Tuon kuvan olette varmaan jo nähneet useasti. Kertaus on kuitenkin opintojen äiti. Kuva ei jätä ainakaan meikäläistä kylmäksi, sen verran tunteita liittyy tuohon otokseen. Siinä mies nimittäin eli Tuomas Zacheuksen sanoin maratononnellisuuden ja onnistuneisuuden tunnetta. Sen ihminen pääsee Zetan mukaan kokemaan vain pari kertaa elämänsä aikana. Toiset useammin, toiset harvemmin. Niin kai se on, että mulla on ollut yksi hyvä hetki ja täytyy siitä olla tyytyväinen.

Eilen hölkkäsin Alajärvellä Alajärven ympäri. Asvaltin reunaa pitkin juokseminen ei paljoa mielikuvitusta lisää. Välillä voi tietysti juosta oikealla ja sitten taas vasemmalla puolella. Jompaan kumpaan suuntaan tie kallistaa kuitenkin. Kerran vastaantuleva auto tööttäsi mulle, tykkäsi varmaan mun juoksutyylistä niin paljon. Lenkki tuli joka tapauksessa jyrättyä ja 24km sain mittariin. Yhtään pidempään en olisi jaksanutkaan. Alaselkä meni lenkistä vähä jumiin, mutta onneksi ei pahemmin. Paluumatka bussissa Jyväskylään oli jälleen vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin menokin. Onneksi oli kahvia veressä ja sain luettua uusinta Juoksija-lehteä. Siitä sai ammennettua virtaa ihan kivasti.

Tänään maanantaina oli muutama työkeikka hoidettavana. Hyvin nukutun yön jälkeen hölkkäsin 9km+3x100m väsyneillä jaloilla. Katselin niitä avoimen yliopiston verkkoluentoja aamupäivällä ja ehkä jotain upposi päähänkin. Illaksi menin sprintteripoikien kanssa Hippokselle tonneja juoksemaan. Verkkasin 4km, tein 4x100m avausvedot ja rullailin poikien kanssa tonnit aikoihin 3.23, 3.16, 3.16, 3.11, 3.09, 3.05, 3.53 ja 3.10. Välissä oli 200m hölkkäpalautus ja toiseksi vikalla vedolla tuli juostua yksi sakkokierros. Päälle juoksin Anssin kanssa 3x200m rennosti 32 sekunnin tuntumaan ja tuntui että lantio pysyi nyt kohtuu ylhäällä. Askellus oli siis hieman vaivattomampaa. Piipahdin päälle salilla tekemässä selkiä ja vatsoja ennen loppuverkkaa 3km kämpille.


Parin JKU:laisen nettisivuja: Arno Laitinen ja Petteri Monni