etuoikeutettu

Juostessani olen onnellinen tai korjataanko hyvää reeniä tehdessäni olen tyytyväinen. Jos kyseessä on vaihteleva kevyt harjoitus hyvä fiilis saattaa iskeä kesken reenin. Kovassa reenissä se tulee vasta kämpille päästyäni. Tänäänkin valmentajan kanssa kahdestaan reenatessani koin itseni etuoikeutetuksi. Antero oli treenissä vain minua varten. Alussa se hiukan vaivasi mieltäni, mutta totutuin pian ajatukseen. Yhtä usein sitä varmaan tottuu siihenkin, että juokseminen on itsestäänselvyys.

Melko pieneksi oli Antsan tallin treeni tänään tosiaan supistunut. Poissaoloja oli useasta syystä, mutta faktahan on, että Jyväskylä ei ole enää juoksijoiden mekka ja muutamia Antsan valmennettaviakin on lopettanut. Aina silti niitä uusia kykyjä jostain putkahtelee esiin. Viime vuonna uppopalloa ja sukellusta harrastanut kaveri otti Anteroon yhteyttä ja pyysi valmentajaksi. Nyt on Jouni Nyrönen reeneissä pyörinyt ja on oikein mukavaa reeniseuraa.

Mä nykäsin aamusta 6km Palokan terveysasemalle. Reilun tunnin tulkkauksen jälkeen aloin tekemään toista reeniä eli pidemmän kautta takaisin Jyväskylään. Kilsoja kertyi 14km lisää ja juoksu kulki oikein kivasti. Sakura Gawa tarjosi herkullisen lounaan mukaan otettuna. Söin safkan tulkkikeskuksessa ja olin valmis jatkamaan työpäivääni.

Illan toinen reeni kulki yllättävän hyvin ja 2x5 porrasjuoksu oli ihan rytmikästä nousemista, vaikka nyt ei aivan huippuaikoihin päästy. Sataset kulkivat rennon reippaasti ja nautin jalan kulkemisesta. Palautuksena yritin pari loikkaakin väliin heittää. Loikat on alaselkävaivojen jälkeen jääny tosi vähiin, mutta eiköhän niitä vielä joskus. Askellus ainakin tuntuu nyt hyvältä. Verryttelyä kertyi 3+2. Noita kuvan haastatteluja olis kyllä vielä ihan kiva joskus antaa! Jos ei muuten, niin pitää katsoa tarpeeksi pieniä kyläkisoja kilpailukalenterista..