tiistai 1. marraskuuta 2011

jälkipuintia

Frankfurt 2004

Jyväskylään ollaan kotiuduttu. Sinänsä ihan mukava reissu Frankfurttiin on tehty. Ei sitä nyt ihan kaupunkilomaksi voinut kutsua, vaikka katuja tulikin tallattua reilun 42km edestä. Jotain muistin reitistä vuodelta 2004, mutta maisemien ihailu jäi silti melko vähiin. Puoliväliin saakka olin naisten kärkiporukassa ja teevee aikaakin tuli hiukan hankittua.

Katselin edellisen Frankken keikan kuvia siis seitsemän vuoden takaa ja hyviä muistoja oli. Pesosen Yrjö veti lähemmäs nelikymppisenä 2.17 ja siinä oli kingi. Vesa juoksi 2.23 ja mä 2.26. Vaajakosken kuohun jätkät juoksivat myös ennätyksiään. Myös tänä vuonna oli Frankkessa paljon suomalaisia. Ryanairin lentokoneessa oli puolet juoksijoita, kun perjantaina oli lento. Sama porukka taisi tulla maanantaina takaisin kuten mekin.

Mutta maratonin analyysiin. Olen saanut ihan kiitettävästi kommentteja ja palautetta kisaan liittyen. Huomaa selkeästi, että maraton herättää tunteita. Ei sitä pystykään juoksta kuin kerran korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, ja silloin olisi onnistuttava.

Lähestymiseni tämän vuoden kisaan oli seuraava: ratakausi pistettiin pakettiin viikko Kalevalaisten jälkeen, jolloin juoksin selkävaivaisena 14.46 vitosella Hämeenlinnassa. Selkä tuli kuntoon aika pian ja reenit jatkuivat. En käynyt kovin paljoa hölkkäkisoissa vaan keskityin pitkiin reippaisiin. Uskoin vauhdin löytyvän kesän jäljiltä. Ajattelin myös, että tekemällä hiukan rennompia vauhdikkaampia harjoituksia nostan maratonkuntoani. Kävin hierojalla ja hain juoksuvoimaa maastosta. Asvaltillakin tuli lenkkeiltyä. Kerran viikossa tehdyt porrasjuoksut ja rennot sataset eivät olleet maratonreenistä pois. Tuntuma viikonlopun pitkillä reippailla oli parempi kuin koskaan. Kunto tuntui vielä parantuvan maratonia lähestyttäessa, kun juoksin helposti 3.20 vauhtia Jyväsjärveä ympäri. Puolikas Vantaalla meni alakanttiin, vaikka yritys oli kova. Arvelin viikolla orastaneen flunssan vaikuttaneen vauhteihin. Sykkeet olivat matalalla kuten itse maratonillakin. Vuonne 2008 Berliinin maratonilla paukutin 180 hujakoilla, kun nyt hädin tuskin 170. Mistä tämä johtuu en osaa sanoa.

Etukäteen ajattelin, että jos se paskaraja menee nyt rikki heivaan maratonjuoksun ja keskityn puolen tunnin rikkomiseen kympillä. Ei mennyt, mutta löytyykö kipinää rääkätä itseään maratonreeneillä? Luultavasti löytyy, mutta ensi keväänä tuskin juoksen maraa. Mielessä on menestyminen SM- maantiellä ja maastossa. Lisäksi kiinnostaa se alle 30min aika kympillä. Katsotaan mitä tulevaisuus pitää sisällään.

Tässä vielä Ykän maratonit:
Maraton
Ulkona Kaikki tulokset
1990 2:25:41
2Vantaa 14.10.
1991 2:19:42
45Berlin GER 29.9.
1992 2:18:09
8Taiwan TPE 12.11.
1993 2:19:43
1Helsinki 7.8.
1994 2:20:30
1Helsinki 23.4.
1996 2:19:30
37Berlin GER 29.9.
1997 2:18:04
25Berlin GER 28.9.
1998 2:18:58
15Praha CZE 24.5.
1999 2:20:55
18Venezia ITA 24.10.
2000 2:20:14
24Frankfurt GER 29.10.
2001 2:20:09
14Amsterdam NED 21.10.
2002 2:17:05
16Hamburg GER 21.4.
2003 2:18:35
10Venezia ITA 26.10.
2004 2:17:42
13Frankfurt GER 31.10.
2005 2:22:13
45Otsu JPN 6.3.
2006 2:23:19
1Joutseno 23.9.
2008 2:24:00
20Amsterdam NED 19.10.

