Taitaa olla talvi tullut jäädäkseen. Toiveissa kuitenkin on vielä harmaa keli mutta tossun alla pitävä juoksualusta. Tänään sitä sai hieman kokeilla, miltä tuntuu juosta kun askel ei lipsu. Kävimme nimittäin Kallen kanssa lenkin päätteeksi vetäisemässä 5x100m Hipposhallin puolella. Tuntui, että vedot olivat vauhdikkaitakin, mutta taisi vain vauhti hämätä. Hyvällä talviaskeleella vedettynä lantio roikkui alhaalla kuin pikajuoksijalla, joka kuokkii terävällä askeleella tartanista palasia irti. Mielikuvaharjoitteluna ajattelimme juoksevamme sulavasti kuin Simo Sipilä. Kilometrejä illan treenissä kertyi parikymmenta, kun aamulla olin juossut ysin.

Se mikä tänään on korvennut mieltä, on ensikauden mahdolliset edustusoikeudet uusille kenialaisille juoksijoille, jotka useamman vuoden ajan ovat tyylikkäästi hoitaneet jäniksen tehtäviä kotimaan kisoissa. Nyt he, mikäli huhu pitää paikkansa saavat edustusoikeuden SM-kisoihin. Mielestäni he tekevät tärkeää työtä vauhdittamalla kotimaisissa eliittikisoissa kotimaisia juoksijoita hyviin aikoihin sekä saavat kesän työstä elannon mitä luultavimmin koko vuodeksi Keniaan palattuaan syksyn koittaessa. He ovat ammattijuoksijoita ja on täysin ymmärrettävää, että köyhistä oloista kotoisin oleva juoksija pitää taloudellista hyötyä tärkeänä. Minun mielestäni on tärkeää, että myös tulevina vuosina tämä molempia osapuolia hyödyttävä business jatkuu. Itsekin voisin toimia managerina, jos vain Suomessa olisi enemmän laadukkaita kisoja.

Mutta asiaan. Jos siis SM-edustusoikeus tulee kyseisten juoksijoiden etuoikeudeksi se tietää sitä, että vain kesäisin Suomessa viihtyvät juoksijat saavat edustaa Suomea SM-halleissa, SM-maantiellä, SM-maastoissa, Kalevan Kisoissa ja SM-maratonilla. Toivon ja todellakin toivon, että kyseiset kisat miteltäisiin suomalaisten kesken. En tarkoita esim. viime kesänä SM-kisoissa olleita kenialaisia, koska he ovat asuneet vuosia Suomessa, sitä kautta suomalaistuneet ja paikkansa ansainneet.