Onneksi päivät eivät ole veljeksiä keskenään. Jumivaihe on tärkeää saada loppumaan ennen kuin se alkaa syömään miestä. En lähtenyt tänään tekemään mitään rankaisureeniä, vaan palauttelin suunnitellusti. Aamulla juoksin tunnin kun työt alkoivat vasta kello kymmenen. Alaselkä hiukan ärtyi eilisestä rynkytyksestä väsyneillä jaloilla. Siksi päätin käydä salilla iltareenin jälkeen. Juoksimme rapsakkaassa 20 asteen pakkasessa Tommin kanssa rytmikästä kevyttä. 50minuutin jälkeen kurvasin Hippokselle ja kävin vessassa kakkosella. Näin Jarin vetävän satasia ja lähdin mukaan. Ekassa Jarppa näytti mailerinkykynsä ja kuroi maaliviivan yli ennen mua. Eka veto oli hyvä maksimiavaus mulle ja paikat eivät onneksi revähtäneet. Toinen putkeen ja juoksu tuntui paranevan. Hyvä hapotuksen tunne kertoi lihaksiston ikiroudan alkavan sulaa. Vedin vielä kolme satasta lisää rennommalla meiningillä. Paikat oli avattu.

Testasin miten syväkyykkyhyppy lähtee ja ilokseni olo oli kuin kumiukolla. Tai ei nyt ihan, mutta parempaan suuntaan kuitenkin. Menin salin puolelle tekemään hiukan selkiä ja vatsoja. Innostuin myös leukojen vedosta (2x10) sekä pakollisista yhdenjalan kyykyistä (2x10). Paluumatkalla hallin puolelle törmäsin oikeaan urheilijaan, triatlonisti Panu Lietoon. Mies rullaili rullilla fillarilla eikä päässyt minnekään karkuun kun menin juttusille. Keskustelu hänen kanssaan oli avattu ja täytyy sanoa, että arvostan kyseisen lajin urheilijoiden työmoraalia. Laji ei kestävyysjuoksun tavoin vedä massoja, mutta on myös mainio kuntoilulaji. Toivotaan menestystä tämän hetken Suomen parhailta teräsmiehiltä!