tiistai 18. joulukuuta 2007

itseaiheutettua

Silloin kun pääsee treenaamaan ja paljon ei pitäisi valittaa. Saat tehdä juuri sitä mistä pidät ja tiedät kuntosi kohenevan. Toinen näkökulman tälle on fyysinen väsymys. Pitäisi ehtiä tekemään myös muita arkisia asioita. Lukea tenttiin jne. Kyse usein on ajankäytön hallitsemisesta ei juuri muusta. Valitettavasti täytyy todeta, että tässä suorituspainoitteisessa yhteiskunnassa ajankäyttö on yksi ratkaiseva asia. Se kuka on tehokas, mutta samalla osaa ottaa rennosti porskuttaa menemään. Aina vain on niitä, jotka väsyvät tai tipahtavat tästä oravanpyörästä. Tästä syystä ehkä olen kiinnostunut sosiaalityöstä ja opiskelen sen aineen tenttiinkin. Björn Dählie oli kuulemma ajankäytön mestari ja veti joskus lenkkiä laivan satamassakin kun oli reenin aika. Hän pyöritti urheilubisnestä ja oli samaan aikaan kova hiihtäjä. Toiset sen sijaan jättävät kaiken muun häslingin ja keskittyvä vain yhteen asiaan kerrallaan. Menestystä voi tulla monella tavalla ja sitä tulee jos on tullakseen. Aika raadollista silti tämä urheilu.
Itse olen päättänyt, että unesta ja sen laadusta sekä ruuasta en tingi. Lisäksi kulahtaneilla kengillä en juokse ja näin hanki uusia vammoja. Rautaa pitää silti takoa silloin kuin se on kuumaa. Kyllä ne maksimit joskus löytyvät. Toki senkin jälkeen voit nauttia urheilusta yhtä paljon kuin ennenkin ehkä vain huonommilla tuloksilla.
Tänään aamulla kymmppi ja pari tuntia voimaa, loikkia, kuntopalloa ym. Illalla 15km. 135 sykkeellä mittasin kilometrin 4.20. Taitaa olla äijä kunnossa tai sitten sydän oli laiskalla päällä.

2 kommenttia:

  1. Aina sopii epäillä myös kilometrien pituutta, joslenkki alkaa kulkemaan liian nopsaa :)

    VastaaPoista
  2. Se oli testi kilsa, vaikka saattaa olla että aamun kova halliharj. tekee sen että syke ei nouse kevyillä lenkeillä. Mene ja tiedä...

    VastaaPoista