Sen tuntee heti jo aamulla ennen sängystä nousua. Sitä ennen on saattanut jo edeltää herätyskellon myöhemmäksi siirtäminen. Heräät todellisuuteen ja kurkussa tuntuu. Nouset ylös ja olo on vaisu. Mietit jättääkö aamulenkki väliin. Jättäisin, mutta tänään ei ole menoa ennen kymmentä. Lasillinen vettä ja kampean itseni ulos, missä aloitan juoksuaskeleiden tapailemisen. Pikku hiljaa keho alkaa tuottaa lämpöä ja ajatukset lähtevät liikkeelle. Mieli on tulevassa päivässä. Illalla pitäisi olla hallilla juoksemassa kolmetonnisia. Katsotaan nyt miten sitä jaksaa. Juoksen seiskan normaalin kympin sijaan. Pari vedon tapaista ja kämpille suihkuun. Mikropuurot naamaan Keskisuomalaista samalla lukien. Välillä vähän roiskuu lehdellekin. Joskus on aamuja, jolloin ei tule verhoja avattua. Sama se kun ulkona on muutenkin niin pimeää.
Maahamuuttaja äitien "kouluun" tulkaamaan. Meno on iloista ja tunnelma hyvä. Tänään leivotaan pipareita. Kun tietää, mitä millaisia selviytyjiä he ovat ei tee itse mieli valittaa. Päivä pelastettu. Kotiläksyksi saan tulkattavaksi leipuri hiivan biisin. Hyvä että jokin asia pitää ajatukset pois urheilusta. Käväisy urheiluseuran toimistolla ja uimahallille uimakoulua tulkkaamaan. Aika härdelliä, kun lapset pääsevät veden kanssa tekemisiin. Ja voi taas sitä ilon ja riemun määrää vaikka välillä kaveria tönitäänkin. Mahtaa olla melko kuluttavaa opettajan olla skarppina ja puhallella pilliin sillä silloin ei sukellella ja kaikki kuuntelevat. Vaikeaa kuvitella, että jossain päin maapalloa vesi on kallista ja sitä voidaan hakea päivienkin kävelymatkan päästä.
Kämpille ja pienet tirsat. Verryttely hallille ja aukivedot. Olo kohtuu hyvä, mutta passailen ja juoksen vain 3¤3km. Huomenna olis se punttipäivä aamusta klo 8. Arkea. Eilen vuokrasin leffan Lord of War. Se kertoo asekaupasta ja oheinen linkki hyvään kohtaukseen, kuinka lentokone "maatuu".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti