Sunnuntai on pitkän lenkin päivä. Omalta kohdalta se tiesi 25km lenkkiä maltillisilla sykkeillä. Ruhtinaallisesti kahdeksaan nukutun yön ja aamupalan jälkeen lähdimme Jarin kanssa liikenteeseen Addiksen ruuhkaan. Yllätykseksemme löysimme joen vartta pitkin kulkevan hiekkatien, joka oli myös melko tasainen. Lenkin juoksimme edestakaisena jo siitäkin syystä, että emme eksyisi. Alkuvaiheesta lenkkiä olo oli tosi tukkoinen, mutta parani loppua kohti. Välissä kävimme paikallisessa kioskissa tyhjentämässä 1,5 litran vesipullon jonka jälkeen lenkki jatkui.
Lounaan (jauhelihapasta) jälkeen tuli hieroja hotellille ja käsitteli kropan palauttelukuntoon. 150 birrin eli alle kympin hintaan hän antoi varsin kelvollisen hieronnan. Henok oli pyytänyt ystävänsä luokse kylään ja siinä oli päivän sosiaalinen puoli. Iltaanhan siinä normaalisti meni ja maha oli jälleen aivan täynnä kun lähdimme pois. Vieraanvaraisuus oli jälleen huippuluokkaa, ainut miinus oli ehkä mun huono Amharan-kielen taito. Siihenkin on tulossa parannusta koko ajan. Taitaa vain päivät loppua kesken. Ensi viikosta alkaen olisi tarkoitus alkaa harjoittelemaan hyvin. Sen onnistuessa saisin kahden viikon hyvän setin aikaiseksi ennen Suomeen paluuta. Periaatteessa homman pitäisi toimia, sillä sopeutuminen alkaa olla hyvin käynnissä, nuha on voitettu ja nyrjähtänyt nilkkakin alkaa olla kunnossa. Ja vielä tiedoksi, että mun puhelin vietiin jo pari viikkoa sitten eli eli en ole vanhasta numerosta tavoitettavissa. Yritän säilyttää numeroni kun palaan Suomeen ja avaan uuden liittymän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti