Vuoden synkin päivä taitaa olla käsillä tässä lähipäivinä. Tarkka päivä ei ole tiedossa, mutta sillä ei suurta merkitystä ole koska muutoksen parempaan suuntaan huomaa todella hitaasti. Kuitenkin sen tiedostaminen on vähä niin kuin elämä pienoiskoossa- suunta on eteenpäin ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Muuhun vaihtoehtoon ei kannata uskoa.

Hipposhallilla treenaaminen on aina piristysruiske arkeen. Viime yönä tuli vähä heikosti nukuttua, odotin kai niin innokkaasti työviikon aloitusta. Tästä syystä päätin jättää aamulenkinkin väliin vaikka suurta eroa väsymystasossa tuskin olisi havainnut vaikka sen kympin olisi nylkännytkin pimeässä. Kovalla säädöllä sain lähetettyä viisumihakemuksen Eritrean suurlähetystöön Tukholmaan. Jono oli kohtalaisen pitkä postissa, mutta alta puolessa tunnissa taisin silti selvitä. Yllättävän rauhallisina ihmiset seisoskelivat melkein toisissa kiinni pienessä tilassa. Sitä kuuluisaa joulumieltä taisi olla liikkeellä.

Meikä on vältellyt kaikin mahsollisin keinoin jouluhäslinkiä poimien vain rusinasta pullat. Eilen istahdin Taulumäen kirkon penkille messuun. Pari tuntia aiemmin oli ollut joululaulujen iltamat, mikä varmaan keräsi kirkon täyteen. Messussa sai valita oman penkkirivin ja nautin siitä, että sain olla aivan yksin ajatusteni kanssa.

Pienen sohvalla rötväyksen jälkeen ryhdyin valmistautua illan ratatreeniin. Hölkkäsin 4km tuoreilla jaloilla pitävällä alustalla hallille. Jaakon kanssa verryttelin vielä 3km lisää ja tein 4x100m avarit. Itse vetojen vauhdit eivät edelleenkään päätä huimaa eli ruuveissa on kiristämisen varaa. 7x1000m minuutin eli 200m hölkkäpalautuksella meni 3.09, 3.11, 3.12, 3.12, 3.1o, 3.06 ja 2.53. Tuo vika veto oli varsin mielenkiintoinen ja kertoo jotain tämänhetkisestä vireystilasta. Jaakko veti 36 sek kierroksia eli kolmen minuutin vauhtia ja tarkoituksena oli vetää viimeinen kierros täysiä. Niin vain kävi, että meikä oli aivan liekeissä ja aika 27,9 sek kertoo jostain vähän tai sitten ei mitään. Juoksu joka tapauksessa kulkee ja tikut eli jalat ovat kunnossa.

Vikan vedon jälkeen nojasin hetken polviin ja sain onnitteluita JKU:n korkeushyppymestarilta siitä, kuinka nopeasti nousin pystyyn. Vastasin nojailun olevan heikkouden merkki nylkkypiireissä. Jutustelu jatkui ja kaksi eri lajin ja eri tasoista edustajaa tulivat toimeen. Käväsin hallilla perinteisellä korsetinkiristys höntsäilyllä ennen 3km verkkaa asunnolle. Juoksu kulki ja mieli oli hyvä.