Tänään tuli taas opittua jotain elimistön toiminnasta. Ensimmäinen näistä on ns. vanhoilla lämmöillä juoksu. Se tarkoittaa sitä, että juoksu kulkee vielä hyvin seuraavana päivänä vaikka edellispäivän kovan treenin pitäisi painaa jaloissa. Eilisen iskutuksen jälkeen juoksin Antin ja Tommin kanssa puolitoista tuntia. Juoksu kulki ja juttu luisti. Kämpille päästyäni tankkasin ruisleivällä sekä kotoa tuomallani joulukinkulla. Lounaan söin tulkkauskeikan jälkeen. Iltapäivän vaativampaan settiin valistauduin sanoja kertaamalla ja hörppäämällä kahvit. Tsemppaus auttoi ja vielä kämpille päästyäni olin tehokkaalla päällä. Päätin tehdä rästissä olleen esseen pois jaloista kuleksimasta. Palautus siinä olisi vasta tammikuun puolivälissä, mutta epäilin jaksavani vääntää sitä toisella puolella maapalloa. Naputin viisi sivua tekstiä ja mieleen tuli gradun vääntö; yhtä tuskallista hommaa molemmat kun pitää viitteet ja kaikki olla kunnossa. Vielä pitäisi olla jotain sanottavaakin eikä vain suoraa referointia kirjasta. Opiskelijat tietävät mistä kirjoitan.

Iltalenkille pääsin seitsemän aikaan. Ulkona oli pakkasta -15 astetta, mikä tuntui vilpoisalta. Kämpän lämpötila on noussut +19 asteeseen, mikä on hiukan vielä alakanttiin. Ajatuksena oli juosta kevyt kymppi ja mennä hallille joko satasia rullailemaan tai puntille heilumaan. Opetus numero kaksi opin loppuvaiheessa lenkkiä. Energiatasot nimittäin valahtivat sen verran alas, että ukko oli tuupertua lumihankeen. Olin syönyt vain pari suklaata esseetä naputellessani. Kämpille kyllä pääsin, mutta hallilla jäi käymättä. Iskin mikroon herkullisen kiinalaisen aterian ja elämä voitti jälleen kerran. Mielenkiintoista tämä arkielämä..

aika viileää menoa

Uskon palauttaminen on joskus helppoa hommaa. Varsinkin juoksu-urheilussa. Vain yksi harjoitus palauttaa mielen siihen vakaaseen tilaan, jolloin juoksija on tyytyväisimmillään ja minkä vuoksi hän näkee niin paljon vaivaa. Hyvä kunto on se, mihin juoksija pyrkii ja tie sinne on pitkä ja joskus kivinen. Vähän niin kuin elämäkin. Aika kliseisesti sanottuna elämän mielekkyys liittyy matkan tekoon, ei niinkään perille pääsyyn. Tämän kun oivaltaa, on elämältään jo aika paljon saavuttanut.

Viime maanantaista nyppiintyneenä lähdin tänään hallille juoksemaan kaksitonnisia. Anteron ollessa etelänmailla sain sparraajaksi onneksi seurakaveri Anssi Puttosen. Jalkaterän murtumasta toipuva maileri aloitteli varovasti ja veteli tonneja loppua kohti kiihtyen. Miehestä oli silti paljon henkistä apua mun aherrukseen. 5x2000m 200m (reilu 1min) hölkkäpalautuksella meni ehkä paremmin kuin odotin. Ajat olivat 6.34, 6.42, 6.36, 6.32 ja 6.21 niin että eka kilsa oli 3.15 ja vika 3.06. Hyvään kuntoon meikäläisellä on vielä pitkä matka. Noi vetojen vauhdit on lähempänä maratonin kuin puolimaratonin matkavauhtia. Ehkä on parempi että ei liikaa vertaile itseä ja keskittyy vain tekemiseen tai suorittamiseen, millä nimellä treenaamista nyt kutsutaankaan.

Työpäivä meni meni varsin kivasti. Aamuherääminen ei tuottanut suurempaa tuskaa ja aamulenkki 10km+2x100m oli juhlaa. Yöllä oli satanut uutta lunta ja valitsin pyörätien joka oli jo ehditty aurata. En siis väkisin vääntänyt sitä tuttua kieppiä. Iloinen yllätys eilen kämpille tultuani oli huoneilman viileys. Tänään tarkistin sen mittarilla: +16c! Soitin isännöitsijälle, joka sanoi homman olevan hoidossa. Kerrostalon ilmastoinnissa on jotain pientä häikkää ja korjaaja tekee parhaillaan töitä sen eteen. Ei muuta kuin turkkia ja trikoota vaan päälle kämpällä!

Paluu perusasioiden eli työn ja reenien pariin alkaa huomenna. Eilen Alajärvellä oli vielä aamusta 26 astetta pakkasta ja poljin kuntopyörää 55min. Lounaan jälkeen siirryimme koko porukka Parkanoon, missä pakkasta oli 16 astetta. Lähdin juoksemaan parin päivän tauon jälkeen. Juoksu tuntui hyvältä ja ehdin juosta tunnin verran. Matkalla tein muutamia spurtteja ja asunnon lähestyessä teki mieli tehdä teräviä spurtteja. Tein 8x100m omasta mielestäni hyvällä sykkeellä.

Jalkojen tuoreus tuntui vielä tämän aamun pitkällä lenkillä. Hammasta purren uskaltauduin ulos tuuleen ja tuiskeeseen muiden jäädessä sisätiloihin lämpimään. Vaikka pakkasta ei ollut kymmentä enempää teki tuuli ja tielle kasaantunut lumi juoksusta raskaan. Loppuvaiheessa puskin vielä monta kilsaa suoraan vastaiseen ja alaleuka meni tunnottomaksi. Onneksi verenkierto myöhemmin palasi ja säästyin paleltumisilta. Tänä talvena on kuitenkin nenänpää jo kerran palellutettu.

Matka Uuteen-Seelantiin lähestyy. Huomenna ehdin tehdä hyvän vk harjoituksen hallissa ja keskiviikkona käydä salilla. Sitten onkin edessä pari päivää istumista. Perillä pitäisi odottaa kesäiset olosuhteet.

Hyvää joulua ja rauhallisia liikkeitä Tavoitteena mielekäs elämä -blogin lukijoille!

Meikäläinen viettää joulunpyhiä Alajärven suunnalla porukoilla. Kovat pakkaset estävät ulkoliikunnan, niinpä olen fillaroinut isäni joululahjapyörällä eilen tunnin (20km) ja tänään aamusta tunti kymmenen (25km).

Palaan taas blogipäivityksen pariin alkuviikosta.

Pakkanen paukkuu ulkona, mutta se ei meininkiä hidasta. Aamulenkki tosin oli vähällä jäädä väliin. Pakkasta oli kuitenkin vain hiukan alle 20 astetta ja tsemppasin itseni ulkoilmaan. Jälkikäteen oli jälleen voittajafiilis ja energinen olo puoleen päivään saakka. Siinä vaiheessa oli jo kahvit juotava. Iltapäiväkin sujahti mukavasti, mutta kämpille päästyäni oli pakko oikaista itseäni vaakatasoon. Puolen tunnin tirsat ja mies oli jälleen lenkkeilykunnossa. Lähdin juoksemaan puolipitkää Palokan suuntaan. Reilun tunnin juoksun jälkeen alkoi kylmyys tuntumaan jäsenissä. Tunti vartin jälkeen suunnitelmieni mukaan koukkasin Hippokselle. Vedin siellä vermeet päällä 6x100m räväkästi niin että veri alkoi taas kiertämään. Olotila oli erittäinkin hyvä ja tein parit koordinaatit ja syväkyykkyhypyt. Kari Kallion Icebugeja testasin myös ja ainakin se malli oli liian kolho. En juoksisi yhtään lenkkiä niillä. Ehkä ne värikkäämmän malliset voisivat sopia kapealle lestilleni.

Piipahdin punttisalin puolella myös heilumassa. Tein selkiä/vatsoja/kylkiä/askelkyykkyä/penkille nousua hatusta vedettynä kaksi sadan sarjaa. Tämä liike tuntui tekevän kutaa ja sulattavan jalkoja. Päälle pari hauisliikettä niin voi sanoa salilla käyneensä. Siellä olivat reenaamassa myös JKU:n nuori ja lahjakas sukupolvi. Lähinnä pikajuoksijoita, mutta muuten ihan mukavia ;) Päivän sosiaalinen kiintiö alkoi tulla täyteen ja hölkkäsin kämpille kolme kilsaa hyvällä kululla.

Onneksi päivät eivät ole veljeksiä keskenään. Jumivaihe on tärkeää saada loppumaan ennen kuin se alkaa syömään miestä. En lähtenyt tänään tekemään mitään rankaisureeniä, vaan palauttelin suunnitellusti. Aamulla juoksin tunnin kun työt alkoivat vasta kello kymmenen. Alaselkä hiukan ärtyi eilisestä rynkytyksestä väsyneillä jaloilla. Siksi päätin käydä salilla iltareenin jälkeen. Juoksimme rapsakkaassa 20 asteen pakkasessa Tommin kanssa rytmikästä kevyttä. 50minuutin jälkeen kurvasin Hippokselle ja kävin vessassa kakkosella. Näin Jarin vetävän satasia ja lähdin mukaan. Ekassa Jarppa näytti mailerinkykynsä ja kuroi maaliviivan yli ennen mua. Eka veto oli hyvä maksimiavaus mulle ja paikat eivät onneksi revähtäneet. Toinen putkeen ja juoksu tuntui paranevan. Hyvä hapotuksen tunne kertoi lihaksiston ikiroudan alkavan sulaa. Vedin vielä kolme satasta lisää rennommalla meiningillä. Paikat oli avattu.

Testasin miten syväkyykkyhyppy lähtee ja ilokseni olo oli kuin kumiukolla. Tai ei nyt ihan, mutta parempaan suuntaan kuitenkin. Menin salin puolelle tekemään hiukan selkiä ja vatsoja. Innostuin myös leukojen vedosta (2x10) sekä pakollisista yhdenjalan kyykyistä (2x10). Paluumatkalla hallin puolelle törmäsin oikeaan urheilijaan, triatlonisti Panu Lietoon. Mies rullaili rullilla fillarilla eikä päässyt minnekään karkuun kun menin juttusille. Keskustelu hänen kanssaan oli avattu ja täytyy sanoa, että arvostan kyseisen lajin urheilijoiden työmoraalia. Laji ei kestävyysjuoksun tavoin vedä massoja, mutta on myös mainio kuntoilulaji. Toivotaan menestystä tämän hetken Suomen parhailta teräsmiehiltä!

super jumi

Aina ei voi voittaa. Aina ei myöskään juoksu ns. kulje. Kun se (jumi) hetki koittaa kenelläkään ei ole mukavaa, paitsi jos on hieman huumoria tallella. Hallilla tänään teki mulla tiukkaa 3.30 vauhdeilla juosta kahden tonnin vetoja. Ei sen puoleen sykkeet pyörivät 160 hujakoilla, mutta jalat olivat betonia. Minkäänlaisesta herkkyydestä ei ollut tietoa ja meikäläinen vain kiskoi menemään diisselillä. Odottelin josko se juoksu siitä helpottuisi treenin edetessä, mutta turhaan. En yrittänyt repiä yhtään, se kun ei kuulu valmennusfilosofiaani. Neljän vedon jälkeen pistimme pelin seis ja sain hölkätä kolme kaksi satasta, josko se juoksu hiukan siitä aukenisi. Ne menivät nousujohteisesti 34 ja 31 sekuntia. Todella säälittävää vauhtia siis edelleen, mutta jalat tuntuivat edes jotenkin tottelevan.

Kauas on pitkä matka voisi tässä vaiheessa kautta todeta. Meikäläinen ei kuitenkaan ole ensimmäisiä pyyhkeen kehään heittäjiä. Mitä yhdestä treenistä kun on monta kuukautta sujunut hyvin? Sitä hieronnan aloittamista harkitsen vakavemmin kuin tähän asti. Viimeksi elokuussa kun kävin hierojalla. Vimeistään kevään korvalla on tämä valttikortti otettava käyttöön. Toivotaan nyt kuitenkin että Uuden-Seelannin lämpö sulattaa ikiroudan jaloista.

Viikonloput vietetty. Kintuissa alkaa tuntumaan jo hyvät reenit. Etureidet on ollut tukossa jo jonkin aikaa, eikä venyttely tunnu riiittävän. Eilen juoksun aamupäivällä pakkasessa (-19c) reippaan jyväsjärven ympäri ehkä sellaisella 4min vauhdilla. Tarkoitus oli kiihdytellä lopussa, mutta taisi olla ukko sen verran kankeana että ei onnistunut. Iltapäivästä toeteutin tutun käynnin uimahallille. Tein ok hyvän kuntosaliharjoituksen ja juoksin vedessä 40min. Ajatuksena oli palautella jalkoja, mutta tämän päivän lenkillä meno ei ollut yhtään paremman tuntuista. Juoksin Tommin kanssa kaksi tuntia -15 asteen pakkasessa. Olisi pitänyt juosta hiukan pidempäänkin, mutta juoksu oli sen verran tukkoisen tuntuista.

Juoksun lisäksi viikonlopun ohjelmaan on kuulunut joulujuhla seurakunnassa, mikä oli ihan jouluun herkistävä tapahtuma. Eilen uimahallilta tultuani meni kaverille Selimille pleikkaria pelaamaan. Sekin oli varsin rentouttavaa puuhaa ja unohdin perusrutiinit hetkeksi. Kämpille päästyäni en avannut läppäriä ollenkaan kuten en keskiviikkonakaan käytyäni valmentajalla kylässä. Kyllä toi tietokone on ihan ok keksintö, mutta siitäkin on pysyttävä erossa säännöllisesti. Kuinka moni nykyään istuu koneen ääressä, vaikka jotain kehittävääkin voisi tehdä. Sosiaalinen media on se joka kiinnostaa, mutta miksi ei mennä kavereita morjestamaan henkilökohtaisesti? Tekis mieli ostaa uusi läppäri vanha kun kaatuu hetkenä minä hyvänsä.

Joulun vietto alkaa torstaina, kun menen porukoille Alajärvelle. Ohjelmassa on reeniä kovissa pakkasissa sekä rentoutumista hyvässä seurassa. Univelkaa olen nukkunut jo valmiiksi pois sarjalla 11h+11h tänä viikonloppuna. Muistaakseni Gabriela Szabo oli kova nukkumaan Hailen ja Hapon lisäksi.

Joku päivä hipposhallissa mainitsin hierojasta, joka toimi Helsingin MM-kisoissa. Kaverilla oli käsivarret vahvemmat kuin mun reidet. Tuossakin kuvassa näkee, kuinka hellästi hän käsittelee urheilijarassukkaa. Kyseessä taitaa olla itse Goljat, muistaakseni kaveri oli Jenkkien hieroja.

Päivän urheilut oli lyhykäisyydessään 9+14.

frankke

Jos Gunther Weidlinger juokseen ensi lokakuussa maratonin Frankfurtissa, niin tekee sitten meikäkin. Vuonna 2006 juoksin siellä 2.26 ja paransin silloin enkkaani parilla kymmenellä minuutilla. Sitä edelsi hyvä syksy ja määrävoittoinen harjoittelu. Kisassa jalassa olivat toisten moittimat painavat Skylonit ja vyöllä Dexalin juomaa. Samassa kisassa Yrjö Pesonen juoksi 2.17, muistaakseni lähes nelikymppisenä. Toiseksi paras suomalainen oli Erojärvi muistaakseni 2.23 ajalla. Mukana alkumatkasta mulla oli Petri Kykyri ja rinta rinnan painelin kolmeen kymppiin asti saksalaisen hauismiehen kanssa.

Olimme Frankkessa Vaajakosken kuohun porukalla ja melkein kaikki juoksi porukasta hyvin. Voitin arvauskisan siitä, mitä olisivat meidän porukan loppuajat. Kisan jälkeen iski flunssa ja olotila oli kauhee. Maratononnellisuus tuli vasta hiukan myöhemmin Parkanoon huilimaan päästyäni.

Ensi keväänä siis ei maratonia ole. SM-puolikas kuitenkin, jolle on kiva osallistua parin välivuoden jälkeen. Siuntiossa siis on tarkoitus päästä hyvän kisan makuun.

Treenien puolelta eilen oli kevyt päivä. Parinkympin pakkasessa juoksin valmentajalle saunomaan tunti kymmenen. Tänään aamulla 6.30 pääsin lenkille, mikä on mulle hyvä saavutus. Olotila lenkin jälkeen oli itse asiassa ihan hyvä ja nautin aamuelämästä. Illalla oli ohjelmassa vauhdikas hallireeni 200m 31ek+400m 68-66sek+ 600m 1.46-1.44. Palautukset hölkkänä 200/400/400m. Koko setti kolmeen kertaan läpi välissä 4min hölkkäpalautus. Juoksu kulki yllättävän hyvin ja tein aitakikkailut vasta lopussa. Juoksu kaipaa vielä rentoutta ja rentoja etureisiä. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä reeni ja vauhdikaskin. Diisseli alkaa päästä 3min vauhteihin pikku hiljaa. Uudessa-Seelannissa oli jo kolmannella viikolla tonnin vetoja ohjelmassa..

Kai se on blogi päivitettävä, vaikka nukkumaan pitäisi kohta mennä. Kävin lukaisemassa Jarin blogin ja pakkohan se oli jotain itsekin rustattava. Reenien puolesta päivä meni hyvin. Voitin itseni ja juoksin aamulenkin 9km+2x100. Illalla hölkkäilin tunnin Jounin kanssa ja kävin tekemässä kevyen kuntopiirin Hippoksella. Jalat menee kylmällä juoksusta aika tönköiksi, mutta hyvä niitä oli sulatella lihaskuntoliikkeille ennen kämpille (3km) hölkkäilyä.

Tapasin Jounin Hippoksella, jossa Jarppa kiskoi menemään tonneja. "Hölkkäsin" siinä vieressä yhden kierroksen ja sain veren kiertämään sopivasti kun oli ulkokamat päällä. Taisi tsemppaus auttaa Jariakin reenissä kun vielä leikilläni pamautin nyrkillä mahaan hyvässä toverihengessä. Siis metaforana. Lähdimme kuitenkin ulos lenkille Jarin jatkaessa raastoa. Tuntia myöhemmin siis tulin hallille tekaisin kuntopiirin merkeissä.

Illalla kämpillä odotti vielä käännössavotta. Sain sen tehtyä viisi minuttia suunnitellusta aikataulusta myöhässä. Puoli ysin uutiset ehtivät alkaa ennen viimeisen lauseen kirjoittamista. Hyvin projekti kuitenkin meni ja viimeisen oikoluvun jälkeen printtasin tuotoksen.

Huomenna on taas uusi päivä ja illalla pitäisi mennä valmentajan luokse saunomaan ja tammikuun reenisuunnitelmia puimaan.

Ei työ tekemällä lopu. Mulla on yleensä ollut tapana tehdä hommat ajoissa niin että ei tule viime hetken paniikkia. Välillä tenttiin lukiessa siitä on haittaakin, kun kirja on kahlattu läpi jo viikko ennen tenttiä. Viime viikolla kävinkin uusimassa yhden tentin ja samalla väänsin toisen. Laskeskelin että yli 10 opintopistettä tulee kasaan syksyn opinnoista. Ihan hyvä määrä työn, harrastusten ja telkkarin katsomisen ohella.

Keskiviikoksi pitäisi saada käännettyä 15 sivua tekstiä. Työtä on, mutta kyllä siitä pieni korvauskin on tiedossa. Yleensä olen etelän lereillä tehnyt käännöksiä ja sitä kautta saanut tienattua matkarahoja. Muutenkin pelkkä reenailu on aika tylsää jos päivällä ei tee mitään älyllistä.

Päivän treeni oli ihan tiukka 5x2000m 1 minuutin eli kierroksen hölkkä palautuksella. Ajallisesti ne kulkivat aikoihin 6.53, 6.50, 6.41, 6.43 ja 6.41. Ei mitään luukutusta, mutta hyvää kestävyysreeniä. Nykyajan mailereiden maailmassa vaan ei tahdo arvostusta saada kunnon nylkkyreeneille. Parhaimmillani olen juossu saman reenin 3.05 kilsavauhdeilla 2min palautuksella heleposti. Tällä kertaa onneksi mukana oli Jouni, joka piti juttua yllä parin vedon ajan.

Reenin lopuksi kävin salilla tekemässä selkiä/vatsoja ja kylkiä. Kämpille verrytellessäni juoksu kulki edelleen mikä oli mukavaa se. Viikolle on tiedossa kovia pakkasia ja mielikuvitusta täytyy pitää yllä, jos ei lenkille pääse. Luvassa saattaa olla uintia, matolla juoksua ja ehkä lepoakin.

su lenkki

Helsingissä oli tänään ulkoilukelien ulkoilukeli. Päivä lähti ihan mielenkiintoisesti käyntiin, kun heräsin aamulla ysiltä ja puolikymmeneltä hyppäsin juoksukamoissa junaan, joka vei Pasilaan. Pari venytysliikettä tein kanssa matkustajien ihmeeksi junassa ennen Pasilan asemaa. Tunnelma muutenkin oli paikallisjunassa aika säyseä. Matkustajina lähinnä mummoja matkalla sunnuntaikirkkoon.

Pasilan asemalta poistuin tulosuuntaan oikealle lännen puolelle. Siitä piti suunnistaa ratsastusmaneesin ilmoitustaulun kohdille. Mietin kuinka päästä sinne, kun Sanna ystävänsä kanssa juoksi vastaan. Hieman myöhemmin paikalla pompotteli myös Hamberi. Matka jatkui 5km auraamatonta, mutta tampattua ulkoilumaastoa ilmeisesti jonnekin Ruskeasuon suuntaan. Vauhti oli kevyttä ja vieressä hiihdettiin perinteistä latua niin että itselläkin oli olo kuin letkassa hiihdossa. Kovempaa olisi päässyt ajetulla latu-uralla, mistä kovin moni ei olisi tykännyt.

Jossain vaiheessa tultiin jollekin urheilutalolle (vuonna 2006 kävin siellä viimeksi Jussin ja Anssin kanssa kun myös juostiin pitkää lenkkiä), jossa pidettiin vessatauko pari kertaa ja kierrettiin 3km mittaista hyvää aurattua reittiä. Kello kävi ja juttu luisti. Happo ilmoitti juoksevansa kotiin Pukinmäkeen ja sanoi, että siitä on lyhyt matka Tapanilaan. Vauhti kiihtyi heti, mutta onneksi ei ollut paljoa enää jäljellä. Jossain vaiheessa löysin veljeni kämpillekin kun kellon mukaan aikaa oli kulunut 2.20. Ihan mielenkiintoinen pitkälenkki vaikka ilmansuunnista olin koko ajan ihan pihalla.

Mielenkiintoinen viikonloppu kokonaisuudessaan. Varsin toiminnallinen niin sanotusti. Juttuhan oli siis mennä veljen poikaa morjestamaan, musta kun tuli setä 2,5 viikkoa sitten. Siinä ohessa tuli juoksuakin harrastettua..

Aktia Cup

Taas on yksi mielenkiintoinen kisa juostuna. Nautin aina yhtä paljon siitä täpinästä, mikä kisoihin liittyy. Alkuverryttelyjen jälkeen startin odottaminen on paras hetki. Tiedät, että kohta pääset luukuttamaan ja nauttimaan vauhdikkaasta juoksusta. Oli kunto sitten hyvä tai huono mielestäni voi aina kilpailla. Jos turpii tulee joltain, se on merkki siitä että harjoittelua on kiristettävä ja samalla ehkä tsemppaa sinut voittanutta. Tänään Hytösen Tommi oli lähellä sitä, mutta sain kammettua itseni ohi hänestä kuuden kilometrin jälkeen. Startti tapahtui odotetun rivakkaasti ja eka kilsa meni ajassa 3.05. Sen jälkeen aloin jo jäämään Tommista ja kauempana edellä paineli kaveri joka maalissa osoittautui Petteri Muukkoseksi. Toinen tonni 3.28 ja selkeästi tuli päästettyä kroppa helpommalla. Kolmas kilsa 3.25 ja elimistö alkoi lämmetä. Neljäs risteyksen ohitus ja tonni 3.32. Viides sisälsi nousun ja laskun käännöspaikalle 3.35. Väliaika siinä 17.07 hujakoilla ja laskeskelin 34minuutin alituksen karanneen. Eka tonni oli sen verran kova, että sellaiseen ei pysty lopussa väsyneenä. Kuudennella tonnilla sain alamäkeen kirrattua vauhtia ja 150m päähän karannut Tommin selkä läheni, tonni 3.21. Ohitus hyytyvästä miehestä enkä uskaltanut jäädä morjestelemaan. Seitsemäs kilsa 3.29 ja tien vasen laita muuttui pöperöksi vitosen juoksijoiden ehdittyä juosta siinä. Kahdeksas kilsa 3.25 ja mies alkoi jo väsymään. Viimeinen kilsa ja 3.21. Loppuaika 34.16 oli lähellä ennakko arvelua ja minuutin perässä suunnistuskengillä juosseesta Muukkosesta.

Helsingin reissu tarjosi, mitä ennakoin. Hyvän harjoituskisan mukavassa seurassa talvisissa olosuhteissa. Olen hiukan alle 33min kympin kunnossa eli ei mitään paniikkia. Ennenkin olen talvella niitä juossu päälle 32 minuuttiin ja kesällä on pari minsaa reippaammin kulkenut. Treenit jatkuvat nyt kiristyvässä hengessä. Tammikuussa aamulenkkejä enemmän levänneemmällä kropalla vauhtikestävyyttä kehittäen. SM-halleissa toivottavasti jo alle 8.40 kunnossa.

Itse asiassa Helsingin lomailu jatkuu vielä. Huomenna on tiedossa pitkä lenkki Lompottajien porukalla. Toivotaan että löytyy edes jonkinlaista juoksualustaa, sillä näyttää auramiehet olevan lomilla. Sen verran heikosti pyöräteitä on aurattu ja käynti keskustassa shoppailemassa paljasti lumisen Helsingin.

Vuoden surkein treeni on ohjelmassa onneksi vain sen yhden kerran. Mulla se oli tänään. Hyvän aamulenkin (9km+2x100m) jälkeen kävin yliopistolla joululounaalla (8,50e). Ennen iltareeniä huilailin normaalisti sohvalla ja taisin unten maillakin käväistä. Alkuverryttely (4km)tuntui kohtalaiselta. Viime torstaiseen tapaan ohjelmassa oli aitakävelyitä ja alituksia ennen varsinaista reeniä. Niiden jälkeen oli tarkoitus aloittaa vedot. Juoksimme Jouni Nyrösen kanssa avareita (5x100) ja jo silloin tuntui, että tänään ei tule kulkemaan. Varsinainen vetosarja oli kuten viime torstaina:

200m 33sek/200m pal+ 400m 70sek/400m pal+ 600m 1.51sek/ 600m pal+ 600m 1.47sek/ 400m pal+ 400m 68sek/ 400m pal+ 200m 31sek.

Erotuksena vain tällä kertaa se, että meikäläinen hölkkäili jonon jatkona monta sekuntia hitaampia vetoja. Juoksijoita 200m kaarreradalla oli ilahduttavan paljon (Anssi, Janne, Dennis, Jouni ja mä). Mistään vauhdinhurmasta en siis missään vaiheessa voinut nauttia, niinpä päätinkin nauttia peränpitäjän roolista. Ei tarvinnut tällä kertaa aurata ja väistellä junnuja.

Vetojen jälkeen oli tarkoitus loikkia, mutta testasin kumimatolla kimmoisuuttani- sitä ei ollut ollenkaan! No aina voi lohduttaa sillä, että kauneus on katoavaa, mutta läski ikuista. Tässä tapauksessa siis kimmottomuus.

Pari päivää kirjoitustaukoa ei maailmaa kaada. Maailmaa ei myöskään kaada yksi lepopäivä. Päinvastoin sopivaan rakoon pidetty huili vain kehittää kuntoa. Sen takiahan tässä juostaan. Levon merkitys on omalla kohdalla ehkä korostunut entisestä. Joskus ennen vanhaan meni pitkiäkin aikoja ilman huilia. Viime keväänä ja kesällä ihmettelin miksi juoksu ei kulje. Ostin apteekista lisärautaa kun arvelin hemoklobiinin laskeneen. Kävin tiuhaan hierojalla ja kävin järvessä palauttelemassa jalkoja kovien treenien jälkeen. Mietin syytä myös alaselkävaivoihin. Jossain vaiheessa arvelin vain biologisen iän eli fysiikan rajojen tulleen vastaan, josta lähtien tiedossa on vain alamäkeä. Tämä otti koville. Jokainen tavoitteellisesti urheileva siirtyy joskus "hölkkäsarjaan" ja voisin väittää tämän olevan kriisin paikka jokaiselle. Toivon kaikille jouhevaa siirtymistä juoksun jälkeiseen elämään.

Syksyn mittaan juoksuhalut alkoivat palata samaan aikaan kun sain selkävaivat kuriin. Varsinaista syytä niihin en tiedä vielä tänä päivänäkään, mutta mahdollisesti kroppa reagoi ylikuntoon tällä tavalla. Levätä olisi pitänyt ajoissa keväällä tai jättää Hampurin maraton juoksematta. Jälkiviisas on aina helppo olla, mutta jotta kehittymistä voisi edelleen tapahtua täytyy olla rehellinen itselleen ja analysoida tekemisiään.

Mutta juoksijan ruokailusta. Mitä juoksija syö? Alan lehdet ovat pullollaan erilaisia vinkkejä ja ehkä niistä on joillekin motivaatiota lähteä lenkille. Mä syön normaalin lounaan lisäksi illalla vielä lämpimän aterian sekä illan mittaan vielä ramppaan jääkaapilla. Riippuen päivän reenistä ruokahalu kestää jatkuu pitkin iltaa. Mikään Erojärvi tai Saavailais- tyyppinen mättäjä en ole, mutta pojat olivatkin määräkoneita. Joka tapauksessa ruoka ja sen laittaminen on rentouttavaa puuhaa. Välillä uuniin menee pakastepizza, mutta joskus myös teen riisi-kana-risoton puhumattakaan vohveleista.

Illan kuntoilu oli 10km verkkaa ja hallilla kuntopiiriä. On ollut sen verran pöperöistä kun uutta luntakin on satanut, että alaselkä on kovilla. Eilen tentin jälkeen kirrasin 15km puolireipasta ja kulku oli kohtalainen. Aamulenkin olin jättänyt väliin ja samoin koko itsenäisyyspäivän. Silloin pidin juhlavapaan oikeen veteraanien kunniaksi! Hyvää myöhästynyttä itsenäisyyspäivää. Lauantaina Hakunilaan ottamaan turpiin ja samalla veljenpoikaa morjestamaan. Toisessa järjestyksessä tosin.

Keuruun leiri

Vanhaksi kun elää saattaa myös yllättyä positiivisesti. Tällä kertaa onni lykästi vanhaa sotaratsua harjoitusleirin muodossa. Kuulin, että Keuruulla Martin talli järjestäisi testijuoksun lauantaiksi. Kerroin asiasta valmentajalleni, joka antoi hyväksynnän. Tämän saatuani aloin kyselemään kyytiä Keuruulle. Sellainen järjestyi, kun Kimmo ilmoitti menevänsä sinne autolla. Samalla selvisi, että tallin miehet meinaavat jäädä mestoille vielä seuraavaksi päiväksi ja juosta pitkä lenkki yhdessä. Katselin jo bussia Keuruulta Jyväskylään kun Facebookkiin kilahti kutsu osallistua viikonlopun tapahtumaan. Kauaa ei tarvinnit vastausta empiä..

Testijuoksu starttasi Martti Vainion höyryveturipuistosta kello 15. Verryttelimme porukalla kolme kilometriä ja ampaisimme liikkeelle. Heti alkuun vauhtia piti Antti Hurskainen. Mukana tuli Timo Solmula ja mä yritin saada diisseliä käynnistymään. Talvisissa olosuhteissa vauhti vakiintui siihen 3.30 paikkeille, kunnes mun gps:stä loppui patterit. Antti tuuppasi hiukan lisää vauhtia viiden kilometrin jälkeen ja aloin jäämään. Samaan aikaan iski hillitön vessahätä ja tein 15 sekunnin varikkokäynnin numero kaksi.


Kilpailu jatkui ja Antin selkä tuntui karanneen liian kauas. Reitin varrella kannustusta riitti Risto Solmulan, Kalle Kulmalan sekä Martti Vainion muodossa. Eihän siinä kehdannut täysin hölkäksi heittää vaan ryhdyin saavuttamaan Anttia. Kalle kertoi Antin pistoksen jatkuvan ja ulvotin lenkkareitani. Kymppi meni siinä 36 minuutin hujakoille, mikä tietysti hävetti mutta oli päivän kunto. Antti reittiennätystä juostessaan oli pari minuuttia paremmassa ajassa samoilla paikkeilla. Kolmisen kilometriä ennen maalia koitti tapponousu. Luulen Keuruun mailereiden tuntevan 900m pitkän ylämäen mäkivetopaikkana. Kovalla kirrauksella saavutin Antin mäen puolessa välissä ja tuuppasin ohi. En uskaltanut vilkaista edes sivulle vaan luukutin kovassa etunojassa menemään. Mäen päälle päästyäni oli etua kymmenisen metriä ja edessä pitkä lasku Keuruun rykmentin upseerikerholle. Maali sijaitsi siis sielä ja edessä oli verryttelylenkki sekä saunominen.

Ohjelma numero kaksi oli jouluruokailu Martin höyryveturipuistossa. Väsymys alkoi pikku hiljaa hiipimään puseroon ja kunnon ruokailu vain lisäsi väsymystä. Seurasimme hetken mäkihypyn ratkaisuja Martin kanssa ennen siirtymistä Solmulan Timon porukoiden mökille. Äijät olivat sen verran väsyneitä, että menimma ajoissa nukkumaan. Seuraavana päivänä olisi 25km lenkki talvisissa maalaismaisemissa. Yrttikallion mökki oli todella kaunis komealla paikalla kuten kuvasta näkyy. Sunnuntain pitkä lenkki sujui ihan mukavissa merkeissä ja Kalle hoiti juomapisteenkin kympin jälkeen. Pian lenkin jälkeen oli lounaan aika ja paluu Jyväskylään. Neljä kovaa reeniä viikossa alkaa tuntumaan kropassa ja edessä on kevyttä. Onneksi huomenna on itsenäisyys/vapaapäivä töistä ja saa palautella kunnolla!

miikatakala@blogspot.com

Mielenkiintoista oli tänään todeta, kuinka blogiani luetaan työpaikalla aamupäivästä. Eilisestä tekstistä tuli kirjoituksia puolesta ja vastaan. Arvelinkin maratonin mestaruudesta jotain kirjoittaessani astuvani kielletylle vyöhykkeelle. Tunteet puolesta ja vastaan heräävät tässä seikassa helposti esille. On niitä, jotka näkevät vääryyden tapahtuneen sekä niitä joiden mielestä asiasta ei enää kannata itkeä. Itse olen päättänyt elämän jatkuvan. Syksyn ylimenokausi sekä pitkä kevyen harjoittelun jakso palauttivat fiilikset juoksua kohtaan. Selkä alkaa olemaan kunnossa sekä kaivattu kimmoisuus tekee paluutaan. Eilinen aitojen hyppely vetojen jälkeen odotetusti rasitti jalkoja ja tänään juoksu oli melko tukkoisen tuntuista. Pitkien yöunien jälkeen juoksin aamupäivällä pari kymppiä sekä pidin loppupäivän lepoa. Illalla oli ohjelmassa JKU:n toimitsijakaartin palaveri Osuuspankin tiloissa. Lähes kolmetuntiseen settiin sisältyi yhteenvetoa menneestä kaudesta sekä katsaus tulevaan. Arvonnasakin onni suosi, mutta tietokilpailussa ei tullut voittoa. En muistanut minä vuonna JKU:n viestijoukkuet tuli kärjessä vaihtoon viidenneltä osuudelta Jukolan viestissä. Oikea vastaus olisi ollut 1954 kun arvellin sen olevan Losin olympiavuosi 1984.

mitä vielä?

On meitsi vaan kova. Plakkarista löytyy maratonin suomenmestaruus, maaotteluedustus olympiastadionilta sekä Kalevan kisa mitali. Mitä sitä muuta voisi enää toivoakaan? Näihin ajatuksiin tulin palatessani päivän reeneistä juoksujalkaa. Terve itsetunto voi joskus olla ihan paikallaan. Valitettavan usein vain me suomalaiset ajattelemme mitä meiltä puuttuu, emme sitä mitä meillä jo on. Ikään kuin itseä pitäsi väheksyä jotenkin. Toki noita egoilijoitakin löytyy, mutta ihmiset eivät yleensä innostu pullistelijoista. Luulen, että suomalaiset ovat aikamoisia ihmisten asiantuntijoita. He näkevät ihmisten läpi ja tunnistavat todellisen luonteen. Mä olen todennut, että kannattaa olla sitä mitä on. Näin se on helpompaa muille ja ennen kaikkea itselle. Ei kannata toisten pillin mukaan elellä. Omahyväinen kestävyysjuoksijahan on 2000-luvun hippi. Hän elää vain itselleen ja reissailee elämästä nauttien. Siinä ohessa hän hankkii elannon itselleen ja reenaa pari kertaa päivässä. Ei mikään kauheen helppo yhdistelmä, mutta onnistuu kuitenkin.

Aamulla kello 8.15 olin Pilates tunnilla. Ohjaaja kehui, kuinka kehon hallinta on parantunut. Silti alaselässä on vielä puutteita liikkuvuudessa. Setin jälkeen juoksin kevyen kympin ja lähdin työtä tekemään. Iltareenin vuoro oli kello 18. Odotin innolla reeniä, mikä alkaa olla jo hyvä merkki. Juoksuhalujen paluu kertoo jostain suuremmasta asiasta. Siitä, että mies haluaa ja kroppa on valmis kuritukseen.

Reeni piti kokonaisuudessaan 4km alkuverryttelyä Hippokselle. Sen jälkeen oli aitakävelyä neljällä eri tavalla. Aitavalmentajana Janne Kämä. Kahden satasen avausvedon jälkeen lähdettiin päivän savottaan. Se oli 200m 33sek/200m pal+ 400m 70sek/400m pal+ 600m 1.51sek/ 600m pal+ 600m 1.47sek/ 400m pal+ 400m 68sek/ 400m pal+ 200m 31sek. Pienen palautuksen jälkeen kolme viimeistä vetoa vedettiin vielä uudelleen niin että junnut kirivät vikan kaksisatasen 26 sekuntiin.

Puikot eli tikut eli kintut eli jalat alkavat pikkuhiljaa saada rytmiä alleen. Vielä ei ole kiirus mihinkään ja pääasia, että paikat kestävät. Niiden kestoa kokeiltiin reenin jälkeen aitaloikilla. Verryttelin kumimatolla ekaksi ilman aitoja ja sen jälkeen tartanilla aidoin. Melko hyvin ne tuntuivat menevän ja siitäkin jäi hyvä fiilis päälle. Sekaan heitettiin 2x10 yhdenjalan kyykkyä niin mies alkoi olla loppuverryttelyä vaille valmis päivittämään blogia kämpille.

Dokumenttien seuraaminen telkkarista on mielekästä tekemistä. Kun kyseessä on urheiludokumentti puhutaan jo asiasta. Illalla yllätyksekseni tuli dokumentti hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemestä. Se käsitteli urheilua ja sen jälkeistä elämää mielenkiintoisella tavalla. Vaikka asioissa ei menty yksityiskohtiin kertoi dokumentti varsin elämänmakuisella tavalla mitä urheilu ja sen jälkeinen elämä voi olla.

Tänään oli yhden treenin päivä. Aamun tulkkauskeikan jälkeen oli aikaa lähteä päivänvalossa lenkille. Jouni lähti osaksi matkaa messiin ja juttu luisti totutunlaisesti. Maailma parani reilusti ja ihmisoikeudet ottivat monta edistysaskelta. Yöllä oli satanut pari senttiä lunta ja se pyöri hiukan ikäväsi lenkkarin alla. Kroppa oli hiukan tukossa joko lipsuttelusta tai eilisestä vesijuoksusta. Juoksin pari kymppiä ja päätin pitää illan vapaana. Töiden jälkeen lähdinkin käymään kaupoilla joululahjoja ostelemassa ja nautiskelin loppupäivän levosta. Kämpille tultuani paukutin kuitenkin käännöksiä koko illan niin että varsinaisesta lusmuilusta ei voi puhua. Huomenna olisi ohjelmassa virkistävää hallitreeniä edelleen maltillisilla vauhdeilla. Aamulla ajattelin mennä Pilatekseen. Selkä on viime päivinä ollut hyvässä iskussa, mutta ennaltaehkäisevänä voi olla hyvä taas käydä keskivartaloa vahvistamassa.

pohdintaa

Viime viikkoina olen lukenut tenttiin mielenkiintoisia kirjoja. Kyseessä on kurssi vuorovaikutustaidoista ja kirjat "Välittäminen ammattina" ja "Vuorovaikutuksellinen tukeminen sos. & terv. alalla". Näistä ensimmäinen toi ajatuksia kuinka sitä on kouluttautumassa ammattiin, jossa välitetään ja ajetaan heikommassa asemassa olevien etua. Hyvin kirjan kirjoittaja totesikin, kuinka sosiaalityöntekijät ovat yhteiskunnan velan maksajina asiakkailleen ja toisaalta toimivat velkojina yhteiskunnan suuntaan. Sosiaalityöntekijät myös muistuttavat yhteiskunnallisista ongelmista sekä elämän nurjasta puolesta.

Jälkimmäisessä kirjassa kerrottiin, kuinka kirjoittaminen voi toima terapiana. Mulla blogin pitäminen ainakin on selkiinnyttänyt ajatuksia ja olen selviämässä kuiville keväällä väärille raiteille menneestä juoksukunnosta. Se että ihminen on henkinen ja fyysinen kokonaisuus vahvistaa vain sitä, että itsestä kannattaa pitää huolta. Jarrua kannattaa alkaa lyömään kun huomaa palautumisen jääneen vähiin. Yhteiskunta ehkä yrittää pakottaa tehokkuuteen ja mukakiireeseen. Vaatii kuitenkin pokkaa pitää oma pää ja himmata ajoissa!

Kilpaurheilu ei ole helppo kokonaisuus hallittavaksi. Arki antaa omat haasteensa ja siihen lisättynä 13 treeniä viikossa ei välttämättä ole helppo yhdistelmä. Siinä mielessä ymmärrän hyvin, jos kestävyysjuoksu kilpailumielessä ei ole nykyajan trendilaji. Silti edelleen löytyy rohkeita maalaisjärjellä varustettuja oman tiensä kulkijoita. Uskoisin, että Suomessa osataan tehdä valmennusohjelmia joilla kyllä pääsee maailman huipulle. Se että osataan varustaa urheilija hallitsemaan kokonaisuus ja oma päänuppi ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla vielä toimi. Lyhyillä ulkomaan leireillä juoksijat ratkovat lajin saloja, mutta kotimaassa moni reenaa itsekseen. Vanhoilla Mauno Saaren ym. kirjoilla pääsee jo melko pitkälle, mutta ehkä toivoisi liitonkin suunnalta jotain tsemppausta/ koulutusta näin talvella. Toistaiseksi paras tuki tulee omilta juoksukavereilta ja urheiluseuralta!

Päivän treenit sujuivat niin hyvin kuin vain voivat. Aamupäivällä juoksin tunnin kevyttä eilisen hallireenin väsyttämillä jaloilla. Illalla huhkin puoli tuntia kuntopiiriä salilla sekä tein 50 minuuttia vesijuoksua. Sivusilmällä seurasin uimareiden reeniä. Hyvä tekemisen meininki tuntui siellä olevan. Swimmingin A.P Liukkonen otti viikonloppuna EM-altaasta sijat 6. ja 8.

5x2000m

Juoksun ei tarvitse aina olla räkä poskessa reenaamista ilman huumoria. Itse asiassa reenit sujuvat silloin parhaiten kun ajatus on jossain muualla kuin siinä pahan olon sietämisessä. Tässä auttavat parhaiten reenikaverit. Sopivaa vauhtia kun pidetään voi jutella niitä näitä. Yleensä kun porukka hiljenee kertoo se huumorin loppumisesta tai vauhdin kiristymisestä.

Aamulla juoksin 20 asteen pakkasessa kevyen kympin. Juoksu kulki ja lumi oli nihkeää. Päässä ollut huppu suojasi kasvoja ja aurinko paisteli. Illalle oli tiedossa viikon pääreeni. Eilisen palautuspäivän jälkeen ohjelmassa oli 5x2000m minuutin palautuksella. Antero oli suunnitellut ne 3.30 vauhdilla juostaviksi, mutta kunto oli odotettua parempi. Sykkeet olivat siinä 160 hujakoilla kun tv-kovissa se on 170. Pikku hiljaa vauhteja kirrattiinkin ja sarja oli seuraava 7.00, 6.53, 6.47, 6.39, 6.20. Viimeistä vetoa lukuunottamatta kasin spesialisti Jone tuli mukana ekan tonnin ja kiristeli toisella pikkasen. Viimeisen lykin itse niin että tonnit olivat 3.15/3.05. Tässä vaiheessa 170 sykekin ylittyi. Se kertoo siitä, että 3.20 vauhti on ensi viikon rytmibarometri.

Näyttäisi siltä, että meikäläinen alkaa olla jo kohtalaisessa kunossa noiden sykkeitten pohjalta. Tammikuulle vois christchurcista katsella itselleni jonkun kisan. Puolimaraton olisikin tarjolla tammikuun 8 päivälle. Katsotaan jos vaikka sen kiskasisi.

pitkän lenkin taika

Sunnuntaipäivä on varattu kavereille. Ystävyyssuhteiden hoitaminen alkoi jo kello yhdentoista pitkällä lenkillä, kun juoksijoita saapui paikalle seitsemän. Kylmästä (-15) ja viimasta huolimatta parin tunnin lenkin aikana ehtii jutella aika hyvin. Vielä kun kropassa kiertää sopivasti veri tulee juttua ihan kiitettävästi. Aina on joku äänessä ja toiset kommentoivat. Välillä muodostuu pieniä porukka keskusteluita, mutta jengi pysyy silti koossa. Kenelläkään ei ole ajatuksena lähteä kiristämään vauhtia, kyseessä kun ei ole kisa. Elimistö alkaa väsymään loppulenkkiä kohti, mutta hyvä porukka pitää virettä yllä. Kelloa ei tarvitse vilkuilla tai miettiä, kuinka lenkkiä saisi pidennettyä tarvittavaan mittaan. Aika juoksee.

Oheinen oli hieman erilaien kuvaus päivän suorituksesta. Toinen vaihtoehto olisi kertoa keskisykkeistä ja -vauhdeista. Kalorien kulutushan itseasiassa on se päämotiivi lenkkeilylle. Tämä on nätimpi tapa puhua asiasta. Toinen vaihtoehto olisi puhua painonhallinnasta. No ei nyt vaan, hiukan meni överiksi.. Kestävyysjuoksija juoksee vain ja ainoastaan tulosten vuoksi. Kaveriseura on sellainen välttämätön paha, joka juuri ja juuri menettele kesää kohti mentäessä. Kevään vauhtien ja tehojen lisääntyessä on viimeistään aika kääntyä sisäänpäin ja keskittyä tulosten tekemiseen.

Juoksuporukoista olisi varmaan tarjolla monta hyvää juttua. Niissä viedäänkin eteenpäin suullista kestävyysjuoksun perinnettä. Ilman niitä laji kuihtuisi pois. Yksittäisten puurtajien aika on ohi ja enää kukaan ei voi tulla ns. puskista. Maailman ja edes Suomen huipulle ei nousta ainakaan aikuissarjoissa täydestä tuntemattomuudesta. Laji vaatii sen verran pitkäjänteistä työtä ja kilpailua. Juoksijat kohtaavat toisiaan kisoissa ja niissä muodostuu pitkäaikaisia ystävyyssuhteita. Kotimaan leiritykset ovat ainoastaan pienelle kärkiporukalle suunnattuja ja esimerkiksi itse en ole koskaan ollut yhdelläkään kotimaan harjoitusleirillä. Ulkomaan sitäkin useammin ja aina ne ovat olleet itse suunniteltuja ja omasta pussista maksettuja. Seuraava niistä kohdistuu Christchurchiin Uuteen-Seelantiin. Urheilu ottaa paljon, mutta myös tuo paljon. Hyvin kirjoitti Matti Hannus Juoksija-Lehden blogissa missä viipyvät nuoret maratoonarit? Pitäiskö enemmän olla yhteislenkkejä? Jyväskylässä alkaa näyttämään hyvältä sunnuntailenkin osalta..

kesää pukkaa

Elämä on melko lailla vekkulia. Usein käy niin, että sinä suunnittelet ja joku toinen päättää. Hiukan kaukaa haettu tuo vertaus, mutta päivän Vaajakosken testijuoksussa päätin vakaasti olla eksymättä. Joku toinen eli oma pää päätti kääntyä risteystä liian aikaisin, mistä seurauksena oli noin neljän minuutin sakkokierros. Siihen asti kaikki oli mennyt niin mainiosti..

Eilen oli JKU:n kauden päätöstilaisuus ja se alkoi jo klo 17.15. Meikäläinen oli vielä kotikäynnilla hiukan yli neljään. Pääsin kämpille kohtuu aikoihin, mutta iltalenkille en saanut itseäni. Oli olevinaan tärkeämpää tekemistä kuten syömistä ja uuden Juoksija-lehden lukemista. Tankkausta jatkoin vielä täytekakulla Kuokkalan koululla järjestetyssä "gaalassa". Paikalla oli myös manageri Jukka Härkönen, joka puhui junnuille innostavasti. Huipulle ei ole oikotietä ja valintoja pitää tehdä oli message lykykäisyydessään. Iltaa jatkettiin vielä saunomalla urheiluporukalla. Mulla oli kuitenkin kiire nukkumaan, sillä olin päättänyt lähteä Vaajakoskelle.

Verryttely tuntui hyvältä ja itse kisassa jalat veivät hyvin eteenpäin. Mun piti ottaa työkaluiksi Niken Vomerot, mutta vahingossa otin Pegasukset. Molemmat pikimustat ja otin siis vahingossa väärän parin. Juoksin siis ehkä kilsan verran hukkaan ja keräilin hiukan itseäni u-käännöksen jälkeen. Saavutin viimeisillä kilometreillä Lingreniä ja peesissä roikkuvaa rohkeaa hölkkäriä joka ei suostunut vuorovetoon. Oma aika 39,27 kertoo maksimivauhtien löytymisestä :) Reitti kun on virallisesti mitattu tasan 10km.

Huomenna kuviot jatkuvat pitkällä lenkillä hyvässä seurassa ehkä hiukan liian viileässä kelissä. Tänään pakkasta oli kymmenkunta astetta ja huomiselle on luvattu viittätoista.

positiivisia asioita

Viime päivinä on jälleen tapahtunut monta asiaa. Ihan positiivisia sellaisia. Pari päivää sitten meikäläisestä tuli setä ja olihan se ihan koskettavaa sekin. Pitää olla aidon iloinen velipojan saavutuksesta. Hienoa, että elämä menee eteenpäin eri sektoreilla.

Tiistaina lenkkeilin ihan normaalisti. Eilen piti nylkätä pari kymppiä ulkona viimassa, mutta päätin lähteä uimaan. Reissusta tuli ikimuistettava ja sain taas kokea liikunnan riemua. Tuota elämän alkuvoimaa. Kaveri opetti meikäläistä kroolaamaan. Ensin käytiin läpi käsien käyttöä ja kuinka kauhoa sitä vettä. Kylki käännetään rohkeasti vetopuolelle ja tavoitteena on tuntea, kuinka vesi kantaa. Teoriasta käytäntöön siirryttiin pulleroiden eli jalkojen väliin laitettavien kellukkeiden avustuksella. Meikäläisen rasvapitoinen hylkeenvartalo alkoi todella kellumaan ja tehtäväksi jäi vain käsillä kauhominen. Nautin todella meiningistä ja reenin lopuksi vedin pari 50 metrin altaan mittaa ilman apuvälineitä. Ensimmäistä kertaa elämässäni altaan päästä päähän kroolaamalla!

Uutta reenissä oli uinnin jälkeen käydä vielä salilla hiukan kuntoutumassa. Ohjelmassa oli vatsoja, selkiä, askelkyykkyä, dippejä ja syväkyykkyhyppyjä. Setin päälle en ollut uupunut, koska eihän reeni aivan vastaa parin kympin lenkkiä.

Tänään menin kolmatta kertaa aamulenkille tällä viikolla. Selkä on viime aikoina hiukan vihoitellut, mutta eiköhän se siitä. Illan reeni hallilla sisälsi hiukan tukkoisella kululla 6x400m 71-72 sek/ 200m hölkkä pal+ 5x200m 33-34 sek/ 200m hölkkä pal. Aitapatteristo vapautui tässä vaiheessa ja sisälsi aita kävelyt, alitukset sekä haparoivat aitaloikat. Multa ei loikat ole oikeen koskaan onnistunut, mutta niitä kannattaa varmasti pitää ohjelmassa.

Huomenna on JKU:n palkitsemisgaala ja lauantaina jos pakkasta ole liikaa Vaajakosken testikymppi. Käännöksiä ja opiskeluja riittää viikonlopulle ihan kiitettävästi.

Jaappanissa on näköjään juostu perinteinen Chiba-Ekiden viesti. Pohjoismaista tällä kertaa mukaan pääsi Norja. Katsokaapa, kuinka nousevan auringon juoksijat veivät kenialaisia kuin pässiä narussa. Hurjia osuusaikoja lyhytjalkaisilta Nipponeilta. Nythän on myös Aasian mestaruuskilpailut ja siellä päin maailmaa ollaan vuoden parhaassa tikissä.

elämä voittaa

Hyvien juoksukuvien aikakausi jatkuu. Valitettavasti mallina toimii yksi ja sama kaveri. Luottokuvaajana toimii edelleen velipoika. Tässä kuvassa mun juoksukunto on ehkä heikoimmillaan kuin koskaan. Se ei silti onneksi päälle näy. Siinä mielessä elämä on vekkulia, että kaikki ei näy päällepäin. Kunto on sellainen asia, mikä ei näy ulos mutta tuntuu kun pusketaan kolmen minuutin kilsavauhdilla kilometrikaupalla.

Valo tunnelin päässä kirkastuu kirkastumistaan. Tunnelin pää on ollut havaittavaissa jo jonkin aikaa, mutta normaali tilanteeseen paluu on ollut arvoitus.

Tänään vaihtoehtona oli juosta ulkona tai hallissa. Päätimme mennä sisätiloihin kun kerta siihen on mahdollisuus. Treeni 10x1000m minuutin palautuksella tuntui ennen reeniä aika miehekkäältä. Kun sain kuulla vauhdit tiesin selviäväni siitä helpolla. Ratkaisevaa oli se, kuinka hyvin jalat kestävät iskutusta kovilla alustoilla kun ei ole tullut treenattua aikoihin.

Yllätyksekseni jalat tuntuivat varsin hyviltä eilisestä pitkästä ja aamun 8km lenkistä huolimatta. Dennis Rehnström ja Anssi Puttonen vauhdittivat reeniä mukavasti. Uutena mukaan tuli myös kuuluisien Nergin veljesten vesa Samu. Ne ketkä tuntevat suomalaista juoksuhistoriaa tietävät Nergin veljesten harjoitelleen määrää ja paljon. Zacheus varmaan osaisi kirjoittaa pitkät pätkät pojista.

ruokailu

Urheilu on joskus ihan mukavaakin. Kun huilailee välillä kulkevat treenit paremmin. Näihin ajatuksiin tulin viikonlopun aikana. Lauantain reipas kulki hyvin ja sama meno jatkui sunnuntaina. Juoksin 2.20 eli sellaiset kolmekymppiä poikien kanssa. Mukana oli Jouni, Jari ja Tommi. Matka taittui mukavasti jutustellen ja ainakin meikäläinen oli aivan fiiliksissä. Juoksu kulki, eikä väsyttänyt. Askellus oli ainakin omasta mielestä ryhdikästä ja jalassahan oli ne uudet lenkkarit. Voi olla, että niilläkin saa ihmeitä aikaan. Yhden lenkkariparin pitäisi eri mielipiteiden mukaan kestää 500-1000km. Mulla on usein monta paria rinnakkain käytössä, mikä lisää niiden käyttöikää. Jalkojenkin pitäisi kestää hiukan paremmin.

Sunnuntai kokkailu on myös yksi lempiasioista viikonloppuna. Se rentouttaa ja ennenkaikkea palauttaa kovan treenin jälkeen. Mahan kun on mättänyt täyteen ruokaa iskee seuraavaksi väsymys. Tänään jaksoin katsella miesten hiihtoa hetken ennen nukahtamista. Heräsin taas katsomaan maaliintulon ja lueskelin siinä ohessa hiukan tenttiinkin. Kiirus ei ollut mihinkään, mikä on myös viikonlopun hyviä puolia. Silti päivät tuntuvat menevän todella nopeasti, mikä on sinänsä ihan hyväkin asia. Nytkin on jo marraskuu loppupuolella ja kohta vuoden vaihde.

Ensi viikolle on luvassa pakkasia ja sunnuntailla -20 pakkasia. Näyttää aika pelottavalta, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Saattaa olla, että talvi tulee aikaisin kuten viime vuonna ja sitten hiukan lauhtuu jossain vaiheessa ennen kevättalven kovia pakkasia. Tämän kun tietää, osaa olla leireilemässä oikeaan aikaan..

Oheinen kuva ei ole tältä päivältä, vaan viime kesältä. Kävin syömässä Hippoksella, missä on Pekka Rantakarin valokuvanäyttely juoksijoista. Näyttely on ollut siellä varmaan kymmenen vuotta. Ei siinä mitään, ihan hyviä naamakuvia.

Pe: klo 9.00 20km+2x100m (Antti tuli alkumatkasta kympin) - loppupäivä lepoa
La: klo 10.00 2km vr+13km reipas kiihtyvä 160->170 eli 4min->3.35min+2km vr+5x100m
klo 16.00 30min salilla+20min uintia

Tuossa parin päivän reenini. Eilen juoksin pitkähkön aamusta ja kroppa tuntui rasittuneelta iltapäivästä. Päätin pitää levon ja keskittyä tämänpäiväiseen. Se kulkikin odotettua paremmin. Kiersin tuttua Jyväsjärveä ympäri. Alussa kilometrit siinä 4-3.50. Yllätyin kun vauhti alkoi mennä allekin eikä hirveesti tarvinnut tehdä töitä. Juoksu siis niin sanotusti kulki. Vikat pari kilsaa kiristin vielä siihen alle 3.40 paikkeille ja juoksu kulki edelleen. Loppuverryttely kämpille ja hyviä loppusatasia viisi kappaletta.

Pikapikaa syömään ja kirjastolle opiskelemaan. Hiukan Jone tuli "häiritsemään" parin tunnin opiskelun jälkeen. Kävin lauantaita perinteitä noudattaen tekemässä kuntopiirin uima-hallilla sekä uin hiukan päälle. Saunomisen jälkeen oli sen verran rento olo, että piti käydä syömässä kebabit ranskalaisella. Sen verran on kaloreita päivän aikana poltettu, että mulla oli varaa siihen.

Jarno Maimonen on jälleen "kaapannut" netistä mielenkiintoisen aiheen. Kyseessä on spekulaatiot liittyen Hailen lopettamiseen ja kuka sanoi mitä. Hänen managerinsa Jos Hermens oli ilmeisesti jossain vaiheessa New York Timesin toimittajalle kertonut, että Haileen kohdistuu paineita Etiopian poliittisten päättäjien suunnalta ja että Hailen puhelinta on "näppäilty". Aiheesta tuli kuuma peruna Etiopiassa, jossa Hailea ja Jos Hermenssia haastateltiin televisiossa. Lähetyksessä molemmat kieltävät sanoneensa New York Timesille näin. Kyseessä oli siis pieni painostus molempia kohtaan. You Tubeen ilmestyi pian Etiopian kansallisen television lähetys haastattelusta. Koska Amharaa harva ymmärtää Euroopassa/Amerikassa pyysi Lets run käännättämään sen. Nettiin ilmestyi myös "virallinen" käännös ja jotain käännöstä kutsuttiin Eritrean provokaatioksi. Meikäläinen yritti selvittää mistä on kyse ja se ei ihan viidessä minuutissa onnistunut. Tässä oma ymmärrykseni asiasta.

Paulikin on kommentoinut hässäkkää.

Klo 11.04, 18.11.2010, Jyväskylä

Klo 11.04, 18.11.2010, Jyväskylä. Ulkona sataa lunta. Kaivoin arkistosta vanhoja juoksukuvia ja oheinen tuntui sopivan tähän fiilikseen parhaiten. Olin kuvassa lenkillä valmistautumassa Kajaanin kalevan kisoihin. Kyseessä oli kevyt vauhtileikittely. Veljeni polki pyörää vierelläni ja valokuvasi. Tunnin reeni meni ihan kivasti ja nyt tuota hetkeä on kiva fiilistellä.

Jatketaan päivällä aloittamani blogitekstiä. Aamulla sain raanattua itseni aamulenkille. Se itseasiassa menikin ihan kivasti ja mieli oli hyvä lenkin jälkeen- kyseessä oli työvoitto!

Aamun ensimmäinen työkeikka ei mennyt aivan putkeen, kun asiakas yhtäkkiä käänsi ajatuksensa sanoen oikean hampaan vaivaavan vasemman sijaan. Olin tulkannut tilanteeni niin hyvin kuin pystyin näyttäen vielä omalla kädelläni, että oikea ja vasen. No ei auta aina. Tilanne hoitui hyvin ja hammas paikattiin. Mietin vain, miten noinkin yksinkertaisen asian voi ymmärtää "väärällä" tavalla. Olisko jotain kulttuurijuttuja?

Sain päivän aikaan myös hyvää palautettani työstäni. Kuulemma rauhallinen luonteenpiirre sopii tulkkaustilanteisiin ja sekä asiakas että viranomainen ovat tyytyväisiä. Täytyy ottaa kehut vastaan oikealla asenteella, eikä perisuomalaiseen malliin todeta, että ei musta mihinkään kuitenkaan ole. Toisaalta pitää varoa sitä yltiöpäistä nuorten uhoa, jota yleisurheilunkin parissa on havaittavissa. Varsinkin maileripuolella räiskyvät tunteet eri tavalla ja kaverit välillä kuvittelevat olevansa jotain. Onneksi elämänkoulu koulii heitäkin ja pulinat vaimenee viimeistään siinä vaiheessa kun pitää alkaa reenaamaan tosissaan.

Usein tulee "veteraani" juoksijoiden kanssa pohdittua kestävyysjuoksun nykytilaa. Siitä riittäisi kirjoitettavaksi parikin kirjaa, mutta mielestäni tärkeää on että reenataan ja valitaan se juoksu elämäntavaksi. Tulosurheilustahan usein on puhe ja monet luulee, että kortit on katsottuna jo nuorena. Silti se päämatka saattaa löytyä ajan kanssa. Yleisen sarjan SM-mitalikin tulee vuosi vuodelta aina helpommaksi saavuttaa ja kannustan porukkaa yrittämään ratakymppiäkin, tuota kuningasmatkaa!

200 lukijaa joka päivä

Ylikunnon torjumistalkoot jatkuvat. Tänään aamulla oli mies sen verran jumissa, että aamulenkki ei houkutellut. Päivän mittaan valkeni ajatus lepopäivän pitämisestä ja ratkaisu tuntuu oikealta. Eilen jo juostessa tuntui väsymystä kropassa, vaikka illan puntti ja uinti sujuivat aivan fiiliksissä.

Illan mittaan olen lueskellut vanhaa blogikirjaani. Käänsin kirjan ensimmäisiä sivuja tutkiakseni, mikä oli motiivini blogin pitämiselle. Silloin vielä oli urani paras juoksukesä edessä ja mies iski kovia treenejä. Välipäivänkin oli ohjelmassa esim. 10km kevyttä+ 10km reipasta 4minuutin vauhdilla. Leirit sujuivat ja tulosta tuli. Mielenkiintoista oli lukea ajatuksia kovan treenin keskeltä ja sitä kuinka pieni epävarmuus vaivasi aina ennen elämäni parhaita kisoja. Ilmeisesti urheilija tasapainoilee monien ajatusten välillä koko uransa ajan. En tiedä, mitä muiden urheilijoiden päässä liikkuu, mutta uskoisin niiden olevan saman suuntaisia kuin minulla. Siksi ehkä 200 ihmistä jaksaa käydä lukemassa blogiani joka ikinen päivä.

Keksin itselleni tekemistä joululoman ajaksi. Kokoan uuden blogikirjan kuluneen puolentoista vuoden teksteistä. Edellinen päättyi siihen, kun tuli Kenian leiriltä kantapää murtuneena. Nykyinen kirja päättyy uuden alun varhaisvaiheille. Mielenkiintoista olisi tietää, millaisena "kolmas jakso" toteutuu. Niin se vain taitaa olla, että elämää katsotaan eteenpäin, mutta ymmärretään taaksepäin.

sportti virkistää

Liikunta tuo hyvää oloa. En ymmärrä, miksi jotkin karttavat hyvää oloa. Tällaiseen ajatukseen tulin tehdessäni loppuverryttelyä uima-altaalla vettä polkiessani. Alle olin tehnyt puolen tunnin hyvän kuntopiirin sekä aamupäivällä juossut parikymppiä. Työpäivän jälkeen olotila oli niin energinen, että pyörähdin vain kämpilläni salikamppeet hakemassa. Fillaroin syyspimeydessä uimahallille täynnä hyvää fiilistä. Pimeys ei harmittanut yhtään.

Illan kohokohta oli pakettilähetyksen hakeminen matkahuollosta. Sinne oli saapunut Ala-Korvelta lähetys urheilukamoja. Silmät kiiluen avasin laatikon kämpilläni ja tutkin kahta paria uusia työvälilneitä. Adidaksen Solutioneita ja Rideja. Molemmat perusraskaat jyrät, joilla tykkään juosta peruslenkkini. Edelliset välineet olisi pitänyt vaihtaa jo kuukausia sitten, mutta jotenkin homma vain venyi. Onneksi ei pahempia vammoja tullut, vaikka jossain vaiheessa jalkapohjan jänne tuntuikin jo kipeältä. Onneksi mulla on aina monta paria rivissä, joita sitten käytän aina tilanteen ja fiiliksen mukaan. Kengistä ei kannata tinkiä ja nyt jos koskaan hyviä fiiliksiä juoksuun kannattaa hakea varustautumalla talveen.

Meikäläisen treeni on ollut todella peruskuntoharjoittelua kuukausikaupalla. Pitkän ylimenokauden lisäksi on syksy on ollut erilainen kuin yleensä. Katsotaan mihin suuntaan kunto lähtee kulkemaan, kun sykkeitä nostetaan kovemmissa treeneissä. Seuraavaksi ohjelmassa on varmaan kaksitonniset hallissa.

kolme kirjaa ja kolme esseetä

Tänään oli mainio juoksukeli. Lämpötila oli plussalla, vettä sateli ja pyörätiet olivat sulaneet hyvään kuntoon. Meikäläinen oli sen verran kuutamolla illasta tentin jälkeen, että en lähtenyt reipasta juoksemaan. Tentin kolme kirjaa ja vastasin kolmeen esseeseen. Kello 16.15 alkavaan tenttiin valistauduin olemalla töissä 16.05 saakka sekä hakemalla kaupasta yhden kahvi-frezzan. Viimeksi meni tentti plörinäksi kun väsytti enkä jaksanut kirjoittaa asiaa. Tuloksena oli hylsy. Nyt sitten huumori pois meiningillä kirjoitin kynä sauhuten pari tuntia.

Päivän treenit olivat seuraavat: 8km+2x100m, ilta 15km kevyttä+4x100m. Aamupäivän lenkki väsytti ja arvelin eilisen painavan jaloissa. Illan lenkillä jalat oli hyvässä iskussa ja juoksu kulki.

Huh huh, ei se Haile lopettanutkaan. Vielä kun saataisiin Pauli (Tergat) viivalle niin kaikki olisi niin kuin ennen vanhaan.

Perinteisellä sunnuntain pitkällä lenkillä oli tänään poikkeuksellisesti kuusi (siis 6!) juoksijaa. Sellaiseen lukumäärään ei ole päästy miesmuistiin. Joko muisti on lyhyt tai sitten se kertoo nylkkyjen määrän laskeneen Jyväskylässä. Mukana kulkivat Leskinen brotherssit, Tommi Liikanen, Jouni Nyrönen, Jari Lahti sekä M Takala. Herrasen Jaakko ja Matti Haapalakin olisivat varmaan olleet tulossa, mutta olivat estyneitä isänpäivän edustustehtävien vuoksi.

Juoksu taittui kivasti jutellen ja ainakin mä nautin tilanteesta. Hieman toipilaana jouduin tekemään töitä, mutta tilannetta helpotti selkeästi huonokuntoisemman valmennuspäällikön kärsimisen seuraaminen sivusilmällä. Antti muutti eilen lähelle meikäläistä ja jatkossa tulen vaivaamaan häntä lenkkeilyn merkeissä. Mitäpä sitä ei JKU:n valmennuspäällikkö ei tekisi urheilijoidensa hyväksi.

Yhteensä juoksua siis 2.05 hyvällä kululla. Jalat toimivat hyvin ja parin päivän lepo viikolla varmaan avittivat asiaa. Nuha on melkein mennyt ohi ja iltaisin vaivaava yskä myös kohta.

Moguli lähetti oheisen kuvan tänään. Kuvassa juoksee Miika, joka ei tiedä maratonista palautumisen kestävän normaalia pidempään. Mies jaksoi kyllä SM-maastoissa, mutta tutuille kavereille tuli minuuttikaupalla takkiin. Triatlinisti Mika Luoto otti mut jossain vaiheessa kiinni, mutta sain karistettua hänet loppussa.

reeniä

Urheilu vaatii asennetta ja kovapäisyyttä. Ainakin huipulle pyrkivän täytyy olla joskus itsekäskin ja tehdä valintoja urheilun suhteen. Aika sitten monien kohdalla näyttää, mille tasolle on päässyt. Valintaa urheilun hyväksi ei mielestäni kannata missään vaiheessa katua vaan se antaa enemmän kuin ottaa. Välillä heikkoina hetkinä olen ollut eri mieltä, mutta pienen pohdinnan jälkeen positiiviset asiat ovat nousseet listan kärkeen.

Pituushyppääjä Tommi Evilä harjoitteli ulkona lumella ja asiasta uutisoi Aamulehti. Jutun tarkoituksena oli selkeästi näpäyttää kaupungin liikuntapalveluiden järjestäjiä kun edes MM-mitalisti ei päässyt sisätiloihin. Lajista mitään tietämättä luulisin kuitenkin loikkien sujuvan paremmin pitävällä alustalla. Hyppylajista kun on kyse ei tavoitteena ole kestävyyden kehittäminen vaan kimmoisuus ym. voimaominaisuuksien. Kestopuolella jopa suositellaan intervalleja tehtäväksi, Kuortaneen 70-luvun maajoukkueleirien tyyliin, lumessa järven jäällä.

Meikäläisellä oli tänään tehokas reeni ja opiskelupäivä. Se alkoi 13km (2+2vr) reippaalla hiukan alle 4min vauhdeilla ja 160 sykkeillä. Juoksin toipilaana sellaiset 10 sek/km hiljempaa. Juoksu tuntui hyvältä ja pakaroissa poltteli loppumatkasta. Tämä oli hyvä merkki siitä, että käytin oikeita lihasryhmiä.

Lounaan ja intensiivisen opiskelun jälkeen kävin uimahallilla tekemässä lihaskuntoa. Puolessa tunnissa kävin perusliikket läpi sekä uin loppuverkaksi 500m. Harmikseni jäi hyvää-huomenta liike tekemättä. Ehkä keskiviikkona sitten, kun seuraavan kerran varmaan salilla käyn.

Juttu Evilästä löyty Mogulin Blogin kautta. Se on Suomen toiseksi paras tai ehkä jopa paras yleisurheilu-uutisten tiedotuskanava!

Pien tauon jälkeen palasin tänään juoksun pariin. Aamusta juoksin 9km+2x100m sekä tein kevyen pilates setin. Sairastelun jälkeen ryhti on usein aika lailla kasassa ja kestää hetken aikaa ennenkuin juoksu alkaa taas kulkea. Huomenna päätin jo kokeilla reipasta juoksua aamulla ja illalla käydä salilla. Sunnuntaille on jo sovittu pitkä lenkki eli viikonlopun program on lukkoon lyöty.

Maanantaista tenttiä varten olen lukenut Vääryskirjaa, joka kertoo sosiaalipolitiikan epäkohdista. Tehokkuusajattelu ja New Public Management käsite joutuvat myös tulituslinjalle. Business maailman ajatusmalleja ei vaan voi tuoda hyvinvointopalveluiden puolelle sellaisenaan. Ei musta ehkä poliitikkoa koskaan tule, mutta kriittisen ja rakentavaan ajatteluun ainakin pyrin.

Joo tänään oli siis jo kahden treenin päivä, kun illalla juoksin saunalenkin (1tunti).

Vähän niinkuin arvelinkin alkuviikosta, ei flunssa parissa päivässä ohi mene. Kun lepoa alkaa pitää ohjelmassa kestää se tuskastuttavan pitkän. Tänänkään en uskaltautunut lenkkeilemään, vaikka mieli teki. Aamulla olotila oli varsin hyvä ja röörit tuntuivat olevan auki. Päivän mittaan pää meni täysin jumiin ja olotila oli todella tukkoinen. Työtunteja tein tänään aika paljon ja yhden tulkkauksen jälkeen huomasin, kuinka hartiat meni täysin jumiin. Siis puhetyö ja pieni jännitys ottaa hartioihin.

Aineenvaihdunta alkaa olla pahasti tukossa. Sen tuntee olotilassa, mikä ei ole lähelläkään sitä juoksijan perusolotilaa. Mielestäni ihminen on luotu kerran päivässä hikoilemaan ja kuntoilemaan. Ennen vanhaan päivän kuormitus tuli ojan kaivuusta tai muusta ruumiillisesta työstä. Ruoka oli energiapitoista ja sisälsi paljon hiilihydraatteja. Suomalaiset syövät edelleen paljon leipää ja perunaa siis hiilareita. Nykykäsityksen mukaanhan proteiinien määrää tulisi lisätä, jos haluaa että elintasoa ei ala kertymään vatsan ympärille.

Eilen mä solmin yhteistyösopimuksen JKU:n kanssa. Tänään kiinteistövälitys Engberg ja seura ilmoittivat kattavasta yhteistyöstä. Mä olen kämpää etsiskellyt viime aikoina ja rohdaistuin heti menemään Jari Engbergin juttusille. Jätin toimeksiannon ja keskustelimme pitkän tovin asiasta eli kilpaurheilusta.

Melkoinen suoritus meikäläiseltä olla töiden parissa aamu kahdeksalta. Luultavasti Hambergille se tietää suunnatonta tuskaa, mutta mies kyllä kestää. Taitaa vielä käydä aamulenkilläkin sitä ennen..

Ensimmäisen keikan jälkeen mulla olisi ollut aikaa käydä lenkillä, mutta pää oli sen verran tukkoinen ja täynnä räkää että päätin passata. Sen sijaan luin sosiaalityön tenttiin eli jotain hyödyllistä tein, ehkä hyödyllisempää..

Päivän mittaan kerkesin käymään korvalääkärillä tinnitystä valittamassa. Ohjeita sain paljon sekä duactia tukkoisuuteen. JKU:n toimistolla kävin neuvotteluissa ensi vuoden valmennustuista. "Valmentaja" isäni oli mukana sopimusneuvotteluissa. Iso mediauutinen siis onkin, että jatkan JKU:n riveissä tulevalla kaudella! Siellä hommat toimivat sen verran hyvin, että on urheilijan oman edun mukaista edustaa tuota kunniakasta Keski-Suomen mahtiseuraa. Tulevia ohjelmia ovat perjantainen toimitsijoiden palaveri, 26.11 gaalatilaisuus sekä helmikuun ekalla viikolla maastojuoksukisa Italiassa. Se tietää sitä, että mun pitää palata takaisin leiriltä siihen mennessä. Keväällä saattaa olla juoksukoulun vetämistä ja ei nyt vaan sitä seuraavana talvena pidettävät Veteraanien MM-hallit (sisältää mm maastojuoksun, keihäänheiton sekä puolimaratonin). Hommaa tulee riittämään myös urheilijatoimitsijoille.

Näyttäisi siltä, että sinnikkyys palkitaan. Aamulla pyöräkellariin mennessäni fillarin etukumi oli vielä täysi. Hyvin siis alkoi työpäivä. Aamulenkille ei ollut mitään asiaa, koska olotila oli aika flunssainen. Kävin päivällä näyttäytymässä lääkärillekin, joka oli sitä mieltä että kyseessä on virustauti ja siihen ei antibiootit auta. Sain luvan urheilla kevyesti ja melko pian olinkin baanalla juoksemassa. Hölkkäilin kevyttä tunnin ja askeleessa oli lennokkuutta havaittavissa. Lepo siis edelleen herkistää meikäläisenkin kroppaa. Tämä on hyvä tietää jatkoa ajatellen.

Tammikuun leirisuunnitelmat eivät ole vielä auenneet, mutta tavoitteena on lähiaikoina saada jotain valoa asian tiimoilta. Iltalehtien lööpit lupailevat kylmää talvea ja se jos mikä ei innosta yhtään. Leirithän ovat koko urheilun suola ja antavat kaivattua potkua harjoitteluun. Yleensä meikäläinen on leirin aikana nostanut kuntoa roimasti ja ollut valmis kisoihin sieltä palattuani. En osaa vielä sanoa, mikä on kevään tavoitteeni. Halleissa ainakin kilpailen hakien vauhtia. Hyvään kympin kuntoon haluaisin päästä, sillä ajatuksena on ollut juosta ratakymppi keväällä jenkeissä. Puolimaratonin aikaa tuskin pystyn parantamaan ja ensimmäinen yritys on ehkä SM-maantiellä. Katsotaan nyt miten kuntopuoli kehittyy ja äijä palaa vanhaan kuosiin.

Kuva jenkeistä toissa talvelta.

flunssa?

Polkupyörän kumin paikkaaminen käy nykyään ihan harrastuksesta. Sen jälkeen kun vaihdoin eteen nastarenkaan olen päässyt/joutunut paikkaamaan etukumia kolme kertaa. Jotenkin se on vaan uskomattoman vaikeaa saada sisäkumi ja ulkokumi vanteille niin, että siinä samalla ei tee ruuvimeisselillä reikää sisäkumiin. Tilannetta on pakko hiukan avittaa jollain terävällä ja usein tässä vaiheessa tulee uusi reikä. No elämä ei ole tarkoitettukaan helpoksi.

Aamulla juoksin 9km ja spurttailin 2x100m. Alkuyöstä ihmettelin olotilaani, mutta arvelin sen vain johtuvan surusta Gebreselassien lopettamisen johdosta. Aamulenkin jälkeen tein hyvän puolen tunnin pilates-jumpan ja tuuletin samalla kämppää kunnolla. Mikään ei viitannut siihen, että olisin tulossa kipeäksi. Jossain vaiheessa sitten ihmettelin olotilaani ja karheaa kurkkua. Heti c-vitamiinia naamaan ja toivomaan parasta. Töiden jälkeen olin sen verran väsynyt, että päätin jättää iltareenin väliin. Kyllähän se olisi mennyt ja kulkukin olisi saattanut olla mainio. Usein se on sitä, kun kroppa herkistyy taudin kolkutellessa ovella. Tällä kertaa ajattelin kokeilla toista konstia eli lepoa sairauden alkuvaiheessa. Katsotaan josko tauti ei iskisi täydellä teholla eikä tarvitsisi viikkoa sen vuoksi olla juoksematta. Vastahan mä olin kipeenä ja luulinkin että ei nyt heti uudestaa se voi tulla. Vitamiineja ja omega kolmosia ym käytän säännöllisesti ja uutena myös d-vitamiinia. Ei auta ei.

Kyyjärvi

Pohjanmaan keikka heitetty. Se oli varsin onnistunut myös treenien puolesta. Toteaisin, että kyllä pohjanmaallakin voi treenata. Vimpelissä juokseminen oli hiukan nihkeää, kun teitä oli vähän ja peltoaukeilta tuuli aina. Tämän päiväinen Alajärven kierto oli sekin mielenkiintoinen kokemus. Autotie kulkee lähes koko matkan aivan järven rantaa pitkin ja on reittinä kaunis. Vielä kun olisi matkaseuraa löytynyt ei juoksukokemus olisi voinut olla parempi.

Viikonloppuna kilpailtiin hölkkäkisoissa ympäri maata ja itsekin alkaisin pikku hiljaa olla hölkkäkunnossa. Liian kauas en viitsisi lähteä kilpailemaan, mutta jos lähelle sattuu niin lähden. Jenkeissä juostiin New Yorkin maraton ja juoksuikoni Haile Gebreselassie ilmoitti lopettavansa juoksu-uran keskeytettyään kisan 16 mailin kohdalla.

Meikäläisen "pitkä" lenkki oli tällä kertaa hiukan lyhyempi. Juoksin 1.45 ja juoksu kulki oikein hyvin. Se tuntui rytmikkäältä ja vahvan tuntuiselta. Siltä, mitä olen jo pitkään hakenut. Vauhti oli jopa 4.30 paikkeilla, mikä on mielestäni jo hyvää hölkkävauhtia. Uskoisin, että lihaskuntoharjoittelu on tehnyt tehtävänsä. Vielä kun selkä saataisiin oireettomaksi se kun on viime aikoina paukkunut aika lailla. Ei se nikamien naksahtelu paha asia ole, mutta kertoo jonkin asteisesta jumista. Jatketaan asian parissa pakertamista.

Linja-automatkalla Alajärveltä Jyväskylään pysähdyimme Kyyjärvellä. Paikallisen matkahuollon ja huoltoaseman yhteydessä on kahvio, jota pitää arviolta 70-vuotias mummo. Paikka vaikuttaa hyvin pidetyltä ja se henkii vanhaa huoltoasema tunnelmaa. Oven suussa sijaitsee vitriini, jossa on vanha 20 pennin pajatso. Seinällä olevien lehtileikkeiden mukaan laitetta käytetään kesäisin pajatsokisoihin. Ilmeisesti SM-kisojen esikarsintoihin. Sain kännykällä räpsästyä pari huonoa kuvaa, mutta seuraavalla kerralla otan Leicani mukaan. Uusissa abc-asemilla ei ole samaa tunnelmaa kuin tällä huotsikalla.

treenipäivä

Yön aikana oli jälleen sadellut lunta. Tälläkin kertaa plussa asteet sulattivat sen päivän mittaan pois. Tein aamupäivällä päätreenini ja se oli seuraava: 2km verkkaa pesiskenttää ympäri. Sitten iskin maantielle ja pyörätietä pitkin ryhdyin painelemaan Hoiskon suuntaan. Ohitin Honka-talojen tehtaan ja tulivuorikeskuksen. Vauhti oli siinä 3.50 pinnassa, kuten tähänkin asti reippailla. Käännös tapahtui 6km kohdalla ja juoksu jatkui kohti Alavuutta. Vauhti parani vajaalla 10 sekunnilla ja viimeisiä kilsoja juoksin hiukan päälle 3.30. Bonuksena juoksin lisäkilsan eli reipas oli 13km mittainen. Verryttelyä yritin venyttää kymmeneen minuttiin "mummohölkkää" sekä tein 3x100m.

Yllättävän hyvät lenkkeilymaastot on siis löytynyt täältä. Aamuinen reipas kulki tasaista pyörätietä ja asvalttiin oli jopa merkattu kilometrit. Luotin silti omaan GPS:ään. Pururatakin pitäisi jostain löytyä ja huomenna aion kiertää Alajärven. Ajoimme sen tänään huviajeluna ympäri. Punttisalikin löytyi melko vaatimattomasta urheilutalosta, mutta salin puolelle en päässyt illan treenissä. Pitäisi olla jonkin sortin kortti, jolla oli aukeaisi. Kertakäynti maksaa 4,5e.

Illalla siis hölkkäsin 4km salille, missä tein saman setin kuin keskiviikkona (vatsoja, selkiä, kylkiä punnerruksia, askelkyykkyä, päkiähyppyjä ja yhden jalan kyykkyä. Kolme kierrosta.

kruisailua

Bussissa istuessani matkalla Alajärvelle oli todella pimeää. Pitkä ja hikinen kolme tuntia kului mustaa maisemaa ja maantietä katsoessani. Samalla kuitenkin koin etuoikeutetuksi asuessani kaupungissa, missä on kuitenkin katuvalot. Maaseudulla asuessa vaihtoehtoina saattaisivat olla joko pilkkopimeä metsätie tai vilkaampi maantie, missä asvaltin ja ojan väliin jää pieni kaistale hiekkaa juostavaksi. Lain mukaan vielä juoksijan pitäisi juosta tien vasenta laitaa ja katsella lähestyviä ajovaloja. Yleensähän autot menevät ohi ilman kontaktia, mutta välillä tuntuu että ne sivaltavat todella läheltä ohi. Nimimerkillä Parkanossa joskus lenkillä käyneenä.

Alajärvelle saavuttuani pienen ponnistelun jälkeen lähdin kuin lähdinkin lenkille. Olin jo päättänyt pitäväni levon ja keskittyväni huomiseen reippaaseen. Aamulla olin juossut 5+5 käydessäni Huhtasuon neuvosassa tulkkaamassa aamulla kasilta.

Löysin Alajärven luultavasti parhaat lenkkimaastot heti. Aivan kirkon takana ja järven rannalla kiertää hyvä hiekkatie. Se jatkuu joen reunaa pitkin ja tutkimusmatka jatkuu huomenna. Mukavaa oli jossain vaiheessa hieman olla hukassa suunnasta ja kiertää keskustan katuja. Pian olin kuitenkin taas kartalla ja teinipojat ohittivat minut traktorillaan. Molemmat siis kruisailivat perjantai päivän kunniaksi!

etuoikeutettu

Juostessani olen onnellinen tai korjataanko hyvää reeniä tehdessäni olen tyytyväinen. Jos kyseessä on vaihteleva kevyt harjoitus hyvä fiilis saattaa iskeä kesken reenin. Kovassa reenissä se tulee vasta kämpille päästyäni. Tänäänkin valmentajan kanssa kahdestaan reenatessani koin itseni etuoikeutetuksi. Antero oli treenissä vain minua varten. Alussa se hiukan vaivasi mieltäni, mutta totutuin pian ajatukseen. Yhtä usein sitä varmaan tottuu siihenkin, että juokseminen on itsestäänselvyys.

Melko pieneksi oli Antsan tallin treeni tänään tosiaan supistunut. Poissaoloja oli useasta syystä, mutta faktahan on, että Jyväskylä ei ole enää juoksijoiden mekka ja muutamia Antsan valmennettaviakin on lopettanut. Aina silti niitä uusia kykyjä jostain putkahtelee esiin. Viime vuonna uppopalloa ja sukellusta harrastanut kaveri otti Anteroon yhteyttä ja pyysi valmentajaksi. Nyt on Jouni Nyrönen reeneissä pyörinyt ja on oikein mukavaa reeniseuraa.

Mä nykäsin aamusta 6km Palokan terveysasemalle. Reilun tunnin tulkkauksen jälkeen aloin tekemään toista reeniä eli pidemmän kautta takaisin Jyväskylään. Kilsoja kertyi 14km lisää ja juoksu kulki oikein kivasti. Sakura Gawa tarjosi herkullisen lounaan mukaan otettuna. Söin safkan tulkkikeskuksessa ja olin valmis jatkamaan työpäivääni.

Illan toinen reeni kulki yllättävän hyvin ja 2x5 porrasjuoksu oli ihan rytmikästä nousemista, vaikka nyt ei aivan huippuaikoihin päästy. Sataset kulkivat rennon reippaasti ja nautin jalan kulkemisesta. Palautuksena yritin pari loikkaakin väliin heittää. Loikat on alaselkävaivojen jälkeen jääny tosi vähiin, mutta eiköhän niitä vielä joskus. Askellus ainakin tuntuu nyt hyvältä. Verryttelyä kertyi 3+2. Noita kuvan haastatteluja olis kyllä vielä ihan kiva joskus antaa! Jos ei muuten, niin pitää katsoa tarpeeksi pieniä kyläkisoja kilpailukalenterista..

havaintoja maailmasta

Lepopäivänä on aikaa ja energiaa havainnoida ympärillä olevaa maailmaa. Jo aamulla päätin, että tänään on jälleen levon paikka. Juoksu oli jo pari päivää tuntunut raskaalta ja nyt oli hengähdystauon paikka. Uskon, että pitään vaivannut ylikuntotila vaatii vielä tarkkaavaisuutta. Toisaalta kiire ei ole vielä mihinkään. Juoksu alkaa pikku hiljaa kulkea, mutta alkakoon..

Keskustassa liikkuessani havainnoin, kuinka ihmiset ovat niin keskittyneen oloisia. Jokaisella on oma projekti menossa ja kauhea vauhti päällä. Jo Kenian-Paolo totesi, että ei sitä kehtaa kaupungilla vain kuljeskella ja hengata toisin kuin keniassa, missä nuorten miesten yleinen ajanviete on hengailu. Ehkä maailman ihmiset ovat sittenkin samanlaisia..

Kiinnitin huomiota pyörätelineessä olleeseen polkupyörään, jonka omistaja oli unohtanut pyörän valon päälle. Kävin välilllä hammaslääkärikeikalla ja vielä palattuani pyörässä paloi valo, tosin himmeämpänä. Reippaana ja ympäristötietoisena astelin fillarin luokse ja napsautin valon pois. Kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota ja tuskin kuskikaan osaa kiittää palattuaan ajopelinsä luokse. Aina ei ole kiitosta helppo saada..

Kämpille päästyäni päiväni jatkui pyörän rassauksella. Hinkkasin pyörän siistiksi kurasta, vaihdoin nastarenkaan eteen ja rasvasin ketjut. Vaihdoin myös uudet jarrupalat. Lampun kiinnittiminen jäi vielä tekemättä. Omasta mielestäni en pimeään aikaan pyöräile, mitä nyt tähän aikaan vuodesta taitaa olla pimeää enemmän kuin valoisaa..

arki

Pitäis melkein päivittää blogia heti lenkin jälkeen. Silloin on yleensä fiilikset parhaimmillaan. Tänäänkin mielessä vilisi vaikka mitä positiivisia ajatuksia. Yksi niistä oli, kuinka hyvää syyslääkettä reenaaminen on mielelle.

Aamulla olin juossut 7km+2x100m ennen sairaalatulkkausta. Päivän mittaan pyöräilin aika paljon ja mikäs siinä, kun aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta. Pyrin ottamaan muutaman auringonsäteen talteen loppupäivää varten. Väsy siinä kuitenkin tuli ja kämpille päästyäni päätin melkein heti lähteä reenailemaan.

Reeni sisälsi 35minuuttia vauhtileikittelyä eli rennon reippaita spurtteja oman mielen mukaan. Vaikka jalat ja kroppa tuntuivat väsyneiltä kulki juoksu silti hyvin. Jalat toimivat ja hyvänlaisia kiihdytyksiä sain tehtyä vajaat kymmenen kappaletta ennen kuin olin Hipposhallin ovella. Jouni tuli sinne omasta suunnasta ja teimme hyvän kuntopiirin.

Se sisälsi askelkyykkyä, kaarijännitystä (selkäliike), punnerruksia, yhdenjalan kyykkyä, vatsoja ja dippejä. Tämä kolmeen kertaan ja toistoja 25 kappaletta. Bonuksena vinopenkkiä pelkällä tangolla tietenkin. Painavemmalla ei olisi jaksanutkaan.

Kämpille verryttelessäni (3km) juoksu tuntui hyvältä ja kämpille päästyäni laitoin heti tapani mukaan musiikin soimaan. Siitä sitten suihkuun ja iltapalaa tekemään sekä blogia päivittämään. Sellaista se arki on..

Ohessa raasto.comin virallinen maraton Z -sanakirja.

A

Maratonammattimaisuus = kisaviikon aikana tehtävät toimenpiteet, kuten tankkaus, matkustaminen kisapaikalle 2 vrk ennen kisaa, omien juomien käyttö ja pullojen merkkaus, geelien käyttö, kaikkien ylimääräisten liikkeiden välttäminen maratonin aattopäivänä. Tarkoittaa myös kisan aikana tehtyjä, maratonkokemukseen perustuvia ratkaisuja

Maratonantautuneisuus = taistelun lopettaminen maratonilla. Ei tarkoita välttämättä keskeytystä

B

C

D

E

Maratonenergiattomuus = energian loppuminen maratonilla. Oireina mm. yleinen heikotus, tärinä, korvien vinkuminen ja huimaus

Maratonennustavaisuus = maratontuloksen pohtiminen etukäteen

Maratonepätoivoisuus = kisan aikana tuleva tunne, että ei jaksa ja matkaa on paljon jäljellä

F

G

H

Maratonhaluttomuus = ei kiinnostusta juosta maratonia

Maratonhelpottuneisuus = tunne maratonin maalissa kun ei tarvitse enää juosta

Maratonhinkkaavaisuus / höylääväisyys = maratonien juokseminen jatkuvalla syötöllä

Maratonhipsu = kevyellä askeleella maratonia juokseva miespuolinen henkilö

Maratonhipsutar = kevyellä askeleella maratonia juokseva naispuolinen henkilö

Maratonhorkka = paleleminen maratonin maalissa

Maratonhuolimattomuus = vaseliinin unohtaminen ennen kisaa, juomapullon lipeäminen kädestä kesken kisan ennen juomista, geelin ruiskauttaminen rinnuksille suun sijaan jne.

Maratonhyeena = tuskaa halveksiva maratoonari
Maratonhyytyneisyys = vauhdin hidastuminen maratonin toisella puoliskolla

I

Maratoninnoitus = maratonidolin antama esimerkki

Maratoninnostuneisuus = innostuminen maratonista

Maratoniskutus = viimeisen 2 kk aikana ennen maratonia haettava ominaisuus, jolla lihaksisto kestää maratonhakkauksen

Maratonitkuisuus = maratontunteen valtaan joutumisesta seuraava reaktio

Maratonitsetuhoisuus = pieleen mennen maratonin jälkeen mieleen tuleva ajatus ranteiden auki vetämisestä tai junan alle hyppäämisestä tai molemmista

J

Maratonjännittyneisyys = ennen maratonkilpaa tuleva tunne. Välttämätön maratonin onnistumisen kannalta. Ei pidä sekoittaa maratonpelkääväisyyteen

Maratonjärkevyys = omaan kuntoon nähden realistisen taktiikan noudattaminen maratonilla

Maratonjärkyttyneisyys = sen huomaaminen, ettei maratonilla kulje

K

Maratonkannustavaisuus = muiden maratoonareiden kannustaminen

Maratonkanveesi = tie, joka vetää maratonin viimeisellä kympillä puoleensa kuin magneetti

Maratonkehittyneisyys = oman maratonennätyksen paraneminen

Maratonkeikari = juppimaisissa vaatteissa ennen ja jälkeen maratonia tepasteleva pukumies

Maratonkepoisuus = juoksu tuntuu kevyeltä maratonin aikana

Maratonkeskittyneisyys = vähintään puolen vuoden valmistutumisjakso ennen maratonia, jossa kaikki harjoitukset ja kilpailuohjelma rakennetaan pelkästään maratonia silmällä pitäen. Tähän kuuluu sekä fyysinen että henkinen maratonkeskittyneisyys

Maratonkeskittymättömyys = maratonkeskittyneisyyden vastakohta: lyhyt valmistautuminen, muut kisat tärkeämpiä kuin maraton, ajatukset koko ajan muualla kuin maratonissa.

Maratonkesto = ominaisuus, jonka ansiosta jaksaa juosta maratonin

Maratonkieltäytyneisyys = vetäytyminen maratonilta viime hetkellä ilman syytä

Maratonkissa = naispuolinen maratoonari

Maratonkolli = miespuolinen maratoonari

Maratonkone = maratoneja tasaisesti, yleensä ilman suuria romahduksia juokseva miespuolinen maratoonari

Maratonkonetar = maratoneja tasaisesti, yleensä ilman suuria romahduksia juokseva naispuolinen maratoonari

Maratonkulkemattomuus = huono kulku maratonin aikana

Maratonkulkevaisuus = hyvä kulku maratonin aikana

Maratonkuume = tunne, jossa ei malttaisi odottaa seuraavaa maratonia

Maratonkyllästyneisyys = maratonien juoksemisesta ei saa enää kiksejä

L

Maratonliikuttuneisuus = maratonin maalissa tuleva tunne, jossa silmässä on roska ja kurkussa kutiseva pala

Maratonlaatoittavaisuus = oksentaminen joko maratonin aikana tai maalissa

Maratonluotto = usko onnistumiseen maratonilla

Maratonluovuttavaisuus = vetäytyminen maratonilta vamman, sairauden tms. takia

M

Maratonmasentuneisuus = tunne, kun palkinto maratonia varten tehdystä työstä jää saamatta. Maratonpettyneisyyden jälkiseuraus

Maratonmitäänsanomattomuus = juostu maraton ei aiheuta positiivisia eikä negatiivisia tunteita

Maratonmotivaatiomattomuus = ei motivaatiota maratonille harjoittelemiseen

N

Maratonnelikenttä = teoreettinen malli, jossa pystyakselin muodostavat maratonluotto ja maratonpelkääväisyys ja vaaka-akselin maratonkeskittymättömyys ja maratonkeskittyneisyys. Tähän nelikenttään jokainen voi sijoittaa juoksemansa maratonit

Maratonnilkuttavaisuus = kesken maratonia tullut vamma jonka johdosta normaali juoksu on mahdotonta

Maratonnelistäväisyys = kovaa juokseminen maratonilla

O

Maratonolevinaanolevaisuus = omilla maratontuloksilla kerskaileminen isoon ääneen ihmisjoukossa, esim. lentokoneessa niin että kaikki varmasti kuulevat

Maratononnellisuus = kaikkien maratoonareiden tavoittelema tunne, joka aiheutuu uran tärkeimmän maratontavoitteen saavuttamisesta, täydellisesti onnistuneesta maratonista. Antaa ikuisen suojan maratonpettyneisyyttä vastaan. Vain harvat maratoonarit pääsevät koskaan maratononnellisuuteen.

P

Maratonpelkääväisyys = suuri epävarmuus ennen maratonia omasta kunnosta, joka ilmenee paniikinomaisena epäonnistumisen pelkona

Maratonpilvilinna = haaveiluun, ei harjoituksista muodostuneeseen faktaan perustuva kuvitelma siitä, mihin pystyy edessä olevalla maratonilla

Maratonpetturimaisuus = on ensin maratonfani, mutta kääntyy myöhemmin pelien ja leikkien tai moottorin ulvonnan faniksi maratonin kustannuksella

Maratonpettyneisyys = keskeytyksestä tai täydellisestä romahtamisesta maratonilla seuraava tunne

Maratonpuistattavuus = kylmien väreiden kulkeminen selkäpiissä muisteltaessa maratonin tuskaa

Maratonpäämäärättömyys = maratonin lukkoon lyöminen viime hetkellä ennen kisaa

Maratonpäättäväisyys = maratonin aikana ratkaisujen tekeminen ilman epäröintiä

Q

R

Maratonraahautuneisuus = liian kovan alkuvauhdin takia maratonin toisen puoliskon raahautuminen puolikuolleena

Maratonraastavaisuus = raastaminen maratonilla

Maratonraikulimaisuus = riskillä vedettävä kova maratonin alkuvauhti

Maratonrallatus = rentoa, mutta kovavauhtista juoksua maratonilla

Maratonrentoutuneisuus = ei tunne paineita ennen maratonia

Maratonriippuvuus = pakottava tarve juosta maraton yhä uudelleen

Maratonrillutus = maratonin aikana tehtävät äkilliset vauhdin muutokset

Maratonryytyneisyys = pari tuntia maratonin jälkeen alkava pohjaton väsymys

S

Maratonselitteleväisyys = syiden keksiminen miksi maraton ei kulkenut

Maratonsitku = sisukas maratoonari

Maratonsitkuilevaisuus = maratonin juokseminen väkisin maaliin

Maratonsuru = maratonin jälkeisellä viikolla alkava tyhjyyden tunne, kun pitkä maratonprojekti on päättynyt

Maratonsuuttuneisuus = epäonnistuneista maratonjärjestelyistä johtuva tunne

T

Maratontavoittelevaisuus = jonkin ajan, ei pelkän läpijuoksun tavoitteleminen maratonilla

Maratontietämättömyys = sellaisten henkilöiden kommentointi maratonista, jotka eivät ole juosseet maratonia

Maratontakkiaukisuus = lähteminen maratonille ilman maratonin kunnioitusta

Maratontunteellisuus = maratonin ihmisessä herättämät liikuttuneet tunteet

Maratonturhautuneisuus = itsestä riippumattomat syyt (esim. sää) estävät kunnon maratontuloksen tekemisen

Maratontyytyväisyys = kohtalaisesti juostusta maratonista seuraava tunne, ei 100 % onnistuminen, mutta ei myöskään epäonnistuminen

Maratontähtääväisyys = maratonkeskittyneisyyden esiaste

Maratontäriseväisyys = energian loppumisesta seuraava fyysinen reaktio

U

Maratonunohtumattomuus = maratonien yksityiskohtien ja maratonaikojen muistaminen tarkkaan

Maratonunohtavaisuus = maratonien yksityiskohtien ja maratonaikojen unohtaminen

Maratonuskaltavaisuus = ennalta laaditun maratontaktiikan noudattamisen uskaltaminen riippumatta siitä, mitä muut kilpailijat tekevät

Maratonuskomattomuus = sellaisen suorituksen tekeminen maratonilla, mihin ei etukäteen uskonut

V

Maratonvaluvaisuus = maratonin alkupuoliskolla tavoiteltava tunne, jossa edetään suunniteltua vauhtia niin vähällä energiankäytöllä kuin mahdollista

Maratonvapautuneisuus = maratonpaineiden hellittäminen maratonin jälkeen

Maratonvauhtikesto = kyky juosta omaa maratonin kilpailuvauhtia mahdollisimman pitkään

Maratonvituuntuneisuus = tunne, mikä syntyy kun asiat eivät mene ennen kisaa tai kisan aikana suunnitellusti

W

Maratonwaterloo = pieleen mennyt maraton. Sukua maratonpettyneisyydelle

X

Y

Maratonyllättyneisyys = kilpakumppanin, jonka on jo luullut jäävän, heittämällä tekemä ohitus maratonilla

Maratonyksinäisyys = usein maratonille valmistauduttaessa harjoituksissa koettu tunne

Maratonylpeys = ylpeys omasta lajista

Z

Maratonzombius = maratonin jälkeisinä päivinä ilmenevä katseen lasittuneisuus ja keskittymiskyvyn puute

Å

Ä

Maratonäijämäisyys = joillekin maratonin jälkeen tuleva äijäuho

Ö

Maratonöverit = kesken maratonin tai maratonin jälkeen kanveesiin ja sairaalaan