aika viileää menoa

Uskon palauttaminen on joskus helppoa hommaa. Varsinkin juoksu-urheilussa. Vain yksi harjoitus palauttaa mielen siihen vakaaseen tilaan, jolloin juoksija on tyytyväisimmillään ja minkä vuoksi hän näkee niin paljon vaivaa. Hyvä kunto on se, mihin juoksija pyrkii ja tie sinne on pitkä ja joskus kivinen. Vähän niin kuin elämäkin. Aika kliseisesti sanottuna elämän mielekkyys liittyy matkan tekoon, ei niinkään perille pääsyyn. Tämän kun oivaltaa, on elämältään jo aika paljon saavuttanut.

Viime maanantaista nyppiintyneenä lähdin tänään hallille juoksemaan kaksitonnisia. Anteron ollessa etelänmailla sain sparraajaksi onneksi seurakaveri Anssi Puttosen. Jalkaterän murtumasta toipuva maileri aloitteli varovasti ja veteli tonneja loppua kohti kiihtyen. Miehestä oli silti paljon henkistä apua mun aherrukseen. 5x2000m 200m (reilu 1min) hölkkäpalautuksella meni ehkä paremmin kuin odotin. Ajat olivat 6.34, 6.42, 6.36, 6.32 ja 6.21 niin että eka kilsa oli 3.15 ja vika 3.06. Hyvään kuntoon meikäläisellä on vielä pitkä matka. Noi vetojen vauhdit on lähempänä maratonin kuin puolimaratonin matkavauhtia. Ehkä on parempi että ei liikaa vertaile itseä ja keskittyy vain tekemiseen tai suorittamiseen, millä nimellä treenaamista nyt kutsutaankaan.

Työpäivä meni meni varsin kivasti. Aamuherääminen ei tuottanut suurempaa tuskaa ja aamulenkki 10km+2x100m oli juhlaa. Yöllä oli satanut uutta lunta ja valitsin pyörätien joka oli jo ehditty aurata. En siis väkisin vääntänyt sitä tuttua kieppiä. Iloinen yllätys eilen kämpille tultuani oli huoneilman viileys. Tänään tarkistin sen mittarilla: +16c! Soitin isännöitsijälle, joka sanoi homman olevan hoidossa. Kerrostalon ilmastoinnissa on jotain pientä häikkää ja korjaaja tekee parhaillaan töitä sen eteen. Ei muuta kuin turkkia ja trikoota vaan päälle kämpällä!