poikien vauhdit kiihtyä! Osa oli jo varannut Hampurin matkan. Lenkin aikana otin yhden energiageelin, mutta vettä en koskaan kanna mukana. Kyllä sitä pari tuntia pitäis pystyä jyräämään kuivin suin. Loppupäivä onkin sitten palauttelua.

Kävin tossa kansomassa vanhoja kuvia msn groupista netistä. Sieltä löytyi vuoden 2004 St. Olavsloppetin kuvia ja muistot palasivat mieleeni. Se oli ensimmäinen maajoukkue edustukseni ja rankka mutta antoisa matka oli. Sen rääkin kun kestin (kolme kisaa neljässä päivässä matkaa yhteensä noin 30km) niin johan paukkui rataennätykset Suomessa. Vitonen parani heti puoli minuuttua. Kisassa ei ole Suomelta ollut joukkuetta vähään aikaan, mutta lähtisin jos kutsu kävisi. Viikon reissu täydellä ylläpidolla ja reissiä eli kisaa joka päivä. Matkaa viestijuoksulla yhteensä jotain 200km. Lisäsin linkkeihin enemmän kuvia tuosta ikimuistoisesta reissusta.

Jos joku luulee että tämä maratoonari pelkästään kikkailee kuuskymppisiä vetelemällä ja nopeusvoimaa tekemällä niin tänään tuli nylkättyä. Aamusta kymppi ja illasta kaks. Kevyttä aerobista siis tai sitä niin kutsuttua betonipohjaa. En tiedä kannattaisko pk lenkit juosta kynnyksen ylä- vai alarajalla, mutta lenkkikaverista riippuen vauhti vaihtelee hieman. Ertsin kanssa se on sellaista puoli reipasta ja Kallen kanss kevyttä. Joskus olen Jussin kanssa vetänyt pitkää ja kauan kesti palautua. Varsinkin jos maanantaina on kova päivä niin sunnuntain pitkä kannattanee ottaa kevyillä vauhdeilla vaikka kilometrejä tulisikin paljon. Ei siis mitä nopeammin sitä nopeammin.

Laitampa tähän eilisen "oheisharjoitteen" kuten Tynsä sitä kutsui: 4km vr+5¤80m avarit+ 4¤3¤60m kovaa 2/5pal+verr+10¤6 aitakävelyä/aidanalitusta+5¤50m juoksuloikkaa+päkiälle nousua+5¤80m vauhdikkaasti+3km vr. Huomenna olis salia aamulla ja se pitää sisällään: 6km vr+vuorokävelyä lämmittelynä+kevyt tanko hartioilla: 4¤5 terävää penkille nousua+kevennyshyppyä 4¤5+yhden jalan kyykky laitteella 4¤5+takareisiä laitteella (20kg) 3¤10 toistoa+ hallinpuolelle, missä kuntopallolla heittoa tai kirppua ja bortsovia+juoksuloikkaa ja vuoroloikkaa ja 5¤80m. Siihen vielä välillä keskivartaloa ala Mikael. Aikamoista spedeilyä siis! Ei kannata ottaa mallia.

Päivän valokuvassa Jarno "moguli" Maimonen ja allekirjoittanut Torreviejassa Espanjassa 2005.

Sambian mestari

Tänään illalla kämpillä meinasin olla käynnistämättä tietokoneen. Se ei kuitenkaan sovi, sillä silloinhan olisi blogi jäänyt päivittämättä. Toistaiseksi olen joka päivä jotain naputellut eetteriin. Toimii myös jonkinlaisena nettipäiväkirjana tai sitähän se on. Katsotaan onko mitään enää tallessa kymmenen vuoden päästä. Paperi versio saattaisi ollakin. Pitäisköhän silloin julkaista omaelämäkerta :) Juoksemaan tulen todennäköisesti silloinkin, mutta voi olla että elämässä on silloin jo jotain muutakin. Ei sen puoleen että nyt olisi tylsää ja sen vuoksi juoksisin. Teen sitä siitä yksinkertaisesta syystä että se on mukavaa ja kilpailullinen haaste kiinnostaa minua, joka 17-vuotiaana kävin ensimmäisellä lenkillä ja joka ei tulosurheilusta saati kestävyysjuoksusta tiennyt sitä ennen tiennyt yhtään mitään. Palasin vuonna 1995 Suomeen Afrikasta asuttuani siellä kahdeksan vuotta. Pelasin silloin aktiivisesti tennistä ja olin siinä mielestäni kohtuu hyvä. Koskaan en kilpaillut siinä, mutta luulen että geenit sopiva paremmin nykyiseen lajiini. Valmentajana minulla oli Tansaniassa Sambian mestari, mistä myös se lempinimi. Treenit olivat silloin kovia ja viivajuoksua tehtiin massakentällä 40 asteen helteessä jalat hapoilla. Nautin kovista reeneistä, mutta nuorimmat tytöt se sai itkemään. Raadollista. Rankin harjoitus oli takaviivalta juoksu verkolle mistä mailakosketuksen jälkeen peruutus taakse ja verkkolyönti yläkautta. Kengät sutivat massakentällä ja jalat olivat hapoilla, silloin löysin masokismin siemenen kasvavan ysiluokkalaisen sielussa. Suomeen ja Parkanoon palattuani lähin tennishalli oli talvisaikaan naapurikaupungissa ja tuntivuokra 110 markkaa. Ei kestänyt harrastus siinä vaiheessa kun sm-tason kaverini pyysi Parkanon Urheilijoiden järjestämiin pururatajuoksuihin. Jännitti niin älyttömästi että ei ole ennen eikä jälkeen niin jännittänyt. Raasto ja tunne oli kuvottava, mutta samalla nautittava. Pärjäsin heti kohtuullisesti ja aloin tekemään ensimmäisiä kolmen kilsan lenkkejä, siis kolme kertaa pururadan ympäri. Syksyllä siis aloitin lenkkeilemään ja seuraavana kesänä elämäni ensimmäisissä ratakisoissa juoksin vitosen aikaan 17.32 ja seuraavana päivänä tonnivitosen 4.32. Kaveri lupasi kahvit jos olis menny alle kolmenkymmenen. Kasi taisi mennä heti 2.10 aikaan kauheella tekniikalla, mutta raastoa löytyi. Sillä juoksun tiellä ollaan edelleen. Keväällä olin ollut elämäni ensimmäisissä sm-kisoissa Keuruulla. Mike Kosgei oli saapunut pelastamaan silloin Suomen kestävyysjuoksun. Lähdin täysillä kisaan ja olin sijalla 75 ja toiseksi viimeinen. Parkanon pojat ottivat M17 sarjassa joukkue pronssia ja pettyneitähän he olivat. Pojista vain Risto juoksee edelleen.

Kaksitoista salmiakkia syöty joulukalenterista. Vain pari viikkoa aikaa jouluun eikä yhtään tunnu siltä. Levätä silloin ainakin on hyvä eikä se kinkun syöminenkään hassumpaa puuhaa ole. Mielenkiintoista tutkia, kuinka huonosti lenkit kulkevat parin päivän syöpöttelyn jälkeen (pete tyyliin). Joulua ennen on jäljellä vielä kuitenkin hyödyllistä peliaikaa reenata kunnolla. Tänään kävin tapojeni mukaan jo aamusta hierojalla. Alunperin se lähti liikkeelle siitä, että aamulle oli aikoja helpompi saada. Myöhemmin se on ollut mielestäkin kätevää palautella päivällä ja ehtii vielä illasta tehdä lenkinkin. Omat jalat ei niin pahasti tukkoon menekään kun tota lihasmassaa ei ole, vaan kevyt hieronta riittää noin kerran kahdessa tai kolmessa viikossa.
Eilinen puntti ja kuntopallo kyllä tuntui pakaroissa tänään siis siellä missä kuuluukin. Illalla jyräsin Kallen kanssa 1.20 ja meno oli aika kevyttä. Kova tuuli hieman häiritsi menoa, mutta tiet oli juostavassa kunnossa. Luulen että seuraavaksi satava lumi ei tee alustaa liian liukkaaksi. Tänään piti lukea tenttiin, mutta meni pyykin pesuksi ja rästiin jääneiden sanomalehtien lukemiseksi. Täytyy sitten viikonloppuna panostaa opiskeluun. Kuva viime kesältä Kangasniemeltä kun keli oli vielä kuin morsian.

Tänään tuntui taas olevan perussetti päivä eli kohtuu kiireistä aamusta asti. Jossain vaiheessa ehdittiin kuitenkin pitämään maratonkoulu paleveria. Nimekäs maratoonari Erojärvi suostui lähtemään mukaan kun kiireiltään ehtii. Tarkoitus on siis ens vuonna urheiluseuran kanssa polkaista käyntiin SUL:n pilottimaratonkoulu projekti. Haastetta riittää siinäkin. Onneksi on taitava valmennuspäällikkö apuna. Meikä säätää siinä omaa juttua ja toivottavasti saadaan vedettyä se kunnialla läpi. Tuntuu olevan aika suosittua tollaisten maratonkoulujen järjestäminen. Aikuiset kyselevät myös aikuisten urheilukoulujen perään. Sitä terveysliikuntaa siis. Ei aina vain junnuilla ja kilpailu-urheilijoille. Ja JKU vastaa kuin kaiku kysyntään!

Aamut punttireeni jäi siis väliin. Ajattelin tänään lenkin päälle käydä vähän heilumassa niin pysyy ryhti kasassa. Pimeää on ulkona kuin mikäkin ja tekee hyvää käydä välillä sisätiloissakin ja bongailla kavereita. Perussasia eli nylkkääminen pitää olla kuitenkin mielessä tässä vaiheessa kautta. Eikä liian kovilla vauhdeilla vielä.

Tulipahan siellä painonnostosalilla riehuttua. Lyhyttä ja terävää niinhän se oli. Päälle kolmen kilon kuntopalloa ja 5¤100. Huomenna heti aamusta hieronta.

Elämä tänään pyörähti taas käyntiin arjen merkeissä. Sain nukuttua hieman pidempään univelkoja pois eikä tänään muutenkaan ollut onneksi minuuttiaikataulu. JKU:n toimistolla riitti suuniteltavaa tulevan maratonkoulunä suhteen. Mielenkiintoinen haaste sekin. Keli ulkosalla on melko synkkä, mutta plussakeli pitää maanpinnan pehmeänä ja se säästää jalkoja. Päätinkin juosta Mikaelin kanssa ulkona Keuruun mailia Hipposhallia kiertävällä pyörätiellä. Kilometrejä kertyi yhteensä 12, kun ohjelmassa oli 4¤3km. Kierrosvauhdit aluksi 6.15-20. Seuraavat kaksi 6min kierroksia ja vika kovaa 5.34 ja 5.17. Ei mennyt repimiseksi kun maileri Mikael rullaili vieressä. Lopuksi vielä hallille verryttelemään, pakara- ja polvennostojuoksua ja vielä 4¤100m. Kämpille takaisin kahdeksan maissa ja jauhelihaa käristämään tortilloja varten. Urheilijan mieli oli tyytyväinen. Huomenna tosin työkeikka estää aamuisen punttireenin. Ei pysty panostamaan kuten haluaisin, ei vaan :-3 Päivän kuvassa on sitä niin sanottua henkeä ja paljon. Kunnon saalistus meininki elämästä ja kuolemasta vähän niinkuin KK2008 ja ei se gepardi mikään hidas eläinkään ole.

bränder vai aallon leipomo?

Tänään seurasin EM-maastoja Riston kämpillä Tampereella. Jälleen jäi Musse ilman kultamitalia, mutta hyvä hopea kuitenkin. Kuti lähti kyllä terävästi liikkeelle Toron nurmiradalla. Sjööqvist kepitti myös hyvin kun ottaa huomioon että Jussi päihitti hänet PM-maastoissa. Siellä reitti oli tosin mäkinen ja alusta pehmeämpi. Janne ja Jussi olivat nyt parhaat suomalaiset odotetusti.
Päivän reeni oli puolitoista tuntia kevyttä. Lenkin aikana piipahdin Turtolan kesportista noutamassa Pegasukset hyvään asevelihintaan 60e. Ne sitten kourassa tunti vielä lenkkiä ja Siwan kautta maastoja seuraamaan telkkarista. Hyvältä maistui metripizza, vaikka eihän siitä nälkä lähtenyt. Iltajunalla Jyskylään ja sen pituinen viikonloppu.

Toron tulokset linkistä. Eivät muutkaan suomalaiset aivan nappiin juosseet, mutta uutta matoa vaan koukkuun! Kisa palvelee kuitenkin hyvin tulevaa kautta, kun nyt vetelee kovaa. Hambergilla on kuulemma jo kova vedätys päällä. Koita mies kestää! Saa nähdä koska Suomeen tulee taas liukkaat kelit ja lumisade.

after ski

Aamusta jälleen aikaisin kuin tikka pystyyn ja bussilla Tampereelle. Sieltä Riston caravellilla pelipaikalle ja verryttelemään. Mukaan lyöttäytyi itse huruhuhtala. Verryttely sujui niitä näitä jutellessa, mutta pyssyn paukahdettua juttu katkesi. Lähdin terävästi kuten aina ja Pasi lähti mukaan. Eka kilsa loivaan mäkeen 3.08 ja Paze halusi olla rinnan mitan edellä. Toinen alamäkeen 3.04 ja kääntäpaikalle, missä kello näytti 7.50. Kolmas kilometri 3.24 vastaseen ja neljäs km mäkeen suunnilleen sama ja viimeinen loivaan alamäkeen edelleen vastatuuleen 3.08 suunnilleen. Loppuaika 16.06 ja fiilis kohtuu hyvä. Juoksin painavilla Pegasuksilla ja juoksu tuntui hieman harppovalta, mutta voimakkaan tuntuiselta. Ehkä ne voimareenit on jotain saanut aikaan. Askelvirhe vasemmassa jalassa näkyy tossun kulumisena ulkoreunasta mikä syö kenkää ja miestä. Paikat tuntuivat hyviltä ja päälle hyvä verryttely. Saunaan ja Teivon kerhohuoneelle glögiä ja munkkia maistelemaan. Arvonapalkinto ei tällä kertaa sattunut kohdalle, mutta voittajan suklaarasia maisui makealle. 5e hinnaksi varsin kohtuu palvelua. Jälkipuintia ja Tampereen keskustaan kiinalaista ruokaa syömään.

Näyttää Säipällekin kirjoittelu maistuvan. Niistä vois olla hyötyä koulujutuissakin. Joo mäkin osaan ilmaista itseäni parhaiten Swahiliksi, mutta antaa tällä kertaa olla...

Aktia cupin kisa käytiin tänään ja myös Teivon tulokset löytää täältä kunhan ne tulevat sinne.
Huomenna on kovaakin kovempi skaba EM-maastojen merkeissä Espanjassa. Painakaa pojat! Älkää kyräilkö toisianne vaan pistäkää kampoihin niille huulioille. Kärkeen ja relax!

pre teivo

Parkanossa on hyvät juoksukelit tällä hetkellä. Lämmintä on +4c ja vettä on sadellut. Pienempien metsäteiden kunto vielä arveluttaa, mutta keskustassa pääsee kullkemaan pitävällä alustalla. Vanha seurakaveri Risto Mäkinen Parkanon urheilijoiden ajoilta otti tänään yhteyttä ja pyysi kyläilemään Tampereelle. Samalla voisin osallistua hegemoniseen Teivo cupin osakilpailuun. Vastasin pyyntöön myöntävästi, sillä olen aina valmis haasteisiin- vai onko kyse spedeilystä? Joka tapauksessa huomenna raastetaan vitonen Teivon raviradan viereistä pyörätietä. Seuralla on kerhohuone raviradan katsomossa, missä sijaitsee myös pukutilat. Hyvin järjestetty tapahtuma ja skaban jälkeen spekulaatio kahvikupin ääressä tuo mieleen hyvän nylkkyhengen. Kuvassa Risto ottamassa hopeaa Pirkan hölkässä.

Tänään nukuin pitkään ja silti olin ehkä siksi väsyttänyt koko päivän. Aamulla 9km ja teräviä vetoja kerrankin pitävällä alustalla 5¤100. Stimmungin ollessa hyvä vielä ulkosalla kevyt kuntopiiri sisältäen jännehyppyä, kyykkyhyppyä, kivelle(penkille) nousua sekä sisätiloissa keskivartaloa leukoja unohtamatta. Oma ennätykseni siinä lajissa on 18 puhtaalla tekniikalla. Tein sen ohuessa ilmanalassa viime maaliskuussa kuntosalilla, missä myös Nils Chuman oli vieraillut seinällä olleen valokuvan perusteella. Kova tatskajätkä se Nils.

6/12

Eipä taida ylläoleva lukusarja herättää samanlaisia ajatuksia kuin vastaava 9/11. Numeroita molemmat, mutta kaksi eri merkitystä. Edellisessä niistä juhlitaan pienen ja sisukkaan sekä omalaatuisen suomalaisheimon itsenäisyyspäivää. Jälkimmäinen näistä muistuttaa taitetta maailman historiassa ja sodan alkua. Enää sitä ei käydä niinkään valtioiden välillä vaan niiden sisällä. Onneksi Suomi on sen verran mitätön maailmanpolitiikassa, että meitä ei vihata läheskään yhtä paljon kuin esim. jenkkejä tai entisiä siirtomaaherra maita. Parempi liikkua ulkomaillakin ja suomen kieli toimii hyvänä salakielenä esim. toisten ulkonäköä kommentoitaessa :) Onhan niitä ihmisiä kuollut enemmänkin yhdessä tapahtumassa esim. maanjäristyksessä, mutta sen (9/11) poliittinen merkitys on sitäkin suurempi. Tykkäät Bushista tai et jenkit tulevat jyräämään jatkossakin.

Päivällä televisiosta tuli klassikko Tuntematon sotilas ja myöhemmin uudempi sotaleffa Etulinjan edessä. Lähetyksen aikana istuin junassa kohti Parkanoa kun sitä ennen olin lipsutellut parikymppiä Vesan kanssa Keuruun tiellä Jyväskylässä. Mies oli sen verran kuitti että pitkä lenkki lyheni hieman. Onneksi en kaatunut tai satuttanut pahemmin itseäni. Tsemiä Hakunilan juoksijoille lauantaina. Teki mieli itsekin lähteä testaamaan kuntoa, mutta jäänee väliin. Kovimmat vetovauhdit on toistaiseksi ollut 3.20 per kilsa, jos ei nopeusharjoituksia lasketa.

aattona

Tänään testasin hyötyliikuntaa tai sanoisinko työpaikkaliikuntaa. Juoksin nimittäin viiden kilometrin päähän tulkkaamaan ja tulin parin tunnin päästä sieltä pois. Kyseessä ei ollut mikään viranomaistulkkaus, niinpä katsoin tuulipuvun sopivan virka-asuksi. Tällä tavalla sain nukutuksi tunnin pidempään ja sehän on paljon. Vie oikeasti paljon aikaa, jos käy kympin vetäsemässä käy suihkussa ja keittelee puurot. Helposti puolitoista tuntia ennen pitää herätä jos meinaa jossain paikassa olla tasalta. Täällä Jyväääskylässä on ollu ihmeelliset lumipöperö kelit. Uutta lunta sateli hieman ja se jäi puuroksi tien pintaan. Juosta kun yrittää se pyörii lenkkarin alla ja heti tuli säären etuosan jänne kipeäksi ylimääräisestä jännityksestä. Mäkisessä maastossa on lisäksi vaikeaa juosta, jos tossu ei pidä ja uusien vammojen riski kasvaa. Vai ei talvi ole juoksijan surma? Kommentteja?

Meikäläisen räkätauti alkaa olla siinä vaiheessa että väsyttää raakasti. Sain Erikin kanssa juostua Jyväsjärven ympäri lopussa kiihdyttäen 3.50 vauhtiin lenkin pituuden ollessa 1.10. Ilman kaveria olisi mennyt kävelyksi ja ajattelin jo mennä uima-altaallekin jalkoja lilluttelemaan. Vasemman jalan säären etuosan jänne nimittäin vähän tuntuu kuten viimeksi oikean. Silloin ei viikon lepokaan auttanut. Sain valmentajalta kunnon ryssävoidetta ja se polttelee kunnolla. Pistää ilmeisesti veren kiertämään. Lenkin jälkeen Erikin kanssa yliopiston liikunnalle vielä saunomaan. Sieltä löytyis punttisalikin, mutta viihdyn Hippoksen puntilla. Laitteet on molemmissa aika hikiset, mutta Hippoksella on henkeä enemmän :) Lisäksi sieltä löytyy Suomen tuoreimmat ja parhaat valmentajat. Juostaanko tuolla ensi kesänä?

tuhat rikki

Perustin blogini noin kolme viikkoa sitten. Olin miettinyt sitä jo pidenpään ja lueskellut kavereitteni blogeja. Niitä oli mukava lueskella, miksi siis ei perustaa omaa jos jotain sanottavaa tuntuu olevan. Alkusysäys oli turhautumiseni jalkavaivaan. Päätin levätä sen kuntoon ja pitää samalla pientä huilia. Näin jälkikäteen se teki vain hyvää, vaikka mara jäikin juoksematta. Olivat muuten pojat juosseet hyvin Milanossa. Sekin oli yksi vaihtoehdoistani. Mutta asiaan: Tarkoituksenani oli ainakin blogin alussa avautua siitä kuinka rastasta on olla juoksija ja olla juoksematta. Nyt arjen rullatessa ajatukset ovat hieman muuttuneet. Kirjoitan siitä mikä sillä hetkellä pyörii mielessä. Ja edelleen pysytään sporttiteemassa.
Aamun punttireeni sisälsi penkille nousua, kevennyshyppyä, takareisiä, kuntopallolla heittoa, bortsovia, kirppua ja vetoja. Iltapäivästä oli oikein raukea olo ja urheilun high-fiilis parhaimillaan. Mitään paikkaa ei kolottanut ja hommat tuntuivat luistavan siihen asti kunnes pyöräytin fillarin avainta hieman liikaa lukossa. Poikkihan se meni ja uusi avain piti hakea kotoa. Onneksi sain valmennuspäällikön autoa lainaan. Kämpille kuuden maissa ja lenkille Börjen kanssa. Päivä jälleen pulkassa. Joskus pitäis jaksaa vielä lukea tenttiinkin. Joulukuun neljäs päivä ja tuhannen kävijän määrä rikki blogissani. Kiitti! Valokuvassa taistelutannerta Kipchoge Keinon maatilalta.

vaisua vaisua

Sen tuntee heti jo aamulla ennen sängystä nousua. Sitä ennen on saattanut jo edeltää herätyskellon myöhemmäksi siirtäminen. Heräät todellisuuteen ja kurkussa tuntuu. Nouset ylös ja olo on vaisu. Mietit jättääkö aamulenkki väliin. Jättäisin, mutta tänään ei ole menoa ennen kymmentä. Lasillinen vettä ja kampean itseni ulos, missä aloitan juoksuaskeleiden tapailemisen. Pikku hiljaa keho alkaa tuottaa lämpöä ja ajatukset lähtevät liikkeelle. Mieli on tulevassa päivässä. Illalla pitäisi olla hallilla juoksemassa kolmetonnisia. Katsotaan nyt miten sitä jaksaa. Juoksen seiskan normaalin kympin sijaan. Pari vedon tapaista ja kämpille suihkuun. Mikropuurot naamaan Keskisuomalaista samalla lukien. Välillä vähän roiskuu lehdellekin. Joskus on aamuja, jolloin ei tule verhoja avattua. Sama se kun ulkona on muutenkin niin pimeää.

Maahamuuttaja äitien "kouluun" tulkaamaan. Meno on iloista ja tunnelma hyvä. Tänään leivotaan pipareita. Kun tietää, mitä millaisia selviytyjiä he ovat ei tee itse mieli valittaa. Päivä pelastettu. Kotiläksyksi saan tulkattavaksi leipuri hiivan biisin. Hyvä että jokin asia pitää ajatukset pois urheilusta. Käväisy urheiluseuran toimistolla ja uimahallille uimakoulua tulkkaamaan. Aika härdelliä, kun lapset pääsevät veden kanssa tekemisiin. Ja voi taas sitä ilon ja riemun määrää vaikka välillä kaveria tönitäänkin. Mahtaa olla melko kuluttavaa opettajan olla skarppina ja puhallella pilliin sillä silloin ei sukellella ja kaikki kuuntelevat. Vaikeaa kuvitella, että jossain päin maapalloa vesi on kallista ja sitä voidaan hakea päivienkin kävelymatkan päästä.

Kämpille ja pienet tirsat. Verryttely hallille ja aukivedot. Olo kohtuu hyvä, mutta passailen ja juoksen vain 3¤3km. Huomenna olis se punttipäivä aamusta klo 8. Arkea. Eilen vuokrasin leffan Lord of War. Se kertoo asekaupasta ja oheinen linkki hyvään kohtaukseen, kuinka lentokone "maatuu".

raskasta raskasta

Päivän pitkä lenkki starttipaikkana hotelli Alba tuntui kyllä pitkältä. Tiedoksi vaan jos liikut Jyväskylän suunnalla lähdemme Mattilanniemestä klo 10.30 liikkeelle. Tänään silti kaksi huippumenijää Erik ja Jussi myöhästyivät junasta ja joutuivat luultavasti yksin jyräämään lenkkinsä. Vein poikia Huhtasuon alueelle mistä Kankitien kautta Palokkaan johtavalle tielle. Sieltä takaisin Laajavuoren tietä Kortepohjan ylioppilaskylään, minne suurin osa jäikin. Tuuli oli tänään navakka ja luntakin alkoi pyryttämään loppulenkistä. Tämän miehen sykkeet olivat liian korkeat 145 jopa 150 ja keskiarvo 2.13 kestävällä lenkillä kohtalainen 139. Toivotaan että palaudun. Pikkasen lenkkari suti, kun vastasataneen lumen alla oli jäätä. Vesa saavutti pari läheltä piti tilannetta, mutta tuntumaa juoksualustaan ei silti tarvinnut ottaa. Kerran mutkikkaalla metsätiellä vastaantuleva auto oli saada neljän keilan kaadon, mutta jälleen juoksijat veivät voiton!

JKU:n nettisuilta löytyvät kuumat seurasiirrot. Vielä kuitenkin pari yllätyskorttia on tiedossa, mutta tämä paljastuu vasta myöhemmin. Tänään on vasta joulukuun toinen päivä :)
Näyttäisi Rukan maailmancupissakin pyryttävän.

nylkkyjen ilta

Viime yönä nukuin melkein 12 tuntia. Vähän tuli aamusta jo kelloa katsottua, mutta kuitenkin puoli 10 sängystä nousin. Aamumuroja ja hallille kuntopiiriä tekemään. Juoksua yhteensä 10km ja 5¤80m. Kämpille syömään ja yliopiston kirjastolle tenttiin lukemaan. Pystyin keskittymään hyvin neljään saakka, jolloin kirjasto meni kiinni. Sitä ruotsinkielistä eepostakin tuli selailtua. Viideksi jälleen hallille Börjen kanssa mattoa takomaan. Kymppi 3.40 vauhdilla yhden asteen kulmalla. Syke alussa 160 ja lopussa päälle 170. Meni vähän kovan puolelle. Jotenkin matolla juostessa vauhdit tuntuva kovemmilta puhumattakaan siitä kuinka se rassaa mieltä. En tajua miten Vesku on vedelly 25km:n reippaita! Ovat kuulemma kuntosalin muut ihmiset hieman katselleet, kun kone sammuu automaattisesti tunnin jälkeen ja Vesa käynnistää naama punasena sen uudelleen ja matto laulaa jälleen. Huh huh.

Se on sitten joulukuun ensimmäinen päivä ja eka luukku aukeaa salmiakki kalenterista. Illasta olisi tarkoitus tarjoilla lämmintä glögiä nylkyille. Luvassa saattaa olla keskustelua sportista ja ehkä viime kesän Kalevan kisojen kelausta dvd:ltä.

Los Angeles Lakers

Tämän päivän saldoksi tuli 10+18. Siis peruskestävyyspäivä. Illaksi en löytänyt lenkkikaveria ja jyräsin itsekseni Palokan kautta. Juoksu kulki mailerin askeleella vaikka paikkoja hieman eilinen vielä jomotti. Kyllä sillä kuuskymppisten nyppimisellä jotain vaikutusta oli. Huomenna vielä aamusta kuntopiiriä ja illalla vauhtikestävyyttä. Näistä palikoista se perustreeni syntyy kun muistaa sunnuntaina vielä tehdä pitkän lenkin.

Kävin tänään paikallisessa urheiluliikkeessä näyteikkunaostoksilla. Silmiini sattui harvinaisen räikeän väriset kengät. Lakersin kelta-violetit kengät kolmella kympillä. Pakko oli tehdä kaupat. Sainpahan hiukan väriä talven synkkyyteen. Ajatuksena on ilahduttaa ehkä jotain nandi heimon miestä antamalla monot hänelle. Räikeät värit kun ovat toisella puolella maapalloa väreistä hehkeimpiä. Taas yksi paradoksi: valkoinen länsimaalainen haluaa ruskettua ja tumma afrikkalainen vaalentaa ihoaan keinolla millä hyvänsä. Koskaan ei ihminen ole tyytyväinen. ps. kenkiä voi ihailla linkistä seitsemästä eri kuvakulmasta :)

7.8

Siinä periaatteessa tämän päivän treeni numeroiksi muutettuna. Oli se nopeus päivä, jolloin ajattelin kokeilla paljonko tämä kaveri tyypittää. Ekat kolme kuuskymppistä hitaita 82 -83. Viiden minuutin palautus ja piikkarit jalkaan. Terävä lähtö ja liikkeelle. 8.0 valmentajan kellottamana. Seuraava taas parempaan 7.8-7.9. Jaloissa alkoi jo selkeästi tuntumaan. Ei ne hapot vaan ne oudot ärsykkeet lihaksistossa jos niitä miehestä löytyy. Seuraava 7.8 ja viiden minuutin palautus. Seuraavassa kolmen sarjassa painoi jo ja ajat painuivat jälleen 82-83. Palautus ja lenkkarit suosiolla jalkaan. Muutama kymmenys jälleen parempia. Siinä periaatteessa päivän reeni. Verryttelyä ja tarkoitus oli tehdä aidan ylityksiä ja alituksia. Hallille saapuneet ottelijat olivat kuitenkin ottaneet ne käyttöön. Siis vuoroloikkaa 5¤50m ja päkiälle nousuja. Reeni pulkassa eikä edes ollut kova hiki. Paikoissa kuitenkin tuntui ja luotan siihen että reeni meni perille. Se nähdään ensi kesänä, kun tarkoitus on parannella viidentuhannen metrin ennätystä. Valmentajani Antero oli jutellut Lipsosen Eskon kanssa, joka on valmentanut 13.18 miestä. Hän sanoi meidän treenin tekevän oikein hyvää. Uskotaan siis auktoriteetteja. Vielä ehtii kiristää harjoitusruuvia ja rassata hengitystä.

Yllä oli urheilullinen näkökulma päivän treeniin. Juoksemisella on kuitenkin myös sosiaalinen aspekti. Otetaanpa alusta: Saavun hipposhallille ja haen seuran toimistolta vetotossut. Menen hallin puolelle missä tapaaan Mikaelin. Tommi, joka vetelee sataviiskymppisiä kyselee mikä on päivän treeni.Vaihdamme kuulumisia ja lähdemme Mikaelin kanssa verryttelemään. Kalle ei tänään tule reenaamaan kuten ei Eerikkään. Ranskan reissulta saapunut Juha valittaa väsymystä ja tarjoan hänelle geeliä, mitä takin taskusta ei löytynytkään. Aukivetoja ja Anssi ja Lari kiihdyttelevät myös. itsellä ne kulkevat nopeammin kuin itse vedot. Johtuu kai rentoudesta, kun ei tarvi paikaltaan lähteä. Larin isä seuraa poikansa reenejä ja kommentoi Saksa paitaani. Tommin valmentaja Kari seuraa muidenkin valmennettaviensa harjoitusta. Täytyy myöntää, että Jyväskylässä ei hallilla tarvitse yksin treenailla. Sinne on mukava mennä ja kovien harjoitusten jälkeen juttua riittää. Jokin siinä vetoaa ja harva kavereistäni on lopettanut juoksemista, vaikka taukoa olisi välillä tullutkin. Urheilijat viihtyvät urheilijaporukoissa.

lepopäivä

Tässä jälleen vaikea pala purtavaksi. Kävin aamulla hierojalla ja puuhastelin kaikenlaista päivän aikana. Olo tuntui raukealta koko päivän ja hieman jopa vilutti. Saattaa johtua hieronnan vaikutuksesta ja aineenvaihdunnan ainakin pitäisi lähteä liikkeelle. Päätin palkita itseni hyvin menneestä parista treeniviikosta ja ottaa lepopäivän. Mielestäni on hauskaa ottaa pikku breikki silloin kun menee hyvin ja reeniä on takana. Lihakset alkoivatkin jo olla aika käytetyn oloiset ja nyt on hetki hengähtää. Ikää ja järkeä kun kertyy vuosien myötä oppii ehkä kuuntelemaan omaa kehoa paremmin. Tulee positiivisella tavalla laiskaksi. Tunnolliselle ihmiselle levon pitäminen ei välttämättä ole helppoa. Yhteiskunta painostaa tehokkuuteen ja pätemiseen. Sama asia näkyy arjessa niin työssä kuin opiskelussakin. Pieni prässi päällä koko ajan. Urheilijalle se on sitä arkirutiinia joka käskee lähtemään lenkille ja automaattisesti toteutettuna ei tunnu edes vaikealta. Tähän aikaan vuodesta vain olisi hyvä muistaa, että ei polta kynttilää molemmista päistä samaan aikaan. Pientä passailua vielä, kesään on vielä aikaa. Tärkeäähän on muistaa, että kokonaisuus ratkaisee viimekädessä, eivät niinkään yksittäiset reenit tai lepopäivät. Huomenna jälleen perussettiä ja nopeutta hallilla. Katsotaan kuinka hyvin kuuskymppiset kulkevat.

Firenzessä näytti olevan liukasta ja voittoaikakin vain 2.12.50 :) Hyvä että en ollutkaan mukana. Säästyi paukkuja ensi vuotta varten. Ranskan maastokisan tuloksia, missä reenikaveri Juha juoksi JKU:n nettisivuilla.

pohdittavaa

Aamulla jälleen seiskalta pystyyn ja hippokselle nopeus/pikavoimaa tekemään. Painoja ei ole paljon, mutta toistot nopeita. Jospa tähänkin kaveriin vielä nopeus tarttuisi. Toisaalta mitä sitä maratoonari nopeudella tekee, mutta tekeepähän se juoksemisesta taloudellisempaa. Lisäksi oman logiikkani mukaan kestävyyttä on tähän päälle hyvä rakentaa. Korjatkaa jos olen väärässä. Perustan väitteeni siihen teoriaan, että nopeassa kunnossa ollessani olen myös juossut parhaat aikani pitkillä matkoilla. Alkukeväällä vaikka kuntoa olisi ei puolikas tahdo kulkea. Kun kesän ekat ratareenit ja tonnit on tehty on Forssassa aina tullut ennätys. Siihen päälle vielä olen juossut kasin alle 2min vain viisi päivää puolikkaan jälkeen. Mieti sitä. Ennätyksen on kasilla se 1.59 ja juoksen sen noin pari kertaa kesässä eikä se ole päämatkani. Tänä vuonna juoksin puolikkaan enkkani poikkeuksellisesti loppukesästä syyskuun alussa, kun pohjaa oli jo syöty. Herkkää oli kymppiin asti, viidentoista kohdalla jo painoi ja loppu vitonen tuli raastolla. Laskin että puoli minuuttia olisi voinut päästä kovempaa, mutta ehkä ensi kerralla. Sitten kun aloin keskittymään maratonille ja reeniä oli alla tuli sairasteluja ym. ja maraton jäi väliin. Kannattaako mielestänne maratonia edes siis yrittää juosta keväällä? Kun on sm-puolikas, maastot ja ratakympit ja ne ovat tärkeitä. Varsinkin kymppi ja sm-viesteissäkin aion olla JKU:n joukkueessa. Erik jo käskisi keskittymään johonkin, mutta kun on tälläinen joka paikan höylä niin on. Hyvä on kaverin sanoa, joka selkeästi on piiitkän matkan juoksija.
Huomenna hieronta 7.00 ja hyvää palautusta tiedossa. Niin ja illalla oli 18km sekä tulkkausta SPR:n paikallisosaston tervetulojuhlassa. Näin joulupukinkin!

positiivinen mieli

Yllälausuttu on lainaus Wilson Kirwalta. Hänen mukaansa pitäisi aina olla positiivinen asenne. Vaikka kaveri kettuilisi niin takaisin pitäisi sanoa - hei kaveri miten menee? Oma blogini on ollut melko negatiivissävytteistä ja sellaisena säilyy, mikäli se on kirjoittajasta kiinni. Kaikki positiiviset asiat kun tuntuvat sitäkin mukavemmalta kun niitä kohtaa. Toisaalta taas peruspessimisti ei pety. Korjatkaa jos olen väärässä. Afrikassa viettämäni lapsuus ja iloinen elämänasenne siellä ovat mielestäni tavoittelemisen arvoinen asia. Toisaalta taas suomalainen synkistely ja jurnuttaminen on myös voimavara varsinkin näin vuoden pimeimpään aikaan.
Päivän reeni Hipposhallilla oli positiivinen. Lihaksia kiristeli jo ennen vetoja, mutta kohtuu rennoilla vauhdeilla vedetty 4¤3km oli hyvä kestoharjoitus. Ja mukavintahan se on läpän heittäminen kavereiden kanssa varsinkin sellaisten, jotka jo haukkovat henkeään. Jotkut vain suhtautuvat reeneihin kuin kisaan ja pientä tönimistäkin voi tulla! Rendo, rendo. Tällä hetkellä odotan keskiviikko aamua kuin kuuta nousevaa. Silloin on nimittäin hieronta heti aamutuimaan klo 7.00. Wilsonilta ilmestyy muuten toinen satukirja lähiaikoina. Omaelämäkerta ilmestyi jo viime vuonna. Hyvää iltalukemista muuten (ressi unohtuu), suosittelen!

