7.8

Siinä periaatteessa tämän päivän treeni numeroiksi muutettuna. Oli se nopeus päivä, jolloin ajattelin kokeilla paljonko tämä kaveri tyypittää. Ekat kolme kuuskymppistä hitaita 82 -83. Viiden minuutin palautus ja piikkarit jalkaan. Terävä lähtö ja liikkeelle. 8.0 valmentajan kellottamana. Seuraava taas parempaan 7.8-7.9. Jaloissa alkoi jo selkeästi tuntumaan. Ei ne hapot vaan ne oudot ärsykkeet lihaksistossa jos niitä miehestä löytyy. Seuraava 7.8 ja viiden minuutin palautus. Seuraavassa kolmen sarjassa painoi jo ja ajat painuivat jälleen 82-83. Palautus ja lenkkarit suosiolla jalkaan. Muutama kymmenys jälleen parempia. Siinä periaatteessa päivän reeni. Verryttelyä ja tarkoitus oli tehdä aidan ylityksiä ja alituksia. Hallille saapuneet ottelijat olivat kuitenkin ottaneet ne käyttöön. Siis vuoroloikkaa 5¤50m ja päkiälle nousuja. Reeni pulkassa eikä edes ollut kova hiki. Paikoissa kuitenkin tuntui ja luotan siihen että reeni meni perille. Se nähdään ensi kesänä, kun tarkoitus on parannella viidentuhannen metrin ennätystä. Valmentajani Antero oli jutellut Lipsosen Eskon kanssa, joka on valmentanut 13.18 miestä. Hän sanoi meidän treenin tekevän oikein hyvää. Uskotaan siis auktoriteetteja. Vielä ehtii kiristää harjoitusruuvia ja rassata hengitystä.

Yllä oli urheilullinen näkökulma päivän treeniin. Juoksemisella on kuitenkin myös sosiaalinen aspekti. Otetaanpa alusta: Saavun hipposhallille ja haen seuran toimistolta vetotossut. Menen hallin puolelle missä tapaaan Mikaelin. Tommi, joka vetelee sataviiskymppisiä kyselee mikä on päivän treeni.Vaihdamme kuulumisia ja lähdemme Mikaelin kanssa verryttelemään. Kalle ei tänään tule reenaamaan kuten ei Eerikkään. Ranskan reissulta saapunut Juha valittaa väsymystä ja tarjoan hänelle geeliä, mitä takin taskusta ei löytynytkään. Aukivetoja ja Anssi ja Lari kiihdyttelevät myös. itsellä ne kulkevat nopeammin kuin itse vedot. Johtuu kai rentoudesta, kun ei tarvi paikaltaan lähteä. Larin isä seuraa poikansa reenejä ja kommentoi Saksa paitaani. Tommin valmentaja Kari seuraa muidenkin valmennettaviensa harjoitusta. Täytyy myöntää, että Jyväskylässä ei hallilla tarvitse yksin treenailla. Sinne on mukava mennä ja kovien harjoitusten jälkeen juttua riittää. Jokin siinä vetoaa ja harva kavereistäni on lopettanut juoksemista, vaikka taukoa olisi välillä tullutkin. Urheilijat viihtyvät urheilijaporukoissa.