Maraton on parasta, julistaa raasto. comin Zacheus. Parasta ja parasta, kunhan nyt edes pääsisi viivalle joka vuosi. Näillä sanoilla aloitan oman lyhyen maratonhistoriani kertomisen.
Ensimmäinen kosketus kohdallani pitkän matkan juoksuun siis maratoniin otin ollessani vaihdossa Pohjois-Irlannissa Belfastissa. Vuosi taisi olla 2002, jalassa Niken Shoxit ja maraton Dublinissa. Valmistautumisen koin suurena haasteena ja itse kisassa suoriuduin maaliin ajassa 2.46, mihin olin äärimmäisen tyytyväinen. Seuraava todellinen maraton oli Frankfurtissa 2004, mihin valmistauduin kolmella 180km viikolla ja puolimaratonilla Suomen rankimmalla reitillä kivimäkimaratonilla. Alla oli ennätysten kesä radalla ja akilleksen pieni vihoittelu ei vielä estänyt kilpailemasta. 2005 radalla ei suurta kehitystä tapahtunut, mutta taso vakiintui. Kesän viimeiselle kympille valmistautuessani sain vasempaan akillekseen tällin joka ei ottanut toipuakseen. Olin jo ilmoittautunut Frankfurttiin ja elättelin toiveita uudesta ennätyksestä. Kävi niin, että neljän kuukauden odottelun jälkeen akilles putsattiin ja helmikuussa pääsin jo juoksemaan. Vuonna 2006 oli jälleen mahdollisuus toteuttaa unelma maratonista. Paikkana Joutseno ja SM-mitalista lähdin tappelemaan. Taso tuona vuonna oli kova ja hieman kyseenalaisella maineella ratkaisin kilpailun Kalevan maljasta tuolla juoksulla. Aika 2.30 oli kohtuullinen ja fiilis mahtava: Sain juostua maratonin. Keväälle 2007 asetin tavoitteeksi Zurichin maratonin. Päätin tehdä viimeistelyn viimeisen päälle ja lähdin Etelä-Afrikkaan, missä jalkaani tuli rasitusmurtuma leirin kolmantena päivänä. Zurichissa sain paikan päällä seurata Erojärven ja Saavalaisen valmistautumista kisaan. Päätin yrittää syksyllä uudestaan. Lopun jo tiedättekin.
Mitä tästä opimme? Aina kun koet itsesi terveeksi niin ei muuta kuin viivalle kisaamaan. Maratonille jos ehdit hiukankin valmistautua! Alla otettu kuva Frankkesta armon vuonna 2004. Laitatin kuvan oikein hiirimatolle, kun arvelin että se ennätys kestää ja pitkään.
Ensimmäinen kosketus kohdallani pitkän matkan juoksuun siis maratoniin otin ollessani vaihdossa Pohjois-Irlannissa Belfastissa. Vuosi taisi olla 2002, jalassa Niken Shoxit ja maraton Dublinissa. Valmistautumisen koin suurena haasteena ja itse kisassa suoriuduin maaliin ajassa 2.46, mihin olin äärimmäisen tyytyväinen. Seuraava todellinen maraton oli Frankfurtissa 2004, mihin valmistauduin kolmella 180km viikolla ja puolimaratonilla Suomen rankimmalla reitillä kivimäkimaratonilla. Alla oli ennätysten kesä radalla ja akilleksen pieni vihoittelu ei vielä estänyt kilpailemasta. 2005 radalla ei suurta kehitystä tapahtunut, mutta taso vakiintui. Kesän viimeiselle kympille valmistautuessani sain vasempaan akillekseen tällin joka ei ottanut toipuakseen. Olin jo ilmoittautunut Frankfurttiin ja elättelin toiveita uudesta ennätyksestä. Kävi niin, että neljän kuukauden odottelun jälkeen akilles putsattiin ja helmikuussa pääsin jo juoksemaan. Vuonna 2006 oli jälleen mahdollisuus toteuttaa unelma maratonista. Paikkana Joutseno ja SM-mitalista lähdin tappelemaan. Taso tuona vuonna oli kova ja hieman kyseenalaisella maineella ratkaisin kilpailun Kalevan maljasta tuolla juoksulla. Aika 2.30 oli kohtuullinen ja fiilis mahtava: Sain juostua maratonin. Keväälle 2007 asetin tavoitteeksi Zurichin maratonin. Päätin tehdä viimeistelyn viimeisen päälle ja lähdin Etelä-Afrikkaan, missä jalkaani tuli rasitusmurtuma leirin kolmantena päivänä. Zurichissa sain paikan päällä seurata Erojärven ja Saavalaisen valmistautumista kisaan. Päätin yrittää syksyllä uudestaan. Lopun jo tiedättekin.
Mitä tästä opimme? Aina kun koet itsesi terveeksi niin ei muuta kuin viivalle kisaamaan. Maratonille jos ehdit hiukankin valmistautua! Alla otettu kuva Frankkesta armon vuonna 2004. Laitatin kuvan oikein hiirimatolle, kun arvelin että se ennätys kestää ja pitkään.
No onpa niillä jaloilla tepasteltu ja harmi, että sulla Italia jäi väliin...mutta Frankfurttiin sitten.P.S Erik might have some good tips for you too! Niin ja muista laittaa korkkarit niihin bileisiin, jolla takaat lopullisen sairasloman vuoden loppuun asti... :)
VastaaPoistaCheers! Joo Erik on hyvä tsemppari perusasioissa eli pitkissä lenkeissä ym. Kyllä mäkin olen sitä koittanut kouluttaa omilla treeni filosofioillani!
VastaaPoista