Tässä kuvassa on sitä riisto-henkeä. Alun perin lajin parissa puhuttiin raastosta, joka kuvaa sitä tunnetilaa mikä urheilijan mielessä vallitsee kovan kilpailun tai harjoituksen loppuvaiheissa kun aivoissa takoo käsky maaliin jaksamisesta- kroppa mielellään jo lepäisi, mutta pää ei anna periksi. Nykyään raasto taipuu riistoksi, sillä se on ehkä humoristisempi versio raastosta ja samalla antaa vähemmän vastauksia ja enemmän kysymyksiä: mitä riistetään ja miksi? Vastauksen voi jokainen keksiä itse, pääasia että treenin jatkuvat ja kunto nousee.