JGK New York

Terveisiä John F. Kennedyn kentältä. Olen täällä istuskellut jo parisen tuntia ja odottanut jatkolentoa. Aamulla oli tarkoitus lentää Atlantasta Charloten kautta tänne, mutta lento oli yllättäen peruttu. Tilalle tarjottiin toisen lentoyhtiön suoraa lentoa, mikä sopi minulle. Sama se, missä sitä aikaansa kuluttaa. Lenkille en tänään kuitenkaan pääse. Eilinen kova hiukan kipeytti jalkapöytää ja katsoin paremmaksi passata tämän päivän. Muutenkaan matkustaminen väsyneena ei ole kovin hauskaa. Seuraava yö tulee vietettyä istuma-asennossa ja arvaahan sen tuleeko nukuttua. Saatan tyytyäkin kahvin juomiseen ja leffojen katseluun.

Ostin itselleni nettiaikaa ajan kulumisen nopeuttamiseksi. Sain lähetettyä Obaman puheen avoimen yliopiston sivuille muiden arvioitavaksi. Muut opiskelijat tekevät samoin ja ensi viikko on tarkoitus käyttää keskusteluun ennen narratiivista analyysiä.

Tekevällä siis riittää hommia. Ajan kuluksi olen myös kääntänyt JKU:n sivuja englanniksi. Aika tarkkaan vuoden päästähän Jyväskylässä järjestetään veteraanien MM-hallit ja tulossa on tuhatkunta urheilijaa. Tapahtuma on Suomen suurin urheilutapahtuma varmaan sinä vuonna ja kyllähän se töitäkin teetättää. Hiukan olen yrittänyt mainostaa tapahtumaa kierrellessäni maita ja mantuja.

Hiukan meinasin lähteä jo New Yorkin keskustaankin rellestämään ja aikaa kuluttaman, mutta totesin että ehkä ei kannata. Finnairin lentoa oli myöhästetty kahdella tunnilla ja sen puolesta olisin saattanut keretäkin. Katselin jo junia, jotka vievät Manhattanille, mutta sitten tuli pupu pöksyyn. Ei kaikkea hyvää yhdellä reissulla.. New Yorkin maratonreittiin tutustuminen saanee vielä hetken aikaa odottaa.

positiivista virettä juoksussa

Tiistaipäivä oli harjoituksellisesti taas hyvä päivä pitkään aikaan. Heti aamusta kuuden jälkeen olimme Jaakon kanssa hölkkäämässä yliopistolle Pilates tunnille. Verryttelyitä tuli 3+5. Itse pilates oli hieman erilaista, mitä Samuli Piggin ohjauksessa Puistoklinikalla. Nyt ei keskitytty niinkään syvien vatsalihasten hallintaan ja pakaratyöskentelyyn vaan reilummin tehtiin liikkeitä sen kummemmin filosofoimatta. Tuntuma oli että treeni meni perille, mutta missään vaiheessa ei kehoitettu katsomaan, että vatsalihasten hallinta ei petä. Siis ei niin "aitoa" Pilatesta kuten se voisi olla.

Jaakon kämpille päästyämme söimme aamupuurot ja Jaakko meni luennolle. Ammattiurheilijana otin etuoikeuden ottaa tunnin päikkärit ja ne tekivät hyvää. Herättyäni Jaakko saapui luonnolta ja meni huilimaan. Oli vahtivuoron aika.

Iltapäivän reeni oli ehkä parasta antia Atlantan keikalla. Ennen reeniä istuskelin ruokalassa analysoiden Obaman virkaanastuijaispuhetta. Työ liittyi kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien harjoitukseen ja metodina oli diskurssianalyysi. Aika lailla mielenkiintoista oli tehdä juttua ja olla jenkeissä.

Autokyyti lähti normaalisti varttia vaille neljä kohti reenipaikkaa. Tällä kertaa sinne kesti ajaa puoli tuntia. Ilmeisesti perussettiä täälläpäin. Se kannatti, sillä reeni suoritettiin hyvällä ja tasaisella 1,5km mittaisella hiekkapätkällä. 3km verkan jälkeen starttasi tempojuoksu. Ajattelin kuulostella, miltä kropassa ja jalassa tuntuu. Nabil ja Steven olivat karussa, mutta Jaakon, Piotrekin, Matt ja Zackin vauhti tuntui hieman liian leppoisalta. Meikäläinen oli liekeissä kun sain juosta kunnolla. Askel rullasi paksuilla Hoka one oneilla ja nautin menosta. Irtaannuin kakkosporukasta ja juoksin tasaisia 5.11-5.08 kierroksia, mikä on sellaista 3.25 vauhtia. Hengitys toimi kuten korkealta tullessa aina. TV-kovaa tuli sellaiset 8km suunnitellusti ennen kirmausta vessaan kakkoselle. Maha oli aivan sekaisin kuten oli koko illankin. Ruoka ei tahtonut maistua ja nesteet tulivat ulos. Imodiumia ja Idoformia vedettyäni toivon tilanteen rauhoittuvan.

Huomenna on siis pitkä lentopäivä ja ensimmäinen startti tapahtuu 9.45. Yhden välilaskun jälkeen olen New Yorkissa, mistä Finskillä lento jatkuu yön yli ja aamulla olen Stadissa. Jos hyvin käy juoksen seuraavan lenkkini torstai iltana Jyväskylässä. Perjantaina on heti tulkkikoulutusta ja veli tulee kylään. Siitä alkaa jälleen uusi elämänvaihe.

kengät (Hoka one one)

Aina kannattaa olla ennakkoluuloton. Kaavoihin kangistuminen saattaa jossain asiassa olla hyvä asia, mutta se voi olla myös kehittymisen este. Tässä tapauksessa uuden innovaation käyttö kannatti.

Päätin tänään ottaa riskin ja uskaltaa juosta kaksi lenkkiä. Aamuinen 10km meni ihan mukavasti Jaakon kanssa eikä jalkapöydässä ollut tuntemuksia. Päivää kulutin yliopistolla sillä aikaa kun Jaakko oli rahoituksen luennolla, mutta historian luennolle päätin myös itse osallistua. Aiheena oli toisen maailmansodan jälkeinen historia ja luennoitsija iski yllätykseksi videon pyörimään. Se kuvasi epäluuloa, mitä osapuolet tunsivat sodan melskeissä. Myös oman oman puolen liittolaiset kokivat tätä.

Illan reeniä ajoimme tekemään Kennensaw vuorelle. Paikalla on taisteltu 1800 luvun lopulla, ilmeisesti maan itsenäisyystaistelussa. Paikalla oli kymmenkunta yliopiston juoksijaa ja kaksi valmentajaa. Sain toiselta kokeiltavaksi kengät (Hoka oneone), jotka muistuttivat lähinnä ilmatyynyalusta. Niiden käytön pitäisi vähentää iskutusta jaloille sekä jakaa se koko jalkapohjan alueelle. Hieman skeptisesti iskin pari numeroa liian isot monot jalkaani ja otin tyypit. Kengät tuntuivat hyviltä, etkä jalkapöydässä tuntunut kipua.

Lähdimme juoksemaan maastoon ja juoksu tuntui kulkevan. Missään vaiheessa ei löntystelty vaan vauhti oli lähellä neljää kanhtakymmentä. Oma sykkeeni nousi 150 paremmalle puolelle, mutta juoksu tuntui kulkevan. Nautin todella juoksusta! Tunnissa ehdimme juosta 14km ja päälle uskalsin vielä rullata 6x100m rennosti. En tiedä, mutta juoksu on hienoa puuhaa.

Eiliset treenit olivat 10km aamusta sekä 1.10 crosstraineria illalla sekä 500m juoksua kämpille. Huomenna aamusta klo 6.30 on pilates ja illalla ehkä uskallan juosta reipasta Hokilla

teknologia ja liikunta

Juoksurintamalta kantautuu hyviä uutisia. Jussi Utriainen juoksi tänään puolimaratonilla uuden Suomen ennätyksen 1.02,52. Hän on haaveillut kyseisestä ennätyksestä pitkään ja nyt siis omistaa sen.

Suomessa availlaan kevään ensimmäisiä maantiejuoksuja tähän aikaan vuodessa. Jenkeissä kilpaillaan jo ratakautta. Tuntuu, että joka puolella sattuu ja tapahtuu. Facebook on mahdollistanut aivan uudenlaisen yhteydenpidon ja tiedon jaon. Uutiset kulkevat sekunneissa paikasta toiseen ja ihmisillä on nopea pääsy niihin. Enää puuttuu vain se, että urheilija suorituksen aikana antaa yleisölle raporttia juoksun kulusta. Se taitaisi olla jo hiukan liikaa.

Tekniikan kehitys on parin viime vuoden aikana mahdollistanut aivan uusia juttuja lenkkeilyynkin. Musiikin kuuntelun ja sykkeiden mittaamisen lisäksi nyt voi mitata sateliittien avulla matkavauhtinsa ja piirtää juoksemansa reitin kartalle. Treenin voi kämpille päästyään ladata harjoituspäiväkirjaan tai nettiin miden katseltavaksi. Asiat ja tekemiset linkittyvät toisiinsa niin, että pian esim. oman blogini kautta voin jakaa tarkempaa tietoa treeneistäni. Rajoittava tekijä ulkomailla on netin käyttö liikuttaessa.

Nyt vammajaksolla olen hyödyntänyt Iphonea korvaavien treenien mielekkyyden lisäämiseksi. Musiikin kuunteluun olen käyttänyt netistä ladattavia ilmaisia podcasteja sekä lisäksi olen katsellut yle areenan lähetyksiä, jotka näkyvät ulkomailla. Enää ei tarvitse tyytyä ainoastaan kuuntelemaan uutisia, vaan nyt niitä voi myös katsoa. Isoimmilla ulkomaisilla uutistoimistoilla on live uutiskanava auki ja sitä kautta voi katsoa reaaliaikaisia uutisia. Tietoa on siis tarjolla, enää pitää vain miettiä tarviiko jatkuvasti olla tiedon tulvan kieputettavana?

Vannon edelleen sen nimeen, että lenkkeillä pitää ilman musiikkia. Aivojen pitää saada silloin levätä kun kroppa tekee töitä. Keskittymisellä ja omien ajatusten kuuntelemisella on edelleen keskeinen asema treenaamista. Juuri näiden kahden yhteys tuo sen juoksun hurman, joka ajoittain juoksijan saa valtaansa. Parhaimmillaan juoksulenkki on puhdistava kokemus, jossa fyysiikan kuormitus saa aikaan henkistä palautumista. Usein kuuleekin sanottavan, että metsä on suomalaisen miehen sielunmaisema. Siellä hän kokee lähes uskonnolliseen kokemukseen viittaavia tuntemuksia. Mielestäni se voi olla myös keskustelemista luonnon luojan kanssa.

Kuten sanoin teknologian kehitys tulee muuttamaan urheilukokemuksiamme tulevaisuudessa. Silti se ei muuta sitä liikunnan perusolemusta, mikä saa ihmiset liikkumaan. Laitteet ovat kivoja apuvälineitä, mutta eivät tekemisen johtajia. Kaiken kikkailun ja näpräilyn keskellä tulee muistaa edelleen keskittyä olennaiseen eli liikunnan tuottaman hyvän olon nauttimiseen. Kun sydän lyö ja ihminen hengästyy on aika antaa hyvän olon vallata koko keho ja mieli.

Stanfordin kisojen tuloksia.

Raleigh - Atlanta by car

Kotiutuminen Atlantaan on suoritettu. Yksi kokonainen päivä siihen menikin. Sen kunniaksi uskaltauduin aamlenkille juosten! Valmentaja Paul Wakemanin lähdimme juoksemaan yliopistolle päin ja vauhti oli aika reipasta. Pääsimme urheilukentälle, missä juostiin kolmen tonnin esteitä ennen kello kymmentä. Mieli olisi tehnyt jäädä katselemaan kisoja, mutta oli paluun aika. Saldona 5 mailia juoksua noin 40minuuttiin. Jalka kesti, mikä on tärkeintä ja ehkä jatkossa uskallan kokeilla useamminkin juoksua.

Aamupalan jälkeen ryhdyimme istumaan autossa ja sitä hauskuutta riitti ilta seitsemään. Välissä pidimme lounastauon Ruby Tuesdayssa ja meikä veti grillikyljyksiä. Nälkä ei ollut vielä ilta yhdeksältäkään Atlantassa.

Antoisa reissu Pohjois-Karolinaan on siis takana. Hauskaa oli, mutta vielä hauskempaa olisi ollut juosta kisassa. Järkeilin, että nyt pienen pakkoloman jälkeen kunto ei voi muuta kuin nousta ja saanpahan ainakin aikaiseksi nousujohteisen kauden. Aina täytyy etsiä jotain positiivista asioista.

Illalla Atlantassa lähdimme vielä kaupoille, kun tarkoitus oli ostaa pari Ipadia. Ensimmäisessä kolmikerroksisessa elektroniikkaliikkeessä (Brand Smart) ei omenan tuotteita myyty ja Best Buyssa sen sijaan myytiin laitetta, mutta tällä kertaa ei oota. Saan kyllä laitteet hankittua ennen keskiviikon paluulentoa.

Raleigh 10000m

Melko lailla hieno ilta Raleighissa. Keli oli viileä ja tyyni kello yhdeksältä illalla. Rata oli ollut käytössä koko päivän ja seitsemän aikaan saapuessamme lukiolaiset jouksivat omia kisojaan. Sen jälkeen oli naisten ja miesten 5000m nopeimmat erät. Vanha alkoi lämpenemään ja kamera lauloi. Siirryin lähemmäs rataa ottamaan kuvia ja välillä sisäradankin puolelle. Yliopistovalmentaja Paulin kanssa spekuloimme juoksuja ja bongasimme tulevaisuuden lupauksia. Naisten ratakympin alkaessa olimme jo täpinöissä. Keli viileni edelleen, mutta tunnelma ei. Miesten vitosella Timothy Ritchie paranteli ennätystään aikoihin 13.53 ja mies oli liekeissä. Kuukautta aiemmin olin tavannut hänet Irlannin reissulla. Kisoja oli valokuvaamassa Shalane Flanaganin äiti. Tytär nappasi viime viikonloppuna MM-maastoista pronssia. Sokerina pohjalla oli miesten kympin Sam Shelanga joka tulisi voittamaan kisan mennen tullen.

Startti tapahtui ja siirryin melko pian takakaarteen alkuun huutamaan väliaikoja. Tavoitteena oli 72 kierrokset molemmilla sekä Jaakolla että Nabililla. Alku mentiin hiukan soutamalla ja hitaanlaisesti. Vitosen väliaika 15.26. Jatkossa vahti kiihtyi Nabilin ja Jaakon tehdessä yhteistyötä. Kaksi kierrosta ennen maalia kelloa soitettiin ja Nabil lähti loppukiriin. Kellon soidessa toista kertaa oli mies jo aivan puhki. Jaakko tiesi tilanteen ja säästi voimia ennen omaa kiriään. Se lähti hienosti ja vika tonni tultiin alle 2.50. Jälkimmäinen vitonen siis 14.47. Hyvin juoksivat myös yliopiston Ryan (31.13) ja Steven (31.28). Omia ennätyksiä nekin. Jaakon aika 30.13 jää onneksi pari sekuntia omastani, mutta vielä on molemmilla varaa parantaa enkkoja. Ei tässä periksi ole annettu, vaikka hiukan vastoinkäymisiä onkin. Tulokset.

Hienolla juoksullaan Jaakko osoitti, että löytyy sitä kestävyyttä maileriltakin. Rehellisesti sanottuna en uskonut häneltä kestävyyttä noin paljoa löytyvän. Kova harjoittelu jenkeissä näyttää tuottavan tulosta, eikä se ole keneltäkään pois. Perisuomalaiseen tyyliin ei kannata olla kateellinen vaan tyytyväinen miehen kehityksestä monen vammavuoden jälkeen. Tästä on niin sanotusti hyvä jatkaa eteenpäin!

Raleigh relays

http://www.youtube.com/watch?v=rPeDEUxICP0

Raleigh Relays -- Flash Results, Inc.

http://www.flashresults.com/2011_Meets/outdoor/03-25-RaleighRelays/Results28-1.htm

www.miikatakala.com

South-Carolina univ. track

http://www.youtube.com/watch?v=bmaIZeuHAAs

Fly fishing

http://www.youtube.com/watch?v=k4GqUSneI60

At the campus

http://www.youtube.com/watch?v=ucutMLIWlAw

Raleigh Pohjois-Karolina

Matka Pohjois-Karolinaan on suoritettu. Eilinen melkein koko päivä siihen kuluikin. Aamulla ehdin käymään yliopiston salilla rankaisemassa crosstraineria. Aikaa oli kuitenkin sen verran naftisti, että piti tyytyä 55minuuttiin normaalin tunnin sijaa. Jaakko lainasi hiukan henkkariaan ja pääsin sisälle. Yritin toimia, kuin olisin vanha tekijä enkä alkanut harhailemaan. Kamat numerolukolliseen kaappiin ja ripeästi yläkertaan laitteiden ääreen. Iphonesta napit korville ja hikoilemaan -kukaan ei epäillyt mitään..

Hiukan myöhemmin olin jo yliopiston ruokalassa Jaakon kanssa, joka oli käynyt tekemässä tilastotieteen tentin. Ripeä syöminen ja siirtyminen pakettiautolle, millä oli määrä matkata Raleighin.

Matkan aikana ehdimme juttelemaan yhtä ja toista sekä syömään yhtä ja toista. Välillä tuntuu, että täällä ei muuta tehdäkään kuin syödä! Yliopiston ruokalasta olin ottanut sandwichin mukaan, mutta kuuden maissa pysähdyimme syömään kunnolla. Jälleen otin ateriasta toisen sämpylän mukaan ja söin sen illalla. Pojat kävivät vielä illalla kunnolla tankaamassa hotellille päästyämme.

Automatkalla katselin elokuvaa Steve Prefontainesta tai oikeastaan elokuvan dokumenttiversiota. Siinä kymmenet "Ste:n" tunteneet raottivat päähenkilön elämää eri näkökulmista. Monet olivat amerikkalaisia entisiä huippujuoksijoita ja samalla sain hyvää tietoa heistäkin. Detaljina, mm. suomalainen Jaakko Tuominen oli Sten tuttu ja toi hänet ja muutaman muun Suomeen kilpailemaan. Myöhemmin Jaakko toimi tunnettujen Maailman kisojen managerina. Ste:tä kampesi hiukan, kun ei saanut Lasse Vireniä mukaan vastavierailulle mutta juoksi loistavasti Frank Shorteria vastaan voittaen vitosen kovalla n.13.26 ajalla. Kisan jälkeisenä iltana Ste:n auto suistui tieltä ja Ste heitti veivinsä- legenda oli syntynyt.

DVD:tä vielä katsoessani pakettiautomme kurvasi Clarion hotellin pihalle kahdeksan maissa illalla. Huoneiden luovutusten jälkeen menin 45minuutisksi kuntopyörää polkemaan. Se teki hyvää ja uni maistui yöllä. Kymmenen tunnin yöunien jälkee havahduin seuraavaan päivään ja jälleen menin hissillä alakerran kuntosalille. Veivasin tunnin crosstraineria sekä tein keskivartaloa. Olin siinä luulossa, kuten hotellin ohjeissa luki että aamupala päättyy 11.00. Ei päättynyt vaan 10.30. Onneksi asiasta selvittiin puhumalla ja sain muroja ja jogurttia.

Puolen päivän jälkeen lähdimme tutustuaan Pohjois-Karolinan yliopistoon, joka on ihan kuuluisa. Töräytimma auton parkkiin ja kävelimme kampukselle. Urheilukenttäkin löytyi, missä oli täysi tohina käynnissä kuten kuvasta näkyy. Naisten satasen alkueriä oli 13 kappaletta ja vilskettä riitti. Pojat hakivat numerolaput ja palasimme yliopistoalueen läpi kävellen autolle. Siinä välissä pyörähdimme kirjakaupassa tsekkaamassa uuden Ipadin sekä huomasimme netistä Jaakon valinnan konferenssin viikon urheilijaksi. Jenkkilä on jaettu yliopistourheilussa alueisiin/konfferensseihin ja Kennensaw:n yliopisto kilpailee Atlantic Sun-sarjassa. Valinnan perusteena oli voitto yliopiston uudella ennätyksellä. Sivuhuomautuksena Piotrekin juokseman 1500m (3.53) koulun ennätyksen entinen haltija oli muuten suomalainen Jari Venäläinen! Puoliso Marjo taitaa olla Kennensaw:n kovin naisjuoksija kautta aikain, vaikka pitemmän matkan menijä McKenzie Howard juoksee kisoissa voitosta voittoon. Hän muuten juoksee Stanfordissa kympin myös tänä viikonloppuna!

Illan kisoihin valmistauduttaessa on aika tehdä ennakkopuffia: Viivalla on Sam Chelanga, joka vissiin viime vuonna pisteli 27min pintaan kisassa, jossa Chris Solinsky juoksi Amerikan ennätyksen. Meikäläinen pääsi hyvin tilastokakkokseksi, mutta en siis starttaa kipeän jalkapöydän vuoksi. Ennakkokaavailun mukaan moni viivan jätkistä tulee parantamaan ennätyksiään huomasti! Jaakon aika on maastokympiltä ja varmasti tulee taistelemaan hyvistä sijoituksista. Kennensaw:n Ryan ja Steven varmasti myös pistelevät 31.30 tuntumaan. Viime viikonloppuna poikien ajat oli 15.00 ja 15.05, joilla ennätyksistä lohkesi isot palat pois. Kisa on kelo 21.00 paikallista aikaa ja pimeää tulee olemaan. Tuuli on kuitenkin silloin tyytynyt ja muutenkin on otollinen aika tuloksen teolle. Meikä tulee kuvaaman kisaa ja huutamaan väliaikoja pojille. Sitä odotellessa moro!

Atlantassa Jaakon luona

Last update from Toluca

Vähiin käyvät päivät Tolucassa. Hieman reisille mennyt korkeanpaikanleiri päättyy huomenna puolen päivän aikaan kun nousen lentokoneeseen ja siirryn Atlantaan. Vastassa odottaa Jaakko ja heti seuraavalle päivälle on ohjelmaa tiedossa. Lähden mukaan, kun pojat juoksevat ratakymppiä Raleighissa. Voin jo ennakkoon sanoa, että harmitus on melkoinen siinä vaiheessa kun katson 72 sekunnin kierrosaikaoja. Saumaa olisi ollut ainakin alle 31min ajan, eikä ennätyskään hyvin menneen leirin jäljiltä olisi ollut kaukana. Kolme viikkoa sitten tein hyvän 10x1000m reenin Jyväskylässä ja siitä oli tarkoitus vain kehittää kuntoa. Ehkä nyt lihaskuntoja ja peruskunto ovat kehittyneet, mutta hyviin juoksuvauhteihin on vielä matkaa. Pääsis nyt edes juoksemaan kivutta.

Päivän reenit olivat seuraavanlaiset. Aamusta 1.30 sutkuttelua kuntopyörällä ja päälle lihaskuntoa salilla monipuolisesti. Viereisen pyörän selkään istahti kaveri, jota on näkynyt usein. Ihmetteli varmaan taas, kun meikäläinen hikoilee kuin norsu.

Päivä kului aurinkoa ottaessa ja nettiluentoja kuunnellessa. Yhteensä 12 videoluentoa (24h) pitäisi saada katsottua ennen tenttiä. Hyvä, että olen leirillä muuten aikaa ei ehkä moiseen olisi.

Illan reeniin ei mielikuvitus enää riittänyt. Poljin tunnin hiukan paremmalla sykkeellä kuin aamulla sekä uin parikymmentä minuuttia. Olo reenin jälkeen oli yhtä hyvä kuin muulloinkin. Uima-altaan vesi ei ollut tänään niin lämmin kuin yleensä ja lapset hieman häiritsivät uintia.

Tiivistettynä loppuleiristä voisi sanoa, että kymmenen päivää yksikseen meni ennakoitua paremmin. Päiväohjelmaa riitti ihan sopivasti ja korvaavaa harjoittelua tuli tunneissa aika paljon. Lihaskunto ehkä parani pyöräilyn ja salin vuoksi hivenen ja toivotaan, että uusilta vastoinkäymisiltä vältytään jatkossa.

kohti kesää 2011

Koraavan treenin tekeminen Tolucassa jatkuu edelleen. Aamulla olin lähellä lähteä testaamaan jalan kuntoa, mutta päätinkin hypätä kuntopyörän selkään. Alun tunnin kevyemmän osuuden jälkeen nostin hieman sykettä ja tein sellaista puolireipasta vajaat puoli tuntia. Yhteenä siis 1.30 ja päälle hiukan kuntopiiriä.

Salille tulee usein suunnilleen samaan aikaan kaveri, joka hiukan katselee kun meikä tiputtaa hikeä lattialle. Jamppa tulee mun jälkeen ja lähtee mua ennen. Yks hullu sen kuin veivaa fillaria. Kuluneen viikon aikana on tullut kyllä paljon poljettuakin ja se alkaa hiukan tuntua jaloissa. Keskiviikkona on siirtyminen Atlantaan ja lepoa on varmaan tiedossa jokunen päivä. Lähden katsomaan Jaakon ja hänen yliopistoporukan edesottamuksia Raleighiin. Kieltämättä tekisi kyllä mieli itsekin kilpailla, mutta kun ei niin ei.

Illalla hajotus oli melkoinen, kun yritin juosta. Virittelin sykemittarit kiinni ja samoin säädin Nike+ vehkeiden kanssa. Naps ja kello päälle. Jalkapöytään alkoi tuntumaan melkein saman tien ja katsoin viisaammaksi palata takaisin. Juoksua siis 1,5km.

En jäänyt kuitenkaan tuleen makaaman ja kierimään itsesäälissä, vaan perinteitä noudattaien menin tutulle salille. Kuntopyörässä oli vielä säädöt tallella aamun reenistä. Fillaroin siis taas tasan tarkkaan tunnin niin, että pyrin pitämään sykkeen lukemassa 140. Muutenkin kampien pyörittämiseen nopealla frekvenssillä olen pyrkinyt. Lukema on ehkä 100-110 ja sen pitäisi mielestäni riittää. Pyrin välttämättämään jalkojen hapotusta vaan haen kierroksia nopeasta pyörityksestä.

Nähtäväksi jää onko leiristä ollut hyötyä. Rehellisyyden nimissä teen korvaavaa kaikkein mieluiten korkealla, jos jossain on pakko. Kunnon pitäisi pysyä vähintäänkin samana ja saanhan ainakin jonkin asteisen lihaskuntokuurin tehdyksi ennen kesää. Voi olla, että kimmoisuus on hukassa jonkin aikaa ja vauhtien etsiminen vie myös aikansa. Kokemuksesta tiedän, että jossain vaiheessa alkaa kulkemaan hyvin. Keväällä olisi kaikenlaista kivaa tarjolla, kuten Pentin pinkaisu, SM-puolimaraton, SM-maastot, PM-kymppi, JKU:n porukalla Belgradin keikka jne.

dataa sivuilla käynneistä

Käynnit (viime kuussa)
7 752

Keskimääräinen sivustosi käynnin aikana tarkasteltujen sivujen määrä. Yksittäisen sivun toistuvat tarkastelut lasketaan.

sivua/käynti 3,11
Sivuston keskiarvo: 3,11 (0,00 %)
Sivustossa käynnin keskimääräinen kesto.

Sivuston keskiarvo: 00:02:11 (0,00 %)
uusia käyntejä

Ensimmäistä kertaa sivustossasi käyneiden ihmisten prosenttiosuus.
uusia käyntejä
20,15 %
Sivuston keskiarvo: 20,14 % (0,06 %)

poistui välittömästi
Yhden sivun käyntien prosenttiosuus (niiden käyntien määrä, joissa henkilö poistuu sivustosta sisääntulosivulta).

63,87 %
Sivuston keskiarvo: 63,87 % (0,00 %)

Tietojen tarkkuustaso:
Maa/alue
* Kaupunki
* Maa/alue
* Maanosan alialue
* Maanosa
Käynnit
sivua/käynti
aikaa käytettiin keskimäärin
uusia käyntejä
poistui välittömästi

1.
Finland
6 767 3,31 00:02:11 21,52 % 63,46 %
2.
Spain
269 1,26 00:00:42 1,86 % 82,53 %
3.
United States
207 1,69 00:01:53 12,08 % 64,73 %
4.
Mexico
106 2,92 00:09:29 3,77 % 44,34 %
5.
Sweden
65 1,37 00:00:40 16,92 % 78,46 %
6.
Portugal
61 1,79 00:02:28 18,03 % 65,57 %
7.
New Zealand
57 2,18 00:02:29 1,75 % 49,12 %
8.
(not set)
51 1,47 00:00:45 5,88 % 62,75 %
9.
Thailand
34 1,38 00:01:03 2,94 % 67,65 %
10.
Luxembourg
27 1,81 00:02:10 3,70 % 62,96 %

by Hipstamatic app in the gym, Toluca

Breakfast at Holiday inn Toluca

http://www.youtube.com/watch?v=ODbYQtmlZVE
http://www.youtube.com/watch?v=HfuASSplFPE
http://www.youtube.com/watch?v=bY8c1MOHttI

Sunnuntaipäivän kunniaksi piti tänään keksiä hieman jotain vaihtelua. Päätin kuvata videonpätkiä hieman enemmän ja laittaa niitä tänne blogiini. Aamulla tuli nukuttua hieman normaalia pidempään, mutta puoli kymmenen aikaan olin jo kuntopyörää polkemassa. Sitkuttelin menemään tunnin ja tein päälle lihaskuntoa. Mulla ei sen tarkempaa ohjelmaa ole, mutta pyrin vahvistamaan keskivartaloa sekä teen muutamia jalkaliikkeitä. Bonuksena esim. leukoja tai ojentajia.

Mehikossa on tämä viikonloppu ollut jonkin asteinen talviloma. Maanantaina on ex. pressa Benito Juaresin kunniaksi vapaapäivä ja hotelli on melko täynnä porukkaa. Uima-altaalla tahdoo olla hiukan ahdasta, kun lapsiperheet tekevät omaa reeniään.

Puolenpäivän jälkeen lähdin taksilla ostarille eli outlettiin. Kävin siellä Subwayn patongilla sekä pienen arpomisen jälkeen ostin Nike+SportsBandin. Kenkään kiinnitetyn sensorin avulla ranneke mittaa kilsat vauhdit jne. Ranneke muistuttaa hiukan hittituote Bower Balancea, mutta toimii myös. Mulla on Iphonessa vastaava ohjelma niin saan jatkossa monta reeniä kulumaan laitteilla kikkaillessa.

Ostoskeskuksessa talsiminen ei kipeyttänit päkiää ja hotellille päästyäni päätin lähteä oikein juoksulenkille. Juoksin kevyen kympin, eikä tuntemukset olleeet pahat. Varovaisuutta edelleen kaivataan, mutta positiivista on että jalka ei ole ainakaan katki poikki. Juoksun päälle poljin kuntopyörää puolituntia ja lilluin hetken altaalla.

Matti Halmeaho, Suomen nykyhetken kestävyysjuoksun suuri fanittaja

Cyckling in Toluca part 2

Tämän päivän aikana kuvasin videon aamu ja iltareenistä. Kuntopyörää polkiessa Iphonen näppäily saa ajan kulumaan nopeammin. Lyhyen videoklipin kuvaaminen tuntui onnistuvan ihan hyvin ja saatan postailla niitä jatkossakin.

Korvaavien reenien teko alkaa jo pikku hiljaa puuduttamaan. Aamun 1h kuntopyörää ja puoli tuntia salia oli varsin pitkä reeni. Aamupala maistuikin hyvältä pienen urakoinnin jälkeen. Hotellin aamupala maistuu edelleen herkulliselta hedelmineen ja munakkaineen.

Aika kahden treenin välissä menee onneksi todella nopeasti. Päivällä olen usein ottanut aurinkoa sen puolituntia, mitä auringossa kärsii olla. Korkealla iho kärähtää helposti ja hiukan varovainen siis kannattaa olla.

Päivällä innostuin katsomaan avoimen yliopiston verkkoluentoja sosiaalityön oikeudellisista perusteista. Harmikseni tenttipäivä on vasta toukokuussa ja siihen mennessä ehdin varmaan unohtaa asiat. Toisaalta jotain "hyödyllistäkin" leirillä kannattaa tehdä ja se tuo tiettyä rytmiä päivään. Käännökset sain eilen tehtyä eli jotain olen tällä leirillä tienannutkin. Silti pikkasen harmittaa majoittua hotellissa ja ei edes pääse juoksemaan..



Illan reeni oli jälleen hatusta vedetty. Istahdin kuntopyörän selkään ja aloin pyörittämään kampia. Kroppa alkoi lämpenemään pikkuhiljaa ja puolen tunnin jälkeen löytyi hyvä biisi Iphonesta. Sen tahdissa ryhdyin tuuppaamaan lisää tehoja koneeseen ja sain päivän vauhdikkaan osuudenkin tehtyä. Syke nousi ensin 150 sitten 160 ja lopuksi 167 lukemaan. Näin korkealle en ole sitä pyörällä koskaan saanut. Jalat ei edes mennyt pahasti hapoille ja voidaan puhua TV-kova reenistä.

Pyöräosuus kesti yhteensä tunnin ja olin valmis siirtymään uimaan. Kuvasin tilanteesta toisen videon ja linkki löytyy ylhäältä. Oikeastaan nautin uimisesta ja se on rentouttavaa puuhaa. Uintitekniikkani alkaa kehittyä ja rintauinti/vapaa uinti vaihtelevat altaanmitan kauhottuani.

Lauantai-illan kunniaksi kävin syömässä ulkona hotellin ravintolan sijaan. Löysin hyvän kiinalaisen, mistä sain 68 pesoon syötöä buffet aterian. Ja ilta kului tietenkin tietokonetta rämpätessä. Latasin päivällä Nike+ appsin puhelimeen ja seuraavaksi pitäisi ostaa podi eli liiketunnistin kenkään. Toisaalta kun pääsen taas juoksemaan ei intoa ehkä enää riitä kikkailuun.

Cyckling at 2700m in Toluca, Mexico

Olen leirin aikana lueskellut kirjaa juoksija Meb Keflezighistä. Moguli kirjoitti hänen kirjastaan "Run to overcomw" hyvän tiivistelmän suomeksi. Se löytyy linkistä. Kirja on ollut mielestäni hyvä kuvaus Eritreasta Amerikkaan sotaa pakoon lähteneestä, joka juoksun kautta löytää paikkansa yhteiskunnasta. Meb ja hänen perheensä olivat kovasti työtätekeviä kristittyjä, jotka uskoivat myös johdatukseen. Vaikeuksien kautta voittoon juossut Meb muistetaan parhaiten ehkä New Yorkin maratonin voitosta 2009 (tai olympiahopeasta 2004) ja itsekin satuin kyseisen kisan katsomaan netistä Suomessa. Kirja on mielestäni hyvin kirjoitettu ja voin suositella sitä myös ei-niin-juoksusta kiinnostuneellekin!

Aamulla olin polkemassa kuntopyörää salilla. Ajan kulumista helpotti televisio ja mukana ollut Iphone. Sitä rämpätessä saattaa syke tosin hetkellisesti tippua, mutta vaihtoehtoisesti hyvä jumputus-musiikki tuo lisää rytmiä tekemiseen. Näppäilin tänään pari valokuvaa sekä otin reissun ensimmäisen videoklipin. Linkki on tuossa ylhäällä. Aamun setti oli siis 45min kuntopyörää ja puolituntia salia sisältäen keskivartaloa, penkille nousua ym.

Illan reeni oli aikalailla kuten eilenkin. Sotkin kuntopyörää 55min niin että vartin jälkeen yritin kirrata vauhteja. Siitä tuli sellainen 20min vauhtikestävyysosuus 150 sykkeellä. Meikä hengitti raskaasti ja hiki valui lattialle. Jalat ei aivan hapottanut, mutta hengitys teki töitä. En ole mikään korvaava harjoitettelun ammattilainen, mutta pääasia kai että jotain edes tekee. Pyöräosuuden päälle uin puolisen tuntia eli noin kilsan.

Täällä leireilleet Jaakko (5000m: 14.41 voitto ja OE) ja Piotrek(1500m: 3.53 oma enkka) juoksivat ihan hyvin tänään illlalla Georgia Techissä.

Ahaa, oli tänään juhlapäiväkin Meksikossa, nimittäin öljyvarojen kansallistamispäivä! Maanantaina on Benito Juaresin nimellä juhlittava vapaapäivä. Pitäisi enemmän lukea maan historiaa täällä kun kerta ollaan!

uudet tempot

Torstaipäivästä tuli juoksematon päivä, kuten vähän pelkäsinkin. Illalla nukkumaan mennessä jalkapöytää kivisti sen verran, että tiesin että se ei yhdessä yössä kuntoon tule. Aamulla varovasti varasin painoa oikealle päkiälle ja päätin lähteä korvaavaa tekemään.

Onneksi päätin jäädä tähän hotelliin poikien lähdettyä, enkä vaihtanut halvempaan. Nyt nimittäin oli punttisalille ja uima-altaalle (+28c) käyttöä. Ennen aamupalaa sutkuttelin kuntopyörää tasan tarkalleen tunnin ja tein hiukan selkiä ja vatsoja. Keskisyke 130, mikä on ihan ok lukema satulan päällä kuntoilusta.

Päivällä tein normaalisti käännöksiä ja sain ne hyvälle mallille. Enää pitää oikoluetuttaa tekstit pikkusiskolla ja lähettää sen jälkeen eteenpäin. Kun se projekti on ohi on aika kaivaa taas pääsykoekirja esiin. Tällä tahdilla viikko on kulunut nopeammin kuin oletinkaan.

Hiukan puolenpäivän jälkeen oli pakollisen kävelyn paikka. Suuntasin Macciin PigMacille ja se maistui yhtä hyvältä kuin aina ennenkin. Samalla tein päätöksen peliliikkeestä, eli että hurautan taksilla outlettiin/ ostoskeskukseen. Tampereen Koskikeskus on pieni mesta siihen verrattuna ja pakosta jouduin hiukan rasittamaan jalkoja. Mielessä oli nimittäin Adidaksen liike ja uudet tossut. Ostin Tempot, jotka ovat kevyet ja toimivat. Niillä juostessa koko nilkka tekee tehokkaasti töitä ja aiemmin niillä juostuna olisi jalkapöydän vammakin ehkä ollut vältettävissä. Glide-malleissa on ehkä liikaa vaimennusta ja jalkaterä laiskistuu liikaa.

Kämpille pääsyn jälkeen otin kauneusunet ja suunnittelin iltapäivän reeniä. Ohjelmassa olisi ollut nelisatasia ja niiden tekemisestä kuntopyörällä luovuin suosiolla. Sen sijaan tunnin veivaussettiin sain sovitettua kymmenen enemmän tai vähemmän rasittavaa pätkää, joilla syke nousi 150 tuntumaan. Vältin kovaa hapotusta, sillä äkkiseltään jalat joutuvat pyörän selässä hiukan erilaiselle rasitukselle. Voi olla, että vielä pari reeniä tulee fillaroitua.

Olin päättänyt tehdä hieman pidemmän reenin illalla ja hyppäsin vielä uima-altaaseen puoleksi tunniksi fillaroinnin jälkeen. Uinti kulki oikein kivasti ja arviolta 20m altaan välit uin aina vuorotellen rinulilla ja vaparilla. Altaan vesi on muuten se -28 astetta, niin ei tarvitse laiheliinin ainakaan palella.

korvaavaa

Tuolla otsikolla on jo uutisarvoa. Tai toisaalta ketä nyt kiinnostaa miten yksi jannu Tolucassa reenailee.

Aamupäivä vaikutti lupaavalta. 11km juoksentelu futiskentillä tuntui todella hyvältä ja välillä jo meinasin kiilata vauhteja. Ajattelin kuitenkin hillitä itseäni illan tv-kovaa varten. Hotellille päästyäni rullailin nurmella satasia ja nekin tuntuivat niin hyviltä että vedin heti kymmenen. Päälle vielä 2x10 syväkyykkyhypyt ja 2x30 porrasnousut.

Jossain vaiheessa ajattelin jo juosta illan reeni tutuilla futiskentillä. Ajattelin kuitenkin panostaa reeniin ja ottaa taksin Alamedan puistoon. Samalla saisin hiukan vaihdettua maisemiakin. Puistossahan on hyvä 5,8km mittainen baana ja sisältää loivia ylä-ja alamäkiä. Juuri sopiva siis raastoreeniin.

Taksi vei meikän perilla sadalla pesolla ja lupasi jäädä odottamaan. Ilmoitin palaavani tunnin päästä ja aloin verryttelemään. Juoksin pehmeillä Niken Vomeroilla, mikä oli virhevalinta. Pehmeys tekee sen, painetta tulee enemmän jalan ulkosyrjään. Sinne missä sitä kipua on ollut viikon verran.

Pientä kipua tuntui jo alkuverryttelyssä. Ajattelin sen menevän ohi ja piilotin vesipullon reitin varrelle. Ajattelin, että kiihdytetään nyt ja juostaan vähintään tv-kova kymppi jos ei aivat täpöjä pysty tykittämään. Kolmas kilsa oli 4.03 kipu yltyi. Pistin kävelyksi siinä toivossa, että edes pystyisin hölkkäämään- en pystynyt. Kävelin nöyrin mielin takaisin autolle ja taksi toi mut takaisin hotellille.

Sen verran miehessä oli virtaa jäljellä, että menin uimaan. Uin reilun kilometrin ja sain päästettyä pahimpia höyryjä pois. Toivossa on hyvä elää, eli että huomenna jo pääsisin juoksulenkille. En usko, että siihen murtumaa on tulossa, mitä nyt jalkapöydän luut kolisevat yhteen. Vielä on pari porrasta kivuttavana ennen kesän koittamista.

perusmättöä

Tänään oli niin sanottu määräpäivä. Aamulla juoksin hyvällä kululla 11km ja rullailin hotellin takana olevalla futiskentällä 6x100m. Päälle tein 2x10 syväkyykkyhpyt sekä 2x30 porrasnousut. Antero on keksinyt tuon jälkimmäisen hiljattain ja on itse testannut sen toimivuuden ennen kuin käskee urheilijoidensa tekemään liikettä. Tavoitteena on siis saada pakaroihin hiukan jytyä.

Jytyä haetaan myös huomenna, kun ohjelmaan oli merkattu aamulle lyhyitä mäkivetoja ja illalle tv-kova 7-8km. Ongelmana on että täällä on niin tasaista, mikä on harvinaista 2700m korkeudelle, että mäkiä ei tahdo löytyä. Tai löytyy, kun juoksee 10km Meksiko Cityn suuntaan kuten tänään tein illan puolipitkällä lenkillä. Pääsin juuri mäen alkuun kun piti jo kääntyä takaisin. Korkeimmillaan ylitettävät vuoret yltää reiluun kolmeen tonniin. Se La Marquesa, missä juoksimme viime sunnuntain pitkän lenkin on samoilla paikkeilla ja on suosittu viikonlopun viettokohde.

Tiistai oli oikein tehopäivä käännösten suhteen. Paukutin menemään swahilin käännöstä hyvällä rytmillä koko päivän. Tänään jopa satelikin hiuka eikä tarvinnut ulos mennä aurinkoa ottamaan. Sen verran piti päivällä hiukan jaloitella, että kävin Mäkissä lounaalla. Edullista oli ja ruoka ehti hyvin sulaa iltalenkkiin menessä.

Paljon on tullut CNN-uutiskanavaa seurattua viime päivinä. Ikävää toi mitä Japanissa on tapahtunut. Reilu vuosi sitten juoksin Chiba-Ekiden viestissä ja kuulin että Chiban kaupunkiin iski tsunami. Mulla on kisapaita täällä reissussa mukana ja olen pitänyt sitä pari päivää päällä tapahtuneen muistoksi.

Päivän kuvassa on hiukan pienempi luonnontapahtuma eli trombi, mitä täällä näkyy usein. Ilmeisesti kuumina päivinä ilmarintamat osuvat toisiinsa ja saavat aikaan pyörivän liikkeen. Voimistuessaan trombi voi olla aika kiusallinen.

radalla

Päivät kuluvat Tolucassa omalla painollaan. Uusi Mac ja nettiyhteys ovat oivallinen kaveri etelänleirillä. Tänään tuli juteltua veljen kanssa skypellä, kirjoiteltua facebookissa, opiskeltua pääsykoekirjaa. Joo ja aurinkoakin tuli otettua.

Aamun 11km+6x100m kulki yllättävän hyvin. Jalat toimivat mainiosti eikä päkiäkipu estänyt juoksua. Päivä meni iltareeniä odotellessa ja otin normi päikkärit ennen settiä. Hölkkäsin 4km koululle, missä viime torstaina juostiin nelisatasia. Portinvartija päästi tälläkin kertaa onneksi sisälle. Parin avarin jälkeen oli päivän setti oli vuorotellen tonnin veto ja kahden sadan veto. Palautuksena 200m eli 2min mummohölkkää. Tonneja oli viisi kappaletta ja ne kulkivat aikoihin 3.15, 3.15, 3.11, 3.12 ja 3.05. Kaksisataset kulkivat aikoihin 31, 31, 32, 31, 28. Tarkoituksena oli juosta kaksi vikaa tonnia aikoihin 3.05 ja 3.00, mutta siihen ei meikä pystynyt. Etusuoralle levitetty sora hidasti ja rikkoi sen verran rytmiä, että en pysynyt tahdissa. Sykkeet eivät vieläkään nouse kovin korkealle, mutta hengitys alkaa toimimaan normaalisti. Tuntuu siltä, että happea alkaa jo saamaan. Viikossa on siis sopeutumista tapahtunut.

Toinen ilahduttava asia oli kaksisatasten hyvä kulku. Niihin löytyi kivasti rytmiä ja juoksuaskel niin sanotusti pysyi alla. Tuntui hyvältä juosta reippaasti varsinkin kun hengitys ei ole enää niin vaikeaa. Vetojen jälkeen palasin pian hotellille ja kävin uimassa 10 minuuttia. Illalla söin hotellilla meksikolaista pihviä kaktuslehden päällä hintaan 120 pesoa (7,2euroa). Lisukkeena tacoja avocado ja papumössön kera. Vaikea kuvata, mutta hyvää oli.

Reenailu Tolucassa on yllättävän hyvää. Vaikka hotellimme on moottitien vieressä ei äänet kuulu huoneeseen. Kahden kilsan päässä on ne neljä futiskenttää mitä voi kierrellä aamulenkillä. Vuokra-autolla täältä ajaa vaikka minne, mutta esim. eilen löysin sopivia lenkkimaastoja ja hieman syrjemmällä tiet ovat hiekkapintaisia. Saasteesta ei ole haittaa ollut eikä esim. yskitä ollenkaan tai kurkkua kaiherra. Etukäteen asialla hiukan peloteltiin.

Aika kreisiä vauhtia pidettiin Haagin puolimaratonilla. Norskeja oli kisassa paljon. Tänä vuonna päätin olla juoksematta siellä ja keskittyväni SM-puolikkaalle.

uuteen nousuun

Yhden miehen sota on alkanut. Tai tarkemmin sanottuna reenailen seuraavat kymmenen päivää yksikseni. Sen jälkeen on siirtyminen Atlantaan ja siitä parin päivän päästä juoksen ratakympin Raleigh Relayssa, mikä on noin seitsemän tunnin ajomatkan päässä Atlantasta pohjoiseen. Kaiken osuessa kohdalleen radalla nähdään reipasta menoa ja ulkoratakauden avaus. Kuitenkin niin kuin usein ennenkin juoksija suunnittelee ja yläkerta päättää.

Jaakko ja Piotrek lähtivät tänään aamusta lennolle. Meikäläinen morjesti poikia unten mailta ja jatkoi sikeitä vielä jonkin aikaa. Herättyäni huone oli hiljaisempi ja hetken aikaa keräilin itseäni. Edessä oli sunnuntain pitkä lenkki. Söin yhden vaalean leivän ja menin kysymään jatkoa majoittumiselleni samassa hotellissa. Sain sovittua hyvän diilin, niin että saan aamupalan edullisen hinnan lisäksi. Silti tuleva jakso on meikäläisen historian kallein leirihinta. Mitäpä sitä ei tekisi hyvän kunnon eteen. Tehdään sitten keväällä ja kesällä taas paljon töitä.

Jalkapöytä tuntui vielä hieman aralta, mutta antoi juosta pitkän lenkin (2h =25km+6x100m). Juoksin aluksi 7km moottoritien myötäisesti Mexico Cityn suuntaan, kunnes oikealta löytyi hyvää hiekkatietä. Jyräsin siellä joenvartta edestakaisin pari kertaa ja lähdin palailemaan hotellille. Sykkeet olivat todella matalat vain siinä 139 lukemissa. Vauhdeista ei ollut tietoa. Lopussa väsymisen myötä syke nousi lukemaan 145. Alkuvaiheesta leiriä saatoin 150 lukeman olevan yleistä, vaikka en mittaria käyttänyt. Sopeutumista on siis viikossa tapahtunut.

Päätin siis jäädä Holiday Inniin majoittumaan ja syitä olivat seuraavat: tuttu ympäristö ja työntekijät, hyvä huone ja ravitseva buffet aamiainen, hotellin takana sijaitseva futiskenttä loppuvetoja varten, uima-allas, punttisali ja edullisen hintaiset lounaat ja päivälliset. Poikien kanssa tuli usein käytyä t.i.g Fridayssa. Ruoka oli hyvää, mutta hieman hinnakkaampaa hotellin menuun verrattuna. Tänään kävin iltakävelyllä ja löysin pankkiautomaatin sekä pari ruokamestaa. Sorruin myös Mäcci ruokaan, sillä tilasin tutun PigMac-aterian hintaan 52 pesoa (3,1 euroa). Paikalliset ovat päässeet epäterveellisen ruuan makuun, sillä porukkaa riitti Drive-innissä ja noin yleisti ottaen paikalliset ovat aika tuhdissa kunnossa. Jenkkien kulttruurin läheisyys näkyy siis täälläkin.

Seuraavan vikon tavoitteina on treenata ehjästi, opiskella pääsykokeeseen sekä tehdä käännöksiä. Ajan hyödyllisesti käyttäessäni voin olla tyytyväinen viikon saldoon. Nyt pienen kevennysjakson jälkeen huomenna tonneja radalla.

reenejä ja kisa

askeesileiri alkaa

Piotrekin ja Jaakon päivät Tolucassa käyvät vähiin. Huomenna pojat matkustavat Atlantaan ja jatkavat opintojaan maanantaina lyhyen springbreakin jälkeen. Meikäläinen jatkaa leireilyä täällä ja olen miettinyt miten sitä saan ajan kulumaan yksikseni. Toisaalta jo tammikuussa vietin päiviä itsekseni eikä ongelmia ollut. Täytyy siis asennoitua uuteen tilanteeseen..

Tänään ennen vuokra-auton palauttamista kävimme läheisessä puistossa juoksemassa reipasta. Puisto oli melko lailla täynnä kansalaisia, mutta hyvin mahduimme juoksemaan 2,8km mittaisella hiekkapätkällä. Meikäläinen tyytyi valmennusohjelman ohjeisiin juosta 15km 150 sykkeellä niin että joka kilsa oli 10 sekunnin spurtti. Käytännössä tämä tarkoitti 3.50-4min vauhtista reipasta juoksua. Pojat vetelivät jälleen hiukan kovempaa, mutta olin päättänyt juosta oman reenini. Reippaan jälkeen loppuvedot kulkivat niin hyvin, että rullailin 10x100m sekä hölkkäsin pari kilometriä.

Pientä harmia juoksuun on tuonut oikean jalkapöydän tuntemukset. Ulkosyrjällä on pieniä tuntemuksia, jotka voivat kehkeytyä rasitusmurtumaksi. Kokemusta on molemmista jalkapöydistä murtumineen, mutta kokemusta on myös siitä että keventelyllä, jumpalla ja Voltarenilla tilanne menee ohi. Tänään en sitten käynytkään enää iltalenkillä vaan tein kevyen kuntopiirin siinä samalla kun päivitin IPhonen uutta 4.3 käyttöjärjestelmää. Sain laitteet pelittämään ja nyt tarvittaessa osaan paikallistaa ja sulkea puhelimen, mikäli se katoaa.

Hiukan olen miettinyt, missä sitä majoittuisi reilun viikon. Nykyinen Holiday Inn on hiukan hinnakas, mutta tarjoaa tutun ympäristön, uima-altaan, punttiksen, netin ja jalkapallokentän loppuvetoja varten. Jos saan huomenna sopivan tarjouksen siirrän vain kamani pienempään huoneeseen. Nyt olisi kämppikselle tarvetta, mutta taitaa tulla pyyntö liian myöhään. Osasin ennakoida tämän jo ennen reissuun lähtöä. Asia lutviutuu nyt ihan hyvin ja viikon varmasti pystyn reenailemaan yksikseni varsinkin kun tiedän kaikki reenimestat. Ensi viikolla on ainakin hyvää aikaa lukea pääsykoekirjaa ja tehdä käännöksiä.

Nevado de Toluca

Tänään oli jälleen turismin aika. Reeneistä ei silti tingitty. Aamulenkin (11km+5x100m+päkiähypyt ja penkillenousut) jälkeen lähdimme ajelemaan kohti lännessä siintävää vuorta. Oikeastaan kyseessä on tulivuoren kraateri. Pienen harhailun jälkeen löysimme luonnonpuiston portin ja lähdimme nousemaan rinnettä ylös. Matkaa rinnettä nousten oli ajettavana 17km kun olimme jo toista tuntia tehneet matkaa. Kahdeksan kilometrin päässä sijaitsi radio antennit, mitä pidemmälle ei kuitenkaan autolla saanut ajaa. Vaihtoehtoina oli joko kävellä yhdeksän kilsaa autotietä pitkin nähdäkseen kraaterin tai ottaa oikotie. Yllättäen valitsimme jälkimmäisen..

Parkinkymmenen minuutin kipuamisen jälkeen olimme kraaterin reunalla. Korkeutta merenpinnasta oli huikeat 4300 metriä ja sen kyllä tunsi hengityksessä. Kraaterin päällä aurinko paisteli kivasti ja sopiva tuulen suojakin löytyi. Jaakko lähti käymään juosten kraaterin pohjalla ja juoksi kraaterin keskellä sijaitsevalle vuorelle. Saimme otettua hyviä valokuvia ja hengitettyä ohutta ilmaa ihan riittävästi. Ihmisen hiusverisuonisto ilmeisesti kehittyy korkealla oltaessa ja joku on jopa puhunut elimistön luonnollisesta epo-piikistä. Joka tapauksessa korkealla käyntikin saa aikaan elimistössä jotain muutosta, mistä on kestävyysurheilijalle hyötyä.

Paluumatkalla iski väsymys ja otin autossa kauneusunet. Hiukan ennen viittä olimme tutussa Alameda 2000 puistossa tekemässä päivän toista reeniä. Se oli tunti kevyttä vauhtileikittelyä. Sain tällä kertaa toimia seremoniamestarina ja meikähän juoksutti vetoja mitä mieleen juolahti. Vedot olivat 50-400m mittaisia eri tehoilla. Alkuun sovimme, että juostaan kymmenen vetoa, mutta pojat eivät voineet tietää koska ja minkä mittainen veto oli tulossa. Reeni oli mielestäni vähintään mielenkiintoinen ja toiseksi se rikkoi totuttuja rutiineja. Lisäksi emme kiertäneet viiden kilometrin kierrosta koko ajan vaan vein poikia puiston metsäpoluille aina välillä.

Reenin ja iltapalan jälkeen oli nettipäivitysten aika normaalisti..

reeni perille

Tyydytystä juoksussa tuo sekin, kun tietää reenin menevän perille ja kunnon kehittyvän. Sitähän kilpaurheilu pohjimmiltaan on; sellaisten treenien tekemistä mikä johtaa tahdottuun päämäärään. Suurin osahan juoksusta on sitä lenkkeilyä, jonka välitöntä hyötyä on vaikea nähdä. Se on betonpohjan luomista.

Tänään sain tehtyä kuin reeniohjelmaan oli merkitty. Aamun kevyen kympin lenkin ja hotellilla makoilun jälkeen lähdimme etsimään urheilukenttää. Google mapsin mukaan kenttiä on paljon tässä lähellä, mutta suurin osa on koulujen omia mihin ei tahdo päästä reenaamaan. Tänään noin tunnin verran etsiskelimme sopivaa kenttää ja päädyimmme lopulta hiekkaradalle paikallisella koululla. Portinvartija päästi meidät ystävällisesti sisälle ja reeni saattoi alkaa.

Fiilikset eivät iltapäiväreenien tapaan olleet kovin kummoisat. Tuntuu, että aamulla stimmunki on hyvä ja iltapäivällä väsynyt. Vireystaso nousee taas iltaa kohti, mutta meidän on täytynyt lähteä kahden aikaan reenaamaan koska reenipainan löytyminen on aina vienyt aikaa.

Ohjelmassa oli 12x400m 200m/2min hölkkäpalautuksella 70 sekuntiin. Rata oli siis hiekkaa ja etusuoralle oli ajettu uutta soraa lisää mikä hiukan hidasti menoa. Kolmen kilsan verkan jälkeen aloimme hissuttelun. Pojat malttoivat juosta ekat aiotulla vauhdilla, mutta sitten vauhti kiihtyi. Meikäläisen diisselin joutui tyytymään 70-72 sekunnin kierroksiin. Tuntui, että jaloissa ei ollut puhtia kovempaan menoon. Lähdin aina poikien peesiin, mutta parin sadan metrin jälkeen alkoi kaulaa syntymään. Vasta kahteen viimeiseen sain hiukan lisää rytmiä ja tuntui että juoksu alkoi kulkemaan. Ajat olivat 69 ja 65. Sykkeet eivät edelleenkään nousseet pilvin vaan pysyivät 170 tuntumassa. Meikä on siis aika hyvässä peruskunnossa ja mistään irtiotosta ei voi puhua. Toisaalta on turvallista reenailla maltilla korkealla oltaessa, eikä sortua ylilyönteihin.