korvaavaa harjoittelua osa II

Offseason nimisen ohjelman pyöriessä parhaillaan televisiossa on aika palata korvaavan harjoittelun pariin. Lähinnä teoreettisella tasolla sillä tämä mies reenaa juoksemalla. Mainitussa televisio-ohjelmassa estejuoksun Euroopan mestari Jukka Keskisalo tekee paluuta juoksuradoille. Omakohtainen pisin tauko juoksusta oli vuodenvaihteessa 2005-2006. Neljän kuukauden odottelun jälkeen akillestani putsattiin ennen joulua. Jo ennen leikkausta tein runsaasti korvaavaa harjoittelua syksyllä sauvakävelun, pyöräilyn, kuntopiirin ja vesijuoksun merkeissä. Tammikuussa leikkauksen jälkeen aloitin hiihtämään ja se vasta oli kuntoilua. Kalliilla 150 euron hiihtopaketilla pyrin roikkumaan kaverini perässä yhteisillä lenkeillä. Ja perinteisellä tietysti, sillä vapaan hiihtoon ei tästä miehestä ole. Afrikassa vietettyjen vuosien ansiosta kun tasapaino ei ole paras mahdollinen. Silti Laajavuoren latujen 6km lenkin hurja alamäki tuli laskettua aina hengissä alas. Uskaltauduin jopa TC staminan järjestämiin talviduatlon kisoihin muistaakseni kolme kertaa. Tämä siis siinä vaiheessa kun sain aloittaa juoksuharjoittelun. Kisa oli 3km juoksua +10km hiihtoa ja 3km juoksua. Suoritukseen meni sellainen tunti ja vastasi kyllä kovaa kisaa, ehkä puolikasta. Asennetta se kuitenkin vaati ensin pyöräillä suksien kanssa ladun varteen ja lähteä siitä hiihtämään. Välillä hiihtelin järven jäällä ja vesijuoksua jyräsin ehkä liikaakin, sillä vammauduin vesijuoksulle. Uskomatonta! Alaselkäni meni jumiin aika pahasti ja se johtui varmaan kovista pakkasista ja junnaavasta vesijuoksusta. Tästä syystä kai tätä miestä ei saa polkemaan vettä ellei ole pakko.

pitkän lenkin autuus

Herätyskello soittaa vaikka ilman sitäkin olisin herännyt. Väsyttää, mutta ylös on kammettava. Näin viikonloppuisin saa onneksi nukuttua pidempään ja käydä lenkillä päivän valossa. Treffit Hotelli Alban edessä kompromissiaikaan klo 10.30. Ajankohdasta ja paikasta on tullut jo tapa, mutta silti edellisiltana viesti kulkee kavereille. Toiset saapuvat paikalle virkeämpinä kuin toiset, mutta jauhaminen käynnistyy saman tien. Suunnaksi Sippuranniemi Päijänteen rantaan. Hiekkatie on nyt sulanut ja vaikka maa on jäässä liukasta ei ole. Keskustelu alkaa jo käymään vilkaana ja viikon kuulumiset vaihdetaan. Käännös pururadalle, mikä myös on hyvässä kunnossa. Tuleviä kisasuunnitelmia ja treenejä käydään läpi. Uusi kierros pururataa. Jutustelu siirtyy maratoniin. Kaverit ovat maalissa näihin aikoihin Firenzessä. Italian pojat katsastavat kisassa Pekingiin pääsystä. Vitsi kun en ole paikalla. Ensimmäinen kaveri jo ehdottaa kotiin päin kääntymisestä. Päätämme saatella Jaskan kotiovelle. Kaveria ei jätetä, vaikka reenaaminen on jäänyt vähemmälle. Loivaa mäkeä ja vauhti kiihtyy. Pojat ovat jutustelussa maratonilla 35km kohdalla. Ei ihmekään jos juoksu maistuu. Morjensta ja käännös keskustan suuntaan. Läpi käydään päivä vammalista: pientä kolotusta, jumia ja vamman alkua. Kaverit ovat siis reenanneet. Lupasin Tyntsälle reseptini, kun itse en sitä tarvitse. Jarppa kertaa työmatkalenkkireittiään Metson nurkilla. Hyvin säästyy aikaa aamusta, kun juoksee suoraan töihin. Saatan aloittaa saman toteutuksen sitten joskus. Suunta Laajavuoren suuntaan, missä porukka erkanee. Erik jyrää pidempää, vaikka silmäpussit silmien alla. Saatan 2.18 miehen, Ertsin, kotiovelle ja sovimme asiaan palailusta. Hyvä että kaverilla on edes jonkin verran duunia. Vauvan hoito käy myös sekin reenistä. Huomaan olevani yksin ja kilometrit alkavat painaa. Luntakin alkaa pyryttää. Kymmenen minuuttia jäljellä ja olen perillä. Yritän tempasta pari satasta, mutta niin jäykkää on meno että luovutan suosiolla. Mitenköhän pojat ovat mahtaneet jousta Ranskassa?

siivouspäivä

Eilen illalla kävin katsomassa elokuvan Kingdom isäni kanssa. Jälleen hyvä ajankohtainen elokuva Saudi-Arabian ja Amerikkalaisten suhteesta sekä terrorismista. Tiukkaa äksöniä ja jännitystä. Tänään aamulenkin jälkeen alkoi suursiivous. Lattiat, ikkunat, keittiö ja vessa saivat tolua siihen malliin että nyt kämpässä tuoksuu miellyttävälle. Ja tulihan se jääkaappikin sulatettua. Tänään ehdimme myös käydä autokaupoilla, mikä sekin oli mielenkiintoinen kokemus. Kauppoja ei tosin tehty, mutta tärkeintähän on se autojen kattelelminen. Ruokakaupasta ostin joulukalenterin, joissa suklaan sijaan on salmiakkia. Tykkää vatsakin enemmän. Illan reipas lenkki kulki vähän nihkeästi. Viime päivien liukastelu on hieman jumittanut paikkoja ja vauhti oli sellaista 3.40 vauhtia 13km matkalla ja syke 160. Hyvää perussettiä kuitenkin ja kyllä niitä vauhteja ehtii vielä parannella. Peruskuntokausi vielä nääs. Hieman oli liukasta pyörätiellä, mutta paljon huonompikin keli olisi voinut olla. Tsemppi musiikkina YleX, se kuulostaa tuoreelta.

lepoa tiedossa

Työviikko alkaa alkaa vedellä viimeisiään. Kohta saa nukkua hiukan pidempään ja käyttää aikaa johonkin muuhun kuin työhön/opiskeluun. Silti sporttia ei voi unohtaa. Lenkillä on käytävä viikonloppuisinkin. Palautuneena se on vain huomattavasti mukavampaa ja sunnuntain pitkä lenkki jopa viikon kohokohtia varsinkin jos alla on kunnon yöunet.
Tänään oli taas sählinkipäivä. Töitä ja vielä se tenttikin, mihin piti/ olis pitänyt lukea ruotsinkielinen 400 sivuinen kirja. Kerran selailin sitä vähän ja niillä tiedoilla sitten tenttiin. Tarkoituksena oli vain mennä lukemaan kysymykset, mutta tenttisalista sai poistua vasta kun puolituntia oli kulunut. Aloin siinä kirjoittamaan ja vastasin kysymyksiin vaikkakin asian vierestä. Tenttiin lukeminen olisi kyllä mielenkiintoisempaa, jos tenttikirjan saisi edes lainaan. Yölainat ovat lyhyitä eikä energiaa tahdo riittää illalla treenin jälkeen lähteä vielä kirjaston lukusalikappaletta lukemaan. Jostain on tingittävä ja tässä elämäntilanteessa ei ainakaan urheilusta. Onhan mulla jo yksi maisterin tutkinto alla.
Viikonloppuna tulee oma isä kylään, luvassa leffassa käyntiä, jutustelua ja kämpän siivousta. Hyvä että joku tulee jeesaamaan!

elämää suurempia asioita

Viikon reenit alkavat jo tuntua jäsenissä. Tuskin olin palautunut edellisestä lihaksistoa rasittavasta reenistä, kun tänään jo tyypiteltiin kuuskymppisiä. Ei auttanut, vaikka kuinka terävästi yritti kiihdyttää- kello näytti päälle kahdeksan sekunnin. 4¤3 toistettuna tälläinenkin vetojen nyppiminen alkoi painaa. Ei hengityksessä, vaan kropassa. Jännästi hapotti ja kiristeli lihaksissa. Pari kertaa koitin telineestäkin, mutta vauhti ei parantunut. Fiilis oli kuin voittajalla setin päätyttyä -en telonut itseäni. Eikä tässä vielä kaikki, kevyttä verryttelyä ja aidan ylityksiä ja alituksia. Tässä vaiheessa viimeistään alkoi paikat olla tukossa. Pelkäsin, että en palaudu koskaan ja olin valmis maksamaan seuraavan päivän hieronnasta vaikka viiskymppiä. Seuraavaksi vielä pohkeille nousuja ja pakara/polvennostojuoksua. Vielä verryttelyä ja satasia päälle. Olihan sitä aikaa menny pari tuntia kun reenit oli ohi. Kestävyysjuoksijan koettelemus oli ohi. Ulkoa yllättäen Börjen pyörän vierestä löysin viime viikolla varastetun mummopyöräni ja ilman lukkoa edelleenkin. Ihmetys oli melkoinen. Joku veijari vei sen hammaslääkärin edestä, kun kiireessä aamulla jouduin turvautumaan kakkospyörääni eikä siinä ole lukkoa. Varas oli ilmeisesti myös urheilumiehiä ja tullut reenaamaan laittamatta pyörää lukkoon. Minä fiksuna ihmisenä tietysti laitoin vahingon kiertämään ja varastin pyöräni takaisin itselleni. Seuraavaksi käytän kyllä lukkoa. Afrikkalainen sosialismi, johon kuuluu tavaroiden lainailu ja toisen tukeminen ei meillä ole kovassa huudossa. Mun pyörä on mun pyörä!

Jussi Utriaisesta juttua Juoksija-lehden netti versiossa. Lisäksi Jyväskylän Kenttäurheilijoiden Henri Manninen ja Juha Puttonen valittiin EM-maastoihin. Tsemiä!

ressiä

Eilen jos oli hulina päivä niin tänään alkoi jo puuduttamaan. Seiskalta taas ylös ja kymppi kohtuu liukkaassa kelissä. Väsytti aika lailla. Pyörällä yhdelle koululle tulkkaamaan, minkä jälkeen pari tuntia uuden keikan odottelua kirjastossa. Väsytti ja teki mieli ottaa burana, kun olo oli niin tukkoinen- flunssa tulossa? Söin ja kippasin kahvit ja hiukan piristyin. Uusi keikka ja vielä paikalliseen maahanmuuttajapalveluun päivystämään kaupan kautta, mistä snickers välipalaksi. Tulkkausta ja skarppina oloa kahden kielen välimaastossa. Tässä välissä oli tullut jo pimeä, kun kämpille veivasin juoksukamoja vaihtamaan päälle. Reenikaveriksi mr. Ruohola ja avautuminen päivän tapahtumista. Molempien paikkoja särki siihen malliin, että valmennusohjelman noudattamatta jättäminen nousi vahvasti esille. Ei pysty loikkimaan! Kierros pururadalle jospa maastossa pääsis vielä juoksemaan- ei onnistunut. Kympin jälkeen kevyttä reipasta ja oma olo parani loppua kohti. Päälle vielä 4¤100m. Päivä pulkassa.

Sanomalehti Karjalaisessa juttu Keskisalosta. Varsin järkevää harjoittelua ja ehkä jotain opittavaakin. Tsemiä reeneihin Jukka!

arkea

Tänään oli ns. perussetti päivä. Ennen seiskaa ylös ja Hipposhallille. Ulos verryttelemään ja tasan kasilta kuntopiiri tai hienommin sanottuna nopeusvoimatreeni. Fysiikka valmentajana valmennuspäällikkö, LM, Antti Leskinen. Mukana maajoukkuejyrä Berghelm ja nouseva kyky mr. Ruohola. Päälle hallinpuolella pari spurttia ja verryttely. Kello lähenteli kymmentä. Seuran toimiston puolelle täyttämään kilpailukalenteri.fi:n kilpailuhakemuksia talven hallikisoista. Pari kisaa ehdin naputella, kun oli jo lounaan aika. Ennen kahtatoista olin jo auton kyydissä matkalla Huhtasuolle, missä kolmen tunnin tulkkaussetti sympaattisen Kongolaismummon luona. Puoli neljä kämpillä ja saman tien lenkille mr. Ruoholan kanssa. Pari kymppiä ja paluumatkalla kirjastolta mukaan ruotsinkielinen tenttikirja, 400 sivua. Tuskin luen perjantain tenttiin mennessä. Kämpille ja ranskalaiset uuniin. Hetki aikaa rauhoittua. Kiireinen päivä, mutta fiilis mahtava. Sain tänään edes jotain aikaiseksi. Onneksi alla on viikon totaalilepo, muuten vois tahti hiukan väsyttää.

Tänään taitaa paukkua kahdensadan kävijän lukumäärä. Lauantaina taisin mittarin asentaa. Hyvä että edes joku käy. Omia käynteja on ehkä kolmasosa.

korvaavaa harjoittelua osa 1.

Tässä mielentilassa ja vaiheessa kautta voisi aloittaa uuden juttusarjan. Niin negatiivisia ajatuksia kuin korvaava harjoittelu tuokaan mieleen, niin silti se on yksi osa urheilijan arkea. Vammojen iskiessä on hyvä vaihtoehto tehdä korvaavaa harjoittelua sen sijaan että keskittyisi mahan kasvattamiseen.

Joskus toki on hyvä pitää lepoa ja samalla vähän vaikka ylimenokautta kuten itse olen nyt tehnyt. Mitä lähempänä kilpailukautta kuitenkin ollaan ei laiskottelulle ole tilaa. Peruskuntoa on ylläpidettävä ja toivottava, että aikaa tehokkaalle lajiharjoittelulle on riittävästi ennen kilpailuita. Itselläni kävi aika tuuri kesän suhteen, vaikka käytännössä koko maaliskuussa en juossut montaakaan lenkkiä. Karhu-viestissä juoksin jo 5km viikon juoksentelun jälkeen mairittelevalla keskivauhdilla 3.25. Viikko siittä starttasin SM-maantiellä tarkoituksena juosta vain kymppi puolimaratonin kisasta. Aikaa meni muistaakseni 33min, mutta oikealla tiellä kuitenkin olin. Jalkaterä alkoi pikku hiljaa kestämään ja vauhdit paranivat. Huolella hoidetun pohjakunnon ansiosta siis. Maaliskuun maraton jäin kuitenkin harmittavasti väliin, mutta ratakesästä tuli hyvä. Oheinen kuva muistuttakoon korvaavasta harjoittelusta.

kepillä jäätä

Tykkään itseni haastamisesta. Välillä tahtomatta, välillä tarkoituksella. Tällä kertaa omasta tahdosta. Nähtäväksi jää, mikä on tulos. Eilisen pitkän jälkeen tuntemukset jalassa olivat ok ja ilta meni valmentajan luona hänen Pirjo vaimon herkkuja syödessä. Samalla siinä myös hieman vedettiin johtopäätöksiä kuluneesta kaudesta sekä asetettiin tavoitteita olympiavuodelle. Illalla jalassa tuntui narinaa ja päätin mennä ottamaan sen piikin. Kävin aamulenkillä ja varauduin parin päivän lepoon. Läärärin tuomio oli tyly: Kyseessä ei ole penikka (väärällä puolella jalkaa), korkeintaan jännetupen tulehdus. Lääkkeeksi voltarenia ja venyttelyä sekä harjoittelua. Lähdin hallille reenaamaan normaalisti ja hyvän reenin sainkin tehtyä. Kunnon kestoharjoitus ja mieli sen mukainen. :) Odotellaan tulevia päiviä ja sen mukanaan tuomia haasteita. Toivottavasti positiivisia.

valoa tunnelissa

Tässä kaikessa hiljaisuudessa, blogissa sitä kertomatta olen aloittanut jälleen juoksuharjoittelun :) Itse asiassa jo perjantaina juoksin puoli tuntia ennen kuntosalia. Kolmen viikon punttitauon jälkeen takareidet muun muassa sain aika kipeiksi. Olis pitänyt vielä ottaa maltilla. Lauantaina sitten lähdin aamutuimaan puolen päivän aikaan tunnin lenkille. Sekin meni ihan kivasti eikä penikkaa juurikaan jomottanut. Tänään sitten kokeilin kepillä jäätä ja jyräsin Jyväskylän eliittijuoksijoiden kanssa 20km. Penikka ei vaivannut, mutta enempää en uskaltanut juosta. Olisi muuten mennyt treenaamisen puolelle. Jari jo varoitteli reenaamisesta, mutta viikko totaalilepoa oli sen verran rankka kokemus että aloitin normaalin elämänrytmin. Olotila on jälleen normaalin autuas. Se kevyt perusväsymys tuntuu paljon tutummalta tunteelta kuin laiskottelun aiheuttama tukkeen tunne. Päivän kuvaksi kaivoin arkistosta St. Olafsloppettin maantieviestin vuosimallia 2004. Vesa raastaa viimeisen päivän n.15km nousuvoittoista etappia Vaitsan kannustaessa vieressä. Vesan tahti oli hirveä ja jankan juna imi välimatkaa kiinni hurreihin. Toivotaan että Suomen maajoukkue saa vielä kutsun tuohon raasto tapahtumaan. Itselläni muistot ovat hyviä, sillä Suomeen palattuani paransin vitosen ennätystä puoli minuuttia.

