vuoden lyhin päivä

Nyt ne päivät sitten alkavat jälleen pidentyä. Äärimmäisen hitaasti tosin. Se on vähän niinkuin kestävyyskunnon nousu, kyllä se sieltä. Kävin vielä aamupäivällä Jyväskylässä puntin puolella ennen Parkanoon lähtöä. Kun saavuin perille oli, yllättävää kyllä, jo pimeää. Talomme sijaitsee ns. keskustassa, mutta pimeältä näyttää kun ulos katselee. Mun kämpän sijainti Jyväskylässä on kyllä ykkönen: näkymä on kuin manhattanille. Lähdin kuuden maissa Parkanossa tekemään reipasta tuttua Vanhantalon tietä. Riston kanssa on joskus vedelty tiellä reippaita Veven ottaessa kellolla aikaa. Kovia reenejä silloin. Nyt pompottelin pimeää, tasaista asvalttitietä kuun valossa vain askelten tasainen ääni korvilla. Jännä fiilis. Tuossa tasoristeys jossa ensimmäinen km tulee täyteen ja tuossa sillan rumpu toisen kilsan merkkinä. Kolmas uuden paloaseman nurkilla. Vauhti oli laiskaa kuten viime lauantaina ja hädin tuskin 4min vauhtia. Sellaista reipasta kuitenkin. Kaarsin Karvian tielle ja lähdin laskeutumaan Rytilän monttuun. Vasemmalle jäi Kallion asuinalue. Tunne oli kuin kestävyysjuoksijalla virenin yksinäisillä lenkeillä. Saavuin Viinikan asuinalueelle, jossa talomme sijaitsee. Loivaan mäkeen vielä pientä kirrausta niin syke nousee. Sen verran teki hyvää, että käännyin ja otin vielä toisen vedon. Happi kulki keuhkoissa ja räkä roikkui poskessa tai pikemminkin takin kauluksessa. Ilot ne on otettava arjen pienistä hetkistä. Olen juossut 12 vuotta eikä loppua näy. Aina vain nautittavammaksi käy!

Uusimmassa Urheilulehdessä oli haastattelu Jyväskylän suurmiehestä Matti Pullista. Häntä siteeraten "urheilun merkitys on siinä, että se kannustaa ihmisiä hyvään... toisaalta urheilussa pitää olla 100% täysillä, hulluna, muu maailma unohtaen. Mutta silti pitää tiedostaa, että urheilu on vain osa muuta elämää... urheilun pitäisi ennen kaikkea kannustaa terveisiin elämäntapoihin, vastuullisuuteen omasta terveydestä, siis auttaa kansakuntaa pysymään terveenä. "