Huomenna on kohtuu jännä päivä. Aamupäivästä nimittäin karsitaan Pajulahden vaativissa maastoissa 9km matkalla ne ketkä pääsevät Tanskaan edustamaan Suomea Pohjoismaiden mestaruusmaastoihin. Mulla ja treenikaveri Juhalla on hyvä isku päällä tällä hetkellä ja hyvä olisi saada kisoihin JKU:n värejä mukaan useamman urheilijan voimin. Ainakin eilinen herkistävä treeni antoi viitteitä kunnosta.

Aamusta juoksin kevyen tunnin lenkin ja illalla 8km+3x100m. Töitä oli tänään ihan kiitettävästi tarjolla ja ne tuli hoidettua kunnolla. Ilta tulee kärvisteltyä kämpillä.

Olemme perustamassa Vaajakoskelle Keski-Suomen testijuoksusarjaa, joka koostuu kuudesta osakilpailusta. Kilpailukeskuksena toimii Vaajakosken uimahalli. Reitti on sama kuin Pentin pinkaisussa viime keväänä juostu virallisesti mitattu 10 km. Osakilpailuiden päivämäärät ovat seuraavat:

15.11., 13.12., 10.1., 7.2., 7.3., 4.4. Testijuoksusarjan kruunaa keväinen Pentin pinkaisu, joka järjestetään todennäköisesti 25.4.

- Lähtö klo 13 Vaajakosken uimahallin vierestä

- Osanottomaksu 5 euroa, sisältää saunan ja uinnin

- Matka virallisesti mitattu 10 km

- Ilmoittautumiset paikan päällä uimahallin kahviossa

Olet sitten kuntoilija tai aktiivijuoksija, olet tervetullut testaamaan kuntoasi mukavassa porukassa tarkasti mitatulla reitillä. Reitti pidetään aina samana, joten kunnon kehittymistä on helppo seurata. Järjestelyt tulevat aluksi olemaan hyvin pelkistetyt, mutta juoksusarjaa pyritään kehittämään kaikin puolin kunhan saadaan homma käyntiin.

Tämä viesti on lähtenyt tuntemilleni Keski-Suomen alueen juoksijoille ja urheiluseuroille. Levittäkää viestiä eteenpäin seuroissanne tai välittäkää viesti kaikille, joidenka uskotte olevan kiinnotuneita kyseisestä sarjasta.

Lisätietoja: Antti Leskinen (040-8324281), Pentti Virmalainen (050-5959130)

Lenkkiä ja leffaa on tänään tiedossa. Aamulla ehdin juosta tunnin verran ennen kiiruhtamista tulkkaamaan. Sen jälkeen oli taukoa ja kaivoin uuden tenttikirjan esiin mukavan viihtyisässä kahviossa. Ei hassumpaa freelancer touhu ajattelin. Iltapäivästä oli vielä puhelintulkkaus, jonka otin tulkkikeskukseen. Kuukausi alkaa muutenkin vaihtua ja on tulkkausyhteenvetojen aika.

Illalla on treenien puolesta Hippoksella rentoja nelisatasia. Ei mitään hirveetä settiä enään, vaan lähinnä sellaista koneen virittelyä. Toivottavasti saadaan aikaan hyvä kisa lauantaiksi. Pitää kaivaa viime vuoden ajat esiin jostain ja vertailla niitä tämän vuotiseen.

Leffassa on vitosen päivä ja tilaisuutta ei voi missata. Tiedossa on saksalainen terrorismi pläjäys Baaden meinoff komplex. Parempaa ei löytynyt.

Miks juuri mää oon niin hyvä? Taidan olla luonnonlahjakkuus. Totuus kuitenkin on, että kovalla työllä kaiken olen saavuttanut mitä olen. Maisteri, SM-mitalisti ja sinkku. Viimeisin näistä ehkä vähiten tavoiteltu titteli ja on saavutettu kuin aivan itsestään.

Italenkille lähtiessäni pursusin uusia idoita mitä kirjoittaa blogiin. Olin nimittäin matkalla saunomaan valmentaja Anteron luokse. Juoksin sinne kevyen kasin kun aamulla olin juossut tunnin ja aamupäivästä oli hierontakin. Matkalla Anterolle poikkesin Kuokkalan graniitissa, mikä on maan alle rakennettu väestönsuoja. Sieltä löytyy tilaa vaikka muille jakaa sekä 60m tartansuora ja n.100m loiva ylämäki vetoja varten. Sitä paikkaa voisi kyllä käyttää ensi talvellakin. Hyvää vaihtelua toisi treeneihin.

Käynnissä on siis keventely lauantain Pajulahden PM-karsintoja varten. Joukkueeseen pääsy tietäisi Tanskan reissua. Etukäteen voisin jo sanoa juoksevani tällä kertaa paremmin kuin viimeksi Ruotsissa, missä juoksu ei kulkenut mihinkään. Samalla reissu myös sinetöi maratonin väliin jättämisen ja tämän blogin pystyyn pistämisen. Vuosi siis alkaa olla kulunut ensimmäisestä raasto/riisto teksistä.

Nyt se on sitten virallisesti tiedossa: Wilson Kirwa on positiivinen mies. Englannin kielellä Suomessa ilmestyvä Six Degrees uutisoi jutun Wilsonista etusivun arvoisesti. Tämä tuore Lahden kunnanvaltuuston edustaja tulee saamaan suuria tekoja aikaiseksi. Uusia isoja ovia avautuu kun vanhat pienet menevät kiinni! Ei sitä tiedä vaikka Wilson tekisin Partaset ja siirtyisi vanhana kasin miehenä maratoonariksi. Pohjat ainakin ovat kunnossa.

