fiiliksiä

Tänään koitti päivä, jolloin oli tarkoitus vetää kovempaa. Sain houkuteltua Saksalaisen kaverini Erikin sparraamaan. Erik oli vetänyt pirtelöt liian lähellä treeniä ja hänellä alkoi mahassa kiertämään kesken treenin. Itse pelkäsin, että pystynkö juoksemaan vielä ollenkaan kovempaa. Hippoksen kierroksen asvaltti oli kuitenkin kuiva ja tasainen. Lähdimme sovitusti maltilla lopussa kiihdyttäen. Puolimatkan jälkeen Erik joutui puklaamaan ja passasi. Itselleni kehittyi voittaja tunne kolmen viimeisen kierroksen aikana. Vauhdit olivat parempia kuin valmistautuessa PM-maastoihin ja paranseudun jumista ei ollut tietokaan. Olin kuin lehtoon lähdössä. Penikka ei tuntunut ja frekvenssi oli hyvä. Viimeinen kiekka tuli jo 5.20 ja ihmettelen vain mistä moinen kulku. Verryttelin melkein saman tien kämpille kun ajattelin jomotuksen iskevän oikeaan penikkaan ennemmin tai myöhemmin. Ei iskenyt ja kämpillä laitoin jalkaan kylmää.