Itsenäisyyspäivät on vietetty ja Suomi on 94-vuotias. Arvostan suomalaisuutta todella korkealle, joskin ehkä liian usein tulevat epäkohdat ja ongelmat ensimmäisenä mieleen. Kyllä meissä silti paljon hyvääkin on ja kyllä täällä tilaa on muillekin. Maanantaina piipahdin monikulttuurisessa itsenäisyyspäiväjuhlassa Aalto-salilla ja meininki oli hyvä.

Varsinaisena itsenäisyyspäivänä olin hissukseen. Aamupäivällä kävin Henrin kanssa puolipitkällä lenkillä (22km+3x100m) ja loppupäivän pidin lepoa. Kuuntelin avoimen luentoja ja katsoin vaaka-asennosta Tuntemattoman sotilaan. Jatkoin luentojen kuuntelua samalla kaikkea sähläten. Linnan juhlat tuli melkein kokonaisuudessaan katsottua vaikka illalla tuli Henan kanssa piipahdettua Ahjo-grillillä taksarilla (ranulit makkarapaloilla). Nälkä ei ollut vielä seuraavanakaan aamuna. Ajattelin juoksevani aamulenkin ekan klo 8.30 keikan jälkeen, mutta säätämisen jälkeen en lenkille päässytkään ja totesin ohjelmassa olevankin lepopäivä.

Töiden jälkeen kiiruhdin oikeudellisten perusteiden luentotenttiin siinä toivossa että pääsen tällä kertaa läpi. Sieltä singahdin suoraan hierottavaksi ja kyllä jalat olivatkin jumiset. Timo pisteli jälleen parastaan ja häntä voin kiittää siitä että mies on juoksukuntoinen. Toivotaan että vältän ensi keväänä vammakarikon ja vältyn niiltä niin yleisiltä jalkapöydän rasitusmurtumilta. Tälläkin hetkellä tuntuu vähä vasemmassa jalkapöydässä, mutta niin kuin usein ennenkin toivossa on hyvä elää. Oikeastaan muuta vaihtoehtoa ei ole kuin venytellä ja/tai välttää hallia. Sen verran kuitenkin tykkään vetojen nyppimisestä, että Hipposta en jätä.

Tänään päätin ottaa löysät pois jaloista ja juoksin tunnin (13km+3x100m) aamulenkin. Juoksu kulki ihan kohtalaisesti ja pienellä kiireellä piti lenkin ja aamupalan jälkeen kiiruhtaa tulkkaamaan. Aamupuurosta jäi kuitenkin osa syömättä ja iskin loput jääkaappiin. Nuukana miehenä söin jämät ennen illan reeniä ja hyvin kulki. Ennen reeniä piipahdin kuitenkin Monnarilla palaverissa. Asia koski JKU:n urheilijaprojektia, josta myöhemmin lisää.

Päivän reeni oli siis varsinainen mailerin spedeilyharjoite, mutta tykkäsin siitä. Ei sillä kai väliä ole, jos maratoonari juoksee 200m reilu kuukausi maratonista alle 28 sekunnin. Ehkä parempi että ette ota kantaa asiaan :) Joka tapauksessa reeni meni seuraavasti. Alkuverkka hallille 4km, missä 4x100m avarit aika terävästi. Jalat oli selkeästi iskussa. Sitten alettiin veivaamaan 200/400/600 ja 600/400/200 + 600/400/200. Palautus oli siis aina juostu vetomatka. Vetoajat olivat 32/68/1.46 1.40/66/29 ja 1.38/62/27.8. Noi kuusisataset tuntui kropassa ehkä eniten, mutta neloset ja kakkoset kulki hyvin. Anssi oli normaalisti vedoissa aika lailla edellä vaikka malttoikin tulla alussa samaa matkaa. Kaveri on kuitenkin nykyään enemmän nelosen ja kasin mies kun mulle ei ratamatkat taida olla tarpeeksi pitkiä. Reenin päätteeksi käväsin salilla, tein 2x10 syväkyykkyhyppyjä ja hölkkäsin kämpille 3km blogia päivittämään.