8 kommenttia:

  1. Terve,

    Jos meinat juosta sen alle 2.20, suosittelen että kysyt esim. Ykältä, Saavalaiselta, Vaittiselta tai Erojärveltä, toisin sanoen maratonkeskittyneisyyden ammattimiehiltä josko he antaisivat vähän konsulttiapua. Esim. jos yhdistetään Vaittisen ja Saavalaisen maratonkeskittyneisyys ja sun lahjakkuus, niin sillä mentäisiin pitkästi alle 2.20. Mutta ilman kunnon maratonkeskittyneisyyttä se ei mene.

    3 kk:n maratoreeni ei ole maratonkeskittyneisyyttä, kun sitä ennen on keskitytty saman kauden aikana ensin 1500 metrille, sitten Kalevan Kisoihin, sitten maaottelukatsastukseen jne. Nähdäkseni pitää valita jo ennen kauden alkua, että mikä on kauden päämatka ja mihin keskittyy ja sitten kaikkien kauden kisojen pitäisi tähdätä vain siihen. Jos päämatka on maraton, niin kaiken tekemisen pitää tähdätä vain maratonille. Se, onko tämä väitteeni oikea, kannattaa varmistaa edellä mainituilta maratonkeskittyneisyyden ammattimiehiltä. Heillä on omakohtaista kokemusta oman maratontuloksen maksimoinnista täydellisen maratonkeskittyneisyyden avulla.

    VastaaPoista
  2. Kyllä vika oli niissä kengissä. Treenit oli viimeisen päälle.

    VastaaPoista
  3. Mikä siinä on niin vaikeeta keskittyä yksi vuosi vain maralle? Kohti auringon laskua tässä mennään Miika yksi sun toinen!

    -Henkka-

    VastaaPoista
  4. Siksi että maraton on niin hajottavaa puuhaa! Veskulla esim loppui ura ennen aikojaan.

    Zetalle kiitos luottamuksesta. Ehkä pitäisi kerran vielä yrittää.. Kevään maraton on kuitenkin todella vaikea toteuttaa, vai pitäiskö?

    Kengistä: käytin niitä vain kerran jalassa ennen maratoonia. Ehkä olis pitäny enemmän käyttää niin olisivat pehmenneet jaloissa.

    VastaaPoista
  5. Vielä tuosta loppuun juoksemisesta,sitä arvostan myös kohdallasi. Kun keskeytyksen makuun pääsee,niin siitä on hankala päästä eroon.
    Eritysesti harmittaa,heitän kaiken uhalla nimenkin,Henri Mannisen,kohdalla. Mutta se onkin sitten toinen tarina.

    VastaaPoista
  6. Vielä Hena pamauttaa luun kurkkuun arvostelijoilta. Ja onhan tältä kaudelta jo hyvä kymppi/Lidingö ja puolikas jo juostuna. Kesän sairastelu oli vain liian iso lovi maratonia ajatellen!

    VastaaPoista
  7. Oisko Miika aika kokeilla uutta valmentajaa? Päätä mitä haluat ja treenaa ainoastaan ja vain tavoitteen toteutumista varten. Jos fiilis on se, että maraton on hajottavaa juoksentele muita matkoja tai lopeta...Äijällä on fyysiset edellytykset varmasti alle 2.20 aikaan. Jätät vain turhat häröilyt pois. Toki puolikkaan pitää liikkua ennen maraa kovempaa, jos rata ei kulje sillä on vähempi merkitystä. Ykä on kyllä todellinen maratonkone! Mielen lujuutta ja treeni-iloa!

    VastaaPoista