uuteen nousuun

Yhden miehen sota on alkanut. Tai tarkemmin sanottuna reenailen seuraavat kymmenen päivää yksikseni. Sen jälkeen on siirtyminen Atlantaan ja siitä parin päivän päästä juoksen ratakympin Raleigh Relayssa, mikä on noin seitsemän tunnin ajomatkan päässä Atlantasta pohjoiseen. Kaiken osuessa kohdalleen radalla nähdään reipasta menoa ja ulkoratakauden avaus. Kuitenkin niin kuin usein ennenkin juoksija suunnittelee ja yläkerta päättää.

Jaakko ja Piotrek lähtivät tänään aamusta lennolle. Meikäläinen morjesti poikia unten mailta ja jatkoi sikeitä vielä jonkin aikaa. Herättyäni huone oli hiljaisempi ja hetken aikaa keräilin itseäni. Edessä oli sunnuntain pitkä lenkki. Söin yhden vaalean leivän ja menin kysymään jatkoa majoittumiselleni samassa hotellissa. Sain sovittua hyvän diilin, niin että saan aamupalan edullisen hinnan lisäksi. Silti tuleva jakso on meikäläisen historian kallein leirihinta. Mitäpä sitä ei tekisi hyvän kunnon eteen. Tehdään sitten keväällä ja kesällä taas paljon töitä.

Jalkapöytä tuntui vielä hieman aralta, mutta antoi juosta pitkän lenkin (2h =25km+6x100m). Juoksin aluksi 7km moottoritien myötäisesti Mexico Cityn suuntaan, kunnes oikealta löytyi hyvää hiekkatietä. Jyräsin siellä joenvartta edestakaisin pari kertaa ja lähdin palailemaan hotellille. Sykkeet olivat todella matalat vain siinä 139 lukemissa. Vauhdeista ei ollut tietoa. Lopussa väsymisen myötä syke nousi lukemaan 145. Alkuvaiheesta leiriä saatoin 150 lukeman olevan yleistä, vaikka en mittaria käyttänyt. Sopeutumista on siis viikossa tapahtunut.

Päätin siis jäädä Holiday Inniin majoittumaan ja syitä olivat seuraavat: tuttu ympäristö ja työntekijät, hyvä huone ja ravitseva buffet aamiainen, hotellin takana sijaitseva futiskenttä loppuvetoja varten, uima-allas, punttisali ja edullisen hintaiset lounaat ja päivälliset. Poikien kanssa tuli usein käytyä t.i.g Fridayssa. Ruoka oli hyvää, mutta hieman hinnakkaampaa hotellin menuun verrattuna. Tänään kävin iltakävelyllä ja löysin pankkiautomaatin sekä pari ruokamestaa. Sorruin myös Mäcci ruokaan, sillä tilasin tutun PigMac-aterian hintaan 52 pesoa (3,1 euroa). Paikalliset ovat päässeet epäterveellisen ruuan makuun, sillä porukkaa riitti Drive-innissä ja noin yleisti ottaen paikalliset ovat aika tuhdissa kunnossa. Jenkkien kulttruurin läheisyys näkyy siis täälläkin.

Seuraavan vikon tavoitteina on treenata ehjästi, opiskella pääsykokeeseen sekä tehdä käännöksiä. Ajan hyödyllisesti käyttäessäni voin olla tyytyväinen viikon saldoon. Nyt pienen kevennysjakson jälkeen huomenna tonneja radalla.