Niin se joulu on sitten vietetty. Kuusi jäi Parkanon kotiin ja uudet haasteet odottavat. Lähdin jo aamusta liikkeelle ja välietappina poikkesin Virroilla, missä tein aamulenkin Kallen kanssa. Oli kyllä aika väsynyttä ja jäykkää. Eilinen oli aika kova päivä ja pieni lipsuttelu kyllä jumitti paikkoja. Se mikä eniten ärsyttää on toi harmaus. Keskellä päivää on hämärää kuin iltapäivästä eikä oikein tiedä onko aamu vai ilta. Vielä viimeisen kerran sain maistaa kinkkua ja hyväähän se oli. Toivottavasti veriarvotkin tykkäävät yhtä hyvää. Jyväskylään saavuimme hyvissä ajoin ja kuudelta oli halliharjoitus. Jo sinne verytellessä tuntui että jalat on aika väsyneet. Onneksi ohjelmassa ei ollut kovaa treeniä vaan teräviä kuuskymppisiä. Siis uusia ärsykkeitä. Melko rennosti alku meni 8.5 aikaan ja loppuvaiheilla 8.2 aikaan. Viimeisen sarjan vedin piikkareilla ja kello viimeisessä vedossa oli 8.0. Siis kohtalaistä tällä jumitilalla. Päälle aidan alityksia ja aitakävelyita. Lisäksi vuoroloikkaa ja pakara/polvennostojuoksua. Päälle 6¤80m ja johan alkoi jo kulkea. Kämpille ja mieli oli positiivinen.

Joku on ihmetellut, mistä mielekäs elämä ajatus tulee. Kerrotaanpa: Joskus vuonna yksi ja kaksi (2001-2002) opiskelin Alkio-Opistolla Korpilahdella yhteisöviestintää yhdessä journalistiikan opiskelijoiden kanssa. Kurssityöksi liittyi sanomalehden tekeminen ja lehden nimi sattui olemaan Mielekäs Elämä. Tilaajana oli jokin mielenterveysyhdistys ja minun tehtäväksi tuli kirjoittaa juttu Empowerment käsitteestä. Kävin Oulussa asti tekemässä jutun ja haastattelin käsitteen Suomeen tuojaa. Ihan mielenkiintoinen keikka ja siitä tavoitteena mielekäs elämä siirtyi myös omaan sanavarastoon.