Heleppoa kuin heinän teko sanoisi Wilson Kirwa. Tuskin hän olisi kuitenkaan tänään tullut mukana 30km lenkkiä. Yksin juostuna ilman mp3 musiikkia se sujui varsin mallikkaasti. Kiersin Lapinnevan kautta, mistä löytyy matkan varrelta metsittynyt urheilukenttä ja lakkautetun koulun lähimaastosta pururata, missä usein olen kilpaillut. Seuran vastuuhenkilö Erkki Pelkonen on tosin jo mullan alla. Hyviä olivat hopealusikat palkintoina ja lämmintä mehu kisan jälkeen. Fiiliksissä kiersin purua puolikierrosta, kun lunta ei ole kuin tiellä sopivasti liukkautta aiheuttamassa. Lenkki kulki mukavasti alusta asti ja hiljaisella metsätiellä sain kaveriksi ilmeisesti kotkan joka pälyili hidasta menoani kilometrikaupalla. Taisin olla sen reviirialueella. Lenkin loppuaika näytti 2.13, mikä ei ehkä ole seuraavan maratonini aika, mutta toivottavasti lähempänä kahta tuntia kuin kolmea. Saa nähdä koska seuraavan kerran edes rohkenen ilmoittautua maratonille. Kuitenkin se jää juoksematta ja ensi vuoden tavoite on ratakymppi.
Tältä Parkanossa näytti viime tammikuussa. Saapi nähdä koska pysyvä lumi tänä talvena tulee. Nyt ei muuta kuin taas kinkkua syömään ja tankkaamaan. Seuraava lenkki on vasta huomenna. Aika rendoa...
Sulta näyttää tekstiä tulevan lähes joka päivä. Mukavia tekstinpätkiä, joiden maisemakerronta aukeaa myös juoksua ei-harrastavallekin. Juoksutekniset asiat eivät niinkään aukea...
VastaaPoistaÄijällähän näyttää olevan määrä päällä. Itse kun vielä pääsis juoksemaan...
VastaaPoista