Hyvien juoksukuvien aikakausi jatkuu. Valitettavasti mallina toimii yksi ja sama kaveri. Luottokuvaajana toimii edelleen velipoika. Tässä kuvassa mun juoksukunto on ehkä heikoimmillaan kuin koskaan. Se ei silti onneksi päälle näy. Siinä mielessä elämä on vekkulia, että kaikki ei näy päällepäin. Kunto on sellainen asia, mikä ei näy ulos mutta tuntuu kun pusketaan kolmen minuutin kilsavauhdilla kilometrikaupalla.Valo tunnelin päässä kirkastuu kirkastumistaan. Tunnelin pää on ollut havaittavaissa jo jonkin aikaa, mutta normaali tilanteeseen paluu on ollut arvoitus.
Tänään vaihtoehtona oli juosta ulkona tai hallissa. Päätimme mennä sisätiloihin kun kerta siihen on mahdollisuus. Treeni 10x1000m minuutin palautuksella tuntui ennen reeniä aika miehekkäältä. Kun sain kuulla vauhdit tiesin selviäväni siitä helpolla. Ratkaisevaa oli se, kuinka hyvin jalat kestävät iskutusta kovilla alustoilla kun ei ole tullut treenattua aikoihin.
Yllätyksekseni jalat tuntuivat varsin hyviltä eilisestä pitkästä ja aamun 8km lenkistä huolimatta. Dennis Rehnström ja Anssi Puttonen vauhdittivat reeniä mukavasti. Uutena mukaan tuli myös kuuluisien Nergin veljesten vesa Samu. Ne ketkä tuntevat suomalaista juoksuhistoriaa tietävät Nergin veljesten harjoitelleen määrää ja paljon. Zacheus varmaan osaisi kirjoittaa pitkät pätkät pojista.
No noi Nergin veljeksethän on legendoja. Raimo on ilmeisesti ollut Suomen kaikkien aikojen kovin harjoittelija, mitä määrään tulee. Juoksija-lehden numerossa 2 / 89 oli Raimo Nergistä Seppo Liutun ja Jarmo Kymäläisen kirjoittama juttu. Siitä kävi ilmi, että Nerg (kymppi 29.58,6, maraton 2.23.26) juoksi vuonna 1973 12 000 km ja sitä seuraavana vuonna 14 000 km. Kotimaassa Raimo juoksi yleensä 300 km viikossa, etelässä parhaimmillaan 428 km / viikko.
VastaaPoista