Bussimatkalla Parkanosta Jyväskylään seurasin bussin ikkunasta suomalaista sielunmaisemaa. Hämärtyvää iltaa ja utuista sumua peltojen ja järvien yllä. Hetken aikaa maisema näytti kauniilta. Luonnon värejä oli vielä hieman jäljellä ja koko päivän sateen jälkeen illalla paisteli hetken aikaa aurinko. Tuosta hetkestä täytyi ottaa kaikki irti. Matkustin tarkoituksella bussilla, sillä oletin että pimeä ei ehdi vielä tulla matkan alkuvaiheesta. Yllätyksekseni jo puoli seitsemältä oli aika hämärää ja lukeminen bussissa ei oikein onnistunut himmeästä valosta huolimatta. Seuraavalla kerralla käytän jo junaa, kun talviaikaan siirtyminen tuo pimean tuntia aiemmin.
25km+2x100m oli päivän treeni. Juoksu kulki hyvin ja eilinen kisa antoi jaloille voimakkaan tunteen. Vauhti jopa kiihtyi hieman lopussa. Mukavaa tämä kerran päivässä harjoitteleminen :) Lenkin aikana tapasin paikallisen hirviporukan, jotka olivat menossa passiin metsänlaidalle. Mielessäni ajattelin olisiko heillä tarvetta juoksupojalle. Jos siitä saisi rahaa voisi itseään kutsua ammattijuoksijaksi. Ei siis kilpajuoksijaksi. Metsästyksestä vähän tietävänä luulen koirien hoitavan nykyään riistan ajamisen metsästäjien pyssynpiippujen ulottuville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti