Paluu Suomeen on tapahtunut. Matkanteko alkio lauantai-iltana kun yhdeksän aikaan menimme taksilla lentokentälle. Sitä ennen olimme käyneet viimeisen kerran Entotossa 3000m korkeudessa lenkillä hakemassa sitä viimeistä ohuenilman ”epo” piikkiä. Lenkki oli 17km mittainen ja sykkeet 140 paikkeilla, mikä kertoo siitä että joko mies on sopeutunut tai että kunto on vähintään kohtalainen.

Treenin jälkeen Henok ja Asseged tulivat hotelille ja kävimme illallisella kiinalaisessa ravintolassa. Innostuin vielä parturisakin käymään, kun eurolla oli tarjolla hiustenleikkuu. Lentokentälle siis menimme hyvissä ajoin ja lennon piti lähteä 02.00, mutta lähtikin 04.25. Istanbulissa oli satanut lunta ja kenttä oli aika lailla tukossa. Meille tarjottiin jo toista lentoa seuraavalle päivälle, mutta päätimme lähteä jo ostetuilla. Riski kannatti, sillä Helsingin lento Istambulista lähti melkein saman tien. Me siis ehdimme koneeseen, mutta eivät matkalaukut ja turhaan niitä odottelimme Helsinki-Vantaan kentällä.

Etiopian keikka on siis heitetty ja päällimmäisenä on tunne, että olisi siellä voinut pidempäänkin olla. Oma treenaus oli heikkoa nuhan ja nilkan nyrjähtämisen vuoksi alkuviikoilla. Kolmannella viikolla väsytti treenimäärät ja viimeisellä alkoi jo kulkemaan. Toisaalta hyvä näin niin sai nousujohteisesti treenata. Kovat Suomen pakkaset eivät tietenkään hirveästi iske, mutta sopeuduttava on. Onneksi tarjolla on ensi perjantaina hallikolmonen ja siitä viikon päästä JKU:n porukalla maastojuoksun Eurooppacup. Siitä parin viikon päästä on SM-hallit ja siitä jälleen kolmen viikon päästä aiottu puolimaraton.