huonoja tonneja

Peruspessimisti ei pety koskaan. Eilisen pitkän ja rasittavan vaelluksen jälkeen väsytti ja paikkoja särki. Nivuset oli kipeinä mäkien laskeutumisesta jne. Vähän yritin saada poikia siirtämään illan tonnireenin huomiseen siinä onnistumatta. Niinpä sitä sitten lähdettiin kepillä kokeilemaan jäätä siinä toivossa että edes jotenkin kulkisi.

Tarkoituksena oli mennä puiston vierestä löytämällemme hiekkaradalle. Meidät kuitenkin häädettiin sieltä pois, koska koulu on yksityinen. Päätimme sitten mitata puiston tasaiseen kohtaan tonnin ja hinata sitä. Aika hyvin onnisuimmekin ja reitti oli niin mainio, että ajattelin juosta sitä ensi maanantainakin kun tänne jään yksin. Garminin gepsillä mitattuna reitti oli aluksi loivaa mäkeä ja sitten loivaa alamäkeä. Tonnin päätyttyä sai pusikon kautta nopeasti kierrettyä lähtöpaikalle.

Kovan säätämisen ja autolla ajamisen jälkeen pääsimme aloittamaan reenin. Motivaatio oli heikko. Viiden kilsan alkuverkan ja parin avarin jälkeen lähdimme liikkeelle. Jalassa oli oikein piikkarit ja eka tonni oli 3.16. Hölkkä lähtöpaikalle ja menoksi kolmen minuutin palautuksen jälkeen. Seuraavat 3.15, 3.13, 3.15, 3.18, 3.20, 3.19, 3.11. Aika nihkeitä vauhteja siihen kun vertaa, että Jaakko veti koko reenin läpi 3.14-3.00 vauhdeilla ja kymmenen kertaa. Meikäläinen oli aika statisti koko reenissä, mutta olin tyytyväinen että jaksoin juosta kahdeksan vetoa. Piotr meni Jaakon vauhdeilla kahdeksan vetoa.

Korkealla juostessa rajoittavia tekiöitä on huomattavasti enemmän kuin merenpinnan tasolla. Lihaksisto pitäisi olla iskussa ja väsymystä ei saisi olla liikaa elimistössä. Hengitys on kuitenkin se joka eniten tuottaa vaikeuksia. Tänäänkin alkukiihdytyksen jälkeen tuntui tosi hyvältä. Sitten aika pian olo huononi ja hengitystä ahdisti. Alussa se toimi, että yritti hengittää syvään ja raskaasti. Silti tuntuu kuin joku kangas olisi suun edessä. Pieni paniikki tulee välillä kun tuntuu että ei saisi ilmaa. Vedon jälkeen polviin tulee muutenkin helpommin nojailtua ja 2700m korkeus on kyllä sellainen asia, mitä pitää vain kunnioitttaa. Tuossa vieressä kuva eilisestä pitkästä lenkistä.

Tämä päivä vierähti siis nopeasti. Aamulla olimme juosseet 11km+5x100m nurmella. Parin kilsan päästä löytyi viiden futiskentän kokoinen nurmialue ja sitä kiersimme kuusi kilometriä. Kaupoillakin oli tarkoitus tänään käydä, mutta ehkä huomenna sitten. Illan vietoksi lisäsin muutamia uusia valokuvia Picasaan. Jotain kuvatekstejäkin yritin kirjoittaa.

Toluca, Mexico