Tiistai päivä ei pitänyt sisällään maailmaa mullistavia asioita. Aamupäivästä päätin tehdä pidemmän lenkin ja juoksin 21km aurinkoisessa syyssäässä. Kulku oli kohtalainen ja pienellä kiireellä kämpille päästyäni jouduin kiiruhtamaan tulkkaamaan Pupuhuhdan koululle. Sen jälkeen ehdin lounastaa ennen seuraavaa keikkaa. Kun se päättyi alkoikin jo olla hämärää. Todella ärsyttävän aikaisin tulee jo pimeä. Itse en ole mikään pimeän suuri fani ja lenkkeilykään ei ole yhtä mukavaa pimeässä kuin auringonpaisteessa. Aamureenin jälkeen olo oli kuitenkin sen verran virkeä että tein vielä toisen reenin. Juoksin kympin Kallen kanssa hipposhallille, missä kevytmuotoinen kuntoharjoitus. Päälle 3km takaisin kämpille sorvin ääreen.

Pieni hiljaiselo alkaa olla ohitse. Perjantaina oli todella tukkoinen olo ja tuntui, että flunssa olisi tulossa. Kävin myös tenttimässä sosiaalityön käytännöt I osion. Toivottavasti meni läpi ja tarkoitus olisi kuukauden päästä mennä jälleen fiilistelemään tenttisaliin. Aamulla olin juossut tunnin lenkin ja illan pidempi lenkki lyheni tunnin maastolenkkiin.

Lauantaina juoksin Kallen kanssa tunti vartin maastossa ja kulku ei ollut hääppöinen. Ohjelmassa olisi ollut mäkivetoja, mutta jätin ne suosiolla väliin. Iltapäivällä oli siirtyminen Helsinkiin, mistä lähti urheiluliiton perinteinen gaalaristeily. Ei tullut vuoden kestävyysjuoksija patsasta eikä muutakaan tunnustusta, mutta JKUn Antti Mero sai seurajohtajapalkinnon. Sunnuntaina ei kerennyt lenkille ja Jyväskylään saavuttiin myöhään illalla. Tänään juoksin aamulla 9km ja illan tiukka reeni oli 4km+8x1,6km vuorotellen reipasta/kovaa+5x100m+3km vr. Tuli siinäkin kilometrejä iltarenissä melkein 20km. Hyvä treenipaikka?

Viikonlopun sankari oli mielestäni Vaajakosken juoksija Marko Partanen. Hän juoksi Frankfurtissa upean uuden ennätyksensä 2.25.35. Tämä entinen 800m 1.53.86 juoksija pisteli esimerkillisesti maratonin. Tässä on hyvä esimerkki pidemmille matkoille siirtymisestä kypsässä iässä. Suosittelen matkojen pidentämistä kaikille, jotka kuvittelevat nähneensä ja kokeneensa kaiken kestomatkoilla.

Reggae on okei. Reggaemusiikki on rentoa ja tuo mieleen kesän. Tähän aikaan vuodesta onkin mukava palautella mieleen aurinkoiset päivät ja ajatella positiivisesti. Ensi viikolla aamuisin valoisamaa ja heräämisen pitäisi onnistua helpommin. Vastapainoksi pimeä tulee aikaisemmin, mutta kyllä ne päivät muutenkin lyhenisivät.

Tänään oltiin hallissa treenaamassa ensimmäistä kertaa. Keli olisi ollut vielä hyvä ulkona treenaamiseenkin, mutta mikäs siinä. 4km vr+3x100m+ 8x400m 70sekuntiin minuutin palautukselta. Yllättävän vauhdikkailta vedot tuntuivat Adidaksen Cushioneilla. Luulisin kropan saaneen uusia ärsykkeitä. Sen sijaan toivon, että si-nivel ei ota nokkiinsa. Usein kaarrejuoksusta ja kovemmista vauhdeista se kiristelee. Päälle aitakävelyä ja aidan alituksia. Aamulla olin juossut tunnin maastossa. Päivällä tuntui iskeekö flunssa, mutta toivotaan että kroppa hylkii pöpöt tällä kertaa. Yleensa mulla tauti kyllä tulee, mutta vasta viikon vaisun olon jälkeen. Meikäläisen lemmikki kärpänen voi edelleen hyvin ja rullailee menemään ympäri kämppää.

Tänään oli kova treenipäivä. Aamutreenin yhdistin tulkkauskeikkaan, joka oli koululla. Verryttelin sinne 3km, hoidin tulkkauksen ja lähdin jyräämään lenkkiä. 6km kevyttä ja juoksu tuntui aika tukkoiselta. Sitten 10km 4min vauhdilla eli puolireipasta ja 10x100m päälle. Palautuskävelynä otin välillä muutamia loikkia. Illalla tein kevyen kympin verryttelyn matkalla Hipposhallille, missä oli valmennusiltamat. JP Puumalainen alusti ja A Mero jatkoi. Puheenaiheet vaihtelivat nuorten harjoittelusta kuinka saada heidät jatkamaan.

Päivät menevät nopeasti ja parin tulkkauskeikan lisäksi luin perjantain tenttiin. En tiedä onko turhaa puuhaa enää opiskella, mutta mielenvirkeydeksi ainakin.

Olliksi nimeämäni kärpänen jatkaa henkiinjäämistaisteluaan kämpässäni. Ruokaa se on ilmeisesti jostain löytänyt, eikä sen pörrääminen paljoa häiritse. Joo tukka lyheni tänään melkoisesti. Kuvassa Markku Varjo ja Miika. Kuva otettu viime viikonlopun Kankaanpään skabasta.

Kärpäsenä katossa. Sellainenhan sanonta on olemassa? Se voi tarkoittaa asioiden tarkkailemista ulkopuolelta, mutta kuitenkin lähietäisyydeltä. Toisaalta se voi myös merkitä tapahtumapaikalla olemista, mutta samalla huomaamattomana pysyttelemistä. Syystä että sinua ei huomioida tai et halua tulla huomoiduksi. Monimutkaista filosofointia?

Mun huoneen kämpässä on kärpänen herännyt talviuniltaan. Kohta kaksi päivää se on lennellyt ristiin rastiin ympäri huonetta muistuttaen kesästä. Samalla siitä on tullut kaveri, jota ei raaski listiä. Saa nähdä montako päivää se sinnittelee hengissä. Kärpänen on sellainen musta oikeeen iso.

Tämän päivän teksti taitaa olla pohjanoteeraus mun pakinoissa! :) Mies keksii kyllä nyt tikusta asiaa. Mikä valtava mielikuvitusvarasto kaverilla onkaan. Haukkuja ja kehuja siis.

Tänään sain poseerata valokuvaajalle marras- tai joulukuun Juoksija-Lehden numeroa varten. Toivottavasti tuli edustavia fotoja. Aamulla juoksin 18km ja päivällä oli hieronta. Illalla juoksin vielä 8km ennen saunaa. Koko päivä muuten meni sosiaalityön tenttiin lukiessa. Perjantaihin mennessä neljä kirjaa pitäisi olla kahlattuna.

Mikä on junttiuden huippu? Urheilupiireissä sitä pidetään käytöksenä, jota Seppo Räty esitti epäonnistuneen keihäänheiton olympiafinaalin jälkeen. Mies oli pettynyt ja kilpailun jälkeen käveli haastattelupisteen ohi hymynvirne naamalla. Toimittajat jäivät nuolemaan näppejään. Sitkeä haastattelija, suuri kestävyysjuoksun ystävä Rudolf "bubi" Wallenius ei antanut periksi. Stadionin ulkopuolella hän tapasi Rädyn, joka ei edelleenkään ollut juttupäälllä. Räty lähti päämäärätietoisesti kävelemään suuntaan A bubi, mikrofoni ja kameramies kannoillaan. Ja tulihan sitä juttua pitkän tivaamisen jälkeen. Koomista oli bubin kehotukset "Seppo, Seppo" "Seppo, odota vähän". Journalistin ammattitaidolla bubi sai Rädyn avaamaan sanallisen arkkunsa ja Suomen kansa vastauksia kysymyksiinsä miksi keppi ei lentänyt. En tiedä kuinka moni tuolloin piti haastatteluasetelmaa koomisena, mutta nyt nähtynä se muistutti lähinnä kiusallista tilannetta. Vuosikymmenien aikana haastattelijat eivät silti tunnu oppineen läksyään. Pettynyttä urheilijaa ei saa häiritä. Sama näytelmä toistui Pekingissä, missä haastattelija yritti väkisin saada Keskisaloa puhumaan pettymyksestään. Tuloksena oli vaivalloinen fiilis haastattelijalle, haastateltavalle ja tv.n ääressä istuvalle. Antakaa urheilijan rauhassa käsitellä pettymystään. Ilokseni sain eilen huomata hymyn Keskisalon kasvoilla jälleen. Valmentajan vaihdos ja uudet haasteet näyttävät saaneen miehen jälleen optimistiseksi.

Oma treeni oli seuraavanalainen: Aamulla 9km+2x100m uusilla Adidas cushioneilla. Suosittelen kenkää pehmeää tuntumaa arvostaville. Illalla 3km vr+10x1,6km "keuruun mailia" Hipposhallia kiertävällä pyörätiellä. Juoksu kulki niin että kierros 6.20 vauhtia ja kierros 5.20 vauhtia. Viimeinen kulki 5.00. Syke kovissa nousi yli 170 eli vauhti oli varmaan 3.20 ja allekin. Juoksu oli kohtuu rentoa ja kulki hyvin. Päälle 5x100m ja 3km vr.

syksy

Bussimatkalla Parkanosta Jyväskylään seurasin bussin ikkunasta suomalaista sielunmaisemaa. Hämärtyvää iltaa ja utuista sumua peltojen ja järvien yllä. Hetken aikaa maisema näytti kauniilta. Luonnon värejä oli vielä hieman jäljellä ja koko päivän sateen jälkeen illalla paisteli hetken aikaa aurinko. Tuosta hetkestä täytyi ottaa kaikki irti. Matkustin tarkoituksella bussilla, sillä oletin että pimeä ei ehdi vielä tulla matkan alkuvaiheesta. Yllätyksekseni jo puoli seitsemältä oli aika hämärää ja lukeminen bussissa ei oikein onnistunut himmeästä valosta huolimatta. Seuraavalla kerralla käytän jo junaa, kun talviaikaan siirtyminen tuo pimean tuntia aiemmin.

25km+2x100m oli päivän treeni. Juoksu kulki hyvin ja eilinen kisa antoi jaloille voimakkaan tunteen. Vauhti jopa kiihtyi hieman lopussa. Mukavaa tämä kerran päivässä harjoitteleminen :) Lenkin aikana tapasin paikallisen hirviporukan, jotka olivat menossa passiin metsänlaidalle. Mielessäni ajattelin olisiko heillä tarvetta juoksupojalle. Jos siitä saisi rahaa voisi itseään kutsua ammattijuoksijaksi. Ei siis kilpajuoksijaksi. Metsästyksestä vähän tietävänä luulen koirien hoitavan nykyään riistan ajamisen metsästäjien pyssynpiippujen ulottuville.

