Tänään päästiin tositoimiin radalla. Aikaisen 6.10 herätyksen jälkeen kävelin tutulle tapaamispaikalle, missä Henok odotteli. Siitä pikkubussilla stadionille, missä. muu porukka jo verrytteli. Liityimme mukaan kiertämään 200m mondorataa. Aivan tällä kertaa emme vielä päässeet kaikista pyhimpään eli kansallisstadionille. Sen aika koittaa vielä toivottavasti joskus. Verryttely oli tuttu eli viisi kiekkaa kevyttä lonnimista, jonka jälkeen vauhti kiihtyy reippaan kautta kovaksi. Meikän piti jälleen jäädä kengännauhoja sitomaan, mutta onneksi takaa tuli hitaampien naisten ryhmä. Kyllähän meikäläisen edesottamuksia seurattiin jälleen tarkasti, kun jatkoin kevyttä hölkkää ja otin 5x100m avarit. Toiset olivat jo verryttelynsä tehneet ja odottelivat valmentajan ohjeita päivän harjoituksesta. Henokille se oli seuraava 800/600/400/300/200 kierroksen palautuksella. Mulla se oli 200/400/600/800 ja pidemmän palautuksen jälkeen sama toisinpäin. Vetopalautus oli sama kuin juostu matka.
Radalla oli jälleen tunkua ja lähelle viittäkymmentä juoksijaa pisteli menemään lyhkästä rataa. Henokin porukka kovimpia vetoja, mutta myös naisten vauhdit olivat mulle liikaa. En tiedä kehtaako vetojen aikoja edes laittaa, mutta koska mulla ei ole ennenkään ollut salattavaa niin tästä tulee: 35/1.21/2.01/2.49 palauttelin viisi minuuttia ja seuraava setti oli 2.49/2.06/1.20/32. Siis mitään huimaa vauhti ei ollut missään vaiheessa ja nylkytys on ehkä saattanut syödä herkkyyttä. Varhainen ajankohta ja 200m rata ehkä myös vaikuttivat, mutta reeni meni kai perille.
Omien vetojen jälkeen otin kameran esille ja aloin kuvata. Sain mainioita otoksia Etiopialaisista juoksijoista kotikentällään. Sokerina pohjalla oli miesten 5000m karsintakisa, joka taktiikkajuoksuna juostiin 16minuuttiin. Kolme parasta erottuivat joukosta ja pääsivät parin viikon päästä kilpailtaviin seurajoukkueiden mestaruuskisoihin.
Aamutreeni oli tehty kymmeneen mennessä ja pääsin hotelilla vielä aamupalalle. Pienen huilimisen jälkeen lähdimme Jarin ja Henokin kanssa kaupungilla pyörähtämään. Ostelimme matkamuistoja ja kuvautimme itsemme neuvostoajan monumentin edessä. Se oli suuri ja mahtipontinen sekä oikein punatähtikin löytyi. Lounaan jälkeen palasimme hotellille huilimaan ja iltalenkkikin venähti 15km mittaiseksi. Valmentaja oli laittanut 20km, mutta hiukan laiskotti tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti