korvaavaa

Tuolla otsikolla on jo uutisarvoa. Tai toisaalta ketä nyt kiinnostaa miten yksi jannu Tolucassa reenailee.

Aamupäivä vaikutti lupaavalta. 11km juoksentelu futiskentillä tuntui todella hyvältä ja välillä jo meinasin kiilata vauhteja. Ajattelin kuitenkin hillitä itseäni illan tv-kovaa varten. Hotellille päästyäni rullailin nurmella satasia ja nekin tuntuivat niin hyviltä että vedin heti kymmenen. Päälle vielä 2x10 syväkyykkyhypyt ja 2x30 porrasnousut.

Jossain vaiheessa ajattelin jo juosta illan reeni tutuilla futiskentillä. Ajattelin kuitenkin panostaa reeniin ja ottaa taksin Alamedan puistoon. Samalla saisin hiukan vaihdettua maisemiakin. Puistossahan on hyvä 5,8km mittainen baana ja sisältää loivia ylä-ja alamäkiä. Juuri sopiva siis raastoreeniin.

Taksi vei meikän perilla sadalla pesolla ja lupasi jäädä odottamaan. Ilmoitin palaavani tunnin päästä ja aloin verryttelemään. Juoksin pehmeillä Niken Vomeroilla, mikä oli virhevalinta. Pehmeys tekee sen, painetta tulee enemmän jalan ulkosyrjään. Sinne missä sitä kipua on ollut viikon verran.

Pientä kipua tuntui jo alkuverryttelyssä. Ajattelin sen menevän ohi ja piilotin vesipullon reitin varrelle. Ajattelin, että kiihdytetään nyt ja juostaan vähintään tv-kova kymppi jos ei aivat täpöjä pysty tykittämään. Kolmas kilsa oli 4.03 kipu yltyi. Pistin kävelyksi siinä toivossa, että edes pystyisin hölkkäämään- en pystynyt. Kävelin nöyrin mielin takaisin autolle ja taksi toi mut takaisin hotellille.

Sen verran miehessä oli virtaa jäljellä, että menin uimaan. Uin reilun kilometrin ja sain päästettyä pahimpia höyryjä pois. Toivossa on hyvä elää, eli että huomenna jo pääsisin juoksulenkille. En usko, että siihen murtumaa on tulossa, mitä nyt jalkapöydän luut kolisevat yhteen. Vielä on pari porrasta kivuttavana ennen kesän koittamista.