Reenin jälkeen pääsimme fanikuvaankin.

rajoitinta vastaan.

Sanotaan, että omaa kroppaa kannattaa kunnnella. Sanotaan myös, että yksilölliset erot korostuvat korkealla treenatessa. Tänään mielestäni kävi näin. Tarkoituksena oli juosta 20km kiihtyvä vauhtinen lenkki. Teimme sen Parque National Sierra Morelos -puistossa.

Alkumatkasta kävimme katsomassa vuoren päältä miltä siellä näyttää. Polkuja kulki ristiin rastiin ja kevyt juoksentelu oli ihan mukavaa. En silti tahtonut pysyä poikien vauhdissa, sillä epätasaisessa maastossa juokseminen ei ole mun koivilla kovin helppo juttu.

Tulimme takaisin tasaiselle ja vauhti alkoi pikku hiljaa kiihtymään. Mulla 4.30 vauhti tuntui teetättävän töitä ja hengitys oli raskasta. Olimme 2780m korkeudessa eli tosi korkealla siis. Maasto oli melko tasaista ja hyvää hiekkatietä. Pojat menivät edellä ja sain vauhdin nousemaan jonkin verran. Mukana oli gps ja se näytti 4.21, 4.10, 4.32, 4.26, 4.28, 4.09, 4.13. Sykkeet ei ollu korkealla missään vaiheessa vaan siinä 155 paikkeilla. En päässyt kovempaa ja ilmeisesti rajoitin oli pahasti päällä. Juostuani 14km mies oli sen verran kuitti, että piti lopettaa reeni. Kaveri oli väsynyt ja sain hölkkäiltyä kevyesti vielä 3km.

Viime vuonna meni muistaakseni kolme viikkoa korkealla ennen kuin vauhdit alkoi parantumaan. Ei tässä sen puoleen paniikkia ole, mutta Jaakko pisteli reenin hyvää vauhtia ja lopussa reilusti alle neljää rennon oloisesti. Yksilöllistä kunnon lisäksi on siis näköjään myös korkealla juoksemisen kyky. Huomenna olisi tarjolla hyvä rataharjoitus ja toivon pystyväni juoksemaan edes kohtalaisia nelisatasia. Olotila muuten on hyvä ja palautunut. Unta ja ruokaa täällä saa tarpeeksi eli sen puoleen ei pitäisi olla paniikkia. Maltti on valttia.

Keskisuomalaisen urheilutoimittaja Ilkka Kulmalan ajatuksia hengittämisestä ja vihaamisesta.

Calixtlahuaca

Paljon ehtii yhden päivän aikana tapahtua. Tänään oli niin sanottu kevyt päivä ja aikaa oli turismillekin. Aamulenkillä hiukan painoi eiliset tonnit, mutta tukevan aamupalan jälkeen oli taas energiaa. Lenkki oli mitaltaan 11km ja juoksimme eiliseen tapaan futiskentällä osan lenkistä. Päälle rullailin 5x100m sekä tein hiukan selkiä/vatsoja/kylkiä.

Päivän turismin kohde oli Calixtlahuacan "pyramidit". Rakennelmat ovat Quetzacoalt ja Tlaloc-heimojen rakentamia 3000 vuotta sitten. Joka tapauksessa nähtävyys sijaitsi 11km päästä Tolucasta pohjoiseen ja löysimme paikalle melko helposti. Kolme eri temppeliä/hautaa kiertäessä aikaa kului ihan kivasti. Palasimme hotellille hakemaan juoksukamoja ja lähdimme tekemään päivän toista reeniä. Suuntana oli El Ocotal niminen metsikkö puolisen tuntia Mexico cityn suuntaan autolla. Paikka on suosittu paikallisten juoksijoiden reenipaikka. Korkeutta oli huimat 2900 metriä ja kyllä siinä hengitys teki töitä noin 5min vauhdeissa. Juoksimme 16km ja aikaa kului 1.23. Päälle teimme hyviä rullauksia 5x100m loivaan alamäkeen.

Meikäläistä väsytti päivällä aika lailla ja nukuin matkalla El Ocotaliin. En siis nähnyt mitä tietä ajelimme, mutta paluumatkalla seurasin tarkemmin. Josko sitä vaikka joku toinen vuosi eksyisi tänne reenaamaan. Sen helpottamiseksi ajattelin koota pientä listaa paikan reenimahdollisuuksista. Oma auto täällä on kyllä välttämätön ja ensi viikolla kun pojat palaavat koulun penkille joudun tyytymään asvalttiin ja taksikyytiin. Noita nimiä kun iskee Google mapsiin niin voi katsella miltä näyttää. Google maps on tämän reissun aikana ollut kovassa käytössä. Sen avulla on reenipaikat löytyny hyvin.

Jaakko löysi hyvän nettisivun Tolucasta ja sen nähtävyyksistä.
INAH on jokin museosäätiö.

1. Parque Alameda 2000 (Tolucan länsipuolella, eilen vedettiin tonneja sielä)
2. Parque National Sierra Morelos (Alamedan lähellä, mennän sinne huomenna)
3. La Marquesa (Sunnuntain pitkän lenkin paikka, korkeus 3000m alkaen)
4. El Ocotal (Tämänpäiväinen lenkki, hyvää metsikköä, 5km kierros)
5. Bosque de Aragon, Mexico Cityn puisto (Lentokentän vieressä)

huonoja tonneja

Peruspessimisti ei pety koskaan. Eilisen pitkän ja rasittavan vaelluksen jälkeen väsytti ja paikkoja särki. Nivuset oli kipeinä mäkien laskeutumisesta jne. Vähän yritin saada poikia siirtämään illan tonnireenin huomiseen siinä onnistumatta. Niinpä sitä sitten lähdettiin kepillä kokeilemaan jäätä siinä toivossa että edes jotenkin kulkisi.

Tarkoituksena oli mennä puiston vierestä löytämällemme hiekkaradalle. Meidät kuitenkin häädettiin sieltä pois, koska koulu on yksityinen. Päätimme sitten mitata puiston tasaiseen kohtaan tonnin ja hinata sitä. Aika hyvin onnisuimmekin ja reitti oli niin mainio, että ajattelin juosta sitä ensi maanantainakin kun tänne jään yksin. Garminin gepsillä mitattuna reitti oli aluksi loivaa mäkeä ja sitten loivaa alamäkeä. Tonnin päätyttyä sai pusikon kautta nopeasti kierrettyä lähtöpaikalle.

Kovan säätämisen ja autolla ajamisen jälkeen pääsimme aloittamaan reenin. Motivaatio oli heikko. Viiden kilsan alkuverkan ja parin avarin jälkeen lähdimme liikkeelle. Jalassa oli oikein piikkarit ja eka tonni oli 3.16. Hölkkä lähtöpaikalle ja menoksi kolmen minuutin palautuksen jälkeen. Seuraavat 3.15, 3.13, 3.15, 3.18, 3.20, 3.19, 3.11. Aika nihkeitä vauhteja siihen kun vertaa, että Jaakko veti koko reenin läpi 3.14-3.00 vauhdeilla ja kymmenen kertaa. Meikäläinen oli aika statisti koko reenissä, mutta olin tyytyväinen että jaksoin juosta kahdeksan vetoa. Piotr meni Jaakon vauhdeilla kahdeksan vetoa.

Korkealla juostessa rajoittavia tekiöitä on huomattavasti enemmän kuin merenpinnan tasolla. Lihaksisto pitäisi olla iskussa ja väsymystä ei saisi olla liikaa elimistössä. Hengitys on kuitenkin se joka eniten tuottaa vaikeuksia. Tänäänkin alkukiihdytyksen jälkeen tuntui tosi hyvältä. Sitten aika pian olo huononi ja hengitystä ahdisti. Alussa se toimi, että yritti hengittää syvään ja raskaasti. Silti tuntuu kuin joku kangas olisi suun edessä. Pieni paniikki tulee välillä kun tuntuu että ei saisi ilmaa. Vedon jälkeen polviin tulee muutenkin helpommin nojailtua ja 2700m korkeus on kyllä sellainen asia, mitä pitää vain kunnioitttaa. Tuossa vieressä kuva eilisestä pitkästä lenkistä.

Tämä päivä vierähti siis nopeasti. Aamulla olimme juosseet 11km+5x100m nurmella. Parin kilsan päästä löytyi viiden futiskentän kokoinen nurmialue ja sitä kiersimme kuusi kilometriä. Kaupoillakin oli tarkoitus tänään käydä, mutta ehkä huomenna sitten. Illan vietoksi lisäsin muutamia uusia valokuvia Picasaan. Jotain kuvatekstejäkin yritin kirjoittaa.

Toluca, Mexico

La Marquesa

Aina ei ole helppoa, varsinkaan kun juoksee pitkää lenkkiä raskaissa olosuhteissa. Tämänpäiväinen lenkki totta tosiaan oli sellainen. Ajoimme autolla puolisen tuntia Mexico Cityn suuntaan ja nousimme koko ajan korkeammalle. Saavuimme La Marquesa nimiselle alueelle 3000m korkeuteen, missä oli melko tasaista. Paikka on suosittu viikonloppuvietto kohde ja päivän mittaan paikka kuhisi piknikillä olijoita.

Starttasimme liikkeelle kello 9 ja aloimme nousta pikku hiljaa ylöspäin. Ilma oli todella kaunis ja metsikkö muistutti Euroopan metsiä havupuineen. Emme pitäneet kiirettä vaan pysähtelimme valokuvaamaan ja ihastelemaan maisemia. Samalla myös syke sai hiukan laskea. Hitaimmillaan ylämäkeen jouduimme kävelemään ja vauhti ili 11min/km. Alamäkeen tultiin sitten 4.20 vauhdilla. Vastaan tuli motocrossmiehiä sekä ratsastajia.

Meikäläinen joutui aika koville ja välillä jäin pojista. En ottanut sykemittaria mukaan, mutta uskoisin palautuvani huomisiin tonneihin. Kun muistelen kuinka kolmessa tonnissa juoksu Etiopiassa helpottui leirin edetessä täytyy siihen luottaa nytkin. Pääasia, että hengitys tekee töitä ja kunto nousee. Juostessa sain sellaisenkin kungingasidean, että SM-maantiellä juoksen hyvän juoksun.

Lenkki päättyi kolme tuntia siitä kun olimme lähteneet. Matkaa oli taittunut 25km siis hirveestä vauhdin hurmasta ei voi puhua. Kuitenkin kun nousee 3000m korkeudesta 3400 metriin ja välillä käy alhaalla ja uudestaan nousee korkeamalle oli pakko laittaa kävelyksi. Se ei kuitenkaan tilannetta haittaa, kyseessä on kuitenkin kestävyyssuoritus! Valokuvia reissusta tulee hiukan myöhemmin.

Tolucassa tapahtuu

Tänään perjantaina otimme hiukan rennommin. Aamulenkin jälkeen oikeastaan vain rötväsimme hotellihuoneessa. Jaakko teki nettitenttiä ja Piotr jutteli kotijoukkojen kanssa skypessä. Mä tsekkailin avoimen yliopiston kursseja ja jouduin toteamaan yhden yhden kurssin suorittamisen mahdottomaksi. Ohjelmassa olisi ollut pari päivää lähiopetuspäivää, mutta panostus kestävyysjuoksuun estää siihen osallistumisen. Hotellissa on hyvä netti ja se on ollut ahkerassa käytössä.
Päivän treenit oli 11km 52min+5x100m hyviä rullauksia nurmella. Nurmikenttä löytyi hotellin takaa ja Piotr veteli rullausten lisäksi loikkia ja polvennostojuoksua. Mä tei 2xsyvkyykkyhypyt ja kiiruhdin aamupalalle, joka täällä on tosi herkullinen. Tuoreita hedelmiä on tarjolla runsaasti ja vahvempaakin eli tacoja ja munakkaita on tarjolla. Ainut vaan että se ei kuulu hintaan vaan maksa erikseen 125 pesoa eli 8 euroa. Aamupalan jälkeen iski kyllä hyvä väsymys ja mieleen tuli edellisvuoden reissu Etiopiaan. Siellä Hotelli Ummassa palauttelimme reenien välissä ja joka päivä kävimme jossain turistireissulla.

Treeniohjelmaan suunnittelimme tälle päivää vauhtileikittelyä. Ajatuksena oli ajaa autolla länsipuolella Tolucaa sijaitsevaan National Parque Sierra Morelos puistoon. Se oli valitettavasti lauantaipäivän kunniaksi mennyt kiinni ja ajoimme eiliseen puistoon Parque Alamedaan. Korkeutta oli huimat 2700m ja se tuntui hengityksessä. Autossa istumisen jälkeen kun otin ekoja juoksuaskeleita kummasti henkeä ahdisti ja yskitti. Ihmettelin mikä on, mutta pikku hiljaa kroppa alkoi toimimaan.

Treeni oli ihan onnistunut; 4km verryttelyn jälkeen juoksimme 10kertaa minuutin vetoja puistossa järkevällä kolmen minuutin palautuksella. Pienikin mäki tuntui aika hyvin ja en tahtonut pysyä mailereiden vauhdissa. Reeni tuli kuitenkin ihan hyvin loppuun asti ja parin kilsan verran jälkeen olimme jälleen autolla. Summa summarum, vedot palautuksineen oli 8,2km ja keskivauhti oli 4.30. Vedot oli ehkä 3min vauhtia, mikä tekee hyvää maanantain tonneja ajatellen. Yhteensä juoksua tuli 14,5km ja päälle rullasin 2x100. Lisää valokuvia reissusta tähän asti alhaalla.

Toluca, Mexico

Tuukka Taupon täysmatkalla

ATHLETE RANK AGE/DIV SWIM BIKE RUN TOTAL
1 BROWN, Cameron 6/2/1 39/Pro 00:50:21 04:43:04 02:52:09 08:31:07
2 BOZZONE, Terenzo 2/4/2 26/Pro 00:47:14 04:51:36 02:57:52 08:41:54
3 HECHT, Mathias 4/3/3 31/Pro 00:47:19 04:48:22 03:04:19 08:45:36
4 WILLIAMS, Keegan 8/5/4 31/Pro 00:50:25 04:48:37 03:05:27 08:49:34
5 CURRY, Scott 11/1/5 36/Pro 00:50:30 04:39:59 03:14:21 08:50:44
6 VABROUSEK, Petr 20/8/6 38/Pro 00:53:51 04:55:51 03:02:59 08:58:30
7 MIETTINEN, Tuukka 21/7/7 29/Pro 00:55:44 04:54:28 03:16:57 09:12:16
8 SCOTT, Gavin 5/10/8 26/Pro 00:49:55 05:07:11 03:12:49 09:15:10
9 NISHIUCHI, Hiroyuki 3/18/9 36/Pro 00:47:17 05:24:57 03:07:06 09:25:39
10 BOWSTEAD, James 12/6/13 24/Pro 00:52:37 04:53:00 03:48:35 09:39:38
11 MUNRO, Rich 13/9/16 32/Pro 00:52:39 04:57:18 00:00:00 00:00:00
12 FOSTER, Brent 1/12/17 44/Pro 00:46:02 05:23:14 00:00:00 00:00:00
13 MCGREGOR, Scott 23/14/20 30/Pro 00:59:23 05:11:11 00:00:00 00:00:00
14 WEEKS, Kerry 7/15/21 40/Pro 00:50:22 05:20:51 00:00:00 00:00:00

Kisojen live-seuranta
Linkki kisoihin

Parissa päivässä on ehtinyt tapahtua monenlaistan. Eilinen oli matkustuspäivä Atlantasta Tolucaan. Herätys oli kello neljä ja lento lähti 6.50. Lennon tuli mennä Houstonin kautta Tolucaan. Matkalla eli ilmassa ollessamme kapteeni ilmoitti Houstonissa olevan sumua ja sinne ei voi laskeutua. Päädyimme sitten Dallasiin, josta reilun tunnin odottelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Saavuimme Houstoniin kuitenkin sen verran myöhässä, että jatkolento oli ehtinyt jo lähteä. Saimme onneksi lentoyhtiön piikkiin uuden lennon, mutta määränpäänä oli Mexico city Tolucan sijaan. Laskeskelimme, että mieluummin lennämme sadan kilsan päähän Tolucasta kuin jäämme Houstoniin yöksi odottamaan uutta lentoa. Kiire oli päästä korkealle.

Mexico cityyn saavuimme neljän maissa ja hyppäsimme taksin kyytiin joka toi meidät tänne hotellille. Muutaman mutkan kautta hotelli löytyi ja pääsimme huilimaan. Iltalenkille ei enää kuitenkaan keretty. Iltapalalle menimme t.g.i Fridayhyn.

Tolucassa näkyy Amerikan vaikutus ainakin ravintoloiden kohdalla. Ruokaketjuja on niitä samoja mitä jenkeissä ja sama juttu on ruokakauopoissa. Autoja Tolucassa on enemmän kuin tarpeeksi, mutta silti vähemmän kuin Mexico cityssä. Asukkaita Tolucassa on 2 miljoonaa.

Hotellimme Holiday Inn sijaitsee aika lailla valtatien varrella, koska Jaakko ja Piotr ei onnistunu saamaan muualta majoitusta. Aamulenkillä pyörimme tässä lähistöllä ja isojen teiden varsia tuli juostua 11km keskivauhdilla 4.49. Päälle teimme 3x100m.

Aamupalan jälkeen oli edessä vuokra-auton hommaaminen. Yhden turhan hukkareissun lentokentälle tehtyämme saimme sopuhintaan auton tästä hotellin läheltä. Lähdimme käymään keskustassa, mutta espanjankielinen navigaattori ohjasi hiukan väärään suuntan ja päädyimme ruokakauppaan ostoksille. Palasimme nopeasti kämpille huilimaan ennen illan reeniä.

Neljän jälkeen ajoimme puolisen tuntia kaupungin länsilaitaan, mistä löytyi todella hyvä puisto. Alueen lähellä oli yliopiston nurmikenttiä ja kirjasto sekä taidemuseo. Itse puistoa kiersi 5,8km mittainen hyvä melko tasainen hiekkatie. Kiersimme sitä samalla keskivauhdilla kuin aamulla, vaikka vauhti tuntui reippaammalta. Tapasimme myös ensimmäisen kenialaisen ja menimme juttusille. Kaveri tähtää Grand Ma´s maratonille tässä keväällä. Pitää tsekata tulokset aikanaan.

Korkealle sopeutuminen on alkanut hyvin. Aamulenkki meni tosi hyvin ja iltapäivän lenkkiä ennen oli hiukan väsymystä havaittavissa. Monen vuorokauden matkustamiset ja aikaiset heräämiset varmasti painavat vielä, mutta nyt on aika nukkua niitä pois. Peruskorkeus 2600m ei tunnu kovinkaan pahalta. Ilmansaasteita Tolucassa on jonkin verran, mutta ei läheskään sitä mitä peloteltiin. Esim. Addis Abebassa oli pahempi. Lämmintä aamulla oli vain joku +8, mutta päivän mittaan helleraja lähestyy. Illalla pimeä tulee seitsemältä ja reeni on hyvä olla tehtynä siihen mennessä.

Illan reeni oli pituudeltaan 16km ja päälle rullailimme nurmikentällä 5x100.