18.10 eli tänään oli kyllä ihan helmi päivä. Eilen illalla saavuin tänne Parkanoon ja tänään suuntasin vanhempien kyydillä kyläkisojen kärkisijojen tapahtumaan, Kankaanpään maratonille. Kilpailukeskus oli Niinisalon koulu ja viereisessä varuskunnassakin tuli vietettyä toistakymmentä vuotta sitten elämäni turhimman kuusi kuukautta. Ei mitään varusmiespalvelusta vastaan, mutta aika ressaavaa aikaahan se oli. Arvelin, että tapahtumaan ei montaa tuttua eksy. Osallistujia oli kuitenkin 600 ja taso varsin hyvä. Tuttuihin törmäsin heti alkuunsa kun Markku "Africa" Varjo saapui Ukista juoksuporukkansa kanssa paikalle. Mikellä on kisakausi pyörähtänyt käyntiin, sillä viime viikollakin oli 8km:n kisa. Nyt puolikas kulki aikaan 1.29. Toinen tuttu oli Jouko "Jokke" Mahlamäki joka veteraani-ikäisenä pisteli ensimmäisen maratoninsa. Aika ei tätä kirjoitettaessa ole vielä selvillä, mutta luotan miehen voittaneen ajalla 1.40-45. Kimmo Kallion manageroima Samuel Kiprotich lähti kilpailussa matkaan hurjaa vauhtia. Sinnittelin kannoilla ja ensimmäinen kilometri taittui 2.54. Seuraavat myötäiseen juostavat ennen 5kilometrin käännöstä olivat 3.06, 3.09, 3.06, 3.09. Takaisin käännyttäessä tuuli puhalsi vastaiseen ja kilometrit tippuivat aika radikaalisti. Jos kilometripaalut pitivät paikkansa mies hyytyi pahasti: 3.19, 3.30, 3.20, 3.23. Juostava matka oli siis neljännesmaraton eli 10,55km. Viimeiset 550metriä vei aikaa 2.01 ja loppu aika oli 34.04. Tästä voisi laskea, että kymppi kulki aikaan 32,03. Siis varsin kohtuullista menoa ja täytyy sanoa, että juoksu maittoi hyvin vaikka lopussa hiukan jo painoi. Jalassa oli tuliterät Niken kilpurit jotka ostin Berliinistä. Kevyet ne olivat, mutta veti pohkeet hiukan jumiin.

Samuel siis lähti kymmenisen sekuntia perässä toiselle kierrokselle ja päättelin hänen juoksevan hurjan ajan, jos vauhti pysyy samana. Ei pysynyt ja kipeytynyt pohje sai miehen tuleman maaliin ajassa 1.10 ja jotain. Takaa tuli viisaasti juossut Venäläinen ja juoksi ajan n.1.08, mikä on Suomessa juostuksi hyvää menoa. Näyttää 200e palkintoraha houkutelleen. Pieni korvaus silti jos kaukaa matkustaa Niinisaloon.

Kilpailun jälkeen kävin suihkussa ja söin järjestäjien tarjoamaa hernekeittoa. Tunnelma koululla oli mainio ja palvelu ystävällistä. Pokkasin pytyn ja lähdin kotiin arvontapalkintona kelloradion voittaneena. Jotain kivaa siis Kankaanpään maratoonilta.

Meille kympin

Eilen oli välipäivä blogin päivittämisestä. Juoksusta ei kuitenkaan ollut. Aamupäivällä juoksin maastossa pidemmän 1.40 eli reilut pari kymppiä. Kroppaa vaivasi täydellinen kulkemattomuus, joten sitä piti kurittaa hieman sillä tiesin iltapäivällä hieronnan helpottavan olotilaa. Mulla oli siis yhden lenkin päivä ja sitä ei voi oikeastaan kutsua edes treenaamiseksi. Ilta meni seurakunnassa käydessä. Sama meininki kuin ennenkin, porukka on vain nuorentunut.

Illan treeni oli oikeastaan siinä kun hiki hatussa yritin vääntää kiinni uuteen polkupyörään ketjusuojaa. Ostin vahingossa vääränlaisen ja sitä piti puukolla hieman avittaa ennen kiinnitystä. Kiinni ruuvaamiseen olisi tarvittu useampaa kättä ja omat insinöörin taidot eivät riittäneet tähän vaikeaan kiinnitysoperaatioon.

Ai niin. Kävin myös äänestämässä eilen kaupunginkirjastolla. Ensin mietin Aku Ankan rekisterinnumeroa 313 lipukkeeseen rustittavaksi, mutta sitten löysin maahanmuutajataustaisen Saudi-Arabiasta muuttaneen Punaisella ristillä työskentelevän "Ahdin" nimen aivan 313 numerosarjan vierestä. Arpa oli siis heitetty ja kansalaisvelvollisuus hoidettu.

Tämän päivän setti oli aamulla 9km sen jälkeen kun olin jo herätyskelloa kerran siirtänyt ja päättänyt jättää aamunylkkäyksen väliin. Tässä operaatiossa heräsin sen verran, että uni ei enää tullutkaan silmään... Illalla oli jo laadukas mäkivetosetti. 4km+2x100m+2x5x70sek (330m) hölkkä palautuksella ja sarja palautus 7min. Päälle rentoja lasketteluja 8x100m ja 4km verr. kämpille. Keli oli sateinen ja täydellinen kulkemattomuus vaihtui tämän päivän aikana aurinkonpaisteeksi.

Käynti raasto.comin keskustelupalstalla sai mieleni filosofiseksi. Asia koskee yllättäen juoksua. Ajatuksen keksin tenttikirjasta, jossa Umayya Abu-Hanna kertoi suomalaisten peilaavan itseään ulkomaalaisiin. Tämä peilinä toimiminen on hänen mukaansa raskasta, koska se riistää yksilöllisyyden. Juoksupuolella olen huomannut, että ihmiset vertaavat itseään kovempiin juoksijoihin. Tulosurheilusta kun on kyse. Täytyy myöntää, että Utriainen on koko ikäni ollut idoli, mutta jonka nyt joskus toivoisin voittavani. Tämä on Jussille varmaan raskasta, kun aina pitäisi olla paras suomalainen ja kritiikkiäkin mies saa osakseen. Toisaalta se on tätä "70-luvulla juostiin kovaa keskustelua", mutta kuinka moni oikeasti onnittelee Jussia aina uudesta Suomen mestaruudesta? Suomalainenhan on peruskateellinen luonteeltaan ja historian painolasti sai Risto Ulmalankin jenkkeihin siirtymään. Eipä moni huippukaan jatka valmennuspuolella oman uran jälkeen. Kestävyysjuoksukansana yhteistyö ei välttämättä aina onnistu. Jarno Maimonen kirjoitti mainiosti blogissaan karnevaalien puolesta. Uusi ilmiö on urheilijoiden itse järjestämä kisa esimerkkinä raastokymppi. Aktiiveja löytyy radan molemmin puolin ja toivotaan, että työ on mielekästä.

Tukkoista, todella tukkoista. Näillä sanoilla voisi kuvata juoksua tällä hetkellä. Jätin siis suosiolla aamulenkin väliin ja keskityin työntekoon. Iltapäivällä hain kesportista uudenkarheen Jamiksen. Ostin biltemasta kunnon 25euron tappilukon, jonka asensin kiinni. Pitää nyt ihailla pyörää tämä ilta sisätiloissa ennenkuin huomenna otan sen käyttöön. Toivottavasti sen myötä alkaisi taas juoksu kulkea.

Illalla juoksimme Kallen kanssa kympin, kävimme hipposhallissa tsillailemassa ja päälle juoksin vielä 7km. Puntilla tein kevyesti selkiä ja vatsoja. Väsyneitä jalkoja ei kannattanut enää lisää rassata. Oikassa jalkaterässä on tuntunut välillä kutinaa ja täytyy toivoa että se ei ole minkään pahan alku.

Tänään seurasin käräjäoikeuden istuntuntoa tarkkailumielessä. Saatan alkaa myös englannin kielen tulkkaamisen ja siitä tämänpäiväinen keikka. Tässä nykyisessä työssä kyllä tulee kaikki viranomaistahot tutuksi. Tulevaa kaukana siintävää pappa rooliakin on harjoiteltu päiväkodeissa ja neuvoloissa. Toivottavasti tämä kauhuskenaario on vuosikymmenien päässä. Vai mitä Jaakko ja Vesa? :)

[edit] Tuli tässä huomaamatta juhlittua kalkkuna vartaiden ja pellillisen ranskalaisia kera luvun 30 000 täyttymistä blogilaskurissani. Se ei ehkä kerro totuutta kävijämäärästä vaan klikkauksista. Uuden analytics ohjelman avulla sen sijaan voin tarkemmin seurata kävijöitä ja näen jopa paikkakunnat mistä blogissani vieraillaan. Luku kolme toistuu muuten monessa asiassa: fillari maksoi 300, kympillä aikatavoite on 30min, vuosia mittarissa on 30 jne. Toivottavasti seuraavan maratonin loppuaika ei ole 2.30.

No niin päivitys maanantaipäivästä kymmenessä minuutissa: Silloin nimittäin alkaa puoli ysin uutiset ja on venyttelyn aika. Pitää pitäytyä rutiineissa.

Päivä meni ravatessa kauppoja etsien uutta fillaria. Seitsemässä liikeessä kävin ja useimmissa niissä oli pyörät jo myyty alennuksella pois ja muutamassa oli kohtuuhintaisia tarjolla. Päädyin 300 euron Jamikseen -50% alennuksella. Tällä kertaa lykkään pyörän joka ikinen yö kellariin ja nappaan kiinni kahdella lukolla pyörätelineeseen. Niin ja meni siinä päivää poliisilaitoksellakin käydessä ja vakuutusasioita hoitaessa. Paljon vaivaa jonkun nilkin ryöväyksestä. On kuulemma monelta muultakin fillari kadonnut viime päivinä Jyväskylässä. Menevät varmaan myyntiin toiseen kaupunkiin ja opiskelijat ostavat ihan mielellään edullisia vähän käytettyjä pyöriä...

Aamulla juoksin 9km+2x100m aika tukkoisilla jaloilla. Ennen iltareeniä yritin epätoivoisesti palautella jalkoja. 3km vr+12km reipasta maastossa syke 160-165+5x100m+2km vr. Näillä vauhdeilla tukkoisista jaloista ei vielä ole paljoa haittaa, mutta loppuviikoksi ne pitäisi saada jälleen iskuun. Torstaina olisi mäkitreeni ja lauantaina hölkkäkisa Kankaanpäässä. Juoksen kympin ja mielenkiinnolla odotan kisaa.

Seppo Räty. Siinä vasta äijien äijä, suomalaisen urheilun ikoni. Miehen saavutuksiin kuuluu muun muassa mitali kolmista olympialaisista. Saavutuksiin kuului myös lehtimiehille saada häneltä haastattelu. Jos kommenttia tuli se oli lyhytsanaista ja välillä aika töksähtelevää. Nyt Seppo avasi sanallisen arkkunsa tv-dokumentin muodossa. Mies puhui varmaan enemmän kuin urheiluaikanaan. Hän esitteli suorituspaikkoja ja analysoi käymiään kisoja, verkkarit jalassa totta kai. Omien sanojen mukaan hänen fysiikkansa ei lukuisten loukkaantumisien vuoksi kehittynyt huipulle päästyään ja pääkoppa oli se joka viimekädessä toi menestystä. Kova mies, mutta ei ehkä edusta nykyaikana ideaalia sosiaalista huippu-urheilijaa. Kova työ ja halu menestyä on varmasti vanhalle ja uudelle sukupolvelle yhteistä.

Tänään kilpailtiin maratonjuoksun SM-titteleistä. Voittajaksi taisteli työn sankari Anssi Raittila. Suuresti respektiä hänelle omasta vedosta ja rohkeasta juoksusta. Nyt se toi voiton ja uuden komean ennätyksen. Vauhtia näyttää löytyvän maratonilla numero kolmekymmentä. Anssi on myös ryhdistäytynyt maratonjuoksuista vaativimmissa maastoissa. Luulen että Keski-Euroopassa Anssi on jo kova nimi. Hyvää jatkoa uralle!

Mä juoksin illalla palauttavan 17km maastossa. Kulku oli kohtalainen. Vastoinkäymiset jatkuvat taloussektorilla. Ensin sain miljoonan suuruisen mokkulalaskun ja nyt vietiin kerrostaloni pihasta vuoden vanha maastopyörä. Ei siinä mitään, mummopyöräkin löytyy, mutta mä veivaan pyörää aika paljon päivittäin ja vaihdepyörä olis ihan kätevä.

25km+2x100m oli tämän päivän ohjelmassa. Juoksu kulki ok hyvin, vaikka keli oli synkkä ja sateinen. Itse asiassa jaloissa painoi vieläkin torstain reeni ja etureidet tuntuivat tukkoiselta mäkivetojen jäljiltä. Onneksi mukana oli mainio lenkkikaveri Kalle Ruohola. Juttu luisti koko lenkin ajan kiitettävästi ja aika kului nopeasti. Huomenna pari kevyempää lenkkiä ennen maanantain reipasta maastossa.

Tänään. Huomasin, että aika moni viimepäivien teksti on alkanut tänään sanalla. Ei kai siinä mitään pahaa ole, mutta jotain uutta aloitusrepliikkiäkin voisi harkita. Aletaan miettiä.
Tänään tulkkikeskuksessa oli koulutuspäivät. Mielenkiintoista oli kuunnella vanhoja konkareita ja heidän vuosien varrella kohtaamiaan asioita. Tulkki on vaitiolovelvollinen ja vain toisten tulkkien kesken voi vaihtaa ajatuksiaan. Tämä on tapa kehittää ammattitaitoa ja purkaa niin sanottuja hankalia tapauksia.

Aamulla juoksin hieman pidemmän aamulenkin eli 14km ja illemmalla vain 8km. Illalla oli kyllä tukkoinen kulku ja aamullakin painoi vielä eilinen mäkiharjoitus. Ei se ihminen kone ole ja varsinkin maratonin jälkeen pitää kiinnittää palautumispuoleen.

Hyvin näyttää Niemisen Jaakkokin päässeen kisojen makuun. Varmasti parempi paikka treenailla kuin talvinen Suomi. Massaa näyttäisi siellä kisoissa olevan!

Tänään tuli vietettyä varsinaista luppoaikaa, kun aloin päivittämään lehtileikikirjaa. Liimailin vuoden 2005 ja vanhempia lehtileikkeitä. Mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Palailivat siinä samalla vanhat muistot mieleen ja sai huomata, kuinka kymmenen vuotta on kulunut nopeasti. Silloin nimittäin kirjoitin ylioppilaaksi. Muistan hyvin lukioajan ja viimepäivien ammuskelujen jälkeen en yhtään ihmettele jos joskus jotain vastaavaa tapahtuisi Parkanossakin. Toisaalta vastaavia tapahtumia voi tapahtua missä vain. Viime aikoina kiusaa on esiintynyt mitättömissä pommiuhkailuissa ja Jyväskylässäkin niitä on ollut.

Olen tässä tutkaillut SaavaPeten vanhoja valmistautumisia maratonille. Aina oppii jotain uutta ja seuraavaa maratonia varten pitäisi olla vielä selkeämpi strategia mielessä. Varsinkaan viimeisinä päivinä ei ajatus enää saisi harjailla. Nyt sellaista esiintyi ja hieman kämppiksen ansiostakin. Seuraavaksi valitsen matkaseuraksi sosiaalisemman kaverin. Tammikuun maratonille sellaista onkin tiedossa sillä Martin on varsinainen ruotsalainen diskuteeraaja. Miehen ennätys 2.21 on tavoitettavissa. Silloin tulee myös testattua miten pitkä kisa kulkee suoraan korkealta saavuttaessa.

Tänään oli jo tiukkoja 2x5x70 sekunnin mäkivetoja hölkkäpalautuksella. Oma juoksu tuntui yllättävän herkältä ja jaloista löytyi puhtia. Luulen sen johtuvan siitä, että Kuhtaissa tuli juostua joka päivä mäkeä ja hengitys kulkee vielä neljä viikkoakin korkealta tulon jälkeen. Vaikuttaisi kaikin puolin kunto olevan mallillaan vieläkin. Silti on tärkeää palautua kunnolla maratonista ensin. Verryttelyjä tänään tuli 5+3 ja kilsoja treenissä yhteensä 18. Lopuksi tein vielä 10x100m rullauksia. Jospa se nopea juoksu palautuisi jälleen jalkoihin.

Tänään lenkki kulki yllättävän hyvin. Illalla tuli juotua kahvia ja unta sai odotella jonkin aikaa. Ens kerralla tietää jättää kahvin iltajuonnin virkistävän aika lailla. Aamulla oli tukkoinen olo ja aamupalan jälkeen lähtin nylkyttämään. Kulku oli mitä mainioin ja auringonpaiste virkisti mukavasti. Juoksin 21km ja 2x100m kiihdytystä päälle. Illalla en enää lenkillä käynyt, sillä ohjelmassa oli vaalipaneeli kaupungin kirjastolla. Tulkki hommissa olin ja varsin hallittu sekasorto tilaisuudessa vallitsi, kun seitsemän tulkkia tulkkasi seitsemää kaupunginhallituksen jäsentä ja tulevaa ehdokasta. Keskustelussa vilisi aiheina mm. kiintiön nostaminen, koulutus ja työn saanti. Jyväskylään on perustettu monikulttuurisuuskeskus ja se hakee vielä tiloja ja muotoaan. Ehkä siitä meikäläiselle tulevaisuuden pesti. Pitää vain jatkaa tulkkaushommia ja pysyä ajanhermolla edelleen.

Tänään jaloissa painoi eilinen maastoharjoitus. Vasen pohje oli lisäksi hieman kipeä ja jätin aamulenkin suosiolla väliin. Illalla juoksin tunnin lenkin ja juoksu oli tukkoisen oloista. Toivottavasti huomenna kulkee jo paremmin.

Aika mielenkiintoista raportointia, voisi joku juoksusta ei-niin kiinnostunut lukija. Outoja höpinoita pikemminkin hän ajattelisi. Niin tai näin juoksusta kirjoittelu ja tuntemusten kuvailu jatkuu tulevaisuudessakin. Samalla pyrin havainnoimaan ympärillä olevaa maailmaan ja kommentoimaan siviilipuolenkin asioita kuten:

Tänään kävin kylässä juoksijalegenda Jaakko Herrasen luona. Miehestä oli tullut isä kolmisen kuukautta sitten. Ylpeänä Jaakko esitteli Olli Johannesta. Kyläilyreissu oli lämmin ja mukava oli vaihtaa kuulumisia. Kaverisuhteet säilyvät, vaikka panostus juoksuun vaihtelee.

Tänään tein ensimmäisen vauhdikkaamman harjoituksen. Kilometrejäkin kertyi kiitettävästi kun kävin aamulenkillä. Heti kyllä iltareeniin mennessä huomasi, että aamulla oli tullut juostua kymppi. Olotila on kai se normaali arkifiilis, mutta nyt se tuntui oudolta kun on viikon verran palautellut ja korkeintaan kerran päivässä lenkkeillyt. Syytä on kuitenkin omalla kohdalla ottaa vielä toinenkin viikko maltillisesti.

Iltareeneihin verryttelin 4km ja juoksin Juhan kanssa kahdeksan kierrosta Harjun pururataa ympäri reipasta vauhtia. Päälle 5x100m ja kilsoja kertyi aika paljon 19km. Alkaa jo hämärä tulla ennen seitsemään ja juoksentelu maastossa vaatii aika lailla hoksottimia ja koordinaatiota. Vaikeusastetta lisää paikoitellen muta ja kapealla polulla muut lenkkeilijät. Todella vaativaa tämä maastojuoksu. Tästä lähtien olen siis seuraavaksi maastojuoksija ja vain ja ainoastaan maastojuoksija enkä mikään muu kuin maastojuoksija. - ottakaa huumorilla... Saatan parin viikon päästä juosta Kankaanpäässä kympin ja ensi kuun 1 päivä olisi jo PM-maastokatsastus. Ne menee miten menee, mutta kiva olisi kisoihin mukaan päästä ja mennä kohentamaan viimevuotista kirvelevää toiseksi viimeistä sijaa. Oikeastaan sen kisan vuoksi mulla jäi maratonkin juoksematta ja ajatus maratonista joka toinen vuosi sai lisäpontta. Toivottavasti saan nyt vihdoin ja viimein tuon "sarjan" katkaistua. Seuraava maraton on ilmeisesti jo tammikussa elil vuonna 2009, milloin mun ei kaiken järjen mukaan pitäisi pystyä starttaamaan maralle. Katsotaan kuinka äijän käy.

Aamulla juoksin 13km Parkanon maineikkaalla Käenkosken pururadalla. Mukavaa oli fiilistellä menneitä juoksun kulkiessa kiitettävästi. Iltapäivällä menin Parkanon Urheilijoiden kauden päättäjäisiin. Vaikka en enää seuraa edusta, minut otettiin hyvin vastaan ja sain vaihtaa kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa. Kiittää saan sitä, että en siltoja polttanut seuraa vaihtaessani. Ymmärrys oli molemminpuolista ja oman urheilu-urani kannalta olennainen siirto.

Monenlaista kunniaa sattuu kohdalle vain kerran elämässä. Tällä kertaa pääsin haastateltavaksi Juoksija-Lehteen taitavan Matti Hannuksen kautta. Pari tuntinen vierähti nopeasti elämän eri vaiheita kerrattaessa.

Treenikaveri Mike juoksi 2.25 Kölnin maratonilla. Mies piti välivuoden ja nyt kovalla kuurilla tuohon aikaan.

Yllättäen pääsinkin netin äären täällä Parkanossa. Pääsin eilen Kallen kyydillä Virroille, mistä hyppäsin bussiin. Saipa siinä Kallen kanssa matkaa tehdessä vaihtaa kuulumisa ja minä edullisemman Parkanon reissun. Parkanoon saavuttuani menin poikkeamaan poikakerhoon, missä isäni oli vastuu vuorossa. Oikeastaan kyseessä on seurakunnan RC-kerho ja pääsimme testailemaan myös vauhdikkaasti kulkevia radio-ohjattavia autoja. Tuli niin mieleen oma harrastus, kun meillä veljeni kanssa oli kaksi autoa. Niillä tuli ajeltua afrikassa ja monen monta kertaa tuli videokamerallakin kuvattu kruisailua. 95- Suomeen tultuani aloitin lukion ja rc-autot jäivät autotalliin kunnes ne viime vuonna lahjoitettiin toiseen poikakerhoon. Jos jollain on nurkissa ylimääräisiä autoja Parkanon hurjat junnut tarvitsevat lisää menopelejä! Kruisalun jälkeen palasimme seurakuntaan, missä oli tarjolla vohveleita ja Wii:llä tenniksen pelailua. Mielenkiintoinen kokemus entiselle tenniksen pelaajalle. Jännää millaiseksi ne vanhat joystickit ovat muuttuneet. Melkoisa virtuaalista urheilua. Kyllä siinä oikeasti hieman liikuntaakin saa. Yksi poikakerhon poika sai kuulla juoksuharrastuksestani ja siitä, että olin ollut televisiossakin. Taisi kaveri heti pitää minua idolinaan. Kyseli kovasti kuink paljon juoksen tunnisa ja mikä on ennätykseni. On täällä Parkanossa yleisurheiluseurakin, mutta toiminta on hieman hiljentynyt. Huomenna olisi kauden päättäjäiset ja palkintoja jakaa Tero Järvenpää. Hänen siskonsa edusti Parkanoa ja taisi nuorten sarjassa olla EM-mitaleilla kiekonheitossakin. Harmi kun en taida ehtiä päättäjäistilaisuuteen, sillä minut täytyy kiiruhtaa Jyväskylän suuntaan.

Aamulla juoksin 20km ja iltapäivällä haravoitiin lehtiä. Kovaa puuhaa oli ja otti selän päälle. Pitänee yritää vahvistaa käsiä ja keskivartaloa. Juoksu kulki lenkillä hyvin ja ensi viikolla aloitan kaksi kertaa päivässä juoksun. Eiköhän tässä ole tullut jo palauteltua ihan riitävästi. Into on kova aloittaa maastojuoksukausi. Niin tänään lueskelein vanhoja Juoksija lehtiä vuodelta 1997. Jutut olivat silloin mielenkiintoisempia ja kestävyysjuoksun tasokin hieman parempi. Joka tapauksessa käsiteltävät artikkelit sopivat paremmin kilpaurheilijalle ja nyt niitä lukiessa sai hyviä ideoita tulevaa kautta varten. Esim. että Vaittisella kesti 11 vuotta alittaa 2.20 raja ja Pesonen oli vielä 35-vuotiaanakin sinkkumies :)

Viikonloppu on tulossa ja blogipäivityksessä voi olla muutaman päivän tauko. Lähden käymään kotosalla Parkanossa, eikä siellä ole konetta käytössä. Ohjelmassa on palautumista ja kevyitä lenkkejä. Äiti patisti lisäksi lehtiä haravoimaan eli se voi olla sopivaa pk-harjoittelua. Ikävästi sade tekee haravoinnista hieman raskaampaa puuhaa, mutta saapahan ainakin olla ulkona raikkaassa ilmassa ja latailla akkuja. Siispä viikonloppuja ja kirjoitelkaa kommentteja niin tiedän ystävien olevan hengissä!

Jos pientä analyysia maratonista vielä jatkaa, niin voin todeta liian kovaa aloittaneeni. Ajatuksena oli ennen kisaa tussilla kirjoittaa käteen tavoitevauhdit 5km välein. Niin kävi, että unohdin sen enkä huonon matikkapään omaavana tarkkaan miettinyt missä vauhdissa mennään. Seurasin kuitenkin kilometriväliaikoja ja mielestäni ne olivat siinä Peten antamassa 3.16-19 haarukassa. Näin jälkeenpäin ajateltuna kympin väliaika 32.50 oli himpun liian kovaa sillä ilmeisesti se tähtää 2.18.30 loppuaikaan. Toisaalta siinä vauhdissa oli rimpuiltava sillä takana oli tyhjää ja porukassa juoksiminen on kuitenkin yleensä taloudellisempaa. Juoksurytmi pysyy ns. kasassa ja tuulenvastuskin on pienempi. Alkumatkasta olin havainnoivani pienoista vastatuultakin ja silloin pyrin juoksemaan aina jonkun selän takana. Koitan jossain vaiheessa saada sykekuvan liitettyä tähän kuvaan, niin siinä näkee kuinka syke laski samaa tahtia vauhdin kanssa. Lyhyesti kisasta voisin todeta, että poltin polttoaineet liian aikaisin. Erik pystyi pitämään 2.20 rytmin 38km asti, kunnes raasto alkoi painamaan. Itsellä jalkojen hermotus ei pahasti väsähtänyt, sillä palautuminen lähti todella nopeasti käyntiin ja nytkin jaloissa tuntuu herkältä vaikka juoksussa käytetetyt lihakset ovatkin kipeät. Eilinen sauna ja tämän päivän hieronnan pitäisi tehdä myös hyvää lihaksille. Muuten viikko jatkuu palauttelun merkeissä.

Berliini 2008

Nopeasti se arki alkaa taas rullata. Jotenkin on ollut maratonin jälkeen fiilikset hyvä kaikesta huolimatta vai johtuuko hyvä vireys vain viime päivinä paistaneesta aurinkosta. Olen nauttinut matkoista mennä tulkkaamaan polkupyörällä, mikä on samalla ollut kevyttä huoltavaa maratonin jälkeen. Jalat tuntuvat olevan hyvässä iskussa ja ainoastaa pientä lihaskipua tuli tällä kertaa. Muutaman päivän otan vielä levon kannalta ja sitten ehkä jotain kevyttä. Pääasia on nyt se että nauttii tekemisestä ja sekä kroppa että pää palautuvat. Huomaa kyllä että kroppa on väsynyt aamuisin ja on hyvä fiilis kun ei ole ressiä niin uni tulee hyvin ja se on laadukasta. Yksinkertainen mies ei osaa turhista murehtia! Ei vaan, elämästä voi tehdä yksinkertaista jos vain haluaa. Kaikki säätämäminen on yleensä itseaiheutettua samoin kuin kiirekin. Nyky-yhteiskunnassa kun arvostetaan tehokkuutta ja joutenolo on pahin vaihtoehto. Harvoin muistetaan, että aivot käsittelevät ja lokeroivat asioita levossa. Siis varsinkaan tähän aikaan vuodesta ei kannata polttaa kynttilöitä molemmista päistä!

Tuomo Lehtinen oli näköjään valittu valmennnuspäälliköksi Joensuussa. Onnea hyvästä valinnasta. Taas kestohenkinen koutsi yleisurheilupiireihin. Niitä palkallisia kun ei suomenmaassa montaa ole. Suuntaus on oikea seuroilla. Mites on se yhteistyö muoden lajien kanssa? Voiko sellaista harrastaa. Lauantaina Jyväskylässä on JJK:n ja JYP:n pelit niin että ensin on palloilua ja sitten kiekkoa ohjelmassa. JYP järjestää kyydin Harjulta jäähallille. Oikein hyvin taloudellisesti ajateltu... Itse sporttitaukoa viettävänä saattaisin jopa mennä jopa katsomaan ensimmäistä pallopeliä Jyväskylässä. Aistia hieman tunnelmaa ja tehdä havaintoja.

Oma juoksuanalysointi jatkuu. Tähän aikaanhan vuodesta on hyvä koutsin kanssa miettiä, mutta tärkeintä on miettiä mitä todella itse haluaa. Mulla on vahva usko eteenpäin menemiseen, mutta se edellyttää jatkuvaa hereillä oloa ja täyttä panostusta. Seuraava maraton saattaa olla jo tammikuussa, mutta sitä ennen on hyvä maastojuoksukausi ja ajatuksena on kehittää heikkouksiakin. Juoksuvoima? Kannattaako sitä punttia vääntää? Shwarzeneggeriä musta ei saa tekemälläkään, mutta naruissa eli käsissä pitäisi olla edes sen verran voimaa, että maraton ei kaadu hartioiden jumittamiseen...