Liukkaus, tuo juoksijan surma tekee tuloaan. Olihan se ennustettavissa, sillä talvi ei täällä Siperian leveysasteilla ole toistaiseksi jättänyt tulematta. Kulunut syksy on kuitenkin ollut poikkeuksellisen lämmin ja kelit ovat olleet ihan ok juoksemiselle. Pimeyttä on, ok täytyy tunnustaa, mutta hyvällä musiikilla ja reippaalla mielellä tehdyt lenkit kohottavat joskus jopa mielialaa. Näin ainakin tänään.
Aamulla olin haastattelussa, jossa arvottiin pääsenkö suorittamaan sosiaalityön käytännöt II harjoittelua. Saatan päästäkin, vaika perus pessimistinä arvelen paikan menevän jollekin toiselle. Mä en ole kovin onnistunut noissa koulu/työasioissa, mutta jotain puuhastetavaa silti on aina riittänyt. Jos hyvin käy on ensi syksystä alkaen taas opiskelijakortti lompakossa ja suoritan sosiaalityön syventäviä opintoja sekä nautin edullisista julkisen liikenteen matkoista. Tammikuun treenileiri on kuitenkin vielä pahasti auki ja saa nähdä tuleeko sitä mihinkään lähdettyä. Harjoitteluajalta ei nimittäin makseta palkkaa ja pari kuukautta pitäisi pärjätä mun huimilla säästöillä.
Olen hautonut hiljaa mielessäni kostoa kevään maratonille. Maaliskuun puolikas Haagissa ja huhtikuun Rotterdamin puolikas voisivat olla sopivia askelmerkkejä. Siihen väliin sopivasti kilsoja ja jokunen hölkkäkisa niin se olisi siinä. Nyt pitäisi vain saada niitä treeniohjelmia, millä 2.20 tuskaraja nujerretaan. Ei sen puoleen ei haittaa vaikka se ei koskaan menisikään, mutta ainakin tällä hetkellä se motivoi lenkkeilemään.
Eilen hölkkäsin aamupäivästä 20km tuttua Palokka- ja Tuomiojärven reittiä. Sitä samaa, millä syksyllä tein 20km reippaita ja valmistauduin Frankfurttia varten. Tänään sitten tyrkkäsin kauniilla Jyväsjärven raitilla 2+13km+1+3x100m reipasta 3.40 min/km vauhdilla. Sykkeet oli aika matalat, vain 155 ja meno tuntui tosi rennolta. Meikä taitaa siis olla ihan hyvässä iskussa tai ainakin tuntuma on hyvä. Olen vähä arponu punttiharjoittelun aloittamista, mutta ehkä siitä ei mulle ole paljoa hyötyä. Keskityn tukilihaksien eli luita kasassa pitävien jänteiden vahvistamiseen. Jotain mäkijuttuja olis kiva tehdä myös, mutta taitaa mäkisessä maastossa lenkkeily olla parasta siihenkin spedeilyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti