testijuoksu

Pienestä räkätaudista huolimatta päätin lähteä Vaajakoskelle testailemaan kuntoani. Viikon ajan jatkuneet plussakelit olivat sulattaneet pyörätiet juostavaan kuntoon. Harmi vain, että Keski-Suomessa näitä lumi- ja sitten sulamisjaksoja on ollut varmaan jo kolme kappaletta. Sulamisen alkaessa se tietää aina viikon liukastelua. Tällä viikolla esim. ti, ke ja to olivat ns. pääkallokelejä.

Eilen hölkkäsin päivänvalossa 20km+2x100m ja pidin iltapäivän lepona. Illasta olin vastassa Tikkakosken lentokentällä kun uusi pakolaisperhe saapui Jyväskylään. Mahtaa olla iso muutos saapua Suomen kaamokseen ja talveen. Olosuhteisiin jotenkin sopeutuneena oli mullakin vaikeuksia päästä ylös sängystä puoli kymmenen. Niin oli pimeää ja harmaata edelleen eikä valoisuus lisääntunyt juurikaan päivän mittaan.

Menin paikallisbussilla Vaajakoskelle ja pyörähdin kirjastossa lukemassa päivän Keskisuomalaisen ennen kisapaikalle menoa. Yhteensä kolmisenkymmentä testailijaa uskaltautui viivalle rääkin ollessa 5km tai 10km. Ite olin päättänyt ottaa rykäsyn maltilla, että nuhakin pääsisi joskus paranemaan. Juoksu kulki hyvin ja oli herkän tuntuista. Kantapäät vain läpsyivät pakaroihin sen verran oli laajat liikeradat. Olen päättänyt aloittaa kevyen voimajakson, jonka aikana naruihin haetaan pikkasen voimaa eikä lihaksia. Penkille nousu on hyvä keino hakea kiinteytystä mun hyllyville pakaroille. Päkiähyppelyitä tai pohkeille nousuja kannattaisi myös tehdä kunhan jalkaterät on oireettomat.

Siis testijuoksuun. Verkkasin alle 4km ja jätin avausvedot tekemättä ettei mopo karkaisi heti alussa. Ei karannut, sillä eka tonni oli 3.24. Seuraavat tuli 3.29, 3.30, 3.13, 3.16, 3.20, 3.29, 3.20, 3.26 ja 3.21. Kuten jo mainittu juoksu tuntui hyvältä myös teknisesti. Jyskän varastomyymälän kohdilla alkoi tasainen osuus ja kokeilin millä vauhdilla pystyn juoksemaan ilman tuskan tunnetta siis anakynnystä. Se tuntui olevan siin 3.20 nurkilla. Etukäteen ajattelin 35 minuutin ajan olevan saavutus, mutta nälkä kasvoi syödessä. Viimeisen mäen jälkeen uimahallille kurvatessa Ari Surkka sanoi ajan 34 minuuttia. Ajattelin, että se täytyy alittaa, mutta ei niin ei. Aikani oli 34.02 eli tyytyväinen ei voi olla. Aina samaa shittiä mitä tulosurheilu on. Sekunnit määrittävät sen voiko juoksuun olla tyytyväinen vai ei.

Jos samaa tuloslinjaa jatketaan niin olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin viime vuonna. Silloin eksyin reitiltä ja aikani oli päälle 40min. Keli oli tosin talvinen. Ensi viikon kun pääsis normaalisti reenaamaan niin jouluviikolla vois ottaa taas rennommin. Jees ja loppuverkka oli 3km ja sen jälkeen päädyin Penan kanssa Pitsalle. Vuonna 2006 Pena järkkäsi nimikko ratakympin saaden Suomen parhaimmiston viivalle. Sittemmn ratakymppi muuttui maantiekympiksi ja juostaan ensi vuonna 15.4 eli viikkoa ennen SM-maantietä. Tiedoksi vain, että voittajalle ja 31min alittajalle on tarjolla 300 euroa!