pitkän lenkin taika

Sunnuntaipäivä on varattu kavereille. Ystävyyssuhteiden hoitaminen alkoi jo kello yhdentoista pitkällä lenkillä, kun juoksijoita saapui paikalle seitsemän. Kylmästä (-15) ja viimasta huolimatta parin tunnin lenkin aikana ehtii jutella aika hyvin. Vielä kun kropassa kiertää sopivasti veri tulee juttua ihan kiitettävästi. Aina on joku äänessä ja toiset kommentoivat. Välillä muodostuu pieniä porukka keskusteluita, mutta jengi pysyy silti koossa. Kenelläkään ei ole ajatuksena lähteä kiristämään vauhtia, kyseessä kun ei ole kisa. Elimistö alkaa väsymään loppulenkkiä kohti, mutta hyvä porukka pitää virettä yllä. Kelloa ei tarvitse vilkuilla tai miettiä, kuinka lenkkiä saisi pidennettyä tarvittavaan mittaan. Aika juoksee.

Oheinen oli hieman erilaien kuvaus päivän suorituksesta. Toinen vaihtoehto olisi kertoa keskisykkeistä ja -vauhdeista. Kalorien kulutushan itseasiassa on se päämotiivi lenkkeilylle. Tämä on nätimpi tapa puhua asiasta. Toinen vaihtoehto olisi puhua painonhallinnasta. No ei nyt vaan, hiukan meni överiksi.. Kestävyysjuoksija juoksee vain ja ainoastaan tulosten vuoksi. Kaveriseura on sellainen välttämätön paha, joka juuri ja juuri menettele kesää kohti mentäessä. Kevään vauhtien ja tehojen lisääntyessä on viimeistään aika kääntyä sisäänpäin ja keskittyä tulosten tekemiseen.

Juoksuporukoista olisi varmaan tarjolla monta hyvää juttua. Niissä viedäänkin eteenpäin suullista kestävyysjuoksun perinnettä. Ilman niitä laji kuihtuisi pois. Yksittäisten puurtajien aika on ohi ja enää kukaan ei voi tulla ns. puskista. Maailman ja edes Suomen huipulle ei nousta ainakaan aikuissarjoissa täydestä tuntemattomuudesta. Laji vaatii sen verran pitkäjänteistä työtä ja kilpailua. Juoksijat kohtaavat toisiaan kisoissa ja niissä muodostuu pitkäaikaisia ystävyyssuhteita. Kotimaan leiritykset ovat ainoastaan pienelle kärkiporukalle suunnattuja ja esimerkiksi itse en ole koskaan ollut yhdelläkään kotimaan harjoitusleirillä. Ulkomaan sitäkin useammin ja aina ne ovat olleet itse suunniteltuja ja omasta pussista maksettuja. Seuraava niistä kohdistuu Christchurchiin Uuteen-Seelantiin. Urheilu ottaa paljon, mutta myös tuo paljon. Hyvin kirjoitti Matti Hannus Juoksija-Lehden blogissa missä viipyvät nuoret maratoonarit? Pitäiskö enemmän olla yhteislenkkejä? Jyväskylässä alkaa näyttämään hyvältä sunnuntailenkin osalta..