elämää suurempia asioita

Viikon reenit alkavat jo tuntua jäsenissä. Tuskin olin palautunut edellisestä lihaksistoa rasittavasta reenistä, kun tänään jo tyypiteltiin kuuskymppisiä. Ei auttanut, vaikka kuinka terävästi yritti kiihdyttää- kello näytti päälle kahdeksan sekunnin. 4¤3 toistettuna tälläinenkin vetojen nyppiminen alkoi painaa. Ei hengityksessä, vaan kropassa. Jännästi hapotti ja kiristeli lihaksissa. Pari kertaa koitin telineestäkin, mutta vauhti ei parantunut. Fiilis oli kuin voittajalla setin päätyttyä -en telonut itseäni. Eikä tässä vielä kaikki, kevyttä verryttelyä ja aidan ylityksiä ja alituksia. Tässä vaiheessa viimeistään alkoi paikat olla tukossa. Pelkäsin, että en palaudu koskaan ja olin valmis maksamaan seuraavan päivän hieronnasta vaikka viiskymppiä. Seuraavaksi vielä pohkeille nousuja ja pakara/polvennostojuoksua. Vielä verryttelyä ja satasia päälle. Olihan sitä aikaa menny pari tuntia kun reenit oli ohi. Kestävyysjuoksijan koettelemus oli ohi. Ulkoa yllättäen Börjen pyörän vierestä löysin viime viikolla varastetun mummopyöräni ja ilman lukkoa edelleenkin. Ihmetys oli melkoinen. Joku veijari vei sen hammaslääkärin edestä, kun kiireessä aamulla jouduin turvautumaan kakkospyörääni eikä siinä ole lukkoa. Varas oli ilmeisesti myös urheilumiehiä ja tullut reenaamaan laittamatta pyörää lukkoon. Minä fiksuna ihmisenä tietysti laitoin vahingon kiertämään ja varastin pyöräni takaisin itselleni. Seuraavaksi käytän kyllä lukkoa. Afrikkalainen sosialismi, johon kuuluu tavaroiden lainailu ja toisen tukeminen ei meillä ole kovassa huudossa. Mun pyörä on mun pyörä!

Jussi Utriaisesta juttua Juoksija-lehden netti versiossa. Lisäksi Jyväskylän Kenttäurheilijoiden Henri Manninen ja Juha Puttonen valittiin EM-maastoihin. Tsemiä!