torstai 4. joulukuuta 2008
Eilen illalla koin kauhunhetkiä. Jätin tietokoneen auki ja lähdin käymään kaverin luona. Palattuani kämpille tietokone oli sammunut eikä käynnistynyt millään. Mielessäni jo ajattelin oliko se siinä. Sisälle oli jäänyt DVD, jonka arvelin aiheuttaneen jotain. Uudelleen käynnistys, eikä mitään. Nukkumaan menoaika läheni ja koitin rauhoittua. Päässä takoi vain ajatus onko koneen valmistajan tai ostotakuu vielä voimassa. Ostokuittia ei löytynyt mistään ja menin nukkumaan pää täynnä asioita. Varmaan saattaa arvata, että asia painoi mieltä yöllä. Mietin minne veisin sen korjattavaksi ja paljonko se maksaisi. Pahinta vaihtoehtoa eli kaiken tiedon hukkaamista en edes uskaltanut ajatella. Koitin pitää fiilikset matalana onnistuen kohtalaisesti. Vielä aamulenkillä (55min) veivasin asiaa ja tulkaamaan mennessäni. Iltapäivällä kämpille päästyäni nappasin akun irti kannettavasta ja iskin virtanappia. Kone hurahti käyntiin entiseen malliin!! Arvatkaa oliko helpottunut olo. Vahingosta viisastuneena tein saman tien varmuuskopioita uusimmista valokuvista ulkoiseen muistiin. Myös syketiedostoista. Eipä tässä muuta voi kuin todeta, että tietokoneella on paljon elämänhistoriaa tallennettuna. Peruspessimistinä ajattelen, että kyllä se vielä joskus kaatuu/hajoaa tai tulee varastetuksi. Onneksi on muutama valokuva kuitenkin paperille printattuna ja toisessa muistissa edes jotain dataa. Treenipäiväkirjat ovat onneksi vihkoissa. Nekin pitäisi melkein viedä pankin tallelokeroon..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti