Tänään tuli taas opittua jotain elimistön toiminnasta. Ensimmäinen näistä on ns. vanhoilla lämmöillä juoksu. Se tarkoittaa sitä, että juoksu kulkee vielä hyvin seuraavana päivänä vaikka edellispäivän kovan treenin pitäisi painaa jaloissa. Eilisen iskutuksen jälkeen juoksin Antin ja Tommin kanssa puolitoista tuntia. Juoksu kulki ja juttu luisti. Kämpille päästyäni tankkasin ruisleivällä sekä kotoa tuomallani joulukinkulla. Lounaan söin tulkkauskeikan jälkeen. Iltapäivän vaativampaan settiin valistauduin sanoja kertaamalla ja hörppäämällä kahvit. Tsemppaus auttoi ja vielä kämpille päästyäni olin tehokkaalla päällä. Päätin tehdä rästissä olleen esseen pois jaloista kuleksimasta. Palautus siinä olisi vasta tammikuun puolivälissä, mutta epäilin jaksavani vääntää sitä toisella puolella maapalloa. Naputin viisi sivua tekstiä ja mieleen tuli gradun vääntö; yhtä tuskallista hommaa molemmat kun pitää viitteet ja kaikki olla kunnossa. Vielä pitäisi olla jotain sanottavaakin eikä vain suoraa referointia kirjasta. Opiskelijat tietävät mistä kirjoitan.

Iltalenkille pääsin seitsemän aikaan. Ulkona oli pakkasta -15 astetta, mikä tuntui vilpoisalta. Kämpän lämpötila on noussut +19 asteeseen, mikä on hiukan vielä alakanttiin. Ajatuksena oli juosta kevyt kymppi ja mennä hallille joko satasia rullailemaan tai puntille heilumaan. Opetus numero kaksi opin loppuvaiheessa lenkkiä. Energiatasot nimittäin valahtivat sen verran alas, että ukko oli tuupertua lumihankeen. Olin syönyt vain pari suklaata esseetä naputellessani. Kämpille kyllä pääsin, mutta hallilla jäi käymättä. Iskin mikroon herkullisen kiinalaisen aterian ja elämä voitti jälleen kerran. Mielenkiintoista tämä arkielämä..