Aktia Cup

Kovaa pojat pistelivät tänään Vantaalla Aktia Cupissa. Onnea EM-maastoihin! Pekka Toivolan aika M19 sarjassa 30.59 on järjestäjien mukaan uusi Suomen ennätys!

be strong

Mielestäni jokaisella ihmisellä pitäisi olla jokin mielenkiintoinen harrastus. Sillä ei ole niinkään väliä mikä se on, pääasia että siitä pitää. Se voi olla yhdelle postimerkkien keräilya ja toiselle autojen värkkäämistä autotalissa. Pääasia, että siihen voi purkaa arjen stressiä ja kokea saavansa harrastuksesta jotain irti. Kaverit harrastuksen parissa voi olla SE tärkeä asia. Jos puhutaan pitkämatkanjuoksusta, mieleen saattaa tulla varsin epäsosiaalinen laji. Ehkä lajin pariin päätyvä pitää yksin lenkkeilystä, mutta en ole yhtään juoksijaa tavannut, joka ei kävisi yhteislenkeillä/treeneissä. On siis sosiaalinen ulottuvuus, mutta myös se oma juttu. Tunnen monia kilpajuoksijoita ja hieman naureskellen mietin kuinka erilaisia he kaikki ovat. On vahvoja kestävyyskoneita, särmiä treeniohjelmien noudattajia, rentoja tulevaisuuden lupauksia ja elämäntapaurheilijoita, johon itseni laskisin. Jokainen heistä pitää kuitenkin ns. oman päänsä. Juoksu on heille vahvasti henkilökohtainen asia ja reeniohjelmasta joustaminen ei välttämättä onnistu. Tämän huomaa parhaiten etelän leireillä, missä reenit eivät välttämättä osu samoille päiville. Jälleen jos puhutaan kilpaurheilusta, tämä on ymmärrettävää- kyse ei ole sosiaalihäröilystä vaan kovasta lajista, jossa yksin vastaat omasta tekemisestäsi. Viivalla olet numerolappu rinnassa ja raastat itsesi maaliin. Yhteiskuntatieteilijänä on mielenkiintoista huomata, kuinka moni hiljainenkin kaveri alkaa avautua maaliin saavuttuaan. Kehottaisinkin jokaista juoksijaa miettimään miksi juoksen? Tähän kun löydät vastauksen tulee harjoittelustasi entistä määrätietoisempaa ja tavoitteesi selkiytyvät. Tsemiä!

Päivän kulttuurivinkkinä: Lamps for Lions. Kävin katsomassa leffan torstaina. Hyvä elokuva opiskelijalle ja se pakottaa ajattelemaankin hiukan. Avainsanoja USA, Afganistan ja sota.

älä juokse buranalla- vai kantsisko?

Oheista aihetta moni intohomoisesti urheiluun suhtautuva varmaan joskus pohdiskelee. Kipua poistavien lääkkeiden käyttö on varmaan melko yleistä uskaltaisin arvata. Sillä saa kivun poistettua hetkellisesti ja se rentouttaa lihasta sen verran, että esim. juoksu on rennompaa ja estää näin turhasta jännittämisestä syntyvät kivut. Kilpailutilanteessa siitä voi olla apua ja vauhtia löytyy, kun vanhaa vaivaa ei kolota. Vammaa kipulääke ei kuitenkaan paranna ellei siinä ole tulehdusta lievittävää ainetta. Aiheeseen kipulääkkeistä törmäsin, kun viime viikolla penikka hieman alkoi tuntumaan. Olin buranan ja juoksin pitemmän lenkin. Hyvinhän se meni, mutta kipu ei poistunut. Lopulta olin siinä tilanteessa että juosta ei kannata ja lepo on lääke. Onneksi on se aika vuodesta menossa, jolloin kannattaa ja on jopa suositeltavaa levätä ja ladata akkuja tulevaa vuotta varten. Suosittelen! Oheinen kuva piti julkaista Seiskassa, mutta nyt yksinoikeudella vain blogissani. Pohjoismaiden mestari palauttelee jalkojaan Södertäljen hyisessä virrassa ja estää näin vammojen synnyn.

ei niin ei

Tähän asti olen saanut pidettyä totaalilepoa kaikesta kuntoilusta. Jyväskylään sateli uutta lunta iltapäivällä ja maa oli valkoinen. Syttyi tunne lähteä lenkille. Juosta lumessa vasta satanut lumi tossujen alla. Lähdin liikkeelle. Eipä aikaakaan kun tuttu tunne viime lauantailta alkoi tuntua oikeassa sääressä- penikka ei siis vieläkään ole antanut periksi. Kierros korttelin ympäri ja takaisin kämpille. Hyvästä lenkin antamasta tunteesta ei tietoakaan. Aineenvaihdunta hikoilemalla ei ole toiminut kohta viikkoon ja sen kyllä tuntee olosta. Suosittelen kaikille, joita lenkkeily puuduttaa!
Mieli teki mennä hallille kuntopiiriä tekemään, mutta jos olisin tänään sinne mennyt niin miten olisin urheillut huomenna? Kauhee probleema :)
Arki menee mukavasti omalla painollaan. Tänään ajattelin palkita itseni viiden euron leffalla. Saapahan sielläkin ottaa rennosti levon kannalta!

Tähän väliin muistutus siitä, että aina voi mennä huonomminkin. Kaksi vuotta sitten tähän aikaan vuodesta kuntoutin jalkaani suotta ja päädyin akilleksen putsaukseen ja pienen repeämän korjaukseen. Juoksutaukoa tuli yhteensä 6kk. Pelkäsin, että jalalla ei enää ennätyksiä juosta, vaan viime vuonnapa pinkaisinkin vitosen aikaan 14.30. Kiitos Aki Hintsa!

Piristystä syksyyn voi hakea osoitteesta http://www.djtiesto.com/ suosittelen!

uusi ikuisuusprojekti

Näin syksyllä kyllä uni maittaa kiitettävästi. Jos elettäisiin luonnon rytmin ja pimeydet mukaan, niin nukkua pitäisi ainakin 12 tuntia. Hyvin nukuttujen öiden ja treenamattomuuden ansiosta yleinen vireystaso on oikein hyvä tällä hetkellä. Kyllä sen huomaa, kuinka kropassa on energiaa, kun treenaa pari tuntia päivässä vähemmän kuin normaallisti. Käytännössä siis ei ollenkaan. Päivällä kävellessä huomasin, että penikka tuntuu vieläkin ja päätin pidättäytyä reenaamasta tänäänkin. Alkaa jo neljän päivän lepo tuntua ikuisuudelta. Kohta on jo pakko päästä hikoilemaan, hulluksi tässä muuten tulee! Päivät menevät nopeasti tulkkaushommia tehdessä ja opiskelukuvioita suunnitellessa. Olen nimittäin pähkäillyt sosiaalityön opintojen aloittamista. Sillä tutkinnolla saattaisi jo kunnon työtäkin löytyä ja vähän ovat maahanmuuttajapalveluissa innostaneetkin opiskelemaan. Katsotaan. Uutta sisältöä se kuitenkin toisi, vaikka täytyy todeta, että ei se opiskelu aivan vasemmalla kädellä hoidu! Siihenkin täytyy panostaa ja ressiäkin on tiedossa. Uusi ikuisuusprojekti pyörähtäänee siis käyntiin.

miikan maratonhistorian lyhyt oppimäärä

Maraton on parasta, julistaa raasto. comin Zacheus. Parasta ja parasta, kunhan nyt edes pääsisi viivalle joka vuosi. Näillä sanoilla aloitan oman lyhyen maratonhistoriani kertomisen.
Ensimmäinen kosketus kohdallani pitkän matkan juoksuun siis maratoniin otin ollessani vaihdossa Pohjois-Irlannissa Belfastissa. Vuosi taisi olla 2002, jalassa Niken Shoxit ja maraton Dublinissa. Valmistautumisen koin suurena haasteena ja itse kisassa suoriuduin maaliin ajassa 2.46, mihin olin äärimmäisen tyytyväinen. Seuraava todellinen maraton oli Frankfurtissa 2004, mihin valmistauduin kolmella 180km viikolla ja puolimaratonilla Suomen rankimmalla reitillä kivimäkimaratonilla. Alla oli ennätysten kesä radalla ja akilleksen pieni vihoittelu ei vielä estänyt kilpailemasta. 2005 radalla ei suurta kehitystä tapahtunut, mutta taso vakiintui. Kesän viimeiselle kympille valmistautuessani sain vasempaan akillekseen tällin joka ei ottanut toipuakseen. Olin jo ilmoittautunut Frankfurttiin ja elättelin toiveita uudesta ennätyksestä. Kävi niin, että neljän kuukauden odottelun jälkeen akilles putsattiin ja helmikuussa pääsin jo juoksemaan. Vuonna 2006 oli jälleen mahdollisuus toteuttaa unelma maratonista. Paikkana Joutseno ja SM-mitalista lähdin tappelemaan. Taso tuona vuonna oli kova ja hieman kyseenalaisella maineella ratkaisin kilpailun Kalevan maljasta tuolla juoksulla. Aika 2.30 oli kohtuullinen ja fiilis mahtava: Sain juostua maratonin. Keväälle 2007 asetin tavoitteeksi Zurichin maratonin. Päätin tehdä viimeistelyn viimeisen päälle ja lähdin Etelä-Afrikkaan, missä jalkaani tuli rasitusmurtuma leirin kolmantena päivänä. Zurichissa sain paikan päällä seurata Erojärven ja Saavalaisen valmistautumista kisaan. Päätin yrittää syksyllä uudestaan. Lopun jo tiedättekin.
Mitä tästä opimme? Aina kun koet itsesi terveeksi niin ei muuta kuin viivalle kisaamaan. Maratonille jos ehdit hiukankin valmistautua! Alla otettu kuva Frankkesta armon vuonna 2004. Laitatin kuvan oikein hiirimatolle, kun arvelin että se ennätys kestää ja pitkään.

kausi paketissa

Näin täytyy todeta tässä vaiheessa syksyä. Viikonlopun olin kotona isäinpäivää viettäen. Vielä perjantaina kävin kaverini Kallen kanssa lenkillä Virroilla menomatkalla Parkanoon. Melkoista väkisin vääntämistähän se oli jo silloin, mutta lauantai aamun lenkki päättyi 500m metrin kokeilun jälkeen. Jomotus penikan kohdalla oli sellainen, että päätin kävellä takaisin. Tulehdus patella tendomissa varmasti on ja vie aikansa parantua. Siinä sitten lepäilin sunnuntainkin, vaikka pienellä kaupunki kävelyllä perheen kanssa käytiinkin. Ja olo viikonlopun jäljiltä oli kohtuu tukkoinen ilman liikuntasuorituksia. Sauna sentään vähän laittoi aineenvaihduntaa liikkeelle. Taas vaihteeksi sain huomata, kuinka tärkeää päivittäinen ulkoilu itselle on.
Melkoinen aivoriihi on ollut käynnissä viime päivinä. Mitä tehdä, kun harjoittelu on ollut puutteellista viime aikoina (2 viikkoa kipeänä, jonka jälkeen ihme suoritus PM-maastakatsastuksissa, viikko kovaa reeniä, kevyt viikko ennen PM-maastoja, huono kisa ja penikka vaiva tulisaisina Ruotsin matkalta). Niin hyvin mennyt syksyn määrävoittoinen harjoittelu kaatui vaivoinin. Taas kerran.
Soitin Vesa Erojärvelle, joka kehotti ottamaan kortisonipiikin. Mietin asiaa pari päivää ja päätin olla ottamatta. Samalla päätin myös, että Firenzen maraton portit eivät tälle miehelle tänä vuonna aukene. Lentoliput tosin on jo ostettu, mutta kustannuksia olisi tullut lisäksi kolmesta hotelliyöstä, parista junamatkasta ja safkasta. Kallista puuhaa tämä maratonjuoksu.
Tänään sitten soitin valmentajalleni ja sanoin että huonon maratonin juokseminen ei kiinnosta. Yhdessä päätimme jättää syksyn maratonin väliin ja pitää pienen ylimenokauden. Paranee samalla myös vammakin.

seuraava tavoite

Kun tässä on kirjoittamisen alkuun päästy, aletaan suunnitella tulevaisuutta. Sehän koskee tällä palstalla luonnollisesti juoksua ja tällä kertaa tarkemmin sanottuna maratonia. Olen nimittäin ilmoittautunut Firenzen maratonille 25.11. Tässä on kolmisen viikkoa aikaa ja yhtään uutta penikka vaivaa ei tarvita. Latoa pitäisi taas määriä ja tehoja, mutta lähtökohdat eivät ole parhaat mahdolliset. Menköön taas yhdeksi kohtyy hyväksi kisaksi, kun tavoitteena oli pistää rekordit uusiksi ja reilusti. Toisaalta elämä on sitä että sinä suunnittelet ja joku toinen päättää. Parasta silti kannattaa aina yrittää. Tähtää taivaaseen niin saatat laskeutua kuuhun, kuten englannin kielinen versio kuuluu. Juoksu on siis tällä hetkellä herkkää eilisen 6+7 ja tämänpäiväisen kympin reippaan jälkeen. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ainakin sunnuntaina on isäinpäivä. Vieläkin mieli on järkyttynyt eilisen koulusurman järjiltä. Yhteiskuntatieteilijänä sanoisin, että moni asia mättää länsimaisessa yhteiskunnassa. Jos tilannetta vertaa esim. afrikkalaisiin. Heillä ei ole aineellista hyvää, mutta jotain muuta senkin edestä ja sitä voisi kutsua vaikka rennoksi asenteeksi. Hymy heillä ei maksa mitään.

mikä meni pieleen?

Olen tässä viime päivinä koittanut pohtia mikä maastoissa meni pieleen. Näin kokeneen ketun kyllä pitäisi osata valmistautua oikein ja paikan päällä tehdä tarvittavat rennot harjoitukset ja nukkua kunnolla. Vilkaisu harjoituspäiväkirjaan kertoo totuuden. Juoksi yli 190km pari viikkoa ennen skabaa. Olin juossut hyvin Pajulahdessa ja paranin viruksesta, minkä jälkeen päätin aloittaa harjoittelun. Valmentaja Antero oli etelässä lomalla ja sovimme, että teen reenejä mitä normaaliviikolla on ollut ohjelmassa. Ja niin teinkin. Päälle vielä hieman kuntopiiriä ja yksi kovempi lantion seutua kampeava loikka/aitakävely/kirppu ym treeni jumitti. Uskoin palautuvani viikossa, mutta vielä kisapaikalla Ruotsissa vasen SI-nivel oli vähä kireä. Mulla se kiristelee esim kaarretta juostessa tai kovia vetoja tehdessä. Niitä vanhan miehen vaivoja varmaan. Ehkä kävikin niin että en palautunut maastoihin tarpeeksi hyvin ja vaisusti menneet viimeistely reenit söivät uskoa omiin kykyihin. Itse kisassa pelasin itseni pihalle jo ensimmäisen kierroksen aikana. Lähdön ja kovan tönimisen jälkeen kapealla radalla jopa paikalliset klubijuoksijat painelivat ohi. Vain kisa-asulla juostuna ehkä hartiat saivat kylmää, nousivat ja vauhdit tippuivat. Syitä on siis monia, mutta se täytyy myöntää mies oli huono- sillä kertaa. Periksi ei anneta.

fiiliksiä

Tänään koitti päivä, jolloin oli tarkoitus vetää kovempaa. Sain houkuteltua Saksalaisen kaverini Erikin sparraamaan. Erik oli vetänyt pirtelöt liian lähellä treeniä ja hänellä alkoi mahassa kiertämään kesken treenin. Itse pelkäsin, että pystynkö juoksemaan vielä ollenkaan kovempaa. Hippoksen kierroksen asvaltti oli kuitenkin kuiva ja tasainen. Lähdimme sovitusti maltilla lopussa kiihdyttäen. Puolimatkan jälkeen Erik joutui puklaamaan ja passasi. Itselleni kehittyi voittaja tunne kolmen viimeisen kierroksen aikana. Vauhdit olivat parempia kuin valmistautuessa PM-maastoihin ja paranseudun jumista ei ollut tietokaan. Olin kuin lehtoon lähdössä. Penikka ei tuntunut ja frekvenssi oli hyvä. Viimeinen kiekka tuli jo 5.20 ja ihmettelen vain mistä moinen kulku. Verryttelin melkein saman tien kämpille kun ajattelin jomotuksen iskevän oikeaan penikkaan ennemmin tai myöhemmin. Ei iskenyt ja kämpillä laitoin jalkaan kylmää.

Jos syksyinen keli ei kaikkia innosta niin ei myös minuakaan. Sohjoinen lumipöperö tarjoaa liikkumiselle melkoisen vastuksen. Oikean jalan penikka on tällä hetkellä hieman ärtynyt ja juokseminen tuntuu lähinnä tervan juonnilta. Joka askeleella sattuu ja rentous on hakusessa. Huomenna olis tarkoitus juosta reipasta/kovaa Hippoksen Keuruun maililla. Tällä jalalla se ei onnistu ja täytyy toivoa ihmeparantumista yön aikana. Saattaa olla että burana helpottaa tilannetta. Venyttely saattaa auttaa myös.

Aina Raasto ei tuota toivottua tulosta. Näin kävi itselleni PM-maastoissa. Pääsin kisoihin mielestäni puutteellisella harjoittelulla ja kahden viikon sairastelulla. Sen vuoksi siirsin syksyn päätavoitettani -Frankfurtin maratonia. Odotin kovaa tulosta maastoista, mutta toisin kävi. Tuloksena oli nöyryyttävä peränpitäjän paikka ja harmitus oli sen mukainen. Näin, sanoisinko varttuneemmalla iällä, ei enää mielellään lähde vain kokemuksia hakemaan. Kehityskäyrä kääntyy joskus alaspäin tai tasaantuu ja silloin kun rauta on kuumaa sitä on taottava. Negatiivissävytteisen teksin liitteeksi positiivinen valokuva. Kuva on otettu kisan jälkeen ja vaikka pettymys oli suuri niin Jussi juoksi kovaa ja reissu oli muuten ihan ok. Kuvia kisasta ja tulokset.

Tässä kuvassa on sitä riisto-henkeä. Alun perin lajin parissa puhuttiin raastosta, joka kuvaa sitä tunnetilaa mikä urheilijan mielessä vallitsee kovan kilpailun tai harjoituksen loppuvaiheissa kun aivoissa takoo käsky maaliin jaksamisesta- kroppa mielellään jo lepäisi, mutta pää ei anna periksi. Nykyään raasto taipuu riistoksi, sillä se on ehkä humoristisempi versio raastosta ja samalla antaa vähemmän vastauksia ja enemmän kysymyksiä: mitä riistetään ja miksi? Vastauksen voi jokainen keksiä itse, pääasia että treenin jatkuvat ja kunto nousee.

Ensimmäinen päivä

Nyt se on sitten luotu: oma blogi. Harkinnan jälkeen päätin perustaa oman blogin, kun nettisivut ovat viimeisen neljän vuoden ajalta jääneet päivittämättä. Itse asiassa en edes enää muista/osaa päivittää jo olemassaolevia sivuja. Ne kuitenkin säilyvät vanhan koulun palvelimella, joten antaa niiden olla sielä.
Siis asiaan. Pahasti näyttää siltä että blogissa tulee joristua paljon juoksuun liittyvää, mutta se annettakoon anteeksi. Jokainen kirjoittaa siitä mikä hänelle on tärkeää ja tällä hetkellä se on juoksu. Ehkä joskus elämään tunkee jotain muutakin tärkeää, mutta siihen voi mennä vielä vuosia. Olenhan vasta 29-vuotias nuori tulevaisuuden lupaus. Totuuden nimissä maailmaakin on vielä paljon näkemättä ja kokematta joten sama uranäkymä jatkunee. Siistä julistan oman plogini avatuksi!